Pettämisestä...

[vilma-liina]

On paljon jätkiä, jotka ihan vilpittömästi ärsyyntyvät naisen itsenäisyydestä tai älykkyydestä. Niitä, jotka eivät edes kaipaa tunnetta tasavertaisuudesta. Hyvä niin, kukin tyylillään. Tyhmemmän kanssa seurustelu voi tosin olla myöskin vallankäyttöä. Saadaan kiksit siitä, että tiedetään olevan se "fiksumpi" siinä suhteessa. Kyllä sillä aika pitkälle pötkii, jos nainen on nätti ja sillä on hyvät hinkit. Tai jos miehellä pysyy vasara kädessä...

Hienoa tekstiä ringsideltä, oikein hävettää näin vaan lyhyesti kommentoida ilman sen syvällisempiä pohdintoja.

Miehiä, jotka ärsyyntyvät naisen itsenäisyydestä tai älykkyydestä löytyy parisuhteista, mutta myös työmaailmasta. Jostain syystä tällainen "vahva" nainen on heille kuin punainen vaate härälle, joka koetaan kilpailijaksi ja uhaksi. Ja monesti älykäs nainen leimataan kylmäksi tällaisten miesten toimesta.

Ja noita vinkuvia naisia on myös tässä maailmassa liiankin kanssa. Jostain syystä oman ystäväpiirin naiset on kaikki fiksuja, huumorintajuisia, ja niitä vahvoja naisia. Voiko kaikki hyvät tyypit olla siunaantunut meikäläisen ympärille, vai onko niin, että se kiristäjä, tunteisiin vetoava puoli näytetäänkin vain kotona?

Tasavertaisuus on minulle omassa parisuhteessa melkeinpä se kaikkein kantavin peruskivi. Helppo olla ihmisen kanssa, jonka kanssa on tasavertainen niin hyvässä kuin pahassakin. Tosin fyysisesti mies saa kyllä mielellään olla se vahvempi ja isompi.

Duracellille voin lohdutukseksi sanoa, että se nainen ei selvästikään ollut sinua varten. Ja onneksi niitä kunnollisia, juuri sinua arvostavia naisiakin tästä maailmasta löytyy ihan varmasti. "Se oikea" osuu sitten kohdalle ennemmin tai myöhemmin.

 

[Voima]

Minka takia toisten on niin vaikea olla yksinaan? Mika ihmeen pakko se on seurustella ihan sen seurustelemisen vuoksi?
Kun viimeisin suhde meni poikki niin halusin olla ihan yksikseen jonkun aikaa. Eika mitaan ongelmia sen suhteen ole. Saa menna niin kuin haluaa ja saat tehda sopan mieleiseksesi.
Mutta tsemia Duracellille ja kayta agre treeniin. Kylla se iloksi muuttu viela.
Elama on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja lentaa siivin valkein niinkuin joutsen.

 

[reinhardt]

Mun mielestä ns. "eheä" suhde edellyttää sitä, että ei tarvitse sitä toista. Nyt tässä on tulkintariski, koska ihmiset hahmottavat sanan "tarvita" eri tavalla. Tarkoitan sitä, että identiteetin on pysyttävä kasassa yksinäänkin. Jos suhde perustuu siihen, että toinen on tietämättään toisen terapeutti, se on sairasta. Ja symbioottisuus on sairasta.

Nyt menee kyllä pahasti mutta patko kommentoida vielä Ringsidelle.

Leimaannun tietenkin kamalaksi telaketjufemakoksi, kun sanon että olen samaa mieltä kuin Simone de Beauvoir kirjassaan "toinen sukupuoli" -on muuten kauheaa huomata, miten yli 50 vuotta vanha kirja on edelleen ajankohtainen. Anyway SdB on sitä mieltä, että miesten ja naisten pitäisi mennä yksin vahvuudessaan, ei heikkoudessaan. Eli kaksi itsenäistä, itsensä tuntevaa ja omillaan pärjäävää yksilöä alkaa elää yhdessä, tehden tietoisen päätöksen, että tätä haluan. Eikä niin kuin yleensä, että mennään jonkun kanssa yksiin koska kaikilla muillakin on joku ja enhän mä voi olla yksin ja koko suku luulee etten saa ketään/olen homppeli/lepakko/tunnevammainen. Edelleen hän on sitä mieltä, että juuri siksi niin monet suhteet on niin onnettomia, kun toista käytetään vain kainalosauvana eikä siihen suhtauduta yksilönä. Halutaan, että se toinen tekee minusta onnellisen, ja ellen ole onnellinen, vika on aina jonkun muun, mieluiten puolison.

Monista nykyfeministeistä poiketen SdB myöskään ei syytä miehiä asiantilasta, vaan olosuhteita, ja osittain myös naisia itseään. Olosuhteille ei tietenkään kukaan voi mitään, mutta jokainen voi kyllä ihan itse valita, ryhtyykö marttyyriksi vai ei. Eksistentialismi

Sorry nyt pitkä ja aiheeseen millään tavoin liittymätön vuodatus.

 

[Nerd]

... Voiko kaikki hyvät tyypit olla siunaantunut meikäläisen ympärille, vai onko niin, että se kiristäjä, tunteisiin vetoava puoli näytetäänkin vain kotona? ...

Oman kokemukseni perusteella asia on usein juuri näin. Kavereille ollaan reiluja eikä inistä pienistä, sama juttu töissä. Mutta annas olla kun ollaan kotona kahdestaan, kaikille ystävällinen ja reilu nainen muuttuu pirttihirmuksi joka kitisee kaikesta mahdollisesta, ruinaa, kiristää, uhkailee, vaatii, anelee jne jne. Metodit vaihtelevat tilanteen mukaan ja jos ensimmäinen ei tepsi, siirrytään seuraavaan.

No, ei tietenkään päde kaikkiin mutta 4:stä pidemmästä suhteesta 2:ssa tilanne on ollut juuri tuo. Kavereilta kuulee usein hyvin samansuuntaista kommenttia.

 

[henrig75]

Miesnäkökulmasta: Oon joskus ihan testi mielessä syyllistänyt omia kimmafrendejä jos he ovat tehneet sitä minulle. Sillä tavalla heidän syyllistämisensä saa loppumaan ihan tehokkaasti ainakin vähäksi aikaa. Helposti naispuoliselle tulee pienestäkin syyllistämisestä tippa linssiin, mutta toimii kuitenkin. Se joka leikin aloittaa, se leikin kestäköön :thumbs:

 

[Net Virgin]

Miesnäkökulmasta: Oon joskus ihan testi mielessä syyllistänyt omia kimmafrendejä jos he ovat tehneet sitä minulle. Sillä tavalla heidän syyllistämisensä saa loppumaan ihan tehokkaasti ainakin vähäksi aikaa. Helposti naispuoliselle tulee pienestäkin syyllistämisestä tippa linssiin, mutta toimii kuitenkin. Se joka leikin aloittaa, se leikin kestäköön :thumbs:

Kivoja testejä... :lol2:

Ite en vaan millään viittis omaa emäntää vedättää tahi itkettään millään kepposella....

Kuten en sitä tee muutenkaan...

 

[tiinuli]

Monista nykyfeministeistä poiketen SdB myöskään ei syytä miehiä asiantilasta, vaan olosuhteita, ja osittain myös naisia itseään. Olosuhteille ei tietenkään kukaan voi mitään, mutta jokainen voi kyllä ihan itse valita, ryhtyykö marttyyriksi vai ei. Eksistentialismi

Hyvä hyvä reinhardt ja Ringside myös :thumbs:

Ja Duracelille tsemppiä, ansaitset NIIIIIIIN paljon parempaa, ja sitä parempaa on ihan varmasti tulossa

 

[PMLats]

Täällä puhutaan näistä kitisevistä ämmistä, ja siitä ettei saa toista syyllistää, ja siitä, että on osattava olla onnellinen yksin, ja että parisuhde on tehtävä järkiperustein ja se ei saa vaikuttaa yksilön onnellisuuden kokemukseen, koska silloin suhde saattaa olla jopa symbioottinen hui kauhistus jne jne. Hmm. Olen itse miettinyt tätä aika paljon, että onko todella niin, että parisuhteessa elellessä ei ole oikeutta - varsinkaan naisella - edellyttää tiettyjä pelisääntöjä ja toisen huomioon ottamista niissä omissa ratkaisuissa?? Eli jos esim. mies viettää kuukauden käymällä keskimäärin 3 kertaa viikossa ryyppäämässä kavereiden kanssa, niin voiko nainen pitää tätä kohtuuttomana, ja jos voi, niin saako sen ilmaista jollain tavalla? Vai onko parasta pitää suu kiinni, olla kertomatta omista tuntemuksista ja olettaa että toinen arvaa että hymyn takana kiehuu? Nieleskellä aikansa ja pakata laukkunsa siinä vaiheessa kun saa tarpeekseen? Parisuhteessa ei liene tarkoitus loukata toista osapuolta (huom! niin onnellinen ei voi itsenäisesti olla, ettei parisuhteessa voisi saada siipeensä), ja miten voi tietää mikä toista loukkaa, jos sitä ei näytä tai siitä kerro? Ja kun tunteista on kyse, niin tunteelliseksihan se helposti menee.

Olisihan helppoa olla niin itsenäinen ja irrallinen ihminen, että voisi olla asettamatta mitään odotuksia ja toiveita sille parisuhteelle, päättää vain - kuten joku sanoi - että valitsen tämän ja haluan tätä - piste. Tosielämässä kuitenkin näitä odotuksia ja toiveita syntyy, ja ne eivät ikinä ole kahdella henkilöllä identtiset. Väistämättä syntyy konflikteja, joihin jotkut regoivat itkuraivolla, toiset mykkäkoululla, toiset itsesäälillä. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin niin inhimillisiä, etteivät kykene kaiken yläpuolelle nousemaan - varsinkaan rakastuneina. Ja en nyt välttämättä puhu nalkutuksista, jotka syntyvät vääränlaisesta tiskikoneen täytöstä.

Jaa-a, mikäköhän tämänkin pointti oli. Tajunnanvirtaa heheh. Kohta taas sataa paskaa niskaan

 

[Goatsilla]

PMLats: Asioista voi myös ihan normaalisti keskustella ilman itkuraivareita, huutamista ja mykkäkoulua. Näin ainakin meillä on voinut, eikä ole tarvinnut pantata mitään sisällään.

 

[PMLats]

PMLats: Asioista voi myös ihan normaalisti keskustella ilman itkuraivareita, huutamista ja mykkäkoulua. Näin ainakin meillä on voinut, eikä ole tarvinnut pantata mitään sisällään.

Juu, totta kai voi enkä tarkoittanutkaan että jokapäiväisenä "lyömäaseena" käytetään äärimmäisiä keinoja, sitä en suinkaan puolustele. Toki asiallinen neuvottelu on hienoa ja suositeltavaa. Mielestäni on vain normaalia ja inhimillistäkin, että aina ei ihminen pysty kohtaamaan toista sillä asiallisella tasolla - etenkään kun on tunteet läsnä rakkaudesta vihaan. Varmasti useimmat ihmiset kokevat tällaisiakin tilanteita muutaman kerran elämässään. "Ei mua kiinnosta". "Mitä sitte?". Keskustele siinä sitten tai ota rauhallisesti :whip:

Sitten näissä tavallisemmissa kitinäjutuissa on huomioitava myös se, että miehet tulkitsevat kitinäksi naisilta usein sellaisiakin lausahduksia, jotka naisille ovat lähinnä toteamuksia, kysymyksiä, pyyntöjä tai ehdotuksia. Ehkä sen takia miehet asuvat aina nalkuttavan akan kanssa, mutta naiset eivät tunne yhtäkään?? :D

 

[Net Virgin]

PMLats: Asioista voi myös ihan normaalisti keskustella ilman itkuraivareita, huutamista ja mykkäkoulua. Näin ainakin meillä on voinut, eikä ole tarvinnut pantata mitään sisällään.

Näinhän se meilläkin yleensä menee... Kumpikin kyllä osaa käyttää äänivarastojaan, mutta ei meillä onneks oo ollul emännällä tapana tollaset itkuraivarit ja kohtausten järjestämiset.

Yleensä se "tappelu" on sitä, että kumpikin sanoo oman mielipiteensä, äänen voimakkuuden ollessa vaihteleva ja sitten lopputulemana, jompikumpi tyytyy ratkaisuun tai tehdään molempia tyydyttävä kompromissi....

 

[KelkanNaru]

Itse jouduin edellisessä suhteessa tällaisten itkupotkuraivari kiristysyritysten kohteeksi.
Kävin ulkona ehkä kerran 2-3 kuukaudessa ja joka kerta samat syllistämiset oli kehissä. En kuitenkaan kummemmin niistä välittänyt kun tiesin mistä siinä oli kyse. Mallina eräskin keskustelu kun olin lähdössä ulos:
"Moi mä lähen ny"
"Jos lähet ni mä tapan itteni"
"Veitsiä löytyy laatikosta,Moro!"
Samaa syyllistämistä hän yritti monesta muustakin asiasta eikä siis ihme että se suhde loppui sitten kuin seinään. Huvittavaa että nämä puolet tuli esille kyseisestä henkilöstä vasta kun muutimme yhteen muutaman vuoden seurustelun jälkeen.

Eihän kukaan nainen tai mies voi olettaa että ihmiset käyttäytyvät samalla tavalla kotona ja kavereitten kanssa. Monesti nämä vahvat ja hienot ihmiset on täysin erilaisia mitä tulee kotioloihin. Se on nähty ja todistettu monasti. Meni vähän off topic mutta tulipahan yksi turha posti lisää.

 

[Goatsilla]

Juu, totta kai voi enkä tarkoittanutkaan että jokapäiväisenä "lyömäaseena" käytetään äärimmäisiä keinoja, sitä en suinkaan puolustele. Toki asiallinen neuvottelu on hienoa ja suositeltavaa. Mielestäni on vain normaalia ja inhimillistäkin, että aina ei ihminen pysty kohtaamaan toista sillä asiallisella tasolla - etenkään kun on tunteet läsnä rakkaudesta vihaan.

Jep. Olen vähän sitä mieltä, että noi itkuraivarit ja huutamiset nimenomaan saattavat johtua siitä että "normaali" kommunikaatio on rikki. Eli pidetään jotain asiaa sisällään tarpeettoman kauan ja lopulta koko homma purkautuu huutamisena ja itkuraivareina. Ja pitkään kun jatketaan näin, ei enää edes osata kommunikoida ilman että desibelit nousevat yli sataan. Eli jos joku painaa mieltä, ei muuta kuin kissa heti pöydälle, keskustellaan ja pusihalitellaan, niin on molemmilla hyvä olo.

 

[Duracell]

Hmm... kiitoksia vain hyvistä neuvoista ja elämänohjeista.

 

[Net Virgin]

Jep. Olen vähän sitä mieltä, että noi itkuraivarit ja huutamiset nimenomaan saattavat johtua siitä että "normaali" kommunikaatio on rikki. Eli pidetään jotain asiaa sisällään tarpeettoman kauan ja lopulta koko homma purkautuu huutamisena ja itkuraivareina. Ja pitkään kun jatketaan näin, ei enää edes osata kommunikoida ilman että desibelit nousevat yli sataan. Eli jos joku painaa mieltä, ei muuta kuin kissa heti pöydälle, keskustellaan ja pusihalitellaan, niin on molemmilla hyvä olo.

Joskus on vaan sellanen väsyny olo, eikä jaksa kovin rakentavasti keskustella... Silloin tulee vaan jyrähdettyä työhuoneen nurkasta jotain aiheeseen liittyvää. <--- Tuo on meillä yleisin tyyli "tapella"

Sitten ku kömmin koneelta pois, niin asiasta keskustellaan normaalisti...

Minä olen, ainakin meillä, se joka ensin murahtaa asiasta ja sitten vasta keskustelee.. :lol2:

 

[Ratu]

Itselläkin kulta petti, tosin nykyään meillä menee jo paljon paremmin.

Jos on kerran pettänyt, niin tekee sen varmasti uudelleen. Itse en pystyisi jatkamaan suhdetta minua pettäneen naisen kanssa, rikottua luottamusta ei saa takaisin. Joutuisi jatkuvasti elämään epäluuloisena ja vainoharhaisena... satuttaisi itseään vain lisää.
Pettäminen on varmaankin pahin tapa satuttaa toista.

 

[Goatsilla]

Joskus on vaan sellanen väsyny olo, eikä jaksa kovin rakentavasti keskustella... Silloin tulee vaan jyrähdettyä työhuoneen nurkasta jotain aiheeseen liittyvää. <--- Tuo on meillä yleisin tyyli "tapella"

Toihan nyt on just sellasta "tappelua" että noille voi jo hetikohta naureskella. Eri asia on sitten jos huudetaan puoli tuntia pää punaisena ja keskustelu olikin sitten siinä.

 

[Net Virgin]

Jos on kerran pettänyt, niin tekee sen varmasti uudelleen. Itse en pystyisi jatkamaan suhdetta minua pettäneen naisen kanssa, rikottua luottamusta ei saa takaisin. Joutuisi jatkuvasti elämään epäluuloisena ja vainoharhaisena... satuttaisi itseään vain lisää.
Pettäminen on varmaankin pahin tapa satuttaa toista.

Meilläkin on eräänlainen sopimus tästä aiheesta...

Ennen ku pitää mennä muiden kanssa pelehtimään, niin pelit erilleen jo siinä vaiheessa.

 

[Net Virgin]

Toihan nyt on just sellasta "tappelua" että noille voi jo hetikohta naureskella. Eri asia on sitten jos huudetaan puoli tuntia pää punaisena ja keskustelu olikin sitten siinä.

heh.. Onneks meillä ei kumpikaan jaksa alkaa tappeleen sillein pitkäksi aikaa, eikä meillä olla muutenkaan pitkävihaisia ja muistella vanhoja..

 

[Zener]

Tässä tuli kanssa koettua pettämistä keväämmällä pidemmän suhteen jälkeen. Ei ole mukavaa ei, ja pistää pasmat aika sekaisin. Varsinkin kun exä vedättää loppuun asti rakastan-rakastan linjalla, ja sitten yht'äkkiä vetästään töpseli poies seinästä, ja valot sammuu.

Itse tuli se virhe tehtyä, että heti vajaan kuukauden sisällä tapahtuneesta yritin aloittaa uuden suhteen. Tosin kohottaakseen omaa romahtanutta itsetuntoaan, ja ehkä myös kostaakseen exälle. Vain näyttääkseen, että kyllä mulla on vientiä, jos en sulle kerran kelpaa.

Kyllähän se vähän helpotti omaa tuskaa, mutta samalla tuli itse aiheutettua täysin syyttömälle pahaa oloa, kun huomasi sittten, ettei olekkaan seurusteluun kykenevä, ennenkuin on miettinyt yksin asioita, ja vaeltanut vapaana jonkin aikaa.


Ajatelemisen aihetta:

Onko seurustelussa tärkeintä säännöllinen seksi?