Paras "itsepuolustuslaji"

[underjam]

Kaikki lajit missä on sparria ovat hyviä itsepuollustus taitoa kehittämään. Oppii ottamaan iskuja vastaan ja samalla torjumaan/väistämään. Thai nyrkkeilyssä sparrataan paljon, minkä takia itse siitä pidän. Ja tuohon vaatetukseen. Kuinka monessa lajissa muka harjoitellaan ulkovaatteet päällä?

 

[VKA]

Vängätään nyt kun nää foorumit on kaiketi sitä varten.
Yvelin tyrmäys onnistui kahdesta syystä:
1. Maunu ei osannut odottaa iskua (aika yllättävää...)
2. Yvel on todella lahjakas yksilö.

Kohta 1 on osa jokaista realistista itsepuolustusta: Jos mahdollista lyö yllättäen ensin kun vastustaja ei sitä odota jos olet varma, että tilanne menee kuitenkin fyysiseksi. Mutta tätä Yvelille tuskin kukaan thaiboksingin parissa opetti?
Kohta 2 onkin sitten hankalampi juttu. Väitän, että jos 55 vuotias äitini haluaa oppia itsepuolustusta en ensimmäisenä ehdota hänelle thainyrkkeilysalia.

Sinä olet kuitenkin itse oman itsepuolustuksesi tärkein tekijä ei mikään laji itsessään.

Oikein ja väärin.
Tottakai omat henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat. Niin henkiset kuin fyysisetkin.
Mutta tietyt lajit tarjoavat paremmin valmentautumista todellisiin väkivaltatilanteisiin jotka eroavat täysin siitä, mitä näemme Fight Festivaleissa tai Lumpinee gaaloissa.
Kun Mike Tyson raiskasi Desiree Washingtonin niin montako upparia "Rauta Mike" heitti ennen tekoa? Montako jabia? Vai olisiko tilanne kenties ollut sellainen, että Mike verbaalisesti alisti ja pelotteli uhrin ja kenties retuutti tukasta, läpsi naamaa, painoi niskasta jne.
Olisiko Desireen mahdollisuudet parantuneet jos hän olisi osannut thaiboksata?
Vai olisiko hänen mahdollisuutensa olleet paremmat jos hän olisi harjoitellut tuollaisiin tilanteisiin, tajunnut hyökkääjän psykologian ja osannut manipuloida tätä tyyliin: "ok, mä teen ihan mitä sä haluat ei sun tartte tehä noin...blah blah blah...WHAM!" (tämä viimeinen kuvasti erikoistehosteena iskua silmiin/kurkkuun/muuhun arkaan paikkaan.)

Ymmärtänet eron itsepuolustuksen ja urheilun välillä? Urheilussa ei ole tarvetta keskittyä psykologiseen puoleen koska areena on miltei 100% fyysinen. Näin ei oikean elämän väkivaltatilanteissa ole. Ja silloin kuin on on tilanne silti täysin erilainen kuin tuomarin valvoma steriili kehä jossa kaksi samankokoista ottavat VAPAAEHTOISESTI mittaa toisistaan sääntöjen suomissa puitteissa. Molemmat ovat siellä omasta tahdostaan, he tietävät mitä tulee tapahtumaan ja he ovat valmistautuneet siihen. Eli lähtökohdat ovat totaalisen erilaiset kuin useimmissa itsepuolustustilanteissa.

 

[underjam]

Tarkoitin vaan, että thai nyrkkeily toimi itselläni. Olen kokeillut myös nyrkkeilyä, painia, judoa ja karatea. Mutta en kyllä suosittelisi 55-vuotiaalle äidillesi thaipokrausta.

Ja no, toi otsikko kyllä oikein kerjää vänkäämistä...

 

[VKA]

No kun nyt on vauhtiin päästy:

Kaikki lajit missä on sparria ovat hyviä itsepuollustus taitoa kehittämään.

Olen hieman eri mieltä. Sparraus on yksi hyvä harjoittelumuoto joka kehittää monia ominaisuuksia: Jalkatyöskentely, hyökkäykset, pelon/kivun hallinta jne. Se ei kuitenkaan ole itsepuolustustilanteen simuloimista. Olet varmaan joskus nähnyt esim. kahden ihmisen tappelevan. Se ei ole ollenkaan sen näköistä kuin sparraaminen.
Sparraaminen on kamppailu-urheilijalle se harjoituksen "huippu": Se on vain askeleen päässä siitä mihin urheilija tähtää eli kehäottelu.
Itsepuolustusta harjoittelevalle sparraaminen on vain yksi harjoitusmuoto muiden joukosta, ei sen enempää. Paljon realistisempaa on esim. kontaktilla tapahtuva dynaaminen skenaarioharjoite jossa ei ole sääntöjä (muuta kuin se, että kaveria ei saa oikeasti teloa.)

Ja tuohon vaatetukseen. Kuinka monessa lajissa muka harjoitellaan ulkovaatteet päällä?

No esim. itse menen tänään pitämään ulkoharjoitukset.
En tarkoita, että aina pitäisi reenata farkut jalassa. Pointtini oli se, että kannattaa joskus kokeilla niitä tilanteita liukkaalla asfaltilla pimeässä talvivaatteet päällä. Ram Muay on silloin pirun vaikee tehdä ;)

:kippis1:

 

[MTM1977]

Edelleen on vaan pakko sanoa, että sellaista käsitettä kuin "Paras itsepuolustuslaji" ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Niinkuin tuossa ylempänä joku totesikin, laji valinta on todella pitkälle kiinni siitä henkilöstä, joka haluaa ip-taitoja oppia.
Siihen vaikuttaa niin fyysiset kuin henkisetkin ominaisuudet ja tietysti se, että minkätyylisestä lajista ITSE on kiinnostunut.
Jollekin sopii karate, jollekin kick boxing, jollekin taekwondo jne.

Eiköhän fakta kuitenkin ole se, että harrastaapa sitten mitä lajia tahansa niin kyllä ne itsepuolustustaidot kehittyvät.

Itse olen valinnut lajiksi Krav Magan siksi, että se ON monipuolista ja tehokasta, mutta en alkaisi väittämään, että laji todellakaan sopisi kaikille.

 

[Patrick Bateman]

Minä pitäisin parhaana "lajina" yhdistelmää pystylaji (esim. kickboxing) + mattolaji (esim. bjj) + ip-laji (esim. krava maga), jos vain aika riittää.

 

[Viking Kong]

Eiköhän fakta kuitenkin ole se, että harrastaapa sitten mitä lajia tahansa niin kyllä ne itsepuolustustaidot kehittyvät.

Totta. Miten täällä saa aina semmosen käsityksen että ihmiset luulee että jos joutuu itsepuolustustilanteeseen, täytyy osata torjua kaikki mahdolliset hyökkäykset ja että vastassa on aina joku ihme ninja. Enkä nyt sitten tarkoita että on aivan turhanpäivästä opetella torjumaan monenlaisia hyökkäyksiä.

Kyllä se tietenkin luonteesta (ja tilanteesta) on kiinni miten itsepuolustustilanteessa pärjää, mutta jos ei nyt mikään hirveän suuri vässykkä ole ja osaa edes jonkin verran jotain lajia voi sitä pärjätä ihan hyvin. Enkä siis tarkota mitään että kimppuun hyökkää 6 bodaria ja jokaisella on 4 miekkaa. Ja jos sitä nyt vässykkä sattuu olemaan, niin kyllähän se luonne kasvaa lajia harrastaessa...jos sitä siis harrastaa vähääkään tosissaan ja jatkaa vielä alkuinnostuksenkin jälkeen.

 

[MTM1977]

Totta. Miten täällä saa aina semmosen käsityksen että ihmiset luulee että jos joutuu itsepuolustustilanteeseen, täytyy osata torjua kaikki mahdolliset hyökkäykset ja että vastassa on aina joku ihme ninja. Enkä nyt sitten tarkoita että on aivan turhanpäivästä opetella torjumaan monenlaisia hyökkäyksiä.

Aivan. Eivät ne "nyt mä vedän sua turpaan" tyypit yleensä ole minkään ip-lajin harrastajia vaan ihan tavallisia Suomalaisia juntteja

 

[VKA]

Aivan. Eivät ne "nyt mä vedän sua turpaan" tyypit yleensä ole minkään ip-lajin harrastajia vaan ihan tavallisia Suomalaisia juntteja

Aivan. Mutta tuokaan tilanne ei ole laisinkaan samankaltainen kuin monissa kamppailu-urheilulajeissa on kehään astuttaessa.
Enkä nyt väitä, etteikö niistä olisi mitään iloa tuollaisissa tilanteissa.
Mutta jos tavoite on IP-taito eikö ole järkevämpää reenata juuri noita tilanteita varten? Se, että on erinomainen sulkapallon pelaaja ei tarkoita, että olisi erinomainen tenniksessä. Ei vaikka molemmissa lyödään palloa verkon yli mailalla...
Eli ei realistinen itsepuolustusharjoittelu tarkoita sitä, että reenattaisiin kuolemattomia ninjalaumoja vastaan mutta ei se myöskään tarkoita sitä, että reenataan tilanteita joissa ennen lyömisen aloittamista tervehditään koskettamalla hanskoja yhteen.

Erittäin hyviä pointteja on tullut esille. Olisi tietysti hienoa, että kaikki voisivat/ehtisivät reenaamaan vaikka nyrkkeilyä ja BJJ:tä ja sitten vaikka magaa vielä päälle. Kaikkia tunti päivässä. Lisäksi käydä vielä puntilla ja lenkillä jotta saa maksimoitua sen oman selvitymisen.
Mutta me muut kuolevaiset joilla ei ehkä ole aivan noin paljoa aikaa joudumme priorisoimaan käytettävissä olevan vapaa-aikamme ja jos tavoite on IP-taito sen saa syntymään mielestäni järkevämminkin. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikki eivät ole 20v liikunnallisesti lahjakkaita nuoria miehiä. Kyllä muillakin pitää olla oikeus oppia puolustamaan itseään.

 

[reino]

Kun Mike Tyson raiskasi Desiree Washingtonin niin montako upparia "Rauta Mike" heitti ennen tekoa? Montako jabia? Vai olisiko tilanne kenties ollut sellainen, että Mike verbaalisesti alisti ja pelotteli uhrin ja kenties retuutti tukasta, läpsi naamaa, painoi niskasta jne.
Olisiko Desireen mahdollisuudet parantuneet jos hän olisi osannut thaiboksata?

Vai olisiko raiskuutyö sujunut sutjakkaammin jos Mike Tysonin laji olisi nyrkkeilyn sijasta ollut Muay Thai, maailman te-hok-kain kamppailulaji? ;)

Montako miljoonaa dollaria "Rauta Mike" tienasi ennen tekoa? Montako mustaa perintöprinsessaa oli tyrkyllä? Vai olisiko tilanne kenties ollut sellainen, että Miken olisi kannattanut pitää se videokamera päällä makuukamarissa niin mitään syytettä ei olisi koskaan nostettu, kuten jotkut kehtaavat väittää? (Hyis saatana, löydänkö minä itseni puolustelemasta mustaa raiskaajaa!?!?! No ei, vaan nuokin ovat tosielämän "itsepuolustustilanteisiin" liittyviä pohdintoja.)

Mutta sitten varsinaiseen kysymykseen:
Olen maahanmuuttajataustainen piripää. Tarkoituksenani on mennä elämäni ensimmäiseen MMA-otteluun ja pelottaa niin pirusti kun olen kuullut että tuomari on natsi ja kaikki sen kaverit ovat natseja. Haluaisin oppia tyrmäämään tuomarin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Mikä olisi minulle paras itsepuolustuslaji?

 

[Viking Kong]

Aivan. Mutta tuokaan tilanne ei ole laisinkaan samankaltainen kuin monissa kamppailu-urheilulajeissa on kehään astuttaessa.
Enkä nyt väitä, etteikö niistä olisi mitään iloa tuollaisissa tilanteissa.
Mutta jos tavoite on IP-taito eikö ole järkevämpää reenata juuri noita tilanteita varten? Se, että on erinomainen sulkapallon pelaaja ei tarkoita, että olisi erinomainen tenniksessä. Ei vaikka molemmissa lyödään palloa verkon yli mailalla...

Näinhän se on, mutta kyllä ne sulkapallon pelaajat osaa lyödä mailalla sitä palloa muuallakin kuin sulkapallokentällä

Pointti on se että kyllä ne opitut asiat on mielessä kadullakin ja siinä vaiheessa kun lajia osaa on ne asiat selkärangassa jolloin ne tulee automaattisesti. Eikä se kehä nyt täysin eri maailma ole verrattuna ulkona (kehästä) olemiseen.

Tosin on näitä ihmisiä jotka luultavasti jähmettyis täysin tosipaikan tullen. Munkin kanssa samoissa treeneissä käy ihmisiä jotka puolentoista tunnin thainyrkkeilytreenin aikana hädin tuskin hikoilevat ja pälisevät koko treenien ajan. Sitten treenien jälkeen on vielä sen verran energiaa että voi kavereiden kanssa mennä kehään pelleilemään parikskymmeneks minuutiks. Jessus. No luultavasti/toivottavasti nämä ei kauaa siellä viihdy ja suurin syy harrastamiselle saattaa olla että voi kavereille kehua harrastavansa thainyrkkeilyä.

 

[VKA]

Pointti on se että kyllä ne opitut asiat on mielessä kadullakin ja siinä vaiheessa kun lajia osaa on ne asiat selkärangassa jolloin ne tulee automaattisesti

Aivan. Eli automaattisesti teet asioita joita teet reeneissä. Eli mihin jää silmiin hyökkääminen, pureminen, sylkeminen, munille potkut, useiden vastustajien mahdollinen tarkkailu, kämmentyvellä lyöminen nyrkin sijasta, mahdollisten tilapäisvälineiden käyttö, aseiden havainnoiminen jne. jne. JOS et ole koskaan harjoitellut niitä?

Eikä se kehä nyt täysin eri maailma ole verrattuna ulkona (kehästä) olemiseen.

Eikö?
Ei nyt edes mennä niihin fyysisiin eroavaisuuksiin (steriili ympäristö, useat vastustajat, aseet, ei sääntöjä, tuomari jne.)
Vaan keskitytäänpä asiaan noin muuten. Kehässä on mukana kolme asiaa jotka psykologiselta kannalta tekevät siitä mielestäni täysin erilaisen kuin oikean elämän väkivaltatilanteesta:
1. Tilannetietoisuus: Molemmat ottelijat tietävät suunnileen mitä kehässä tulee tapahtumaan. Säännöt ovat selvillä. Ympäristö on tuttu eikä siihen tule yllättäviä muuttuvia tekijöitä. Tiedät, että pahin mitä voi tapahtua on se, että sinuun sattuu ja sinut nöyryytetään katsojien nähden eli häviät.
2. Vapaaehtoisuus: Molemmat ovat kehässä täysin omasta tahdostaan ja sieltä voi lähteä koska tahansa pois. Molemmat HALUAVAT olla kehässä, ainakin matsin alussa ;)
3. Valmistautuminen: Molemmat osapuolet tietävät0 myös tarkalleen koska ja missä ottelu on. Molemmat ehtivät valmistautumaan otteluun viikkoja, joskus jopa kuukausia. Parhaimmillaan tutustuen vastustajaan etukäteen katsomalla hänen entisiä matseja.

Vertaa tuota tilannetta siihen, että joku tyttö on lähtenyt jatkoille miehen kanssa ja kaveri ei tajua, että ei tarkoittaa nyt ihan oikeesti ei ja date rape lähtee käyntiin. Psykologinen asetelma on TÄYSIN erilainen kuin kehäottelussa. Niin paljon, että niitä ei voi edes vertailla. Tyttö ei todellakaan tiennyt mitä tulee tapahtumaan, hän ei todellakaan halua olla siinä, pahin mitä hänelle voi tapahtua on raiskaus tai kuolema, hän ei ole valmistautunut viikkoja tuohon tilanteeseen.
Eli täysin eri areena jo psykologiselta kantilta vai mitä mieltä olet?

En väheksy kamppailu-urheilun merkitystä. Painvastoin, se on mielestäni yksi hyvä tapa oppia edes hieman hallitsemaan omia adrenaliiniryöppyjä ja pelkojaan. Mutta kehän vertaaminen tosielämän väkivaltatilanteisiin ei ole mielestäni oikein. Se ei tarkoita, että "katulajien" harrastajat olisivat jotenkin vielä kovempia tyyppejä. Se tarkoittaa vain sitä, että kyseessä on kaksi eri ympäristöä ja niitä varten tulee reenata eri näkökulmista. Cross-overia varmasti löytyy mutta hyvin hyvin vähän.

 

[Tiger Girl]

VKA:lta asiaa again

Ei ole kiva löytää itseään tilanteesta missä ei todellakaan tahtoisi olla, satutettavana ja alistettavana...Ja sillon se psykologinen lataus ja shokki on todellakin just niin kova, ja tasaraivossa jyskyttää yks ajatus: Mä kuolen, mä kuolen, mä kuolen...Tee siinä sitten sitä kierrehyppypotku kurki systeemejä...enkä tarkoita tällä sitä että nuo lajit jotenkin huonompia olisi, päin ja vatsoin, erilaisia vaan, erilaisiin tarkoituksiin.

 

[Viking Kong]

Noita liikkeitä sun muita mitä vastustaja voi tehdä ja niitä tilanteita missä voi itsepuolustusta joutua käyttämään on niin monta, että ihmisen on mahdotonta opetella puolustautumaan niitä kaikkia vastaan. Eikä se kuitenkaan ole niin että jos joku ei ole opetellut esim. miten suojaudutaan jos joku potkaisee munille, ei osaisi kyseisessä tilanteessa tehdä mitään. Eli jos joku lyö nyrkkeilijää kämmenellä, se tuskin tulee niin yllätyksenä että se ei sitä osaisi torjua. Ja taas kerran, en myöskään tarkoita sitä että siitä ei olisi hyötyä opetella torjumaan mahdollisimman monenlaiset hyökkäykset.

En missään tapauksessa verrannut kehässä olemista tosielämän väkivaltatilanteisiin tuolla tavalla. Tarkoitin että jos joku pärjää kehässä pärjää varmasti paremmin katutappelussa paremmin kuin semmonen ihminen joka ei ole mitään harrastanut. Tottakai on semmosia tilanteita että ei ole mitään hyötyä jos osaat potkasta säkkiä kovaa (kuten VKA:n mainitsema esimerkki), en ole väittänytkään etteikö niin olisi.

 

[VKA]

Tarkoitin että jos joku pärjää kehässä pärjää varmasti paremmin katutappelussa paremmin kuin semmonen ihminen joka ei ole mitään harrastanut.

Kyllä. Tai ei. Tai ehkä.
Eikö ole outoa, että maailmassa on enemmän ihmisiä jotka ovat puolustaneet itseään onnistuneesti ilman mitään kamppailutaustaa kuin ihmisiä jotka ovat puolustaneet itseään jollain kamppailulajilla?

Pääsääntöisesti olen samaa mieltä kanssasi, ainahan reenistä jotain iloa on tositilannetta ajatellen. Mutta ei välttämättä paljoa.
Muutama esimerkki maailmalta:
Alex Cong: Mies ammutaan varastetun autonsa ikkunasta kun hän näkee varkauden salinsa ikkunasta ja juoksee thai shortsit päällä ja alkaa mesoamaan varkaalle. Pienellä koulutuksella olisi kenties tuokin tilanne vältetty (ota rekkari ylös, soita poliisi.) Alexilla oli kuulemma jopa boksaus hanskat kädessä.
Carlson Gracie: Mies mursi viime vuonna polvilumpionsa kun lähti New Yorkissa kadulla tekemään alasvientiä ja iski polvensa maahan.
Eräs venäläinen vapaaottelija viime vuonna Ameriikoissa: Mies ja nainen ryöstävät aseella uhaten vapaaottelijaa ja tämän vaimoa. Aivan ihmeen kaupalla hän saa aseen potkaistua hyökkääjän kädestä (uskomaton säkä) MUTTA tilannetietoisuus pettää pahemman kerran: toinen rikollisista kaivaa oman pistoolin ja ampuu vapaaottelijan ja haavoittaa tämän tyttöystävää. Miten olisi ollut rahojen antaminen tai jos on pakko mennä fyysiseksi niin hieman erilainen taktiikka? Mutta kun se ei edes tullut mieleen se psykologinen "set-up" koska oli omaksuttu ainoastaan fyysisiä toimintamalleja...

Mutta kuten totsein olen pääsääntöisesti samaa mieltä, että mikä tahansa kova fyysinen reeni edistää valmiuksia puolustaa itseään. Mutta niin edistää jääkiekkokin tai jalkapallo. Molemmissa kunto kasvaa, tottuu kontaktiin ja toisessa oppii jopa potkimaan kovaa ;)
Ongelma onkin siinä kun aletaan rinnastamaan sitä kehää ja katua niin unohtuu se psykologinen puoli kokonaan.
Kehässä kun sen osuus on noin 1%, kadulla taas noin 90%
Miksi niin paljon? Kadulla ihmisten mieli ja tunteet ovat ne asiat jotka saavat heidät hyökkäämään toisten kimppuun, mikäli sitä ei käsitä ja tajua ei asioihin voi vaikuttaa muta kuin fyysisin ratkaisumallein ja ne kehän fyysisetkään ratkaisumallit eivät ole aina ne parhaimmat noihin tilanteisiin.

 

[paskahousu]

Jos ajaudutaan siihen että tappelu on ainoa mahdollinen ulos pääsy tilanteesta, niin kaikki on 100% omasta päästä kiinni sanon minä

Eli siinä vaiheessa kun tajuat että nyt alkaa tapahtumaan, on aivan varma että miten käy jos menet lukkoon/pelkäät/itseluottamus puuttuu tai ajattelet liikaa. Siinä vaiheessa kun pitää puolustautua niin itse ainakin pyrin sulkemaan kaiken muun pois. Ei mitään "voi vittu nyt tulee pataa","voi vittu entä jos en pärjääkkään" tai "entä jos sen leuka menee paskaks ja joudun maksamaan siitä". Se on ihan sama missä olet käynyt ja kuinka kauan jos tälläiset ajatukset valtaa pään.

Mielestäni se jolla on enemmän kusta päässä, "voittaa" aina kadulla. Sitten on eri asia jos joku hyökkää oikeen porukalla kimppuun jolloin ei ole mitään mahdollisuuksia ellei ole joku krav maga taitaja. Tällöinkin minä ainakin otan niin pitkään kun henki pihisee perkele :lol2: tuskin kukaan haluaa tulla lynkatuksi ilman että edes yrittää pistää vastaan.

Eli siinä vaiheessa kun joku käy oikeesti päälle niin pää tyhjäksi ja lainatakseni duudsoneita: "MEILLÄ ON AINOASTAAN YKSI VAIHDE JA SE ON TÄYSIÄ"

 

[Demoritus]

Mutta kuten totsein olen pääsääntöisesti samaa mieltä, että mikä tahansa kova fyysinen reeni edistää valmiuksia puolustaa itseään. Mutta niin edistää jääkiekkokin tai jalkapallo. Molemmissa kunto kasvaa, tottuu kontaktiin ja toisessa oppii jopa potkimaan kovaa ;)
Ongelma onkin siinä kun aletaan rinnastamaan sitä kehää ja katua niin unohtuu se psykologinen puoli kokonaan.
Kehässä kun sen osuus on noin 1%, kadulla taas noin 90%
Miksi niin paljon? Kadulla ihmisten mieli ja tunteet ovat ne asiat jotka saavat heidät hyökkäämään toisten kimppuun, mikäli sitä ei käsitä ja tajua ei asioihin voi vaikuttaa muta kuin fyysisin ratkaisumallein ja ne kehän fyysisetkään ratkaisumallit eivät ole aina ne parhaimmat noihin tilanteisiin.

Kyllä kaikki atleetit esim. jääkiekkoilijat varsinkin on tavallista kadun tallaajaa kovempia tappelijoita jo voimiensa ja fyysisen kuntonsa puolesta. Olihan tuolla amerikoissa juuri tuo tapahtuma, missä NBA pelaajat tyrmäsivät useammankin katsojan pelkällä atleettisuudellaan.

Normaali elämässä varuillaan kannattaa olla erityisesti yö aikaan ja viikonloppuisin ja erilaisissa jonoissa kuten nakkikioski, ravintola ja taksijonoissa ja ravintolan sisätiloissa sillä yli 90% katuväkivallasta tapahtuu näissä tilanteissa. Lisäksi kannattaa olla varuillaan tiloissa, joissa on alkoholista pähtyneitä henkilöitä. Jos on varuillaan edellä mainituissa tilanteissa on äärimmäisen pieni todennäköisyys tulla yllätetyksi. Yleensä ammattilainen osaa jo silmämääräisesti arvioida tälläiseen tilanteeseen saapuessaan potentiaalisimmat ja vaarallisimmat vastustajat ja tarkkailla heitä ja heidän tilaansa myös psykologista tilaa sivusilmällä, jotta voi reagoida mahdolliseen uhkaan.

Aina pitää arvioida millainen vastustaja tuo voisi olla tai millainen tuo mitä paremmin tuntee vastustajansa sen parempi luonnollisesti. Kyllä hyökkääjän psykologiaan kannattaa tuntea, vastustajasi voi olla esim. henkilö, joka on valmis tappaamaan kun ei saanut sitä röökiä tai henkilö, joka noidattaa herrasmies sääntöjä ja ei esim. hyökkää maassa makaavien kimppuun tai mitä tahansa näiltä väleiltä. Lisäksi hyökkääjä voi haluta tappaa koska se ääni pään sisällä käski tai muuten vain agressiivinen yksilö vaikka ei kärsisikään pahemmista mielenterveyden ongelmista tms.

Minä olen sen verran maailman slumeja ehtiny kiertämään ja maailman paskaa nähnyt elämäni aikana, etten ylläty juuri mistään. Yleensä riskit oppii ennakoimaan kokemuksen kautta eri tilanteissa vaikka tietysti aina voi tulla yllätetyksi. Itse jouduin kerran esim. Berliinissä vaihtamaan kävely katua koska totesin, että vastaan tulevan hitleri sloganeita huutelevan Natsi poika lauman ohittaminen olisi ollut liian riskialtista. Vaikka silloin vielä kova ja kaikkitietävä jätkä luulin olevani.

 

[aropupu]

Muutama esimerkki maailmalta:
Alex Cong: Mies ammutaan varastetun autonsa ikkunasta kun hän näkee varkauden salinsa ikkunasta ja juoksee thai shortsit päällä ja alkaa...
[clip] ...hieman erilainen taktiikka? Mutta kun se ei edes tullut mieleen se psykologinen "set-up" koska oli omaksuttu ainoastaan fyysisiä toimintamalleja...

Hyvää tekstiä VKA :kippis1: .
Lisäisin vielä yhden vasta (varsin luotettavasta lähteestä) kuulemani esimerkin lähempää maailmalta, etenkin kun täällä on thainyrkkeily ollut niin pinnalla: Ruotsin thainyrkkeilymestari (painoluokkaa en tiedä) - erittäin kova kehäkamppailija siis - oli tyttöystävänsä kanssa kotirappunsa ovella, työntämässä avainta lukkoon, kun kaksi narkkia kävi päälle. Toinen lämäsi kädellä päin näköä, sitten toinen otti kiinni ja paiskasi pään lasin läpi. Verta rupesi tulemaan varsin paljon jolloin narkit ilmeisesti säikähtivät että "nyt kävi pahasti" ja lähtivät pois. Jälkeenpäin tämä kaveri analysoi tilannetta ja kertoi että ei pystynyt tekemään mitään vaan jähmettyi. Aivan, jähmettyi vaikka mies kuitenkin on Ruotsin parhaimpia kehätappelijoita.

 

[AndyS]

Eikö ole outoa, että maailmassa on enemmän ihmisiä jotka ovat puolustaneet itseään onnistuneesti ilman mitään kamppailutaustaa kuin ihmisiä jotka ovat puolustaneet itseään jollain kamppailulajilla?

Ei, siinä ei ole mitään kummallista, koska treenaamattomia ihmisiä on ehkä sata kertaa enemmän, kuin jotain lajia treenanneita. Vaikka jokainen kamppailulajitreenaaja onnistuisi aina puolustamaan itseään, olisi tilanne tämä, jos treenaamattomista yli 1% onnistuisi puolustautumaan. Oleellistahan on tietenkin se, kuinka suuri osuus treenanneista ja treenaamattomista onnistuu puolustautumaan.

Kun ne ei RBSD-treenaajat tuntuu olevan niin maan helppoja nuijittavia, niin kerronpa minä vuorostani yhden tositarinan 90-luvun Suomesta. Mustan vyön karateka, muutaman karatematsin ottanut ja perus harrastemeiningillä treenaava, on pikkupäissään pankkiautomaatilla. Viereen pysähtyy auto, josta tulee kaksi nuorta miestä vaatien karatekaa antamaan nostamansa rahat heille. Karateka on sitä mieltä, että rahat ovat hänen, jolloin autosankarit käyvät hänen kimppuunsa. Karateka vetää molempia turpaan ja nämä joutuvat pakenemaan epäjärjestyksessä autollaan. Karateka monottaa läksiäisiksi bootsin kuvan auton kylkeen.

Mitäs tämä nyt sitten todisti? Niin ja onko muuten koskaan ikinä missään tapahtunut sellaista, että esim. krav magaa treenannut kaveri olisi saanut päihinsä?

Mietin vaan lisäksi, että jos minä häviän Kallelle vapaaottelumatsissa, niin millä ihmeellä sitten voittaisin Kallen katutappelussa? Ok, aseilla, mutta veikkaanpa, että pistoolin kanssa pistän kylmäksi suurimman osan RBSD-treenaajistakin, samoin jos haen kymmenen kaveria. No joo, voinhan purra Kallea tai puristella palleista. Mutta ihan yhtä hyvinhän se Kalle voi tehdä saman minulle. Missä on etu? Tai ehkä kadulla on liukasta ja farkut haittaa Kallen potkuja. Mutta kai se liukkaus ja arkivaatteet haittaavat minuakin. Missä on edelleen se etu? Ei missään.

 

[reino]

Mietin vaan lisäksi, että jos minä häviän Kallelle vapaaottelumatsissa, niin millä ihmeellä sitten voittaisin Kallen katutappelussa?

Kysymys ei ole relevantti, koska jos sinä olet ottanut Kallen kanssa vapaaottelumatsin, niin Kalle kunnioittaa sinua rohkeana tyyppinä joka on uskaltanut nousta kehään. Sen jälkeen te voitte loppuelämänne Kallen kanssa aina kohdatessanne takoa toisianne hartioihin ja vertailla tatuointeja. Kallella on selkään tikattuna "Kalle". Sulla lukee "Owned by Kalle". Katutappelua ei tule. ;)

Mikä muuten on RBSD-treenaaja?

VKA kirjoittaa paljon ja hyvin. Vähän vois kuitenkin koittaa kritisoida.

Nuorten miesten kohtaamat itsepuolustus/väkivaltatilanteet muistuttavat mielestäni paljon enemmän ottelutilanteita kuin VKA haluaa uskoa. Hyvin usein molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä tulee tapahtumaan, asiaa on ehkä pohjustettu koko ilta ("tänään joku saa pataan") tai jopa kuukausia (amitsun pihalla). Säännöt ovat jokseenkin selvillä, vaikka sääntöpalaveri ja joukkueiden kokoonpano varmistuukin usein ihan viime tipassa. Molemmat ovat tilanteessa täysin omasta tahdostaan ja sieltä voi lähteä koska tahansa pois. Jos tilanne menee pelottavaksi, siitä voi yrittää pelastautua myös raukkamaisina pidetyillä keinoilla (esim. lyömällä tuomaria = portsaria).

Jos tuota verrataan date rape -skenaarioon, niin pelihän on tietysti ihan eri.

Väitän kuitenkin, että tyttö joka on pienen ikänsä treenannut jotain kamppailulajia ja tottunut sparraamaan poikien kanssa ei a) helposti joudu date rape -skenaarion uhriksi ja b) selviää siitä leikiten jo pelkällä asenteellaan.

Sparraus (paljon, riittävän kovia vastustajia vastaan) tuo sellaista asennetta jota minun mielestäni mikään "dynaaminen skenaarioharjoite" ei tuo. Mitenkään KM:ää väheksymättä. Ko. harjoitusmuoto on varmasti hyvä ja tuo sellaista uutta näkökulmaa joka tekisi monille kamppailu-urheilijoillekin hyvää.

Kaikki tytöt eivät tietenkään voi sparrata kovien poikien kanssa koko pienen ikänsä. Ja kaikille ei saa luotua tarvittavaa asennetta vaikka tekisi mitä.

Pureminen, silmien tökkiminen ja munille potkiminen eivät vieläkään ole mitään ihmetekniikoita, jotka ratkaisevat kaikki ongelmat. Joissakin tilanteissa niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Enkä usko myöskään siihen, että piintynyt kamppailu-urheilija ei osaisi käyttää ko. temppuja jos sellaisen pakon eteen joutuu.

Hyvin harvat ihmiset joutuvat ikinä elämässään yhteenkään todelliseen itsepuolustustilanteeseen. Ja sitten kun sellainen tulee vastaan, niin se voi olla niin paha, että vaikka kuinka olisit treenannut mitä ja valmistautunut henkisesti kaikkeen, niin et silti pärjää. Tai pärjäät tavalla, jota perinteisten kamppailulajien piirissä ei mitenkään voi laskea _voittamiseksi_ (esim: sinua on viilletty ja raiskattu, mutta olet edes hengissä). Jos pystyit siinä tilanteessa edes yrittämään jonkinlaista järkevää puolustautumista, niin sinulla on varmasti parempi olo henkisesti jälkeenpäin kuin jos vain jäykistyit ja alistuit.

En tiedä millaisia neuvoja KM antaa tuon jälkitilanteen käsittelyyn. Kamppailulajeissa oppii ainakin sen, että aina on joku jolle häviät, joten ei sitä häviämistä tai pientä kipua pidä pelätä niin paljon ettei uskaltaisi edes yrittää taistella vastaan.

Tai itse asiassa yritin sanoa:
- maailmassa on paljon, liian paljon, ihmisiä joille on tatuoitu näkymättömällä musteella otsaan "UHRI", ja sitä tatuointia on vaikea saada siitä pois
- maailmassa on paljon ihmisiä joiden superkatse erottaa ko. tatuoinnin erehtymättömästi ja jotka eivät epäröi toimia sen mukaan
- kummatkaan ylläolevista ihmisryhmistä harvemmin harrastavat kamppailu- tai itsepuolustuslajeja tai lukevat Pakkotoistoa.