Suuret onnittelut!
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
O... minulla edelleen on se tavoite, mikä on ollut ihan alusta asti, että prokortti olisi se unelmien täyttymys. Mutta kuten olen sanonut aikasemmin, että ei se saa määritellä koko elämää kun tässä on niin paljon muutakin...
Niinhän se on, että siellä huipulla on vastaavia geneettisesti lahjakkaita, tai parempia, jotka panostavat 100% kaiken siihen, niin se on mahdotonta niitä voittaa. Eri asia on sitten jos käy munkki ja vastassa on keräilyerä ja niitä sitten kaataa itse geneettisellä edulla. Mutta kyllä se vaatii korkealla tasolla uhrauksia ja panostusta valtavia määriä. Eli siis siellä on toinen Pekka Kotipohja joka on laittanut päivästä 6 tuntia enemmän siihen hommaan, asuu yksin ja elää vain bodaukselle.Ei ole kritiikkiä, mutta sanon kun tuli tästä kommentista mieleen... ja onhan sitä syytäkin mennä järki päässä siinä, että mitä tekee ja millä hinnalla. MUTTA. Ihan yleinen huomio elämästä, että oli kyse mistä tahansa korkean tason tavoitteesta, oli se sitten pro-kortti tai ensimmäinen miljoona, niin usein ne tuppaavat menemään geneettisen potentiaalinkin omaavista niille, joilla sen sellaisen tavoittelu määrittää koko elämän tai ainakin kohtuuttoman suuren osan siitä. Vaikka se avokonttorissa 8 tuntia arkipäivässä nenää kaivava alainen mielellään niin ajatteleekin, että siellä se suuri yritysjohtaja vain polttelee sikaria silinterihattu päässä, niin kyllä todellisuus ainakin akuutissa vaiheessa on, että ne huipulla olijat ovat juuri niitä hulluja, jotka tekevät asemansa eteen töitä 80-90 tuntia viikossa. Whatever it takes, god damn it
Onnea molemmille
... tosin se on sitten muuten tutkittu juttu, että mies kun astuu avioon, niin testotasot putoavat enemmän kuin naimattomana pysymällä
Ei ole kritiikkiä, mutta sanon kun tuli tästä kommentista mieleen... ja onhan sitä syytäkin mennä järki päässä siinä, että mitä tekee ja millä hinnalla. MUTTA. Ihan yleinen huomio elämästä, että oli kyse mistä tahansa korkean tason tavoitteesta, oli se sitten pro-kortti tai ensimmäinen miljoona, niin usein ne tuppaavat menemään geneettisen potentiaalinkin omaavista niille, joilla sen sellaisen tavoittelu määrittää koko elämän tai ainakin kohtuuttoman suuren osan siitä. Vaikka se avokonttorissa 8 tuntia arkipäivässä nenää kaivava alainen mielellään niin ajatteleekin, että siellä se suuri yritysjohtaja vain polttelee sikaria silinterihattu päässä, niin kyllä todellisuus ainakin akuutissa vaiheessa on, että ne huipulla olijat ovat juuri niitä hulluja, jotka tekevät asemansa eteen töitä 80-90 tuntia viikossa.
Totta puhut, mutta tässä lajissa kun kyse ei nimenomaan ole välttämättä siitä, että enempi parempi. 1. Treenit vie viikosta aikaa sen 4-5 tuntia (ja puhun siis siitä itse työmäärästä) ja isoin merkitys sillä on miten sinä ne treenit teet. 2. ruokailut nyt tulee luonnostaan ja ainut ongelmahan siinä yleensä on että saako syötyä tarpeeksi. 3. Lepo on ehkä se asia mitä voisi aina parantaa.
Jos nuo 3 asiaa on kaikki reilassa ja osaat niitä säädellä aina tilanteen mukaan sopivassa suhteessa niin 4. asia on enää aika ja genetiikka.
Ja se 5. asia on sitten se tabu, mutta jokainen järjissään olevahan tietää sen faktan että siinä voit pelata venäläistä rulettia ja yleensä se nalli kasahtaa ja koko homma kaatuu siihen.
Uskon myös siihen, että vain kourallisella ihmisiä on aivan 100% tehokkuudet tehä tätä touhua. Toisilla voi olla aikaa enemmän panostaa vain ja ainoastaan tähän, mutta sitten talous on esteenä ja voi aiheuttaa muita ongelmia kehyksen suhteen kuten stressiä yms. Itsellä on taas vähän vähemmän aikaa panostaa lepoon ja kehonhuoltoihin yms. mutta talouspuoli on suht. kunnossa tai ainakin olen siihen ihan tyytyväinen ja täten stressiä minulla harvoin on. Ostan juuri sitä ruokaa mitä haluan ja käytän mitä lisäravinteita ikinä haluan ja nukun yöni rauhassa.
Sitten on taas niitä kenellä on sekä aikaa että rahaa eikä mitään häiriötekijöitä, mutta vaikka kuinka voisit uskotella itsellesi olevasi paras, olet aivan lahjaton rätti tähän hommaan.
Ja summa summarum. Eniten uskon aikaan, pitkäjänteiseen tasaiseen tekemiseen ja genetiikkaan. Jos se ei riitä, niin se ei sitten riitä. Tästä on muuten hauska aina välillä katsoa nykyisten ammattilaisten kehityskuvia vuosien varrelta. Yleensä ne on menneet niin että he ovat olleet jo ekana treenivuotena hirveässä tikissä ja sitten se kokonaismassa on vuosien varrella pakkautunut tasaisesti kauttaaltaan koko kehoon. Yleensä 5 ensimmäistä kehonrakennusvuotta on menty tasaisesti eteenpäin muutama kilo sinne tänne. Vuodet 5-10 onkin ollut sitten hyvin hyvin tasaista etkä juurikaan erota ykkösvuosien kehitystä edes. Ja n. 5-10 vuoden välillä on voitettu ammattilaiskortit ja siitä eteenpäin et sinä hirveästi hahmota lavakuvista kumpi olisi parempi fysiikka.
Ja sitten on se toinen äärilaita. Ensimmäiset 5 vuotta aivan jäätävää kehitystä ja 50 kiloa lihasta pakattu sinä aikana, mutta sitten koko tyyppi muistetaan vain nuorena hurjana geneettisenä potentitaalina joka menetti terveytensä tai henkensä lajin puolesta.
Menipäs syvälliseksi, mutta mikäs täällä kuutamon valossa rannalla kirjoitellessa.
Menipäs syvälliseksi, mutta mikäs täällä kuutamon valossa rannalla kirjoitellessa.
Täyttä asiaahan se oli ja ihan samoilla linjoillaa olemme Enkä suinkaan tarkoittanutkaan, että panostaminen olisi pelkkää määrää. Se mitä ja miten tekee on fysiikkalajeissa usein jopa suuremmassa roolissa kuin vain tekemisen määrä. Ja mitä panostamiseen yleisesti tulee, kun olen urheilijoiden kanssa paljon yhteistyötä tehnyt, niin sehän on ensisijaisesti arvo- ja asennekysymys. Millaisella mielenmaisemalla asiat hoidetaan. Mennäänkö salille ylittämään itsensä vai pyörimään tunniksi - pariksi takki auki. Kun syö jotain kuitenkin niin syökö oikeita ravinteita ja määriä. Jaksaako ihan oikeasti panostaa myös lepoon, palautumiseen ja lihashuoltoon. Entä varsinainen lajisuoritus eli se miten lavalla esiintyy ja itsensä kantaa. Enkä tarkoita, että sinulla olisi nämä huonolla mallilla vaan näin muutamana esimerkkinä kaikille yhteisesti.
Bodaus on hyvä esimerkki omalla tavallaan extreme-lajista, jossa tekemisen pystyy myös vetämään totaalisesti yli... tai kaipa tekemisen saa vedettyä yli missä vaan. Ja siitä seuraa sitten juuri näitä surullisiä keissejä, että totaaliomistautuminen johtaa vain siihen että homma myös repeää ihan totaalisesti laukan puolelle... ensin ei kanneta edes kauppakasseja autoon koska omistautuminen, mutta sitten kun kerran pääsee isolle kirkolle, niin vedetään kaikki paitsi keittiön tiskiallas. Totaaliuhrautumista jaksaa hetken aikaa, mutta ei pitkäjänteisesti ja sitten seuraa tähdenlentoja. Ja tästä syystä vaikka asialleen omistautuu kunnolla ja se ottaa ison siivun keskittymisestä, niin silti aina täytyy elämässä olla myös muutakin sisältöä.
Treenaako tuo kaveri vielä. ei pahemmin ole kuulunut mitään.Montgomeryn treenejä
Treenaa! Sehän kävi kokeilemassa 212 sarjaa, mutta ilmeisesti nyt seuraavan kerran kisaa taas avoimessa. Aika kovaa on tuntunut treenaavan nyt pidemmän aikaa ja tuplatreenejä vedellyt. Eiköhän se viimeistään ensi vuonna kisaa jossain.Treenaako tuo kaveri vielä. ei pahemmin ole kuulunut mitään.
Treenaako tuo kaveri vielä. ei pahemmin ole kuulunut mitään.
Kuka muuten pekkaa valmentaa tällä hetkellä? varmasti lukee täällä ketjussa mutta ei jaksa lukea koko ketjua läpi
Mites Pekalla treenit kulkee?