Toki voi, mutta onko se järkevää tai edes tarpeen? Jos kaksi tunnin treeniä saisi oikeasti tehtyä kerralla 1,5 tunnissa niin miksi se pitää jakaa kahtia? Oletettavasti myös lyhyeen treeniin on esim. lämmiteltävä eli yhdistäminen säästää aikaa. Tuoko se treenikertojen määrä jonkun ylivoimaisen edun verrattuna tehokkaaseen tekemiseen vähemmällä määrällä?
Tietysti oma osaaminen keskittyy lähinnä ihan "tavisten" salitreeniin ja kosketus kilpaurheilijoihin on sivustaseuraamista mm. somen kautta. Kyllähän porukka treenaa kahdesti päivässä mutta kukaan muu seuraamani ei seitsemänä päivänä viikossa. Ennemmin priorisoidaan se että voi pitää 1-2 lepopäivää viikossa ja sit painetaan se 5-6 päivää tuplatkin. Ja tuplista toinen voi hyvin olla aerobinen ainakin kerran viikkoon.
Lähinnä siis mietin mm. bikinijunnujen tuoretta maailmanmestaria jolla on kyllä niin tervepäinen suhtautuminen lajiin kuin voi olla, nuoresta iästä huolimatta. Kisadieetti on kisadieetti mutta offilla eletään niin "normaalisti" kuin kilpaurheilija voi ja syödään vapaammin silloin kun haluaa jne. Samoin jo aiemmin ketjussa puhutut Eveliina Tistelgren ja Piia Pajunen puhuivat jo uran aikana levon ja palautumisen merkityksestä ja nyt jälkikäteen vielä enemmän.
Kehitystä tulee joo mutta onhan tuo tekeminen tosi poikkeavaa muihin verrattuna myös fitness-lajien sisällä. Itseä ainakin kiinnostaisi se MIKSI asiat tehdään noin erilailla ja vastaus ei ole se että no sillä on kehitytty. Miten jos kehitys pysähtyy/hidastuu, miten tuosta laitetaan enää uutta vaihdetta silmään? Tai onko kokeiltu kehittyykö vähemmällä treenillä?
Iso poikkeavuus muihin urheilijoihin on myös tuo liipandeessa olemisen korostaminen. Muut seuraamani urheilijat usein sanovat että lukumäärällisesti isot treenit on mahdollista, koska pystytään esim. nukkumaan 9-10 tuntia yössä ja päiväunet päälle. Että jos olisi päivätöissä/enemmän aikataulutettua tekemistä niin kova treenikuorma ei olisi palautumisen kannalta enää kestävää. Samaan aikaan Paula vetää menemään klo 02:30-19 joka päivä ja korostaa sitä kuinka paljon on touhua ja tekemistä.
No joo, jos/kun Paula siis luet tätä niin toivon vilpittömästi kaikkea hyvää. Toivottavasti tämän päivän ratkaisuja ja tekoja ei tarvitse 10 vuoden päästä katua.