Pelien ja leffojen vaikutus (nuoren)ihmisen käyttäytymiseen.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu
tiedän eräitä noin 7-9 vuotiata ketkä kyllä välillä kokeilevat vähän mortal kombat / smackdown juttuja toisiinsa mutta en pidä sitä mitenkää ihmeellisenä koska kaikki ipanatha nyt jotai leikkii. mutta sitte ku mennää vanhempii ikäluokkii esim 15+ jos sit on viellä jotai tommosta päällä ni on jotai kyl vinossa. voihan sitä pelata vaikka kuinka paljo kuha sitä peliä ei sitte rupea sekottamaa oikesee maailmaa ku näitä poikkeuksia nyt on ollu. esim vähän aika sit pelissä jota pelaan ni joku jätkä kävi nitistämässä venäjällä toisen pelaajan koska oli tehny jotai tälle toiselle pelissä ja ikää pojilla oli 20+ vankilaahan tuo joutu.

kyllä se pistää ihmetyttämää että miten joku peli saa ihmisen pään naksahtamaa tollalailla

ps (http://www.rpgdreamersforum.com/index.php?showtopic=50758) juttua siitä mitä tällöin tapahtu/miks ja miten
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse ainakin pienempänä koin uutisvideot pahimmiksi; ne jäivät mieleen, koska olivat ensinnäkin aitoja, ja toisekseen niitä toisteltiin jatkuvasti. Mikään elokuva tai tv-ohjelma (pelejähän ei juuri silloin tullut pelattua, pacmania ja muita siis) ei saanut vastaavaa reaktiota koska ne tiesi fiktioksi, jopa alle kouluikäisenä.

"Computer games don't affect kids, I mean if Pac-Man affected us as kids, we'd all be running around in darkened rooms, munching magic pills and listening to repetitive electronic music."
 
Huomasin asettelevani liikennemerkkejä ja ikkunoita sopiviin koloihin, samoin autot ja muut olivat pelinappuloiden oloisia ja huomaamattani sovitin parkissa olleiden autojen tyhjään väliin liikkeessä olevaa autoa. Voisiko tuo "pelimoodi" jäädä aivoihin päälle joltain osin väkivaltapeleistä joillakin ihmisillä? Voiko pelimaailman ja todellisuuden raja olla niin heikko, että pelimaailma iskee läpi ihmisen tiedostamatta että kyse on vakavista asioista?

Mielestäni tämä on henkilön omasta pääkopan sisällöstä kiinni. Parin tunnin jälkeen autopeliä kun on ratin ja polkimien kanssa tahkonnut ja välittömästi lähtenyt ajamaan oikeaa autoa niin kyllä se kaasujalka painuisi enemmän pohjaan kun muuten. Toki tästä oma pääkoppa pitää huolen, rajoittaa menoa. Joillain se ei näin tee.

Itse surmasta. Jos tämä ampuja olisi selvinnyt, niin miten hän on voinut itselleen selittää, että "Tää juttu on ihan OK".
Tosin aika asiaa hän puhui omassa päiväkirjamerkinnässään ja uskon että moni ihminen on hänen kanssaan samaa mieltä monestakin asiasta. Ruuvit oli tallella siis.

Nämä tavat kertoa mielipiteistä, sekä teot ovat vain totaalisen väärin. Väkivallalla saa vain niin paljon aikaan, myös pahaa.

ps. Rauhaakin lähdetään turvaamaan... aseet kädessä.
 
Jos vaikuttasi, olisi Suomen kouluissa koko ajan Tuusulan tapaisia ampumakohtauksia, jos ruvetaan katsomaan esim. CS pelaajamäärää/sen pelaamiseen käytettyä aikaa.
 
Jos vaikuttasi, olisi Suomen kouluissa koko ajan Tuusulan tapaisia ampumakohtauksia, jos ruvetaan katsomaan esim. CS pelaajamäärää/sen pelaamiseen käytettyä aikaa.

Tällaiset ampumatapaukset ovat ainakin vielä marginaalitapauksia. Enemmän mietityttää se, että miten tämä turtuminen väkivaltaan vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen väkivaltaa kohden. Esimerkiksi katuväkivalta on raaistunut. Onko siihen vaikuttanut juuri tuo väkivaltaan turtuminen. Ei enää riitä, että osottaa olevansa alfauros sillä, että toinen istuu nokka veressä maassa vaan sen jälkeen pitää vielä potkia ja hakata lisää, että se on täysin pieksetty.

Eli voi olla, että tällainen viihdeväkivalta on aiheuttajana myöskin äärimmäisten tapausten, kuten kouluammuntojen tapahtumiin. Jotainhan on kuitenkin tapahtunut, että sen sijaan kun ne kiusaajat hakattaisiin nyrkeillä niin ne ammutaan.

Mistä se lie tulee ettei tajuta yhtälailla tekojen seurauksia. Ei ole mitään ns. kunniasääntöjä vaan kaikki on sallittua oman kunnian palauttamiseksi.
Tuo on huomattavissa jopa itsepuolustusharjoittelun suuntautumisessa: mahdollisimman nopeasti ja paljon tuhoa, jotta selviää tehokkaasti tilanteesta. Ei mitään ajatusta sille, että mitä seuraamuksia siitä voi olla itselle tai sille toiselle.
 
mikäli asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan asiaa koskevaa kirjallisuutta ennen hätiköityjen johtopäätösten tekemistä. vakavasti otettavaa tutkimusta löytyy esimerkiksi juuri pelitutkimuksen ja mediatutkimuksen (-kasvatuksen) piiristä. tässäkin tapauksessa kannattaa huomioida näkökulmien vaihtelevuus, eli esimerkiksi peleistä ja kontekstista täysin tietämätön tutkija saattaa esittää melko radikaaleja johtopäätöksiä (näin ainakin ennen, mikäli johonkin vanhempaan materiaaliin tutustuu).

yleisesti ottaen voidaan kuitenkin mielestäni sanoa, että suorien kytkösten vetäminen pelien ja väkivallan välillä ei ole viisasta. pelien ja elokuvien ikärajat ovat hyvä keksintö, mutta edellyttävät tietoisuuden lisäämistä niin vanhempien kuin esimerkiksi pelimyyjien saralla.
 
Enpä usko että elokuvat tai pelit vaikuttaisivat normaalijärkisen ihmisen päähän oikeastaan millään tavalla, eri asia on pienet lapset ja 'ei niin normaalit'. Kyllähän lapset kokeilevat kaikkea joka näyttää leffoissa tai peleissä "siistiltä". Esim ala-asteella monikin jannu paini ja apinoi Smackdown ohjelmasta bongattuja liikkeitä, ei näitä sitten ala-asteen jälkeen nähnytkään. Se on vaan helppo laittaa kaikki tv ohjelmien ja pelien syyksi.
 
Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat perimä (geneettinen alttius), kasvatus sekä ympäristö. Todennäköisesti kaikissa noissa pitää olla jotain vikaa, jotta ihminen käyttäytyy kuten Jokelan tapauksessa. Väkivaltaiset pelit ja videot sitten ruokkivat sitä "pahaa alttiutta". Pienet lapsethan matkivat ja omaksuvat herkemmin mallikäyttäytymistä väkivaltaisista peleistä ja videoista, mutta aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ymmärtämään mikä on oikea ja mikä taas väärä.

Toisaalta jos aikuisen psyyke on muutenkin sekaisin, noiden pelien pelaaminen varmasti hämärtää todellisuudentajua.
 
En kyllä koe että pelit vaikuttaisivat mitenkään terveeseen ihmiseen. Itse olen lahdannut, kiduttanut, tappanut, lopettanut, paloitellut, polttanut, sähköttänyt ja luoja tietää mitä muuta monessa eri pelissä eikä todellakaan tulisi mieleen tehdä mitään moista normaalissa elämässä. Mä en ole edes ikinä kännissä tapellut enkä haluaisikaan tapella. Olenko siis sadisti, mahdollisesti tuollaisia iskuja suunnitteleva tuollaisen ajanvietteen takia? Mielestäni en.
 
Eiks useimmat tärähtäneet ihmiset ole sitä mieltä että he ovat aivan terveitä,ja lääkitys on aivan turhaa jonkinlainen salajuoni/salaliitto heitä vainoavien taholta.

Siinä mielessä oma mielipide elokuvien/pelien vaikutuksesta on aivan yhtä tyhjän kanssa,voit olla pähkähullu todellisuudessa.
 
Erohan oikealla ja viihdeväkivallalla on kuin päivällä ja yöllä. Erityisesti elokuvat tekevät väkivallasta jopa tyylikästä ja ihailtavaa. Ei niistä voi oikeasti välittää sitä pelkoa ja tilanteiden mahdollista kaoottisuutta katsojille. Sitä se kuitenkin on ja väkivaltaa kokematon nuori katsoja näkee vain tällaisen kiilloitetun ja hiotun, teennäisen kauniin puolen.

Väkivaltaan tulisi suhtautua pelolla ja inholla. Nykyään saa vaan olla melko iljettävä tai poikkeava kohtaus elokuvassa, että se tällaista tunnetta herättäisi. Ainakin omalla kohdallani.

Kyllähän minäkin teininä Hellraiserini olen nähnyt. Huonolaatuiselta kopionkopionkopion VHS:ltä ja salaa vanhemmilta. Tiedettiin, että tämä ei nyt ihan oikein olisi vanhempien silmissä, eikä näitä videoita mikään helppo ollut saadakaan. Muistan sen olleen pelottava, ahdistava ja kuvottava.
Nykyään lähes vastaavalla goren määrällä löytyy massoille suunnattuja elokuvia, joista esimerkkinä voisi sanoa vaikka Saw 3.

Vaikka kauhuleffat voivat olla jonkin sortin keino kokea pelkoa ja ahdistusta turvallisesti niin minkä tarpeen tyydyttämistä sitten on sellainen elokuva, jossa revitään ihmisiä halki.

Itse olin kersana oikea splatter-friikki! Kaipa siinä sitten jotain kovinkin esteettistä, taiteellista ja vapauttavaa on...tai perverssiä, so not, kunhan se tapahtuu mielikuvituksessa eikä elävässä elämässä. Dokumentteina esitettyinä en kykenisi nauttimaan moisista visioista(vaikka monet ihmiset ja massat historian hämärissä aikakausissa ovatkin kyenneet)

Itse olen samaa mieltä siinä että huonosti ja kevyesti esitetty väkivalta elokuvissa ei läheskään aina vastaa tarkoitustaan, ellei sitten nimenomaan hae jotain purkautumiskeinoa.

Nimenomaan empatian eri tasot elokuvaa katsellessa eivät herää kun väkivalta esitetään äärimmäisen köykäisesti ja pinnallisesti.

Huolimatta siitä mitä "normaali"(en minäkään ole normaali) ihminen näkee elokuvassa, ei reaktio oikeaan väkivaltaan ja kuolemaan ole silti yhtään vähemmän empaattinen tai tunteva.
Ei ainakaan mulla ole näin.

Läheltä nähty oikea raaka väkivalta tai onnettomuudet vetävät minut silti aina vakavaksi vaikka olen varmaan katsellut väkivaltaelokuvia enemmän kuin moni muu täällä foorumilla yhteensä.
 
Mistä kaikki on lähtöisin?

Paljon puhutaan nuorten mielenvikaisuudesta ja siitä mikä saa ihmisen toimimaan niin kuin tässäkin tapauksessa. Perään kuuluttaisin kuitenkin meidän vanhempien vastuuta lapsistamme. Olen itse kasvattajana huomannut kuinka monet 10v alkaen (varmasti nuorempiakin) patistetaan ulos kodista "pois jaloista", pizzalle/mäkkäriin kun ei itse jakseta niille edes ruokaa tehdä. Oman poikamme kaverit olivat aivan järkyttyneitä kun komensimme poikia laittamaan eteiseen jättämänsä takit naulakkoon, eikä isoksi mytyksi lattialle (4poikaa). Ihan perus asiat jätetään opettamatta pennuille. Siitä tulee se turvattomuuden ja turhautumisen tunne. Kun kukaan ei välitä, itsetunto on paskana jo pienestä pitäen. Ja kun vähän kotona ruinaa niin on 20€ kourassa eikä mitään tarvii tehdä rahan eteen. Pullamössö paska lapsia tänne tehdään kasvamaan. Sorry terävät sanat, mutta olen kyllästynyt lässyttäjä kasvattajiin!:curs::curs:
 
Eiköhän jokainen mieleltään normaali ihminen erota pelit ja leffat tosielämästä. Mutta varmasti "ruokkivat" mieleltään sairasta yksilöä lisää jos niitä tahkotaan 24/7 meiningillä.

Tuli sitä skidinä katseltua aika paljon toimintapätkiä ja kauhuleffoja: X-files,Poltergeist ja muut kauhutyyliset taisi olla meikäläiselle aika ilkeitä eli niitä pelkäsin mutta eipä sitten muuta.

Vanhemmalla iällä noihin kauhupätkiin kyllä turtuu vaikka olenkin säikky vieläkin. Jostain syystä mulla ainakin kauhu toimii nykyään paljon paremmin peleissä: kuulokkeet päähän,valot kiinni ja kiinni pelaamaan mutta eipä noista mitään traumoja ole jäänyt.
 
Toi on kyllä nipsu71 niin totta että ne rajat pitää opettaa lapselle jo pienestä pitäen muuten sitä on vaikea korjata myöhemmällä iällä. Samoin pitää kertoa lapselle jos jotain tekee väärin, miksi se on väärin eikä vaan sivuuttaa asiaa olankohautuksella. Toivotaan, että saan joskus kasvatettua samanlaisia omista tulevista muksuistani mitä meidän äiti meistä.
 
Syy vai seuraus?

Ajautuvatko murhanhimoiset sekopäät räiskintäpelien pariin vai aiheuttaako räiskintäpelien liiallinen pelaaminen murhanhimon?
 
Mitä kerran tuli oikein tokumentti Afkanistanin tai irakin sodasta(en muista kumpi), niin siinä nuoret jenkkisotilaan kertoivat ajattelevansa sotaa kuin jotain räiskintäpeliä. Kuuntelivat jotain deathmetallia korvalappustereoista samalla tulittivat ählämeitä. Tuo musan kuuntelu on ollut myös osasyy miksi jenkit siellä ampuvat toisiaan yms. kun informaatio ei liiku niinkuin pitäisi.

Jos on normaalit henkiset ominaisuudet ihmisellä, en jaksa uskoa tietokonepelien vaikuttavan suuntaan tai toiseen henkisellä tai toiminnallisella puolella. Jos taas luoja on antanut pikkulusikalla sitä järkeä päähän, niin voipi olla ettäkö tietokonepelit voivat sitten työntääkin sen edgen ylin ja jannu kuvittelee elämän olevan yhtä guntherstrikeä vain; Deagle kädessä streiffaa Alt-nappi pohjassa sokkarin torilla frageja keräten.
Toisaalta taas nämä jannut kyllä ilman tietokonepelien vaikutuksiakin saisivat tavalla tai toisella ongelmia aikaan.
 
Tuli mieleen et joskus ku tuli pelattua wowia aikas paljon ni muistan ku ajelin illlalla ni alko ympäristös olemaan viittauksia peliin esimerkiks yhen ihmisen pääl näkys punasella sen nimi ja että se on horde :david:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom