Sossupummina Suomessa ma en voisi ikina olla nain onnellinen kuin taalla tassa tyossa ja tassa ymparistossa. Kun tyo on mukavaa, ei sita palkkaa juurikaan edes ajattele.
Pitaa toki elaa saasteliaasti, mutta en ole ainakaan viela huomannut jaavani mistaan paitsi. Kuljen ympariinsa pyoralla, syon yleisesti ottaen tosi vahan enka ole nirso, shampoita jne. ei tarvitse ikina ostaa (niita on toissa enemman kuin tarpeeksi), tupakkaa loydan niin paljon etten osta sitakaan, bisse on halpaa kuin mika, vaatteet ostan mieluummin second handina kuin uutena jne jne. Tietysti kaikki eivat edes haluaisi elaa nain, mutta ma olen tehnyt valintoja jotka mahdollistavat parjaamisen talla palkalla eika mun hyvinvointi ja onnellisuus ole enaa rahasta kiinni
Tyokokemuksesta sen verran, etta mua ei edes kiinnosta ikina hakea oikeita toita Suomesta tai luoda uraa siella, joten en meneta mitaan.
Mikaan noista jutuista ei ollut sellainen etta olisi hirveasti harmittanut. En ma olisi Suomen palkallanikaan (n.1600-1800e/kk kateen) maksanut 20e jostain elaintarhasta

Miksi se on niin vaikea uskoa, etta joku voi ihan oikeasti nauttia elamasta alle tonnin kuukausituloilla? Onko mun elamanlaatu muka huono, koska mulla ei ole autoa, omaa asuntoa, monta kaapillista vaatteita ja kaikkea muuta
roinaa mita rahalla yleensa ostetaan?
Mulla on tarpeeksi rahaa vuokraan, ruokaan, juhlimiseen ja oikeastaan kaikkeen mita olen tahan mennessa _oikeasti_ halunnut tehda. Mun maailma koostuu ihmisista mun ymparilla ja sellaisista pienista asioista jotka tekevat mut onnelliseksi ja mita ei pysty ostamaan rahalla