Paniikkihäiriö?

[metal]

Yhdysvaltain terveysviranomaiset varoittivat eilen, että masennuslääkkeet saattavat lisätä itsemurha-aikeita. Masennuslääkkeitä syöviä pitäisi viranomaisten mukaan tarkkailla siltä varalta, että heidän masennuksensa pahenee ja he alkavat harkita itsemurhaa.

Kun aloitin Seroxat lääkityksen niin se ensimmäinen viikko oli kyllä yhtä painajaista, silloin otin lääkkeen aamulla ja se väsyttikin koko päivän. Nyttemmin olen siiirtänyt lääkkeen iltaan ja olo on erittäin hyvä ja haittavaikutukset ovat poistuneet (ehkä hikoilu lisääntynyt?).
Suosittelen kaikille suoraan menoa yksityiselle psykiatrille ja nimenomaan sellaiseen jossa erikoistuttu tähän alaan ja psykiatrien valikoima on laaja.
En tiedä mikä on oikeaa kenenkin kohdalla mutta itsellä lääke ja kerran viikossa psykiatrilla käynti on helpottanut oloani huomattavasti!!!!!!!!
Kalliiksi se kyllä tulee ja yksi käynti maksaa noin 75 euroa ja kelasta saa about 20 euroa takas.

 

[protsku]

Ehdottomasti ei mitään mömmöjä! Käyt armeijan ja kasvat pari vuotta niin kaikki näyttää toisenlaiselta.

 

[Snake]

Kun aloitin Seroxat lääkityksen niin se ensimmäinen viikko oli kyllä yhtä painajaista, silloin otin lääkkeen aamulla ja se väsyttikin koko päivän. Nyttemmin olen siiirtänyt lääkkeen iltaan ja olo on erittäin hyvä ja haittavaikutukset ovat poistuneet (ehkä hikoilu lisääntynyt?).
Suosittelen kaikille suoraan menoa yksityiselle psykiatrille ja nimenomaan sellaiseen jossa erikoistuttu tähän alaan ja psykiatrien valikoima on laaja.
En tiedä mikä on oikeaa kenenkin kohdalla mutta itsellä lääke ja kerran viikossa psykiatrilla käynti on helpottanut oloani huomattavasti!!!!!!!!
Kalliiksi se kyllä tulee ja yksi käynti maksaa noin 75 euroa ja kelasta saa about 20 euroa takas.

Mulla oli kaksi ensimmäistä lääkehoidon(Seronil) aloitusviikkoa melkoista helvettiä.Nyt olo 3½viikon käytön jälkeen parempi,mutta ei viä mikään hyvä.Kauanko sulla kesti,että pääsit tohon "olo on erittäin hyvä"-tilaan?Ja olitko ennen sitä jo aloittanut psykiatrilla käynnin?
Toisilla kun ton lääkityksen(kunnollinen) vaikutus kuulemma alkaa jo kahden viikon päästä ja toisilla vasta kuukauden jälkeen ja joillain vasta kuukausien...

 

[turre101]

Ehdottomasti ei mitään mömmöjä! Käyt armeijan ja kasvat pari vuotta niin kaikki näyttää toisenlaiselta.

Pistää vähän vihaksi tällanen kommentti, "alentava", ja ah niin asiantunteva. Nyt kun ei puhuta mistään ujostelusta tai mamman helmoissa pyörimisestä vaan jonkin asteen ahdistushäiriöstä, joka aiheuttaa epämukavia reaktioita kropassa ja näin haittaa normaalia elämää aivan selkeästi. Luojan kiitos armeijaan ei tarvitse mennä vielä tänä vuonna, olisi pahinta mahdollista lääkettä tähän vaivaan.

No tulipa tänään käytyä tosiaan lekurissa ja yhdessä oltiin samaa mieltä että mielialalääkkeitä ei, eikä myöskään rauhottavia kun eivät auta (kokeilin jo itse) ja haittaavat autolla ajoa / työskentelyä.

Ja itse vaivahan on lähtöisin hikoilusta yms., joten ratkaisu oli beta-salpaajat.

Propral nimistä beta-salpaajaa nyt sitten tarvittaessa, pitäisi rajoittaa sydämen hakkausta, hikoilua, vapinaa, jännitystä, paniikkia.. rauhoittaa elimistöä, mutta ei vaikuta mieleen

Toivotaan että workkii, jos sen nyt kerran huomaisi itse että se tosiaan toimii, niin sitä ei enää tarvitsisi muuta kuin kantaa taskussa ja tietää että apu on lähellä jos tarpeen. :kippis1:

 

[protsku]

No tulipa tänään käytyä tosiaan lekurissa ja yhdessä oltiin samaa mieltä että mielialalääkkeitä ei, eikä myöskään rauhottavia

Yhdessä lääkärin kanssa valitsitte beta-salpaajat jotka eivät ole mömmöjä. Hyvä!

:kippis1:

 

[Roihu]

Propral nimistä beta-salpaajaa nyt sitten tarvittaessa, pitäisi rajoittaa sydämen hakkausta, hikoilua, vapinaa, jännitystä, paniikkia.. rauhoittaa elimistöä, mutta ei vaikuta mieleen

Tarviiko tohon Propraliin reseptiä?
Itselläni alkaa tulemaan samanlaisia oireita heti kun joku sovittu esiintyminen pitää suorittaa. Sitä vaan alkaa kelaan liika että kaikki menee hyvin ja lopulta kaikki menee päin mäntyä. :itku: Jos toi auttaa niin tulisi kyl todella tarpeeseen minulle.

 

[turre101]

Tarviiko tohon Propraliin reseptiä?
Itselläni alkaa tulemaan samanlaisia oireita heti kun joku sovittu esiintyminen pitää suorittaa. Sitä vaan alkaa kelaan liika että kaikki menee hyvin ja lopulta kaikki menee päin mäntyä. :itku: Jos toi auttaa niin tulisi kyl todella tarpeeseen minulle.

Reseptilääke tuo näköjään on, toimivuudesta en nyt osaa sanoa, varsinkaan kun itselläni ei oikeistaan osu täysin oireisiin tuo kuvaus, en kärsi vapinasta tms..

Mutta tuo kaiketi on omiaan juuri esiintymispelkoon tms., käy lekurilla ja selitä tilanne, kyllä se auttaa sua.

 

[metal]

Mulla oli kaksi ensimmäistä lääkehoidon(Seronil) aloitusviikkoa melkoista helvettiä.Nyt olo 3½viikon käytön jälkeen parempi,mutta ei viä mikään hyvä.Kauanko sulla kesti,että pääsit tohon "olo on erittäin hyvä"-tilaan?Ja olitko ennen sitä jo aloittanut psykiatrilla käynnin?
Toisilla kun ton lääkityksen(kunnollinen) vaikutus kuulemma alkaa jo kahden viikon päästä ja toisilla vasta kuukauden jälkeen ja joillain vasta kuukausien...

Aloitin lääkehoidon ja psykiatrikäynnit samaan aikaan. Voi olla paljon mahdollista että mun tapauksessa tää placebo, psykiatri ja asiasta puhuminen on auttanut asiassa ennenmikin kuin lääke mutta sitä on vaikea arvioida. Kyllä mun kohdalla on vielä paljon töitä ennenkuin kaikki on ok.

Siinä meni noin viikko lääkkeen aloituksesta ja sitten rupesi haittavaikutukset häviämään ja treeni ym jutut alkoi maistumaan.

 

[metal]

Tarviiko tohon Propraliin reseptiä?
Itselläni alkaa tulemaan samanlaisia oireita heti kun joku sovittu esiintyminen pitää suorittaa. Sitä vaan alkaa kelaan liika että kaikki menee hyvin ja lopulta kaikki menee päin mäntyä. :itku: Jos toi auttaa niin tulisi kyl todella tarpeeseen minulle.

Reseptilääke jonka saa ihan tavalliselta lekurilta. Auttaa esiintymisjännitykseen niin että kädet ei tärise, sydän lyö normaalin hitaasti vaikka muuten tällaisissa tilanteissa sydän hakkaisi täysillä ja puhuminen on helppoa: ei tule palaa kurkkuun tai älä ääni värisemään ym.
Lääke vaikuttaa vasta noin tunnin kuluttua ottamisesta eli ota tuntia ennen tarvittua hetkeä. Vaikutus kestää tehokkaana ainakin minulla noin parituntia.

 

[Kalmaaja]

Pistää vähän vihaksi tällanen kommentti, "alentava", ja ah niin asiantunteva. Nyt kun ei puhuta mistään ujostelusta tai mamman helmoissa pyörimisestä vaan jonkin asteen ahdistushäiriöstä, joka aiheuttaa epämukavia reaktioita kropassa ja näin haittaa normaalia elämää aivan selkeästi. Luojan kiitos armeijaan ei tarvitse mennä vielä tänä vuonna, olisi pahinta mahdollista lääkettä tähän vaivaan.

No tulipa tänään käytyä tosiaan lekurissa ja yhdessä oltiin samaa mieltä että mielialalääkkeitä ei, eikä myöskään rauhottavia kun eivät auta (kokeilin jo itse) ja haittaavat autolla ajoa / työskentelyä.

Ja itse vaivahan on lähtöisin hikoilusta yms., joten ratkaisu oli beta-salpaajat.

Propral nimistä beta-salpaajaa nyt sitten tarvittaessa, pitäisi rajoittaa sydämen hakkausta, hikoilua, vapinaa, jännitystä, paniikkia.. rauhoittaa elimistöä, mutta ei vaikuta mieleen

Toivotaan että workkii, jos sen nyt kerran huomaisi itse että se tosiaan toimii, niin sitä ei enää tarvitsisi muuta kuin kantaa taskussa ja tietää että apu on lähellä jos tarpeen. :kippis1:

Miten tämä tarina jatkuu? Erittäin mielenkiintoinen ja läheltä koskettava threadi, mutta haluaisin tietää loputkin...

 

[Mike]

Miten mä vierastan tuota lääkkeiden käyttöä niin kovasti? Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta so not. Tunnen yhden sällin joka joka perkeleen vaivaan, siis vähän aivasti, niin oli hakemassa antibiootteja jne.

Viittaan nyt tuohon Itäkeskukseen. Uskoisin, että kovin moni tekee itselleen paniikkihäiriön lietsomalla sitä. Paniikkihäiriöksi luetaan sitten joku ahdistus Itäkeskuksessa, vaikka suurin osa ihmisistä siellä on stressin alla jossain ruuhkassa.

Kuinka todellisia nämä paniikkihäiriöt oikeasti ovat? Ovatko ne vain tavallista stressin ja vittuuntumisen yhteisvaikutuksia? Itsellä ainakin tulee ihan karmea stressi päälle jos olen myöhässä jostain tärkeästä tapaamisesta. Tuntuu että seinät kaatuu päälle ja joka asia menee vituiksi. Siinä sitten kauheella koohottamisella unohtelee asioita ja tuntuu ettei mikään toimi ja vitutus vain kasvaa. Olisiko niin, että jotkut tekevät itselleen paniikkihäiriön normaaleista stressitilanteista?

 

[leolady]

Paniikkihäiriön kyllä tunnistaa jos sellaisen joutuu joskus kärsimään. Mä en ainakaan mitenkään voi sekoittaa sitä stressiin/ahdistukseen. En mäkään stressin takia alkais mielialalääkkeitä syömään, mutta jos esim työssäkäynti ei enää onnistuisi niin sitten kyllä välittömästi niitä MÖMMÖJÄ kehiin! Mulla on myös sellasia tuttuja joille en viitsi kertoa, että otan beetasalpaajan ennen esiintymistilanteita ja mulla on aina diapamit laukussa lentomatkoilla varmuuden vuoksi. Sieltä tulis välittömästi sellasta kommenttia, että ei mitään mömmöjä, ja yritä nyt vaan rauhottua niin kyllä se siitä. AAARGH! Tollanen suhtautuminen on todella raivostuttavaa.

Mun lääkkeiden käyttö on niin satunnaista, että en usko siitä olevan suurta haittaa fyysisesti. Se psykologinen riippuvuus kyllä vähän pelottaa. Uskallanko ikinä lentokoneeseen ilman pameja hätäapuna

 

[Pien Pirulaine]

Itse aikoinaan sain paniikkihäiriökohtauksen pelkästään kun makasin sängyllä televisiota katsellessa. En vaan yksinkertaisesti meinannut saada henkeä ja pumppu hakkas tuhatta ja sataa. Jotenkuten siitä sitten selvittiin, tietysti ilman kenenkään apua.

 

[Mike]

Onko tuota tarkalleen diagonosoitu? Onko siihen fyysisiä perusteita, vai onko kaikki täysin päästä kiinni?

 

[Tales]

Eikun mulla välillä kuulo sumenee täysin, pumppu hakkaa, kaikki aika menee itsensä tarkkailuun, lihakset kramppaa ja helvetinmoinen ahdistuksen multihuipennus. Sillä on vissi ero sellaseen arkikielessä puhuttavaan ahdistukseen ja stressiin.

edit. niin ja todellakin sosiaalisissa tilanteissa ainaostaan.

 

[SavonPoika]

Minulla paniikkihäiriö ilmenee paikoissa jossa on paljon ihmisiä alan tärisemään ja oksettaa ja kaikkea pask**...todella ärsyttävä vaiva...

 

[leolady]

Sille on osittain fyysiset perusteet. Välittäjäaineet aivoissa on jollain tapaa sekasin. Muistaakseni paniikkihäiriöisen serotoniinitasot on vinksallaan, mutta en oo tästä ihan varma. Masennuslääkkeitä määrätään hoidoksi, koska ne tasoittavat näitä serotoniinitasoja. Mut mistä ne paniikit alkaa... Siinä se taitaa olla ihan pään sisältä kiinni. Aikasemmin joku sano et avioerosta alkoi kaikki. Mikäköhän se on mulla sit. Ei mitään aavistusta.

 

[Hippa]

Onko tuota tarkalleen diagonosoitu? Onko siihen fyysisiä perusteita, vai onko kaikki täysin päästä kiinni?

Päästähän tuo lähtee, muttei välttämättä ole lainkaan tiedostettua.

Kyllähän paniikkihäiriöönkin on jotain määritelmiä ennen kuin sen voi diagnosoida.

Itselläni ei ole paniikkihäiriötä, mutta joskus olen saanut niitä kohtauksia eikä ne mukavia ole. Sydän hakkaa, huimaa, ei oikein näe tai kuule mitään, tulee sekava olo ja sellainen paniikkitunne, että pakko päästä pois.

Tässä on linkki, jossa tietoa paniikkihäiriöstä: http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2511&index=A&page=1&article=2118

Lisään tähän vielä, että ihmisillä on kaikenmoista vaivaa olemassa, mutta sitten, kun joku vaiva alkaa vaikeuttaa elämää, kyseessä on ihan oikea ongelma.

 

[Naene]

Sille on osittain fyysiset perusteet. Välittäjäaineet aivoissa on jollain tapaa sekasin. Muistaakseni paniikkihäiriöisen serotoniinitasot on vinksallaan, mutta en oo tästä ihan varma. Masennuslääkkeitä määrätään hoidoksi, koska ne tasoittavat näitä serotoniinitasoja. Mut mistä ne paniikit alkaa... Siinä se taitaa olla ihan pään sisältä kiinni. Aikasemmin joku sano et avioerosta alkoi kaikki. Mikäköhän se on mulla sit. Ei mitään aavistusta.

Joo minulle selitettiin asia juuri näin, että serotoniinitasot ovat matalalla. Se pääkopan välittäjäaine joka vie infoa yhdestä hermostosta toiseen on liian hidas, ja sitten aivot ylikuumenee, tai jotain sinne päin. En vuoteen nuorempana voinut edes koulussa käydä, kävin vaan toisinaan lääkärissä. Kyllä siinä vissi ero stressiin tai pelkkään ahdistukseen on. Lääkkeet tosiaan kehiin, vaikkakin yleensä ottaen kuulemma joutuu paniikkihäiriöinen koittamaan montakin lääkettä kunnes löytää sen joka tepsii. Nämä tasot pitää taas nostaa ennalleen. Itselläni oli todella vahva häiriö, mutta kun löytyi se oikea lääke, söin niitä kuukauden pari ja nyt voin vallan hyvin vaikka en Cipramileihin ole pahemmin koskenut nyt viiteen vuoteen. Rauhoittavia popsin lentokoneissa, muuten ei tietoakaan enää mistään niistä kohtauksista kun mitä ennen. Luojan kiitos.

Ja suuri osa paniikkihäiriön saajista ovat polttaneet joskus hasista. Tai miten tuo nyt sanotaan. Hetkellisestihän se käyttöhetkellä laskee serotoniinitasoja, mutta kai se joillain vaikuttaa pidemmällä juoksulla pahemminkin noihin tasoihin. Ensimmäinen kysymys psykiatrilta silloin nuorena olikin "oletko käyttänyt itämaisia rohtoja?". Enhän mä tajunnut mitä se tuolla meinasi, kyllä mä jointteja taisin poltella mutta en mä kiinalaisista rohdoista ollut tietoinen :lol2: Toisilla se vaan tulee muuten vaan riesaksi.

 

[Tales]

Menee varmaan aiheeseen, vaikka lääkekeskusteluille onkin oma osionsa.

Eli oma lääkitykseni olisi kallistumassa SSRI lääkkeisiin. Kaikenlainen kokemus kyseisistä tropeista kiinnostaisi, jos kellään suinkaan vaan on. Aloin miettimään vaikutuksia pidemmän käytön kannalta, tuolla testopuute ketjussa manailtiin että testovajeella saattaa hyvinkin olla juurensa masennuslääkkeisiin. Myös siltä kannalta mietin asiaa, kuten toisessa threadissa jo pohdin, mihin sivuoireisiin olisi hyvä varautua näin nuorella iällä. Aivothan kehittyvät 20. ikävuoteen asti ja nopeasti ajateltuna ei kuulosta järin hyvältä pitkällä tähtäimellä, jos aivokemiaa sotketaan lääkkeillä.

Kuitenkin kaikki apu olisi nyt tarpeen, joten siksi kyselen tietoa noista. Jonkin verran olen muista lähteistä asiasta lukenut, mutta missään ei ole kunnolla selvitetty lääkkeiden vaikutuksista ikäiselleni.