Paniikkihäiriö?

[turre101]

Onko kellään palstalaisilla paniikkihäiriötä todettu? Minkälaisia oireita / tuntemuksia, ja miten hoidetaan?

On tullut mietittyä että onkohan tuon kaltaista itseläkin, ja täytyy lääkärin juttusilla käydäkin, kun suvussa on isällä, isän veljellä ja velipuolellani (kaikki siis jo varttuneempia) tuollaista, ja nämä älyttömän pitkään jatkuneet sairastelut, tai tarkemminkin lievä kuume, ja siitä johtuva luonnoton hikoilu, ja muuten vastaan hankaavat asiat (treenit tuntuu junnaavan kohta vuoden verran paikallaan painojen ja lihasten koon osalta, vaakakin on samaa mieltä), ja nyt vielä viime aikoina ilmaantuneet muut kivat lisämausteet (rinta ollut kipeänä, rintalasta tai joku muu varmaan kipeytynyt, sekä vatsakin temppuillut) - kaikki yhdessä tuntuu pistävän vähän herkäksi stressille, sitä tulee mieletön stressi ja jonninmoinen ahdistus ihan pikkuasioista, jos ei osaa päättää jotain yksinkertaista että mihin menisi tai on kiire johonkin tms.

Ylipäätään tuntuu että kun kotioven ulkopuolella liikkuu ja tietää että johonkin kauemmas / pitemmäksi aikaa on mentävä niin stressi nousee heti +100 tasolle, esim. kouluun / töihin mennessä, vaikkei mitään kummempaa syytä edes olisi. Sitä miettii vaan että tunti kerrallaan niin pääsee taas sitten kotiapäin "turvaan".

Tällaista purkamista tällä kertaa. Sittenhän sen näkee jos kokeilee niitä lekurin paniikkihäiriölääkkeitä, mutta mielestänihän tuo on aikamoisen tavallinen vaiva lievempänä tai vähemmän lievempänä monilla ihmisillä, siksi kiinnostaa että onkos muilla todettu?

 

[Tical]

Ihan perus-stressiltä tuntuu. Ajattele sitä Stressinä äläkä paniikkihäiriönä. Btw onko sinulla ollut ongelmia Itsetunnon kanssa? Mieti myös koostuuko elämäsi liikaa salihommista. Ne eivät nimittäis saisi liikaa määrätä elämän rytmiä ja asennetta.
Osittain postistasi voisi saada käsityksen, että tarvitset enemmän sosiaalisia suhteita, ystäviä ja kavereita joiden kanssa jutella sekä jakaa kokemuksia elämästä.
Kuvailemasi ilmiö on yleinen varsinkin nuorten keskuudessa kun ei tiedetä onko "normaali" ja saako muiden hyväksynnän porukoissa. Eli normaalia identiteetin hakemista.

Edittiä. Eli seuraavan kerran kun alkaa ahdistaan vaikka kaupassa niin hengität syvään, ajattelet jotain kivaa asiaa kuten kaunista maisemaa , hymyilet ja sanot itsevarmalla äänellä kaupan tädille että "Hyvää päivää"

 

[ichiyama]

ongelmana tuossa on sen itseruokkiva vaikutus, eli mitä enemmän ajatukset pyörii sen ympärillä niin sitä enemmän se vaivaa.


et varmasti ole yksin tuon kanssa

 

[Orava]

perus stressiä taitaapi olla, ei muuta kuin otat rennosti jonkun aikaa ja kunnon kickback asenne päälle

kyllä se ohi menee joten parannuhan pian.

 

[Nitsku]

ongelmana tuossa on sen itseruokkiva vaikutus, eli mitä enemmän ajatukset pyörii sen ympärillä niin sitä enemmän se vaivaa.


et varmasti ole yksin tuon kanssa

Itselläni oli pieniä paniikkihäiriön oireita avioeron jälkeen. Liittyi lähinnä selvin päin sosiaalisiin tilanteisiin ja muissa tapauksissa krapulaan. Noin vuoteen en uskaltanut lähteä kankkusessa mihinkään kovin kauas kotoa ellen sitten ottanut rauhoittavia ennen sitä.

Sitten kun sai taas elämänsä raiteille ja itsetunnon ja -varmuuden vauriot korjattua, niin ongelmakin hävisi.

Paniikkihäiriössä on todella pirullista se että siinä joutuu omien ajatustensa kanssa kierteeseen. Eli sitä miettii ja pelkää että tuleekohan se kohtaus/inhottava olo ja kun sitä oikein miettii ja pelkää, niin tuleehan se.

Sinuna kävisin juttelemassa yksityisellä lääkäriasemalla, noihin ongelmiin perehtyneen lääkärin kanssa. Miksei myös psykologin, jos sellainen pätevä jostain löytyy. Tuon ongelman kanssa tarvitsee konkreettisia keinoja joilla tuon itseään toteuttavien ajatusten kierteen saa katkaistua. Mikään "ajattele kedon kukkia"-tyylinen kehotus ei oikein vie mihinkään vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Niin, viina ja huumeet eivät auta vaan pahentavat ongelmaa. Rauhoittavien kanssa taas voi käydä niin, että pian ilman niitä ei uskalla lähteä minnekään kodin ulkopuolelle. Eli hyvä ensiapu, mutta huono pidemmän päälle.

 

[jamaan]

_o/

Nykyään ei tule niin usein, pari vuotta sitten tuli monta kertaa viikossa. Itäkeskukseen meneminen oli silloin suuri saavutus. Metroa kutsuin kauhujunaksi, oikein otti päähän kun se on rakennettu sillein että minne vaan katot niin näät ihmisiä, ikkunat heijastaa yms. Aika kovasti voi rajoittaa elämää jos on pahat paniikkihäiriöt. Ärsttävää kun tulee ihan epätodellinen olo, tai pelkää että kuolee liian nopeeseen hengitykseen tai sitten liian hitaaseen hengitykseen. Sen kun tuntee että alkaa tulemaan niin yrittää rajoittaa ajattelemista mutta se oikeestaan sitten alkaakin laukkaa valonnopeutta mitä ei enää saa pysäytettyä.

Lähti joskus tiettyjen tapahtumien seurauksesta missä tuntu että koko psyyke olisi ollut kuin peili mikä olisi paiskattu lattialle ja siitä piti alkaa korjata palat yhteen kun jotain palapeliä.

 

[NuuNuu]

onko suvussa kilpirauhasongelmia?
-voivat olla yksi syy, joka kannattaa sulkea pois!
paniikki/ahdistuneisuus häiriöitä on monenlaisia.
-julkisten paikkojen pelko
-sosiaalisten tilanteiden pelko
-unihäiriöt voivat aiheuttaa paniikki kohtauksia
-liika juominen
-elämäntilanteen äkillinen muutos- ero, läheisen kuolema, työttömyys, opiskelu/työpaineet


ja lääkkeistä- ovat tehokkaita mutta pitäisi käyttää pidempään, jotta olisi apua, todella kalliita, mutta kukapa ei haulaisi maksaa siitä että on kunnosssa.
Useita valmisteita, joten sopiva varmasti löytyy!

http://www.coronaria.fi/www/poliklinikka/paniikkihairio/testi.htm
http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/paniikkihairio.htm
http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/index.php3

tovottavasti oli apua. :thumbs:

se mikä ei tapa se vahvistaa

 

[Tical]

ja lääkkeistä- ovat tehokkaita mutta pitäisi käyttää pidempään, jotta olisi apua, todella kalliita, mutta kukapa ei haulaisi maksaa siitä että on kunnosssa.
Useita valmisteita, joten sopiva varmasti löytyy!

Älä nyt saatana suosittele terveelle miehenalulle mitään vitun mieliala lääkeitä. Oletko ihan vastuuton? Uskomatonta touhua.

Lääkkeet eivät todellakaan ole ratkaisu, nuo ovat ihan normaaleja tuntemuksia. Nyky-yhteiskunnassa pitäisi nuorten aikuistua nopeasti, rakentaa uraputki ja huoltaa ehkäpä jo omat porukkansa. Ei ihme jos stressaa. Lääkkeet, viina tai Huumet ei ratkaise mitään. Niistä saa vaan ahdistusta ja ongelmia lisää.
Kuten tiedämme, Ihminen on Psyko-fyysis-sosiaalinen pyramidi. Tämä on verrattavissa Treenaus-Ravinto-Lepo Pyramiidiin. Jos yksi sivu pettää, koko homma kaatuu.
Eli kasvata itseluottamustasi, lisää sosiaalisia suhteitasi ja pyri tutkiskelemaan identiteettiäsi. Kyllä se siitä.
Itselläni on ollut juuri samankaltaisia tuntemuksia kuin mitä treadin aloittaja kertoi ja on osittain vieläkin. Kamppailulajien aloittamisen jälkeen on itseluottamus, kuten myös henkinen kantti kasvanut. Tsemppiä.

 

[Tical]

_o/

Nykyään ei tule niin usein, pari vuotta sitten tuli monta kertaa viikossa. Itäkeskukseen meneminen oli silloin suuri saavutus.

Itäkeskukseen illalla meno on terveelläkin vastenmielistä

 

[Pave]

.

Itäkeskukseen illalla meno on terveelläkin vastenmielistä

Jumalan Tosi.

 

[turre101]

Btw onko sinulla ollut ongelmia Itsetunnon kanssa? Mieti myös koostuuko elämäsi liikaa salihommista. Ne eivät nimittäis saisi liikaa määrätä elämän rytmiä ja asennetta.
Osittain postistasi voisi saada käsityksen, että tarvitset enemmän sosiaalisia suhteita, ystäviä ja kavereita joiden kanssa jutella sekä jakaa kokemuksia elämästä.
Kuvailemasi ilmiö on yleinen varsinkin nuorten keskuudessa kun ei tiedetä onko "normaali" ja saako muiden hyväksynnän porukoissa. Eli normaalia identiteetin hakemista.

Hmm.. kiitoksia kaikille hyvistä vinkeistä. Mutta nyt tuntuu että jotenkin lipesi vähän ohi siitä mitä tarkoitin... Eli sosiaalisia suhteita, ystäviä ja kavereita on, niin ettei siltä osin paina. Jotenkin tuli nyt mielikuva ujosta pikku pojasta joka ei uskalla liikkua ovesta ulos kun koulussakin aikanaan kiusattiin - ei sentään sellaisesta ole kyse.

Itsetunto on myöskin mielestäni aika hyvä, oudossakin porukassa kyllä tiedän mikä olen enkä odota muilta mitään hyväksyntää, ihmisten kanssa ei ole ikinä ongelmia ollut.. Osaan käyttäytyä tilanteen mukaan ja sanon tosiaan sille kaupan tädillekin mielelläni hyvää päivää ja hymyilen. ;)

Eli stressi ei keskity niinkään ihmisten kanssa olemiseen tms., vaan ylipäätään tilanteisiin joissa minun "täytyy" olla jossain paikassa tai tilaisuudessa pidempi aika, kuten esim. koulutuspäivillä - ajatus miksi tuolta sitten tahtoisi pois, juontaa siitä kun on ollut tosiaan lämpöilyä sun muuta vaivaa, niin sitä miettii lähinnä että kunpa olo pysyisi suht hyvänä jne., että voisi tosiaan hymyillä ja ottaa ilon irti siitä koulupäivästäkin.

Eli stressi juontaa mielestäni puhtaasti juurensa kaikenmoisesta lääkärissä ramppaamisesta, ja siitä että lääkäritkään ei ole oikein tiennyt mikä miestä vaivaa kun lämpöä on jne., niin sitä on miettinyt sitten itse että mikäs sitä voisi vaivata... Jokainen voi kuvitella että on vähän epätoivonen olo aamulla jos on 8 tuntia tylsää luentoa edessä, ja jo siinä vaiheessa hikoilee niin että paita on kainaloista kuin pesukoneesta tullut. :jahas:

Jotenkin on sellainen mielikuva että tahtoisin pysyä erossa kaikenmaailman lääkkeistä, psykiatreista tms., ettei se "maailma" imaise mukaansa, tulee mieleen kauhuesimerkit turvonnein poskin masennuslääkkeitä popsivista ihmisistä, punaisella sohvalla lapsuuttaan valittavista, jotka eivät enää ilman lääkitystä uskaltaudu mihinkään.

Mutta olisiko sittenkin parempi käydä sen lekurin juttusilla ja kysäistä kokeiluun jotain lieviä paniikkihäiriölääkkeitä, vaiko koittaa pistää ajatukset järjestykseen ja puskea läpi vaan?

Jälkimmäinen vaihtoehto olisi suoraan oma valinta muuten, mutta tosiaan on tutkimusten mukaan 30-40% periytyvä "ominaisuus", ja tuota suvussa on lähellä ainakin 3:lla henkilöllä jonkinlaista - yhdellä esiintymiskammoa, toisella työstressiä, kolmannella ihmissuhdekoukeroiden yhteydessä.. Puhutaan että jos paniikkihäiriön tapaista on niin se ei parane ilman että sen hoitaa lääkityksellä.

Ota tässä nyt selvää mikä olisi viisainta.

 

[NuuNuu]

Älä nyt saatana suosittele terveelle miehenalulle mitään vitun mieliala lääkeitä. Oletko ihan vastuuton? Uskomatonta touhua.

missä oli ne suositukset? en ole vastuuton ja elämä on uskomatonta touhua

Sittenhän sen näkee jos kokeilee niitä lekurin paniikkihäiriölääkkeitä

kerroin vain asiallisesti oman tietoni niistä! en todellakaan suosittele lääkkeitä kenellekkään ja lääkkeiden käyttö on itsestä kiinni,myöskään mielialalääkkeillä ei ole mitään yhteistä vahvojen psyykelääkkeiden, neuroleptien ym. muiden kanssa, varsinkaan... äh tää mene kohta jo roinapuolelle

jos se alkaa vaivata niin aina voi pyytää yllpitoa poistamaan ko. osan



YLIREAGOINTIA!

 

[Sutikka]

Älä nyt saatana suosittele terveelle miehenalulle mitään vitun mieliala lääkeitä. Oletko ihan vastuuton? Uskomatonta touhua.

Jos hyöty voittaa haitat niin miksi ei?

Lääkkeet eivät todellakaan ole ratkaisu, nuo ovat ihan normaaleja tuntemuksia.

Ai jos on jatkuvasti kiire kotiin turvaan, pötsi sekaisin ja sairastelua? Kuulostaa ahdistuneisuushäiriön oireilta.

Eli kasvata itseluottamustasi, lisää sosiaalisia suhteitasi ja pyri tutkiskelemaan identiteettiäsi. Kyllä se siitä.

Näin sanoo lähes jokainen paitsi asiantuntija tai oikeasti paniikkihäiriötä sairastanut. Jos asia olisi noin niin kellään ei oikeasti olisi mitään ahdistuneisuus/paniikkihäiriöitä. Jännitys on ihan normaalia, mutta kun se alkaa kroonistumaan alkaa se myös horjuttaa fysiikkaa. Paniikkihäiriössä ei pysty enää hallitsemaan jännitystään ja se aiheuttaa koko kehon terveyttä horjuttavan ketjureaktion.

 

[gnut]

Mieti myös koostuuko elämäsi liikaa salihommista. Ne eivät nimittäis saisi liikaa määrätä elämän rytmiä ja asennetta.

Miksei? Mistä elämän pitäis sit koostua?

 

[Tical]

Psyykkisista, fyysisista ja sosiaalisista asioista.

 

[jamaan]

Itäkeskukseen illalla meno on terveelläkin vastenmielistä

Hehe. Totta, en oikeestaan kyllä ikinä oo tykännyt/tykkää mennä sinne vaikka ei silloin juuri vaivais toi, fiiliksistä riippumatta tekee aina mieli tehä täyskäännös heti kun astuu sisään.

 

[Nitsku]

Mutta olisiko sittenkin parempi käydä sen lekurin juttusilla ja kysäistä kokeiluun jotain lieviä paniikkihäiriölääkkeitä, vaiko koittaa pistää ajatukset järjestykseen ja puskea läpi vaan?

Jälkimmäinen vaihtoehto olisi suoraan oma valinta muuten, mutta tosiaan on tutkimusten mukaan 30-40% periytyvä "ominaisuus", ja tuota suvussa on lähellä ainakin 3:lla henkilöllä jonkinlaista - yhdellä esiintymiskammoa, toisella työstressiä, kolmannella ihmissuhdekoukeroiden yhteydessä.. Puhutaan että jos paniikkihäiriön tapaista on niin se ei parane ilman että sen hoitaa lääkityksellä.

Ota tässä nyt selvää mikä olisi viisainta.

Lääkärillä käynti kannattaa siinä mielessä että ei tarvitse ihmetellä ja arpoa sitä missä nyt mättää. Jos lääkäri määrää lääkkeitä, niin lopullisen päätöksen niiden käytöstä teet sinä itse.

Kuten sanoin, niin yritä löytää sellainen lääkäri jolla kokemusta näistä asioista ja jonka kanssa voi keskustella ja kysellä. Tavallinen, työhönsä leipääntynyt terveyskeskuslääkäri luultavasti työntää reseptin kouraan ja pyytää seuraavan potilaan sisään.

 

[Wildemar]

onko suvussa kilpirauhasongelmia?
-voivat olla yksi syy, joka kannattaa sulkea pois!

Haluisitko kertoa tarkemmin? Oma aineenvaihduntani on nimittäin aina ollut poikkeuksellisen tehokasta, jota en kuitenkaan ole koskaan lekurilla asti tutkituttanut. Joskus iskee hiki pintaan jo jännitystilanteessa. Tämä jos mikä potkaisee käyntiin noidankehän etenkin julkisissa väentäyttämissä tiloissa; jännitys -> tuskanhiki -> porukoiden katseet -> oma epävarmuus -> tuskanhiki. Tosin juonkin niin hemmetisti nesteitä päivänmittaan, mutta tiedä sitten mikä on todellinen syy tai seuraus.

 

[turre101]

Lääkärillä käynti kannattaa siinä mielessä että ei tarvitse ihmetellä ja arpoa sitä missä nyt mättää. Jos lääkäri määrää lääkkeitä, niin lopullisen päätöksen niiden käytöstä teet sinä itse.

Totta kyllä tämäkin, ja kun ottaa huomioon että olen nuori jne. niin ei varmaan mitään lievää vahvempia lääkkeitä edes uskalla kirjoittaa onneksi. (En tunne noita lääkkeitä sen kummemmin)

Tuossa olisi tietysti se että jos tietää että on lääkkeitä joilla olo rauhottuu, niin sitä varmaan olo rauhottuisi jo siitä tiedosta jos on stressaava tilanne, right?

Ja eikös nuo lääkkeet ole sellaisia joita otetaan vain tarvittaessa, jos on tukala tilanne ja hiki kirpoaa otsalle?

 

[turre101]

Haluisitko kertoa tarkemmin? Oma aineenvaihduntani on nimittäin aina ollut poikkeuksellisen tehokasta, jota en kuitenkaan ole koskaan lekurilla asti tutkituttanut. Joskus iskee hiki pintaan jo jännitystilanteessa. Tämä jos mikä potkaisee käyntiin noidankehän etenkin julkisissa väentäyttämissä tiloissa; jännitys -> tuskanhiki -> porukoiden katseet -> oma epävarmuus -> tuskanhiki. Tosin juonkin niin hemmetisti nesteitä päivänmittaan, mutta tiedä sitten mikä on todellinen syy tai seuraus.

Minullakin on suvussa kilpirauhasen liikakasvua (struumaa) ainakin, en muusta tiedä - mutta kilpirauhaseni on äskettäin tutkittu viimeisen "lääkärikierteen" aikana.

Tuo sunkin tuskanhiki taitaa olla nimenomaan siitä jännittämisestä, itse huomanut jännän seikan että jossain tilaisuudessa saatan hikoilla kuin sika, mutta sitten toisaalla kun kotona oikein rentoutuu tv:n ääressä, niin ei ole hiki alkuunkaan... Eli kertoo sen mikä on hikoilun syy.

Pitäisi opetella kaiken kaikkiaan ottamaan rennommin, on viimeisen puolen vuoden tapahtumat yhdeksi paketiksi koottuna vetänyt jotenkin tämän äijän sellaiseen pysyvään olotilaan välillä kun olis ottanut 5 kuppia liikaa kahvia (vaikken kahvia pahemmin juokaan) - ajatus laukkaa turhan kovaa.