On syytä huomioida, että ylikunto ei läheskään aina ole yksinomaan fyysisen rasituksen aiheuttama tila ja henkiset kuormitustekijät näyttelevät hyvin suurta roolia oirekuvassa. Esim. mikäli henkilö on luontainen stressaaja ja jatkuvaa päänvaivaa aiheuttavat mm. kuormittava työ ja parisuhdeasiat tai vaikkapa pakonomainen treenaaminen, on kynnys päätyä harjoittelun seurauksena ylikuormitustilaan huomattavasti matalampi verrattuna henkilöön, jonka kapasiteetti käsitellä asioita on parempi ja jonka elämästä kuormitustekijät uupuvat.
Mitä tulee Paulaan, vaikuttaa hän nauttivan täysin (silikoni)rinnoin elämästään tällä hetkellä! Tätä ilmiötä on vilpittömästi mukava todistaa, hänellä on aivan upea fysiikka ja kehitys on ollut päätä huimaavaa. Koen kuitenkin tekemisessä monia riskejä ja näitä on mielestäni perusteltua nostaa esille. Monet Pakkotoiston leijonamentaliteetilla edenneet ovat ikääntyessään tulleet hyvin erilaisiin ajatuksiin ja mielestäni tällaista kokemusasiantuntijuutta on hyvä kuunnella. Taisitpa itsekin jossain vaiheessa havahtua iän myötä pohtimaan vuotta leijonana vs. 10 vuotta hiirenä. Olet kirjoittanut aiheesta erinomaisen pohdinnan. Paulan isommiksi riskeiksi koen fanaattisen tekemisen (mm. päätti kisojen jälkeen herkutella fun lightilla, maailman bodyeliitin ylittävät treenimäärät, ryynit) aiheuttamat terveysriskit ja naiseuden menettämisen sekä elämän rakentamisen yhden tukijalan varaan. Viimeisimmästä ilmiöstä en tosin voi mennä takuuseen, mutta aktiivinen sosiaalisen median käyttö antaa osviittaa ainoastaan bodylaiffista.
Voimme ainoastaan spekuloida ja povailla miten mahdollisesti tulee käymään. Hän todennäköisesti jatkaa samaa rataa tai lyö jopa lisävaihdetta tekemiseen. Hetkellisesti ajateltuna erinomainen tapa elää ja tästä mimmi tuntuu nauttivan. Toivottavasti hän kuitenkin tiedostaa aikojen saatossa ilmaantuvat realiteetit eli tässä veneessä ollessaan hän ajautuu kauemmaksi naiseudestaan ja terveydestään. Näiden puhutaan olevan kaikille urheilijoille itseisarvoja, mutta näin ei välttämättä ole - erityisesti valtavan määrätietoisen urheilijan perspektiivistä. Tällainen Paula tuntuu olevan. Haluaisinkin kysyä häneltä, että olisitko hän valmis jatkamaan samalla polulla, mikäli kymmenen vuoden kuluttua hänellä olisi isoja terveyshuolia ja huomattavan maskuliinisia piirteitä? Voi olla ja todella toivon, että näin ei tule tapahtumaan, mutta tuo saattaa olla tämän hetken tekemisen realistinen hinta ja se on hyvä tiedostaa.
Vielä lopuksi eli jos tuijotan Paulaa kehonrakentajana, kannustan häntä ehdottomasti jatkamaan. Mimmissä on mieletön potentiaali. Jos taas tuijotan Paulan ihmisyyttä, suosittelisin häntä pysähtymään toviksi ja vasta sen jälkeen jatkamaan itselleen tärkeää elämää. Oli se sitten viiden tähden kehonrakennusta, maltillisempaa fitnesspyllyilyä tai jotain joogaopintoja.
