reinhardt sanoi:
Vanhan ateistinkin on pakko todeta, että amen to that, iivili. Varsin monet tuttuni seurustelevat vain siksi, että yksin ollessaan pelkäävät joutuvansa huonoon seuraan ja sitten ihmetellään, miksei suhde toimi - ei kai toimikaan, jos toisen kanssa ei olla ihmisen itsensä takia vaan toinen on pelkkä ei-yksinolon väline.
Mä sorruin tähän itse nuorempana. Ja väitän, että tämä on todella yleistä. Ei vain kestetä olla yksin. Ahdistaa. Yksinäisyys pelottaa. Ja sitten periaatteessa voidaan seukata kenen tahansa kanssa, joka tyyliin ei-ole-kesto-ärsyttävä. Voihan tämä olla pelkkää minun vainoharhaisuuttani, mutta mä en vaan käsitä sitä, että ollaan esim. kuusi vuotta jonkun mimmin kanssa. Ollaan siihen mimmiin toooodellaaa lovena. Mimmi lakkaa rakastamasta, ja antaa monoa. Kaksi tai kolme viikkoa tästä päästään pussaamaan humalassa jotain tyttöä. Aletaan seukata sen kanssa, mennään myöhemmin naimisiin ja tehdään lapsi. En jaksa ymmärtää, miten se niin usein päätyy siihen ensimmäiseen. Tai siihen ensimmäiseen, joka suostuu itse olemaan sen jätkän kanssa. Ollaan epärehellisiä, koska ei rakastuta sen toisen ominaisuuksiin, vaan rakastutaan siihen, että itsellä ei ole enää niin lohduton ja paha olla. Rakastetaan esimerkiksi sitä, että avoliitossa viina pysyy jotenkuten hanskassa.
Mun mielestä ns. "eheä" suhde edellyttää sitä, että ei tarvitse sitä toista. Nyt tässä on tulkintariski, koska ihmiset hahmottavat sanan "tarvita" eri tavalla. Tarkoitan sitä, että identiteetin on pysyttävä kasassa yksinäänkin. Jos suhde perustuu siihen, että toinen on tietämättään toisen terapeutti, se on sairasta. Ja symbioottisuus on sairasta. Symbioosin takana on aina valtapeli. Ja valtaa käytetään paljon. Se on oksettavaa. Miesten vallankäyttöä en kykene hirveän hyvin hahmottamaan. Perinteinen on tietenkin tämä vainoharhainen mustasukkaisuus, jossa nainen ei saa tehdä mitään yksin. Tyyliin kielletään meikkaaminen, että muut pojat ei katsoisi. Omistushalua. Esim. Mariko, Gillyane ja Vilma-liina ovat sen verta viisaita ja elämää nähneitä naisia, että he voivat halutessaa kertoa enemmän tästä. Minä kerron oman käsitykseni yleisimmästä naisten vallankäytöstä:
Se on hirveän usein emotionaalista. Se on sitä, että aletaan itkemään, kun jätkä haluaisi nähdä kavereitaan. Annetaan ymmärtää, että "minulla on paha mieli, ja se on sinun syysi. Sinä teit tämän surun, koska et ajattele minua". Se on lapsen itkuraivarit, ja jätkät on niin vitun tyhmiä, että eivät tajua sitä raivariksi, vaan käsitteellistävät sen suruna. Ja monet mimmit käyttää sitä härskisti hyväkseen. Syyllistävät. Tai tehdään mykkälakko. Ei anneta toiselle mitään mahdollisuutta ymmärtää, miksi se teki väärin. Tehdään se yybersyyllistäminen, eli syyllistetään ilman kieltä.
Mä tunnen vain mun oman kaveriporukkani. Niistä ja itsestäni mä olen huomannut, että ainakin osalle suomalaisista miehistä tulee helposti hirveän syyllinen olo suhteessa naisiinsa. Pienikin naisen puolelta tuleva vallankäyttö laukaisee tällaisen "lapsireaktion". Ikäänkuin äiti toruisi lastaan, ja lapsella olisi paha mieli. Ehkä tässä maassa monet äidit kasvattaa poikansa syyllistäen. Ja mimmit osaa jotenkin käyttää tätä hyväkseen. Toisaalta jos rehellisiä ollaan, niin en mä usko kaikkien edes tarvitsevan "kahden aikuisen tasavertaista suhdetta". On paljon jätkiä, jotka ihan vilpittömästi ärsyyntyvät naisen itsenäisyydestä tai älykkyydestä. Niitä, jotka eivät edes kaipaa tunnetta tasavertaisuudesta. Hyvä niin, kukin tyylillään. Tyhmemmän kanssa seurustelu voi tosin olla myöskin vallankäyttöä. Saadaan kiksit siitä, että tiedetään olevan se "fiksumpi" siinä suhteessa. Kyllä sillä aika pitkälle pötkii, jos nainen on nätti ja sillä on hyvät hinkit. Tai jos miehellä pysyy vasara kädessä...
Pettäminen on mielestäni aina oire suhteen pahoinvoinnista. Terveessä suhteessa ei tee mieli pettää "oikeesti" (fantasioida voi mistä vaan). Siten pettäminen aktina on oikeastaan merkityksen suhteen jatkuvuuden kannalta. Jos homma menee siihen, niin on tavallaan ollut jo kirjoitettuna, ennen aktia, että metsään mennään. Itse en ymmärrä, että miten Suomen kokoisessa maassa on mahdollista pettää jäämättä kiinni. Tän ikäisenä bileissä ei tosta vaan mennä makkariin. Bileissä on yleensä pariskuntia. Jos löytäisin jostain rakastajattaren, niin en ymmärrä, miten en jäisi siitä kiinni. Mun elämä on hyvin aikataulutettua ja säntillistä. Olisi todella kummallista, jos mä en yks kaks tulisikaan töistä kotiin. Ei täällä mihinkään voi mennä, ilman, että joku ei jossain vaiheessa näkisi. Ehkä ne on näitä pano-vessassa-pikkujouluissa juttuja...
Nyt tuli vähän liian pitkä posti, sori kaikille.
Täytyy vaan todeta että naiset ei vaan ymmärrä hyvän päälle tai jotain siihen suuntaan. Olen mielestäni ihan kohtuullisen fiksu ja ulkonäköäkin pitäisi löytyä tavallista kaduntallaajaa enemmän.. Jonkinlaisten alustavien analyysien mukaan olen ehkä vain turhan "kiltti" mitä se sitten tarkoittaakaan? :lol2: Eli kysyn ensin ja ammun vasta sitten.. *Huoh* Pitänee hankkia ne puuhelmet ja seuraavan naisen isken ihan kirjaimellisesti... 
käy välillä antamassa vaimolle vähän :whip: ja kunnon 
