Paras "itsepuolustuslaji"

[Moksu]

En oikein varmaan tajua mikä tässä on se väännön aihe, mutta heitän vaan sivusta jotain scheissee. Oon jonkun verran mitelly miehekkäästi voimia tuolla kadun puolella sekä kilpakehissä niin ajattelin tuoda vain sen pointin esiin, että mun mielestä lähimmäs sitä olotilaa väkivaltatilanteessa pääsee ottelussa.

Tietenkään se ei oo sama asia, kuin puukot, penkit, useat vastustajat, liukkaat lattiat, veri jne. Mutta otteleminen kehittää itsepuolustuksellisestikin tärkeintä ominaisuutta: luonnetta. Tunnet ja tiedät mitä kropassa tapahtuu. Osaat toimia stressireaktiosta huolimatta, tiedät miltä tuntuu saada osumia ja vaikeuksistakin huolimatta pyrit voittoon. Luulen, että tällä selviää Suomen oloissa enemmän kuin pitkälle.

Tuohon kait itsekin perustan enemmän sitä, että itsepuolustuksellisestikin ajatellen suosin kamppailu-urheilua.

Silloin, kun itse kohtasin oikeasti vaarallisen tyypin on teh streets niin olisin toivonut, että lajivalintani olisi ollut joku muu kuin eräs ip-laji. Toisaalta esimerkiksi tuo senshido näyttää mun mielestä paljon korjanneen sen lajin puutteita.

Dog Brothersin mukaan:
"Higher consciousness through harder contact."

 

[K.Maga]

Jonin kanssa samalla linjalla.Kyllä sitä kovaa kontaktia tarvitsee,mutta se pitää ainakin omasta mielestä tehdä turvallisesti.Mitä iloa on siitä,jos paikat on rikki ja ei pysty treenaamaan.Kova isku on kova,vaikka olis kypäräkin päässä.

Ja itse olen ainakin ottanut ns. vapareina osumia vaikkapa sparrissa,jonka tiedän täysillä tehtynä olleen varsin tuhoisa.Ja olen siitä jotain oppinutkin.

Pleksikypärä on varmasti hyvä värkki,itsellä kokemusta vain tavallisesta kypärästä.Ja senkin kanssa jos on vaparihanskat,kyllä sitä vaan alkaa luontaisesti varomaan sitä kontaktia.Ei tulisi edes mieleen lyödä sitä kaveria täysillä,vaikka olis kypäräkin.
Mieluummin lyön nopeasti,sellaisella voimalla että sen tuntee,mutta ei synny vammoja.Kyllä ne kevyemmätkin osumat ajavat asiansa,nekin voivat ns. sekoittaa pakkaa.
Ja eikös se ylipäätään oikeassa tilanteessakin ole parempi osua kuin lyödä se maailman kovin takakäsi ohi..;)

Mutta jos haluan sparrata mahd. kovalla kontaktilla,niin silloin laitan kunnon suojat päälle ja vastustaja tietty mahdollisimman tasaväkinen,jotta ei tule vahingossa aiheutettua liian kovaa vammaa kun toinen ei esim. yhtään ehdi mukaan.
Tasataitavat kaverit kun yleensä saavat aina vähän jotain väliin vaikka isku pääsiskin tulee ohi suojauksen tms.

Itse olen treenannut juuri ilman mitään suojia tuollaista senshido-tyylistä treeniä ja koin sen ihan hyöydylliseksi ja opettavaiseksi,vaikken tehnytkään täydellä kontaktilla lyöntejä,kenties vain suht täydellä nopeudella.Kuitenkin esim. nuo pystypainisouudet yms. kyllä pystyy sitten vetään täpöllä.

 

[STR]

Alunperin se väännön aihe oli se, että minä sanoin että pelkillä vaparihanskoilla ja ilman kypärää täyskontaktisten -täysi vauhti/nopeus- ip-tilanteiden harjoittelu ei ole turvallista oppilaille. VKA oli eri mieltä. Minä pysyn kannassani, kuten hänkin. Minusta vammariski on liian kova suhteessa saavutettuun hyötyyn. Siksi vauhti sopivaksi tai kypärä päähän tai nyrkkeilyhanskat käteen kun tilanteessa ruvetaan lyömään tosissaan.

Esimerkkinä käytin tuota videoa http://youtube.com/watch?v=3t1y9H5oS90 ja vaikka ensimmäistä tilannetta ajassa 01:30, jolloin ensimmäinen lyönti menee heti kovaa kupoliin. Tässä videossahan on onneksi kypärät mukana.

En siis kritisoi harjoitteita, koska vedän itse samankaltaisia juttuja. Ja tässä kaikki tällä erää.

:hyvä:

 

[AndyS]

Unohtakaa ne kehät ja lämmittelyt ja kättelyt ja tuomarit ja kaikki. Ne ovat nyansseja, joita ei kukaan muista siinä vaiheessa, kun nyrkki ja leuka kohtaavat.

Senshidovideoista kun puuttuu se yksi, mikä noilla potkunyrkkeilijöillä on: halu ja yritys satuttaa toista oikeasti. Kun shortsimies saa vastustajansa lyötyä sekaisin, se ei suinkaan lopeta siihen, vaan vetää 10-12 kertaa lisää kupoliin hakien koko vartalon voimaa tolkuttomiin heijareihinsa, kunnes tuomari tulee väliin. Se oikeasti yritti tehdä niin pahaa jälkeä kuin ikinä pystyi.

Ja sillä tavalla kukaan ei voi treenata ja vielä vähemmän, jos ei käytetä hanskoja ja kypäriä. :wtf:

Ja kyllä, olen nähnyt oikeita väkivaltatilanteita. Minua ei ainakaan houkuta ajatus treenata esim. sitä, kun vedetään futispotkuja kaatuneen ja sekaisin olevan vastustajan päähän ilman mitään suojavarusteita ja täyskontaktilla.

 

[Sumu]

Unohtakaa ne kehät ja lämmittelyt ja kättelyt ja tuomarit ja kaikki. Ne ovat nyansseja, joita ei kukaan muista siinä vaiheessa, kun nyrkki ja leuka kohtaavat.

Sä siis täysin kylmästi erotat kaikki mun esiin tuomat pointit kamppailusta ja aidosta väkivallasta? Ihan tuosta noin vaan ja toteat että ne on kaikki nyansseja? Salli mun olla erittäin vahvasti toista mieltä. Se nyt on vaan ihan eri asia otella kehässä kuin joutua oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi kadulla/baarissa/jossain muualla.

Ja kyllä, olen nähnyt oikeita väkivaltatilanteita. Minua ei ainakaan houkuta ajatus treenata esim. sitä, kun vedetään futispotkuja kaatuneen ja sekaisin olevan vastustajan päähän ilman mitään suojavarusteita ja täyskontaktilla.

Tähän ei voi enää todeta muuta kuin että sulta menee ohi koko juttu. Ja pahasti.

Pikku toteamuksena tuotakoon esiin sellainen seikka että puolustautujan osalta kaikki tehtävissä oleva on tehty kun maataan maassa taju parkissa ja saadaan potkuja päähän. Sitä maassa tajuttomana makaamista tuskin tarvitsee treenata, se tulee luonnostaan. Ehkä koko IP-harjoittelun pointti onkin se että selviää tilanteesta, mieluiten joutumatta maahan tai ainakaan alimmaiseksi maassa ja saamatta potkuja niin että taju pakenee kesälaitumille.

Itse asiassa ihmettelen suuresti miten joku kuvittelee että IP-harjoittelussa treenattaisiin maassa tajuttomana potkujen vastaanottamista. Juu, älkää vetäkö esiin sitä korttia jossa todetaan "no mutta eihän se muuten ole realistista". Ihan suomeksi sanottuna siinä maassa makaamisessa ja potkujen vastaanottamisessa ei vaan yksinkertaisesti ole minkään valtakunnan järkeä, ikinä.

 

[K.Maga]

Sen verran mitä tulee tuohon mätkimiseen täydellä voimalla jne. niin on toki syytä muistaa,että jos toinen saa mätkiä (täysilläkin) ja vastapuoli vähän osaa asiaansa,pystyy sen mätkinnän lopettamaan suht nopeasti jos se on mahdollista sääntöjen puitteissa.Eli mennään siihen clinchiin ja siitä kautta aletaan sitten jatkamaan omaa toimintaa.Tähänhän aika paljon perustuu esim. Defendon tyyli.
Kadullahan tätäkin näkee aktiivisesti,useimmiten vaan tässä vaiheessa molemmat sitten menevät maahan kun sitä pystypainissa toimimista ei osata.
Jos taas jäädään siihen lyöntietäisyydelle,otetaan aina iso riski saada puhtaita osumia.Ja pitää muistaa,että treenaamatonkin kaveri voi lyödä kovaa,vaikkei lyönti ehkä olisi tekninen tai oppikirjojen mukainen.

En itse näe edelleenkään siinä mitään väärää,että tuollaista senshidotyylistä treeniä vedetään sopivilla suojilla ja aavistuksen kevennetyllä kontaktilla,mutta realistisella nopeudella sekä pystypainisas yms. käytetään täyttä voimaa puolustajan sekä hyökkääjän toimesta.
Sitten taas ns. kovan kontaktin harjoittelu sekä siihen totuttaminen tapahtuu hyvällä suojavarustuksella sparrissa.

Muten kukin taaplaa tyylillään.Ja varmasti tietyllä tasolla treenaavat kaverit pystyvät vetämään täpöllä ilman mitään suojia aiheuttamatta toisilleen isompia vammoja,mutta mielestäni tälläisessä harjoittelussa pienikin tasoero tai virhe voi olla yllättävän "kohtalokas".Kun riskiä voidaan huomattavasti keventää sopivalla suojavarustuksella.

Äärimmäisen karkea ja ehkä huonokin esimerkki,mutta eiväthän ammattisotilaat tai poliisitkaan ammu toisiaan kovilla vaikka teoriassa nykyisillä suojavarusteilla sekin voisi olla mahdollista..;)

 

[normi]

Tämä saattaa kuulostaa todella typerältä, mutta : Oletteko nähneet Bourne Identity elokuvia joissa seikkailee Jason Bourne ? Siinä on mahtavaa puolustautumista. Mahtaako kukaan tietää mitä kamppailullajia se edustaa tai mikä olisi saman kaltaista?. Olisi hienoa aloittaa sellainen kamppailulaji missä pystyy riisumaan toisen aseista. :hyvä:

 

[antibodari]

Tämä saattaa kuulostaa todella typerältä, mutta : Oletteko nähneet Bourne Identity elokuvia joissa seikkailee Jason Bourne ? Siinä on mahtavaa puolustautumista. Mahtaako kukaan tietää mitä kamppailullajia se edustaa tai mikä olisi saman kaltaista?. Olisi hienoa aloittaa sellainen kamppailulaji missä pystyy riisumaan toisen aseista. :hyvä:

Elokuvissa kaikki on mahdollista.

Kukaan ei oikeassa elämässä mene sekopään aseistautuneen henkilön eteen heiluttelemaan käsiä.

:hyvä:

 

[AndyS]

Sä siis täysin kylmästi erotat kaikki mun esiin tuomat pointit kamppailusta ja aidosta väkivallasta? Ihan tuosta noin vaan ja toteat että ne on kaikki nyansseja? Salli mun olla erittäin vahvasti toista mieltä. Se nyt on vaan ihan eri asia otella kehässä kuin joutua oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi kadulla/baarissa/jossain muualla.

Ilmeisesti puhut nyt täysin eri asiasta, kuin mistä minä, koska muuten en voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää, mitä ajat takaa. En tietenkään kiistä, etteikö itsepuolustustreeneissä kannattaisi ottaa huomioon vaatetusta, alkoholia, useita vastustajia, aseita jne.

Mutta kyse onkin nyt täyskontaktharjoittelun turvallisuudesta tai yleensä mahdollisuudesta. Sen kannalta nuo ovat joko merkityksettömiä tai jopa lisäävät harjoittelun vaaroja. Etenkin kohta "ei sääntöjä".

Pikku toteamuksena tuotakoon esiin sellainen seikka että puolustautujan osalta kaikki tehtävissä oleva on tehty kun maataan maassa taju parkissa ja saadaan potkuja päähän. Sitä maassa tajuttomana makaamista tuskin tarvitsee treenata,

Nyt olet valitettavasti itse keksinyt tuon tajuttomuuden. Pyydän, ettet jatkossa anna ymmärtää minun sanoneen sellaista, mitä en ole. Minä puhuin sekaisin olemisesta, mikä on ihan eri asia. Itse ainakin pyrin treenaamaan niissä tilanteissa, joissa minut on sparrissa lyöty sekaisin, toimimista siinä mahdollisimman tehokkaasti ja harkitun taktiikan mukaan. Potkunyrkkeilyssä tämä on vielä turvallisuuden rajoissa, mutta säännöttömässä kamppailussa ei. (Ei en tarkoituksella anna lyödä itseäni sekaisin, mutta sitä sattuu silloin tällöin.) Lisäksi jos ei ole sääntöjä, saa tietenkin potkia toista, vaikka tämä olisi tajuton, kun niitä sääntöjä ei kerran ole.

Sen verran mitä tulee tuohon mätkimiseen täydellä voimalla jne. niin on toki syytä muistaa,että jos toinen saa mätkiä (täysilläkin) ja vastapuoli vähän osaa asiaansa,pystyy sen mätkinnän lopettamaan suht nopeasti jos se on mahdollista sääntöjen puitteissa.Eli mennään siihen clinchiin ja siitä kautta aletaan sitten jatkamaan omaa toimintaa.Tähänhän aika paljon perustuu esim. Defendon tyyli.

Tämä vain edellyttää sitä, että puolustautuja on hyökkääjään nähden ylivoimainen pystypainissa joko koon tai taitojen puolesta. Mutta entäs sitten, kun vaihdetaan osia ja se kovempi painija toimii hyökkääjänä? Sitten lähdetään slammilla kohti mattoa ja kenkää tulee perään, tai vaihtoehtoisesti paremmilla painikyvyillä voi pitää toisen lyöntipotkuetäisyydellä ja muksia siitä, jos sattuu olemaan siinäkin parempi.

Realistinen itsepuolustusharjoittelu perustuu pakosti siihen, että harjoittelijat pyrkivät välttämään toistensa satuttamista. Täyskontaktiotteleminen taas perustuu siihen, että vastustajaa yritetään satuttaa mahdollisimman pahasti sääntöjen puitteissa. Siksi ilman sääntöjä tapahtuva itsepuolustusharjoittelu ei voi tapahtua täyskontaktilla.

 

[Sumu]

Nyt olet valitettavasti itse keksinyt tuon tajuttomuuden. Pyydän, ettet jatkossa anna ymmärtää minun sanoneen sellaista, mitä en ole. Minä puhuin sekaisin olemisesta, mikä on ihan eri asia. Itse ainakin pyrin treenaamaan niissä tilanteissa, joissa minut on sparrissa lyöty sekaisin, toimimista siinä mahdollisimman tehokkaasti ja harkitun taktiikan mukaan. Potkunyrkkeilyssä tämä on vielä turvallisuuden rajoissa, mutta säännöttömässä kamppailussa ei. (Ei en tarkoituksella anna lyödä itseäni sekaisin, mutta sitä sattuu silloin tällöin.) Lisäksi jos ei ole sääntöjä, saa tietenkin potkia toista, vaikka tämä olisi tajuton, kun niitä sääntöjä ei kerran ole.

Ymmärränkö nyt väärin vai kuvitteletko tosiaan että "täyskontakti" itsepuolustusharjoittelussa potkittaisiin ja lyötäisiin maassa makaavaa ja täysin sekaisin olevaa ihmistä?

Juu, eipä ole IP-hommissa sääntöjä, mutta eipä kukaan järkevä ihminen enää treeneissä potki ja hakkaa täydellä voimalla tajunnan rajamailla olevaa ihmistä.



(Tiedän kyllä miltä tuntuu olla enemmän tai vähemmän sekaisin, on tullut sen verran pleksiin että näkyy tähtiä ja olo on kaikkea muuta kuin mukava.)

 

[AndyS]

Ei vaan väitän, että kukaan ei voi (säännölisesti) treenata itsepuolustusta täyskontaktilla ilman joko sääntöjä tai mittavaa suojavarustusta tai molempia.

Tässä on esimerkki voimakkaasti pehmustettujen kypärien ja jääkiekkosuojien käytöstä itsepuolustusharjoittelussa: http://uk.youtube.com/watch?v=ZTT-GoYx2bI Keskittykää etenkin aseettomiin osioihin. Tuossa kaveri voi lyödä täysin voimin, koska vastustajat on niin hyvin suojattu. Näyttää ihan erilaiselta kuin aiemmat senshidopätkät pienemmällä varustuksella.

 

[m.s.s.]

AndyS: Ei vaan väitän, että kukaan ei voi (säännölisesti) treenata itsepuolustusta täyskontaktilla ilman joko sääntöjä tai mittavaa suojavarustusta tai molempia.


AndyS on tässä kyllä aivan oikeassa. Niin kuin on miljoonassa viestissä aikaisemmin todettu tämä on hyvä tapa harjoitella, mutta RAJALLINEN. En ole ainoatakaan kertaa harjoitusten puitteessa todistanut todellista satuttamisen riemua ja halua repiä vastustajan pupillit takaraivon kautta. Se harjoituksissa otettu kontakti voi olla kova (hyvä!) mutta se ei ole aito.

Harvoin näkee kadulla tilannetta jossa kamppailu päättyy yhteen kovaan osumaan. Tilanne voi koostua monesta osiosta ja vastustaja kamppailee vielä nenä poskella verta yskien, ei sitä voi harjoitella. Esimerkiksi tuossa Senshido videossa harjoitus katkeaa kohtaan jossa toinen saa iskun naamaansa, ei se siitä tipu, mutta ilman riittävää varustusta harjoittelu loppuu lyhyeen.

Harjoittelussa pitäisi tiedostaa yksi oleellinen asia: SE ON VAIN
HARJOITTELUA!

Sillä on (mahdollisesti) auttava vaikutus tosielämän väkivaltatilanteisiin, mutta itse harjoittelu ei ole todellista. Suhtaudun hyvin kriittisesti väitteeseen, että tieteellisen tutkimuksen avulla on todettu skenarioharjoitteiden vastaavan aitoa tilannetta. Tällaisen väitteen jälkeen olisi syytä vetää syvään henkeä ja suorittaa vanhan hyvän ajan lähdekritiikkiä. Oma henkilökohtainen empiirinen tutkimuksenikin sotii hyvin vahvasti edellä olevaa väitettä vastaan.

Esimerkki Krav Maga ajaltani! Teimme 360 puukon torjuntaa, kovuutta ja voimaa lisättiin hiljalleen niin, että lopulta hyökkääjä puukotti täysiä. Todellisuudessa itse hyökkäys on täysin absurdi sillä se on täysin kontrolloitu. Eräällä kerralla valmentaja huusi "seis" mutta hyökkäjä ei kuullut käskyä toisin kuin minä, vaikka hyökkäys tuli "täydellä voimalla" veitsi pysähtyi sentin päähän rinnastani ja hyökkääjä katosi minua hämmentyneesti: "mitä nyt?" Sama tilanne on skenejen kanssa, koska aito satuttamisen halu puuttuu 99,9999% tapauksia, näyttävissäkin lyönneissä ja kuristuksissa on mukana kontrolli.

Ehkä tämä voidaan kiertää laittamalla Andy ja Sumu skeneilemään keskenään, saadaan vähän aitoa satuttamisen riemua mukaan! :kippis1:

 

[Markalion]

Paras strategia on välttää tilanteet ennokolta. Jos ei onnistu omasta tai muiden/olosuhteiden syystä, pakene/hoida diplomatialla jos pystyt(diplomatiaan kuuluu toisen osapuolen pito turvallisen matkan päässä).

Kokemusta käytännön väkivalta-tilanteista on ja aikoinaan oli käydä huonosti. Charles Bronson-asenne kannattaa siis lähtökohtaisesti unohtaa. Jos on pakko käyttää voimaa niin ei mitään tyylikikkailua vaan mahd. nopea uhkatilanteen "eliminointi" ja helvettiin.

Ongelma on vaan se ettei ole välttämättä mahdollisuutta kunnolla lain sallimissa puitteissa puolustaa itseään/läheisiään, lisäten tuo koston pelko.

Henk.koht. mielipide on ,että jos lähdet ihmisten kimppuun jossain kadulla niin valmistaudu siihen että henki lähtee, varsinkin jos sallitaan lain puolesta kansalaisten terrorisointi väkivallalla.

Valitettavasti jos pätkin jotain piripäätä tms. kriminaaliääliötä kunnolla turpaan saan, hyvinkin perustein saan siitä enemmän vaikeuksia itselleni.

 

[Markalion]

AndyS: Ei vaan väitän, että kukaan ei voi (säännölisesti) treenata itsepuolustusta täyskontaktilla ilman joko sääntöjä tai mittavaa suojavarustusta tai molempia

AndyS on tässä kyllä aivan oikeassa. Niin kuin on miljoonassa viestissä aikaisemmin todettu tämä on hyvä tapa harjoitella, mutta RAJALLINEN. En ole ainoatakaan kertaa harjoitusten puitteessa todistanut todellista satuttamisen riemua ja halua repiä vastustajan pupillit takaraivon kautta. Se harjoituksissa otettu kontakti voi olla kova (hyvä!) mutta se ei ole aito.

Katuväkivalta(ihmisten tahallinen vahingoittaminen/tappaminen) ja kamppailu-urheilu ovat kaksi eri asiaa. Kamppailuun, sen harjoittamiseen ja kilpailuun kuuluu mielestäni, silloin kun se hoidetaan niin kuin pitää, urheiluhenki.

Katuväkivalta perustuu "munillepotkimishenkeen", jollaisella asenteella ei pitäisi olla liikkeellä mielestäni missään kamppailutreenissä.

Jos treenataan sotaa/taistelua varten, niin en tiedä sitten. Siinä voidaan varmaan simuloida "tappamisen makua", mutta en tiedä toimiiko sekään, elleivät osapuolet vihaa/halua vahingoittaa toisiaan tosissaan.

Silloinkin kun kunnon kamppailu-urheilussa halutaan vahingoittaa, se tehdään kilpailun nimissä, ei tappamisen tai murhaamisen hengessä.

 

[zoxe]

Ymmärränkö nyt väärin vai kuvitteletko tosiaan että "täyskontakti" itsepuolustusharjoittelussa potkittaisiin ja lyötäisiin maassa makaavaa ja täysin sekaisin olevaa ihmistä?

Juu, eipä ole IP-hommissa sääntöjä, mutta eipä kukaan järkevä ihminen enää treeneissä potki ja hakkaa täydellä voimalla tajunnan rajamailla olevaa ihmistä.



(Tiedän kyllä miltä tuntuu olla enemmän tai vähemmän sekaisin, on tullut sen verran pleksiin että näkyy tähtiä ja olo on kaikkea muuta kuin mukava.)

Mä painin sun kanssa vain hellästi

 

[proileri]

Harvoin näkee kadulla tilannetta jossa kamppailu päättyy yhteen kovaan osumaan. Tilanne voi koostua monesta osiosta ja vastustaja kamppailee vielä nenä poskella verta yskien, ei sitä voi harjoitella.

Saanko muuten kysyä että montako "tilannetta kadulla" olet itse nähnyt? Suurin osa suomalaisista katuväkivaltatilanteista taitaa olla grillikioskitappeluita, motiivi näyttämisen halu, harkintakyvyn pettäminen tai sitten pahan olon purkaminen, ja sanoisin että kyllä snägärijonossakin tappeluhalut laantuvat aika monella sankarilla kun näyttää että alkaa tulla palautuksia enemmän kuin lähteviä. Samoin tapot snägärijonossa taitavat olla aika harvinaisia, sillä aika harva siellä kuitenkaan on sillä asenteella miettimässä että nyt tapan tuon jätkän tuosta.

Kadulla, tai sanotaan nyt trendikkäästi "taistelussa" kun se tuntuu olevan muotia, selviää parhaiten yleensä se joka kykenee olemaan halkaisematta kalloaan siihen asti että kaverit tai virkavalta ehtivät paikalle. Tässä myös pehmeämmät lajit puolustavat asemaansa, eli niiden voidaan katsoa olevan toimivia mikäli ne hidastavat hyökkääjää siten, että suurta henkilökohtaista vahinkoa ei tapahdu ennen kuin kaverit tai muut ehtivät hätiin - ja kannattaa toki muistaa, että nykyaikana ei aina kannata olla 100% RAAGH SILMÄT JA KIVEKSET IRTI -meiningillä itsepuolustustilanteessakaan.

 

[m.s.s.]

Saanko muuten kysyä että montako "tilannetta kadulla" olet itse nähnyt?

Omasta mielestäni liian monta, mutta nostaako pätevyyttäni jos alan niitä tässä listaileen? Lasken tähän joukkoon myös ne tilanteet joihin olen törmännyt viimeisten kuuden vuoden ajalla jotka olen viettänyt erilaisten ravintoloiden ovilla. Joku tiestysti saivartelee ettei silloin ole kysymys katutappelusta vaan "kontrolliammatista".

proileri olet oikeassa siinä ettei tilannetta tarvitse "päättää", selviäminen ilman turvonnutta naamaa on se asian ydin jos kyseessä on tavallinen kadun tallaaja. Ja vaikka tarkoituksena ei olisi surmata niin kyllä tappelijan motiivina on aina halu aiheuttaa kipua ja vahinkoa, mikä muukaan?? Rohkenen kuitenkin kyseenalaistaa useita perinteisissä lajeissa opetettuja tekniikoita ja niiden soveltuvuutta... ip-tilanteessa. Muodikas tai ei niin sana "taistelu" ei kyllä sovi minun kieleeni, kuulostaa liikaa samurai hommilta.

Markalion nythän ei kaiketi puhuttu kamppailu-urheilusta tai reilusta pelistä vaan itsepuolustuksesta. Ero näiden kahden välillä on juuri se, että toinen on urheilua ja toisessa ideana on "urheilun" välttäminen. Silloin ns. perusteltavat keinot on käytettävissä ja säännöt ovat kaikkea muuta kuin hyvän urheiluhengen mukaisia.

 

[m.s.s.]

Katuväkivalta(ihmisten tahallinen vahingoittaminen/tappaminen) ja kamppailu-urheilu ovat kaksi eri asiaa. Kamppailuun, sen harjoittamiseen ja kilpailuun kuuluu mielestäni, silloin kun se hoidetaan niin kuin pitää, urheiluhenki.

Katuväkivalta perustuu "munillepotkimishenkeen", jollaisella asenteella ei pitäisi olla liikkeellä mielestäni missään kamppailutreenissä.

Jos treenataan sotaa/taistelua varten, niin en tiedä sitten. Siinä voidaan varmaan simuloida "tappamisen makua", mutta en tiedä toimiiko sekään, elleivät osapuolet vihaa/halua vahingoittaa toisiaan tosissaan.

Silloinkin kun kunnon kamppailu-urheilussa halutaan vahingoittaa, se tehdään kilpailun nimissä, ei tappamisen tai murhaamisen hengessä.

Täsmennän vielä! En tarkoittanut kommenttiani niin, että harjoittelijoiden pitäisi vihata toisiaan tai haluavan toisiaan vahingoittaa. Päinvastoin harjoituksissa ollaan kavereiden kesken joten sellaista aitoa halua vahingoittaa ei synny -ja hyvä niin. MUTTA tällöin siis tavallaan puuttuu se yksi osa oikeata elämää eli halu loukata toista.

 

[K.Maga]

En nyt ole ihan varma,onko kovin tervettä jos potkunyrkkeilyssä esimerkiksi sparratessa osapuolet pyrkivät vahingoittamaan toisiaan mahdollisimman paljon sääntöjen puitteissa?

Eli nyt ilmeisesti kyllä osittain verrataan täyskontaktiottelua ja ns. täyskontaktiharjoittelua ip-lajeissa.Ja mielestäni niitä ei voi edes verrata.
Harjoitus on aina harjoitus.Ottelu on taas tosipaikka.Ihan kuten se tilanne siellä nakkikiskajonossa.

Ja Andylle,puhuit että pitää olla selvästi parempi pystypainissa ja/tai vahvempi.Tästä olen eri mieltä.Hyvin pienelläkin tasoerolla saa jo toimintaa aikaan.Ja ei siihen pystypainiin jäädä vaan lahnana makaamaan,sen tarkoitus on vain viedä keskivertokaverilta sen parhaat aseet eli lyönnit ja potkut pois.Esim kyynärpäälyöntien ja polvien tehokas käyttö clinchissä vaatii oikesti treeniä.
Samaten kaveria on todella helppo horjuttaa pystypainista,humalaista vielä helpompi.

Ideana tässä on mielestäni se,että jos jäädään lyöntietäisyydelle voi se nakkikiskajorma saada säkälläkin jonkun "pommin" sisään,vaikka olisi tasollisesti paljon heikompi.Mikäli homma siis menee ns. sparraamiseksi.
Jos taas pystyosaamistaan käyttää esim. ennakoivaan iskuun on se vähän eri asia.

Edelleen ip-treeniin kuuluu osata kaikki kamppailun osa-alueet.Pysty,lähietäisyys ja matto.
Ja kontaktiharjoittelulle on tarve,mutta riittävillä suojilla,jotta harjoittelu voidaan pitää tarpeeksi elävänä.

 

[AndyS]

En nyt ole ihan varma,onko kovin tervettä jos potkunyrkkeilyssä esimerkiksi sparratessa osapuolet pyrkivät vahingoittamaan toisiaan mahdollisimman paljon sääntöjen puitteissa?

En tiedä terveestä, mutta terveellistä se ei ainakaan ole. Eikä sitä siksi kukaan teekään. Sparria on mahdollista ottaa täysillä, jos sparraajat ovat suunnilleen saman tasoisia ja riittävän kokeneita. Tällöin voidaan luottaa siihen, että vastapuoli joko väistää tai kestää täysivoimaiset iskut. Yleensä kuitenkaan ei ole näin. Itselläni on omassa seurassa muutama kaveri, jonka kanssa voin ottaa suht. turvallisesti täysillä, pari joiden kanssa on oma terveys vaarassa ja useita kymmeniä, joita pitää enemmän tai vähemmän varoa. Eli se taso pitää tosiaan olla melko lähekkäin. Ja tällöinkään toista ei pyritä kaikin keinoin vahingoittamaan, eikä esim. sekaisin lyötyä sparrikaveria pyritä tyrmäämään saman tien kuten matsissa pyrittäisiin.

Eli nyt ilmeisesti kyllä osittain verrataan täyskontaktiottelua ja ns. täyskontaktiharjoittelua ip-lajeissa.Ja mielestäni niitä ei voi edes verrata.
Harjoitus on aina harjoitus.Ottelu on taas tosipaikka.Ihan kuten se tilanne siellä nakkikiskajonossa.

Olet asian ytimessä. Mutta nyt on niin, että ne matsit kuuluvat olennaisena osana kamppailu-urheiluun (tositreenaajilla). Krav Magaan, Defendoon jne. taas ei kuulu olennaisena osana se, että mennään nakkikiskalle tappelemaan. Ainakaan yleensä. Olen kyllä aikoinaan tuntenut pari kaveria, jotka tosiaan treenasivat kamppailulajia ja kävivät tarkoituksella tappelemassa treenimielessä. Pärjäsivätkin, vaikka laji oli "lakanaluokkaa". Useimmissa paikoissa saati sitten oikeudessa tätä ei kuitenkaan pidetä hyväksyttävänä. Väkivalta-ammattilaiset ovat sitten oma lukunsa.

Ja Andylle,puhuit että pitää olla selvästi parempi pystypainissa ja/tai vahvempi.Tästä olen eri mieltä.Hyvin pienelläkin tasoerolla saa jo toimintaa aikaan.Ja ei siihen pystypainiin jäädä vaan lahnana makaamaan,sen tarkoitus on vain viedä keskivertokaverilta sen parhaat aseet eli lyönnit ja potkut pois.Esim kyynärpäälyöntien ja polvien tehokas käyttö clinchissä vaatii oikesti treeniä.
Samaten kaveria on todella helppo horjuttaa pystypainista,humalaista vielä helpompi.

En nyt oikein tajua, mitä ajat takaa. Jos olet sitä mieltä, että jo pieni tasoero antaa ison edun pystypainissa, niin sehän tekee treenaamisesta vain entistä vaarallisempaa sille huonommalle. Olen joskus koettanut sitoa Joni K:a sparrissa ja tuloksena lentelin kuin tiskirätti ympäri kehää. Tämä ei erityisemmin kohottanut uskoani siihen, että pystypaini takaa turvallisuuteni. Enkä usko turvallisuuteni sillä ainakaan paranevan, että otetaan kyynärpäät ja polvet peliin mukaan.

Tuota horjutusjuttua en sitten tajua ollenkaan. Kai sitä toista on helppo horjuttaa, jos on se parempi painija, mutta entä jos on huonompi? Lisäksi ainakin meillä on kiellettyä tulla treeneihin humalassa. Jotkut kai tarjoituksella treenaavat juttuja pikku kännissä, mutta tuskin sentään säännöllisesti.

Ideana tässä on mielestäni se,että jos jäädään lyöntietäisyydelle voi se nakkikiskajorma saada säkälläkin jonkun "pommin" sisään,vaikka olisi tasollisesti paljon heikompi.Mikäli homma siis menee ns. sparraamiseksi.
Jos taas pystyosaamistaan käyttää esim. ennakoivaan iskuun on se vähän eri asia.

Yhtä hyvinhän pystypainissa voi liukastua tai kaatua vastustajan mukana, lyödä päänsä pöydän kulmaan ja kuolla. Jos haluat väittää, että painiminen on lähtökohtaisesti turvallisempaa kuin lyöminen, niin tahtoisin siitä muutakin näyttöä kuin sen, että sanot asian olevan niin.

Minun järkeni joka tapauksessa sanoo, että maallikkoa vastaan kamppaillessa treenanneen kaverin kannnattaa pysyä omalla suosikkialueellaan. Eli jos olet hyvä painija, niin paini, jos olet hyvä nyrkkeilijä, niin lyö. Tämä siis, jos tarkoituksena on vain olla se, joka säilyy tilanteesta enemmän ehjänä.