Noin teoriatasolla tuli tuollaista täyskontaktista ip-harjoittelua mietittyä ja jos itse olisin se jonka pitäisi esittää hyökkääjää niin pitäisin kyllä huolen, ettei toinen pääse vetään vaparia päähän. Käytännössähän se tapahtuisi siten, etten hyökkäisi ihan suunapäänä vaan pitäisin omasta puolustuksesta huolta. Karkottaako tuo sitten harjoituksen alkuperäisen idean.. ehkä. Mulla repeis ainakin perse jos tehtäis esim harjoitus jossa hyökkään jollain snagariheijarilla, toinen blokkaa ja lataa mua täysiä kupoliin vapaasti. Ei tuu sitä päivää, että tää homma olis täysillä vedettyjen vapaapotkujen ottamisen arvosta.
Jos itse treenaisin ip-hommia niin tekisin ainakin tuollaisia skenaario kypärä+hanskaharjoituksia aika kovaa ja sitten sparraisin painia ja pystyä, niin oppisi käsittelemään vastaanpanevaa henkilöä sekä tietämään mitä kontakti puolin ja toisin on. Sparraaminen mielestäni loistavaa sen takia, että onnettomuusriskit vähenevät ja rupeaa tietämään miten ne omat hyökkäykset vaikuttavat. Sekä myös sen miltä tuntuu, kun sua oikeasti lyödään tai potkitaan.
Suomen oloissa panostaisin muutenkin nuihin painijuttuihin. Ihan näin tavantallaajalle ainakin. Pidemmällä tähtäimellä voi olla huomattavasti halvempaa hommaa ;)
Siitä tuliki mieleen, että missä kulkee tuo ip harjoittelun raja. Tarkoitan sitä, että kuinka paljon eri elementtejä siihen pitää ottaa mukaan, kun kuitenkin tietää, että todellinen oppiminen on rajallista ja mitä tiivistetympi paketti niin sitä nopeampaa ja paremmin sen voi omaksua. Tuli mieleen vaan tuosta vauvaöljyn käyttämisestä verenä, että jos näitä kovin laajennetaan ja joka osa-alueelta otetaan kaikki huomioon niin karkaako siitä pikkuhiljaa se perimmäinen idea?
Onko esimerkiksi tuo verihomma niin olellinen asia harjoitella niihin muihin ominaisuuksin nähden mitä vastaavassa tilanteessa tarvitaan. Vielä jos otetaan se huomioon, kuinka harvassa ne tilanteet on, jolloin puukko tulee kohti, että se käytännön tilanne on aina paniikinomainen-adrenaliiniryöpytys jolloin ei ehdi mitään miettimäänkään vaan tekee just niinkuin on oppinut. Pitäisikö silloin asiat olla mahdollisimman yksinkertaisesti ja toimivasti harjoiteltu, jotta niitä oikeasti osaisi käytännössä käyttää. Tietenkin se on varmasti hyvä asia tietää, kuinka liukkaaksi veri paikat tekee.
Varmaan riippuu myös paljon se harjoituksen painotus siitäkin kelle opetetaan.
