Pelien ja leffojen vaikutus (nuoren)ihmisen käyttäytymiseen.

[VelttoV]

Ensimmäisessä maailmansodassa ja toisessakin oli ongelmana inhimillisyys. Vain 5% oli tarpeeksi sosiopaatteja koettaakseen tappaa toisiaan. Heput ammuskeli ilmaan. Siksi maalitauluina käytetään monissa armeijoissa ihmisen näköisiä tauluja. Joni tuossa noita tapoja selostikin. Niillä saadaan ihan tavalliset heput tappamaan. Oikeassa elämässäkin osa ihmisiltä omaa jonkinlaisen tunteettomuuden. Joku puuttuu pään sisältä. Sodassa näitä kutsuttiin sankareiksi. Oikeassa elämässä narsisteiksi, sosiopaateiksi tai sarjamurhaajiksi. Joskus yritysjohtajiksi...

Ihminen turtuu. Kun näet leffassa veren roiskahtavan brutaalisti, niin saat naurahduksen aikaan. Adrealiini ja endorfiini sen aiheuttavat. Ja ne vaikuttavat kuin huume. Ennen riitti Rambo 2. Nyt mikä riittää?

Lisäksi netti vaikuttaa vielä nuoriin. Niiissä voi olla sankari ja mikä tahansa. Yhteisö voi nostattaa jopa uskonnollisia tuntemuksia. Ja nämäkin vaikuttavat pään reseptoreihin. Kovat arvot ovat vielä nykyään pinnalla. Sairas maailma...

 

[Moksu]

Pelasin varmaan 10 vuotiaana jo väkivaltaisia pelejä, jos oikein muistan. En kuitenkaan koskaan yhdistänyt niitä ainakaan tietoisesti mitenkään oikeaan elämään tai oikeiden ihmisten tappamiseen.

Peli on peli, oikea elämä on asia erikseen. Ainahan sitä on puumiekoilla tai pyssyillä leikitty sotaa.

Voi olla, että vaikutus on erilainen tietynlaisiin ihmisiin.

Mun mielestä on kyse enemmän siitä tottumisesta väkivaltaan. Peleissä pääsee tietyllä tavalla kokemaan tappamista. Veri purskahtaa, käsi lentää irti. Niistä on tullut niin yksityiskohtaisia väkivallan suhteen.
Sen takia niitä ei mun mielestä voi verrata sotaleikkeihin pyssyillä tai kepakoilla.

 

[Torstai]

Mitäs jos tämä kyseinen kaveri olisikin toiminut marjan poimijana jossain Lapissa koko elämänsä (aika utopistinen ajatusleikki). Ei leffoja eikä tietokoneen käyttömahdollisuutta. Se ois vaan poiminu marjoja.

Oisko tällä hepulla ollu yhtä vahvat ajatukset massamurhasta ja tuhosta kuin sillä nyt mitä luultavimmin oli? Mä veikkaan että se ois vaan keränny niitä marjoja.

Eli ei muuta kuin EA:lle ehdottamaan uuden marjanpoimintapelin lanseeramista? Poimisivat vaan niitä vitun marjoja, eivätkä haaveilisi heduista elävillä ihmisillä!

 

[Sahaaja]

Itse ainakin olen huomannut noiden väkivaltaelokuvien kanssa, - tai tarkemmin sanottuna sellaisten, jotka oikein mässäilevät sillä - että niihin "turtuu" ajan myötä. Raaimmatkaan elokuvat ei enää shokeeraa samalla tavalla kuin joskus ennen. Pitää aina olla jotain sairaampaa, että katsojat järkyttyisivät. Hyvänä esimerkkinä Saw-leffat, joista on kyllä sairaampiakin olemassa. Tosin niitä ei teattereissa näytetä, mutta ehkä pikkuhiljaa ollaan menossa siihen suuntaan.

 

[Timias]

En mitenkään pysty uskoa, että pelien tai elokuvien vaikutukset jäisi kokoaikaiksiksi. Itellä ollu samoja fiiliksillä, kuin mikellä aloituspostissa, mutta ne on vain heti esim. pelaamisen jälkeen, eikä jatku enää sen jälkeen. Toki jos altistuu jollekkin 24/7 ja omaa jonkin sortin mielenterveydellisen häiriön niin tokihan se voi jotain aiheuttaa.

 

[Arttu1]

Mitäs jos tämä kyseinen kaveri olisikin toiminut marjan poimijana jossain Lapissa koko elämänsä (aika utopistinen ajatusleikki). Ei leffoja eikä tietokoneen käyttömahdollisuutta. Se ois vaan poiminu marjoja.

Oisko tällä hepulla ollu yhtä vahvat ajatukset massamurhasta ja tuhosta kuin sillä nyt mitä luultavimmin oli? Mä veikkaan että se ois vaan keränny niitä marjoja.

No tuo homma kääntää koko homman päälaelleen. Todennäköisesti myös kaikki muu olisi muuttunut kuten kasvatus ja kaverit, eli ei varmasti olisi edes harkinnut tuota tilannetta. Kukaan ei kiellä etteikö internetillä ollut vaikutusta tälle, mutta se ei ole se mikä siihen on ajanut. Kyllä siellä on kaikkea muuta takana.

 

[HC76]

Kukaan ei kiellä etteikö internetillä ollut vaikutusta tälle, mutta se ei ole se mikä siihen on ajanut. Kyllä siellä on kaikkea muuta takana.

Niii. Kysymys on siitä miten paljon väkivalta ruokkii mieleltään heikkoa ihmistä joka ei osaa erottaa oikeaa väärästä. Jos sen altistuminen väkivallalle olisi ollut 1/10 siitä mitä se nyt oli, ehkä tämä tapaus olisi jäänyt tekemättä? Who knows.

 

[ossipena]

täytyy myöntää että autopelien pelailun jälkeen on parempi seurata koko ajan nopeusmittaria. varsinkin jos peli on ollut kaahailupeli. jos hetkeks tarkkaavaisuus herpaantuu niin huomaa ajavansa ihan liian lujaa.

 

[xtotox]

Niii. Kysymys on siitä miten paljon väkivalta ruokkii mieleltään heikkoa ihmistä joka ei osaa erottaa oikeaa väärästä. Jos sen altistuminen väkivallalle olisi ollut 1/10 siitä mitä se nyt oli, ehkä tämä tapaus olisi jäänyt tekemättä? Who knows.

nii-i ja kuinka paljon ihmisen mieltä iltapäivälehdet yms. höpöhöpö lehdet saastuttaa väärillä mielikuvilla?

 

[Topias75]

Totta on että elokuvaväkivaltaan turtuu, juu, mutta elokuvaväkivalta ei edes kaukaisesti useimiten tunnu samalta kuin oikean näkeminen tai kokeminen.

Elokuva ei pääse samoihin sfääreihin sitten millään, se on kuin mieto uni johon verrattuna todellinen väkivalta kolahtaa aivan eri ymmärryksen tasoilla.

Koettu on ero ja monta kertaa. Uskokaa vaan yli 20-vuotisen väkivaltaleffa-friikin sanaa...

Leffoissa ja peleissä on se vaikuttavin juttu ehkäpä se että ne vetoavat estetiikan tajuumme ja filosofiaamme.
Ei tarvitse kuin katsella nykyistä gansta-rap-nuorisoa, joille se tietty elämäntapa joka tulee musiikin mukanaan pitää sisällään melkoisen arvelluttavia arvoja, biatch!
Jopa kuvottavimmista antisankareista, rikollisista ja sarjamurhaajista on onnistuttu tekemään ekstistentiaalista tuskaa potevia, väärinymmärrettyjä, tyylikkäitä, ihailtavia ja jopa sympaattisia hahmoja...

Kaivamme pimeimpiä asioita tiedostamattomastamme, eikä mikään tunnu pian tarpeeksi kiinnostavalta tässä informaatiotulvassa. Herätämme itsessämme nukkuvan ikiaikaisen pedon ja valitettavasti joillain ihmisillä ei ole kykyä tai voimia enää pitää sitä aisoissa, etenkin jotkut heistä jotka sosiaalisista jäävät yksin tuon virran vietäviksi.
Tämä on hinta jonka valitettavasti maksamme tästä tiedon tulvasta tällä hetkellä.

Mutta en kuitenkaan näe mitään sensuuria lääkkeenä, se ei ensinnäkään ikinä toimi ja se lopuksi vain hidastaa tätä kehitystä, pikemminkin voitaisiin vaikkapa peruskouluissa alkaa opettamaan jotain hyödyllistäkin, kuten esim. miten tulla toimeen keskenämme..

No kunhan taas höpöttelen...

 

[fish]

Ennen videopelien aikaa syytettiin väkivaltaelokuvia ja jopa piirrettyjen elokuvien arveltiin vaikuttavan lapsiin (jos lyöt toista vasaralla tulee vain iso kuhmu tai ukko menee haitariksi).

 

[Hagakure]

Itselläni ei ole lapsena ollut mitään rajaa sen suhteen, mitä teeveestä on katseltu tai mitä tietokoneen ruudulla on pyörinyt. No okei, pornosta tuli alle 15-vuotiaana sanomista mutta muuten ei mitään.

Eli Rambot, Terminaattorit, Commandot, Painajaiset Elm Streetillä yms. vanhat klassikot oli nähty jo kuuden ikävuoden tienoilla. En kuitenkaan usko että nämä olisivat laukaisseet mitään resessiivisiä väkivaltamieltymiä.

Vaikka viihdeväkivallalle on altistunut aivan pienestä asti, on minulle teettänyt suuria vaikeuksia pystyä edes lyömään toista naamaa kohden edes kontrolloidussa ympäristössä(kamppailulajiharjoitukset). Onhan se nujuaminen ja myllyttäminen mukavaa, ei sitä voi kiistää, mutta en usko pitäväni siitä ainoastaan elokuvien ja pelien vuoksi.

Näkisin mielummin pelit terveenä aggressionpurkamiskanavana. Joskin niitä on käytettävä rajoitetuissa määrin. Saattaahan sellainen 24h putkeen Hitmania aiheuttaa jotain pieniä todellisuushämärtymiä.

 

[Snoopie]

No jos miettii leffojen vaikutusta, moni luulee esimerkiksi, että ihmisiä voi hakata kuin toiminta- ja länkkärileffoissa. Täällähän oli vasta ketju, jossa ihmeteltiin, kuinka ihminen voi kuolla tai loukkaantua niin vakavasti yhdestä tai parista voimakkaasta lyönnistä päähän.

 

[KLAUSUULI]

Olen sitä mieltä, että lähes missään tilanteessa sairas yksilö ei saa päähänsä purkaa turhautumistaan lahtaamalla ihmisiä, ellei ole väkivaltaviihteen suurkuluttaja. Kyllä pelit, musiikki ja tuen saaminen samanhenkisiltä henkilöiltä vaikkapa netin keskustelupalstoilla vaikuttaa varmasti purkautumisen muotoon. Jos mieleltään sairas henkilö vaikkapa kuuntelee herkässä mielentilassa TI-TI-NALLEN sijasta Impaled Nazarenea, niin eiköhän IN:ää kuunnelleelle tule Nallen kuuntelemisen aiheuttaneen puhtaan vitutuksen sijasta mieleen, että ehkäpä heikoille yksilöille ei ole sijaa yhteiskunnassa, ja siksi heillä ei ole oikeutta elää.

Lisäksi koulut ovat täynnä asenteeltaan sairaita ihmisiä, ja suurin syy mielestäni on kasvatuksessa ja vanhemmissa. Kyllä monille mieleltään sairaille oppilaille olisi mahdolllista hoitoa tarjolla, mutta usein vanhempiensa vuoksi he jäävät vaille hoitoa. Vanhemmat eivät halua uskoa oman lapsensa olevan henkisesti sairas ja myöntää lastensa tarvitsevan hoitoa mahdollisen häpeän pelossa, ja kieltävät terapian tai toiseen laitokseen siirtämisen, eikä koulumaailmassa ole mahdollista pakottaa lapsia hoitoon ilman vanhempien myöntymystä kuin äärimmäisen harvoin, yleensä vahingon jo tapahduttua.

 

[Mike]

Ennen riitti Rambo 2. Nyt mikä riittää?

Huomiona, että uusin tuleva Rambo on kohtalaisen raakaa mässäilyä, eli jotain on tehtävä, että leffa vielä iskisi, tässä tapauksessa todella raakaa väkivaltaa.

 

[Moksu]

Totta on että elokuvaväkivaltaan turtuu, juu, mutta elokuvaväkivalta ei edes kaukaisesti useimiten tunnu samalta kuin oikean näkeminen tai kokeminen.

Erohan oikealla ja viihdeväkivallalla on kuin päivällä ja yöllä. Erityisesti elokuvat tekevät väkivallasta jopa tyylikästä ja ihailtavaa. Ei niistä voi oikeasti välittää sitä pelkoa ja tilanteiden mahdollista kaoottisuutta katsojille. Sitä se kuitenkin on ja väkivaltaa kokematon nuori katsoja näkee vain tällaisen kiilloitetun ja hiotun, teennäisen kauniin puolen.

Väkivaltaan tulisi suhtautua pelolla ja inholla. Nykyään saa vaan olla melko iljettävä tai poikkeava kohtaus elokuvassa, että se tällaista tunnetta herättäisi. Ainakin omalla kohdallani.

Kyllähän minäkin teininä Hellraiserini olen nähnyt. Huonolaatuiselta kopionkopionkopion VHS:ltä ja salaa vanhemmilta. Tiedettiin, että tämä ei nyt ihan oikein olisi vanhempien silmissä, eikä näitä videoita mikään helppo ollut saadakaan. Muistan sen olleen pelottava, ahdistava ja kuvottava.
Nykyään lähes vastaavalla goren määrällä löytyy massoille suunnattuja elokuvia, joista esimerkkinä voisi sanoa vaikka Saw 3.

Vaikka kauhuleffat voivat olla jonkin sortin keino kokea pelkoa ja ahdistusta turvallisesti niin minkä tarpeen tyydyttämistä sitten on sellainen elokuva, jossa revitään ihmisiä halki.

 

[proileri]

Tämä on vähän turha aihe puhua sikäli, että kuten aikaisemmin mainittu ihmisellä sosiaalisena eläimenä ei ole normaalisti varsinaista tahtoa tappaa toista ihmistä.

Mun mielestä on soopaa että pelit tai esim. armeijan koulutus opettaisivat tämmöistä tahtoa - ne opettavat enemmänkin toimintamalleja. Toimintamalli on siis reagointi ärsykkeeseen: Mike näkee Tetristä pelattuaan erimuotoisia objekteja ja automaattisesti pyrkii miettimään miten voisi yhdistää niitä, koska on viimeiset 10 tuntia intohimoisesti harjoitellut erilaisten palikoiden kasausta pelimuodossa. Räiskintäpelissä opitaan tunnistamaan vihollisen hahmo, osoittamaan piipulla sitä kohti ja painamaan liipaisinta. Toisin sanoen, reagointikyky paranee. Tähän pyritään myös esim. kamppailulajien harjoitteissa, kun vaikkapa nyrkkeilyssä kun pistehanskoja pitävä valmentaja lyö aina välillä koukkuja kohti nyrkkeilijää ja tämän pitää väistää ne. Jokainen voi koettaa lyödä nyrkkeilijäkaveria kohti yllättäen koukun, kyllä se väistö aika hyvin lähtee kehän ulkopuolellakin.

Toimintamalli pitää kuitenkin erottaa tahdosta tehdä jokin asia. Räiskintäpeli ei kannusta tappamaan ihmisiä sen enempää kuin nyrkkeilyn treenaaminen kannustaa hakkaamaan ihmisiä kadulla tai Tetris pistää Miken pakkomielteenomaisesti kasaamaan laatikoita P-storen varastossa. Pitää olla omaa tahtoa ottaa nämä opitut keinot käyttöön. Tästä syystä sotilaille epäinhimillistetään vihollista propagandan keinoin, jotta sotilaat eivät epäröisi käyttää opittuja ampumataitoja vihollisen nähdessään. Räiskintäpeleissä tämä kuitataan juonella, ja tietty kynnys on huomattavasti pienempi alkaenkin - aika harva sotapeli perustuu siihen että olet saksalainen natsi ja sun pitää tappaa sankarillisia amerikkalaisia laskuvarjojääkäreitä jotta Hitler pysyisi vallassa, kyllä ne yleensä menee toisin päin jolloin motiivi on yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty tai kannustettu pyrkimys.

Jos puhutaan väkivaltaviihteen yhteydestä oikeaan väkivaltaan, pitää pyrkiä ensisijaisesti selvittämään ne syyt miksi ihmisellä on tahtoa käyttäytyä väkivaltaisesti ympäristöään kohtaan. Sillä, miten tämä tahto tulee ilmi, voi olla jotakin tekemistä ympäristöstä nähtyjen mallien kanssa, mutta ensisijainen seikka on tahto vahingoittaa toista ihmistä. Jos ihminen on siinä vakaassa tahdossa että hänen tulee vahingoittaa muita, ei ole väliä tapahtuuko se pistoolilla, puukolla tai vaikka karttakepillä. Väline on se mikä käteen sattuu.

 

[Moksu]

Vaikka viihdeväkivallalle on altistunut aivan pienestä asti, on minulle teettänyt suuria vaikeuksia pystyä edes lyömään toista naamaa kohden edes kontrolloidussa ympäristössä(kamppailulajiharjoitukset). Onhan se nujuaminen ja myllyttäminen mukavaa, ei sitä voi kiistää, mutta en usko pitäväni siitä ainoastaan elokuvien ja pelien vuoksi.

Tykkäätkö lyödä ihmistä?

 

[Kanttan]

Mun käsityksiä tästä aiheesta muutti sellainen Dave Grossmanin kirja kuin On Killing: The Psychological Cost of Learning to Kill in War and Society. Kirjan pääpointtina oikeastaan on se, että normaali ihminen ei halua tappaa toista ihmistä. Tämä on ongelma sodassa, jolloin sitä tappamista edellytetään. Tätä ihmisen luonteenpiirrettä on muovattu sotilailla pelien avulla.

Sun Tzun, kirjoitti Sodankäynnin taidon, mukaan ihmiselle tappamisen halu on yhtä luonnollista kuin lasten tekeminen. Eri asia onkin sitten, että toteuttaako nuo halut.

Mitäs jos tämä kyseinen kaveri olisikin toiminut marjan poimijana jossain Lapissa koko elämänsä (aika utopistinen ajatusleikki). Ei leffoja eikä tietokoneen käyttömahdollisuutta. Se ois vaan poiminu marjoja.

Oisko tällä hepulla ollu yhtä vahvat ajatukset massamurhasta ja tuhosta kuin sillä nyt mitä luultavimmin oli? Mä veikkaan että se ois vaan keränny niitä marjoja.

Tietohan lisää tunnetusti tuskaa. Tuskin olisi mitään sattunut.

-----

Itse olen pelannut väkivaltaisia pelejä jo pienestä lapsesta asti. GTA:t, Quaket ja muut Manhuntit ovat koluttu jo aikoja sitten. Siltikään en ole kertaakaan lyönyt ketään, vaikka olisin kuinka vihainen. Turpaankin olen saanut monesti tuon takia, kun en ole viitsinyt lyödä.

Olen myös todistanut sen, kun 12-vuotias hetken pelattuaan wrestlingpeliä aloittaa oman amokjuoksunsa. Alkoi kuristamaan pelikaveriansa. Oli kyllä käsittämätöntä, että miten joku voi seota, kun joku pelaa hetken. No, kaverilla ei tainnut muutenkaan olla korvien välissä kaikki kotona. Kenties se johtui siitä, ettei kaverin vanhemmat anna tän pelata edes Tekkeniä 17-vuotiaana :D.

 

[Salomaha]

Itse ainakin olen huomannut noiden väkivaltaelokuvien kanssa, - tai tarkemmin sanottuna sellaisten, jotka oikein mässäilevät sillä - että niihin "turtuu" ajan myötä. Raaimmatkaan elokuvat ei enää shokeeraa samalla tavalla kuin joskus ennen. Pitää aina olla jotain sairaampaa, että katsojat järkyttyisivät. Hyvänä esimerkkinä Saw-leffat, joista on kyllä sairaampiakin olemassa. Tosin niitä ei teattereissa näytetä, mutta ehkä pikkuhiljaa ollaan menossa siihen suuntaan.

Sama juttu. Ala-asteelta asti katsellut netistä snuffia ja gorea ja nyt niihin on kyllä jo niin turtunut kun vaan voi olla. En usko, että internetistä löytyy enää materiaalia joka shokeeraisi jotenkin tai saisi suurempaa reaktiota aikaan kun neutraalilla äänellä sanottu "oho".
Niin uskomattoman raakoja ja kipeitä kuvia/videoita on tullut nähtyä.

En silti usko, että tämä olisi jotenkin vaikuttanut minuun. En varsinaisesti pidä vieläkään väkivallasta (urheilulajit erikseen) ja inhoan tappeluita ja muita kahakoita. En itsekkään tykkää satuttaa muita ihmisiä tai eläimiä (ötökät toki eri juttu).