Palkkasi?

[Heikki]

Kuinka rikas sä olet kun puhut "kokemuksella", mm. "Unelmat kun tuppaa kasvaa tulojen myötä", "oli auto kuinka hieno tahansa, niin parissa kuukaudessa se menettää viehätyksensä", "mitä rikkaampi, niin sitä nopeammin se uutuuden viehätys katoaa ja uutta on saatava tilalle".

Taitaa pokkus kirjoittaa yleisellä tasolla tästä hedonistisesta sopeutumisesta, vai? Tästä kirjoittanut mm. Havia ja Rinta-Loppi kirjassa taloudellinen riippumattomuus, erilainen ote omaan talouteen.

 

[pokkus]

Kuinka rikas sä olet kun puhut "kokemuksella", mm. "Unelmat kun tuppaa kasvaa tulojen myötä", "oli auto kuinka hieno tahansa, niin parissa kuukaudessa se menettää viehätyksensä", "mitä rikkaampi, niin sitä nopeammin se uutuuden viehätys katoaa ja uutta on saatava tilalle".
Kuinka nopeasti sulla katos Helsingin 300m2 kattohuoneistosta viehätys ja halusit 400m2? Paljonko on 4-5 kertaisesti? Työttömyystuista/opintotuesta normaaliin työhön? Jos mulla viisinkertaistuis vajaaseen 300 000 Euroon niin uskon että hymy olis herkemmässä.

Taitaa olla herkkä aihe kun noin hyökkäät päälle. En missään vaiheessa ole väittänyt olevani rikas tai edes varakas, mutta taloudellisesti tulen ihan hyvin toimeen. En muutenkaan ymmärrä miten omat tuloni tähän liittyy, vaikka senkin taidan olla tässä ketjussa joskus maininnutkin. Kunhan totesin, että omalla kohdalla selkeästi lisääntynyt ostovoima ei juurikaan muuttanut omaa onnellisuutta vaan se tulee jostain ihan muualta. Rahan ja mammoman palvojille se raha on tietenkin kaikki kaikessa.

 

[tela]

Meitä on moneen junaan. Yleensä tuollaisen 300 k€ vuositulojen saavuttaminen ja ylläpitäminen ei käy ihan helposti. Toisin sanoen se vaatii paljon uhrauksia ja vaivaa eikä kaikilla ole niin suurta mielenkiintoa rahan perään että viitsisi moista edes yrittää vaikka siihen teoriassa mahdollisuus olisikin. En kuitenkaan tarkoita, että vaihtoehtona olisi veneen alla asuminen ja roskiksesta syöminen vaan ns. keskiluokkaisuus.

Matille raha varmaan tuo onnea (tai niin ainakin kuvittelee, koska ei ole kokemusta isoista rahoista) kun muistaa jatkuvasti mainostaa palkkaansa ja Saksassa asumista No, ei siinä mitään pahaa ole, hyvä vaan jos rahaa tulee ja sen myötä saa mitä haluaa. Kyllä minuakin raha ja varallisuus kiinnostaa mutta ei sen takia, että voisin ostaa uuden possun tai kattohuoneiston helsingistä. Mä en kokisi saavani silloin rahoilleni riittävää vastinetta, koska en ole erityisen kiinnostunut uusista autoista tai ruuhkan ja mamujen keskellä asumisesta ;) Mä ostaisin rahalla aikaa ja tilaa, eli samaan tapaan kuin mistä Haviakin kirjassaan kirjoittaa. En tarkoita sitä, että vain lojuisin sohvalla ja nauttisin siitä ettei mitään tarvitse tehdä. Päin vastoin, tekisin paljon enemmän sellasia asioita joihin nyt ei ole aikaa sekä aloittaisin uusia harrastuksia. Mun harrastuksiin ei myöskään kuuluisi mittatilausvaatteissa kekkulointi vaikka siihen varaa olisikin. Ennemmin päälläni olisi työhaalarit ja tekisin metsätöitä, metalli- ja rakennushommia ym. pientä josta pidän, mutta joita en kuitenkaan palkkatöikseni halua tehdä.

Sekavaa tekstiä, mutta pointtina on kuitenkin se, että mieluummin viettäisin passiivisten pääomatulojen turvin suht vaatimatonta vapaaherran elämää kuin painaisin niska limassa hommia uusien autojen tai ökylomien eteen.

Ja ettei nyt ihan eksytä aiheesta, niin omat tuloni ovat suomalaisen palkansaajan mediaanitasoa. Noin puolet nettotulosta sijoitan ja puolet menee elämiseen ja harrastamiseen.

 

[Hippinakki]

Minulle ei myöskään tuo palkka ole kaikki kaikessa. Pääasia että saa tehdä töitä joista tykkään. Töitä saan tehdä todella hyvän porukan kanssa. Työ mahdollistaa sopivasti matkustelua ja asumisen maassa josta tykkään. Pystyn maksamaan mieleisen asunnon hyvältä paikalta ja firman auton johon olen tyytyväinen. Erityisesti en säästele. Syön ja juon paljon ulkona, enkä liian tarkasti katso mitä ostelen, mutta silti jää rahaa säästöön. Mitään järjetöntä en kuitenkaan tienaa.

Aamulla menen mielellään töihin. Se on pääasia.

 

[erkjetter]

Mun kohdalla lisääntynyt ostovoima ainakin on nostanut elintasoa. Kulutus ei ole kasvanut juurikaan mutta elämisen helppous on ihan toisella tasolla kun ei tarvitse ruokakaupassa miettiä riittääkö rahat ruokakoriin, auton voi tankata ekalla huoltoasemalla, satunnaiset heräteostokset ei kaduta, baarista kotiin ei kestä 2tuntia kun voi ottaa taksin jne. Omalla kohdallani "hyvät tulot" mahdollistaa sen ettei rahaa tarvitse ajatella. Tietty kateelliselle mä oon aina "vain rahaa ajatteleva hyvätuloinen."

 

[Jakob]

Nyt oli hyvin sanottu. Hyvin pitkälti samaa mieltä. Itse elämiseen en tarvitse paljoa rahaa, minulle riittäis se, että sen mediaanin verran kilahtaisi tilille vuosittain. Ei olisi PAKKO mennä töihin, jotta voi harrastaa. Vois keskittyä vaan siihen harrastamiseen. En usko, että mun elämänlaatu siitä sen suuremmin parantuisi vaikka tulot merkittävästi kasvaisi. Mä oon muutenkin vahvasti aina pyrkinyt siihen, että mahdollisimman paljon vapaa-aikaa eli kaikki ylimääräinen tulo vaihdetaan töissä aina vapaaseen.

Toki edellisessä postissa oli mainittuna kallis hankinta, mutta oikein muuta ei nyt tule mieleen mitä pitäisi saada.

E: keiton postia kommentoin. Tietty taas määrittelykysymys, mutta mä ostan kaupasta sen mitä käteen sattuu, tankkaan ekalla huoltoasaemalla ja on noita heräteostoksiakin joskus jäänyt käteen. Tulot on kuintekin jo mainittua mediaanitasoa. Tosin tili on loppukuusta melkein aina tyhjä :D

 

[Inska]

En ymmärrä ollenkaan tätä rahan tuomaa onnellisuutta, mutta se saattaa hyvin johtua siitä kun mietin miten etuoikeutettu on olla Suomalainen ja ettei meillä ole oikeasti köyhiä. Jotkut siis ovat ihan tyytyväisiä siitäkin, vaikka saavat pidettyä nykyisen vaatimattomankin elintasonsa ja hyvin pienetkin asiat tuovat onnellisuutta. Kattohuoneistot, Porchet, paras lääketieteellinen hoito, businessluokan lennot, viiden tähden hotellit, jne. eivät ainakaan ole niitä asioita mitä lisäisivät minun onnellisuuttani. Mä olisin siitäkin hyvin onnellinen että oman tyttären kanssa olisi vielä läheisimmät välit, mutta sitä ei voi hankkia sillä rahalla. Ei aina edes omalla rakkaudella. Nuo asiat kun on ymmärtänyt niin sen rahan merkityskin on saanut eri perspektiivin.

 

[mountainer]

Sulle vai? Kyllä mä uskon että perustarpeiden lisäksi jos sullakin olis varaa ostaa uus Porsche joka vuosi, pukeutua mittatilausvaatteisiin, matkustaa busineksessa ja majoittautua 5 tähden hotellissa useita kertoja vuodessa missä tahansa päin maailmaa, tarjota lähipiirille rahallista tukea jos vähänkin tarvitsevat, saada parasta hoitoa kun olet sairas, asua makeassa 300m2 kattohuoneistossa Helsingin keskustassa jne. Saattaisit olla onnellisempi.

Mä olisin. Raha ei tee onnelliseksi mutta mahdollistaa/helpottaa sen olotilan saavuttamista.

Kyllä:D. Einari Vidgrenkin totesi Bentleyn ostettuaan että ”Jos on yrittäny koko ikäsä, niin pittäähän sitä jottain antoo itelleenki”, lisäten että onhan se elämä mukavampoo kun on tuota rahhoo.

 

[Dopey]

Kunhan totesin, että omalla kohdalla selkeästi lisääntynyt ostovoima ei juurikaan muuttanut omaa onnellisuutta vaan se tulee jostain ihan muualta. Rahan ja mammoman palvojille se raha on tietenkin kaikki kaikessa.

Ei varallisuuden ja onnellisuuden suhde ole lineaarinen, vaan askelfunktio. Olen itse tehnyt duunia kohta neljännesvuosisadan, ja olisi kyllä kieltämättä kiva jossain vaiheessa merkittävästi vähentää vuodessa tehtyjen työpäivien määrää, vaikka parilla kuukaudella. Ansioiden puolesta tuohon olisi mahdollisuus jo nyt, paitsi ettei nykyisellä työnantajalla ole tuollaiselle työntekijälle käyttöä. Jotta uskaltaisi 3 hengen perheen elättäjänä päästä tuohon tilaan, pitäisi olla isompi mälli sijoitettuna kuin mitä nyt on. Muutaman prosentin palkankorotuksen vaikutus onnellisuuteen on näillä kilometreillä pyöreä nolla.

 

[Indica]

Tarkoitin sitä, että moni ajattelee rahan tuovan aina onnellisuutta. Monelle se raha onkin yhtäkkiä aika toissijaista siinä vaiheessa kun esimerkiksi oma tai oman lapsen terveys on vaarassa.

Etkös sä asu Floridassa ja aja kallista bemaria?

Sanoisin että suomalaisista jos 1 % pääsee vastaavaan elintasoon. Me sohjossa sotkijat emme elä niin ihmeellisesti siksi raha kiinnostaa. Se että millä sijalla raha on, niin kai ennemmin terveys kuin raha mutta rahattomuus ja terveydettömyys se vasta helvettiä olisi.

Mulle riittää minimissään että metriäkään ei tarvitse julkisilla kulkea ikinä minnekään. Tietenkin sen verran kiinnostaa ettei kukaan voi katsoa alaspäin köyhäksi. Sitä että olisiko mulla tahtoa saada se 300 000 e/ vuosi?

Mitä mun sukulaisia on jotka saa yli ton 300 k niin kyllä ainakin autoissa löytyy ja vaihtuu usein, pukeutuminenkin on parempaa, toisaalta ei ihan millään minimipanostuksella ole asema tullut vaan todella kovalla työllä

On lähisuvussa myös yksi hyväpalkkainen palkkatyöntekijä ja sen tahti on ainakin ei-kovin-kadehdittava yli 50 tkm kilsoja autolla ja jatkuvasti öitä pois kotoa eri asiakkailla, välillä ympäri maata välillä kiinassa. Toki talo on todella iso ja autot on aina ostettu uusina. Mutta helpolla ei varmaan tule.

En mä usko että musta olisi tohon ikinä, mutta kieltämättä menestys on houkuttelevaa. Enemmänkin perinteet velvoittaa-halu olla yhtä kova vielä. Toisaalta kyllä sen ymmärrän ettei menestys helpolla yleensä tule ja harvasta siihen on, muutenhan kukaan ei olisi köyhä. Sitä että tekeekö raha onnelliseksi.. Ehkä enemmän yhteiskunnallinen asema mitä varakkuus tuo tekee, pärjää sitä oikeasti aika paljon vähemmälläkin. Ihan vaikka sillä ettei nyt ole aladesiilin edustaja..

E: siis ehkä malliin hjalliksen asemassa se asema minkä kuuluminen vanhaan rahaan tuo, on se juttu eikä se raha. Tai miten sen sanoisi, se että on asema oli se sitten ylilääkäri, professori, vanhan rahan edustaja, tehtaanjohtaja, kenraalikuntaa, perinteikästä sukua. Kaikki tälläinen, ei se raha vaan se kuka on. Ennemmin olisin vanhaa rahaa kuin uusrikas. Nyt en ole kumpaakaan..;)

 

[pokkus]

Etkös sä asu Floridassa ja aja kallista bemaria?

Täällähän sitä on oltu reilu 4 vuotta ja taitaa tuossa pihassakin olla kaksi velatonta autoa. Sitä tässä olen juuri yrittänyt sanoa, että omalla kohdalla en tuota monen hokemaa onnellisuutta ole löytänyt rahasta, vaikka ostovoima kasvoikin melkoisesti tänne muuttamisen jälkeen. Suomessa en olisi luultavasti ikinä kyennyt esimerkiksi hommaamaan autoja, jotka täällä hommasin. Ei se vaan Suomessa olisi ollut millään mittakaavalla mahdollista ilman suurta lottovoittoa. Kovin Suomessa vielä ollessa kuvittelin, että tuo on jotain todella hienoa omistaa "kallis" auto, mutta eipä tuo loppujen lopuksi kovin erikoista ole. Okei, tokihan se ihan kivaa oli aluksi, mutta eipä nuo pirssit nykyisellään ole muuta kuin kulkuneuvoja paikasta toiseen ja ihan yhtä onnellinen loppujen lopuksi olin Suomessa perus-Golfilla ajellessani.

 

[Hippa]

Sanonpahan vaan, että raha on tärkeää niille, joilla sitä ei ole tarpeeksi. Ne, joilla sitä on tarpeeksi, selittävät, kuinka se ei ole tärkeää.

Yleensä menee silleen, että tavallinen pulliainen pitää rahaa tärkeänä ja varakkaat/rikkaat ei (vaikka onkin hyvin yksilöllistä, mikä on tarpeeksi ja mikä ei).



Ps. Minulla ei ole tarpeeksi. Paikoin liian vähän. Jos jollain on ylimääräistä, eikä pidä sitä kovin tärkeänä muutenkaan, minulta saa tilinumeron ;)

 

[gonzaless]

Ompas täällä väittelyä paljonko rahaa pitää olla tullakseen onnelliseksi.
Mulle riittäis nykyinen elintaso sillä erolla, ettei olis velkaa eikä tarvis mennä töihin. 3k käteen kuussa ja nykyinen talo velattomaks. Jonku uuden skoodan vois ostaa. Siinä olis avain onneen.

- - - Updated - - -

Kun ei ole syntynyt rikkaaksi niin pakko käydä töissä. Jos ei kävis töissä niin eläis sosiaalituella pikkuyksiössä. Minä en ainakaan olis onnellinen siinä tilanteessa. Plus menis terveys stressatessa sun muussa kituuttamisessa. Sit taas kun käy töissä, tienaa "ihan ok", istuu 9h päivässä koneella/paltsussa, hirvee stressi. Kotiin päästyään ei jaksa mitään. Terveys menee eikä paljoo onnea näy.

 

[Indica]

Täällähän sitä on oltu reilu 4 vuotta ja taitaa tuossa pihassakin olla kaksi velatonta autoa. Sitä tässä olen juuri yrittänyt sanoa, että omalla kohdalla en tuota monen hokemaa onnellisuutta ole löytänyt rahasta, vaikka ostovoima kasvoikin melkoisesti tänne muuttamisen jälkeen. Suomessa en olisi luultavasti ikinä kyennyt esimerkiksi hommaamaan autoja, jotka täällä hommasin. Ei se vaan Suomessa olisi ollut millään mittakaavalla mahdollista ilman suurta lottovoittoa. Kovin Suomessa vielä ollessa kuvittelin, että tuo on jotain todella hienoa omistaa "kallis" auto, mutta eipä tuo loppujen lopuksi kovin erikoista ole. Okei, tokihan se ihan kivaa oli aluksi, mutta eipä nuo pirssit nykyisellään ole muuta kuin kulkuneuvoja paikasta toiseen ja ihan yhtä onnellinen loppujen lopuksi olin Suomessa perus-Golfilla ajellessani.

Mä spottasin norsun kokoisen loogisen aukon tässä viestissä.

Miksi sulla sitten on ne autot, myy ne ja laita "suomalaiskansalliset" corollat tilalle, askel lähempänä taloudellista riippumattomuutta ja onnellisuus on jokatapauksessa sama..

Tai sitten se ei ole sama. Jos raha ei tuo onnea niin mikset muuta takaisin Sohjolan sosialistiseen kansantasavaltaan..?

Eli enemmän materiaa >>>>> vähemmän materiaa. Mitä mieltä minäkin oikeastaan olen..;)

Kadehdittavaa jos joku saa olla esim usassa: erinomaisen harva täältä sinne paremmalle puolelle Atlanttia pääsee, suurin osa edes käymään. Toisaalta esim. Autojen taso muuttuisi mm. Mulla erittäin välittömästi jos autojen hinta olisi sama kuin USA/saksa-akselilla. Eli tavallaan sitä ei voi verrata jos toisaalla uusi camaro on 20 k ja toisaalla 70, ei se ole siis kovin ihmeellinen auto muualla kuin suolessa, ja täälläkin jos oltaisiin fiksumpia lopetettaisiin moisilla kateusveroilla santanderin rikastuttaminen.

Voitaisiin sanoa että ei se raha tuo onnea vaan sosialismivapaa holhoamaton yhteiskunta missä voi toteuttaa itseään vaikkapa ajamalla juuri sellaisella autolla millaisella haluaa ilman että viherpiiperöt vinkuu, ja missä on järkevämpi veropolitiikka ja yksilöllä päätösvalta omien rahojen käyttöön ilman suurta joukkoa kampaviinereitä ja sosialisteja.
Eli raha ei tuo onnea- siksi se pitää verottaa pois ja antaa demareille. Se ei ainakaan pidä paikkaansa;)

Jos raha ei toisi onnea tuskin kukaan muuttaisi Suomesta paremmille tuloille kauas kotoa
Tai ostaisi niitä autoja
Tai vakuuttelisi kenellekään ettei raha tuo onnea koska itsestäänselvää ei ole tapana hokea.

Eli kuten sanottu rahalla on väliä. Ja myönnän sen itsekin, mulle sillä on ainakin todella paljon väliä.

E: ehkä tässä näkyy se että raha on meidän kulttuurissa tabu, suomalaisen on helpompi kertoa seksistä kuin omaisuudesta. Parempi olisi toisin päin;) nykyään sentään on netti, saa jotenkin oltua kärryillä missä mennään ja mm. tehdä elämänvalintoja sen perusteella.

 

[D.Yates]

mutta eipä nuo pirssit nykyisellään ole muuta kuin kulkuneuvoja paikasta toiseen ja ihan yhtä onnellinen loppujen lopuksi olin Suomessa perus-Golfilla ajellessani.

Enpä minäkään ymmärrä noita joiden mielestä kallis saksalainen auto on elämän sisältö (Indica ;) )

Mutta jumalauta että olisi hienoa jos saisi nykyisen elintason tekemättä töitä! Vielä hienompaa olisi jos rahaa olisi käytössä sen verran että voisi lomailla välillä kaukomailla. Voishan sitä toki nytkin, mutta jos yhteen kesälomareissuun menee ~10-20% käytettävissä olevista vuosituloista niin vähän pistää priorisoimaan.

 

[Indica]

Enpä minäkään ymmärrä noita joiden mielestä kallis saksalainen auto on elämän sisältö (Indica ;) )

.

Väärä todistus..
Ei mun elämän sisältö ole mahdollisimman kallis saksalainen auto..

Kyllä mua kiinnostaa myös veneet, matkailu, moottoripyörät, lentolupakirjan niin haluaisin hankkia ja oman lentokoneen, sveitsiläiset rannekellot, kalliit viinat kaapissa ja luonnollisesti kaikista eniten se sosiaalinen asema.

Se että ei kuulu muihin ja että sen voi vapaasti "hienovaraisesti" tuoda esille että on varakas.
Siihen en varmasti vaan tule pystymään enkä kyllä muutenkaan noihin asioihin, en ole syntynyt oikeaan sukuun ja sosiaaliluokkaan. Vaan näillä mennään, en mä haikaile että haluaisin aatelisarvon (vaikka olisihan se kiva;) )

E: olisi se hienoa kuulua harvalukuiseen yläluokkaan, ei sen rahan takia niinkään, vaan sen tunteen että on eliittiä. Kukapa ei haluaisi olla yhteiskunnan kermaa, kuka haluaisi olla "tavis"

 

[Deleted member 20129]

E: olisi se hienoa kuulua harvalukuiseen yläluokkaan, ei sen rahan takia niinkään, vaan sen tunteen että on eliittiä. Kukapa ei haluaisi olla yhteiskunnan kermaa, kuka haluaisi olla "tavis"

"Tavikset" tuntuu olevan kuitenkin niitä onnellisimpia.
Sossun tuilla elävät juopot ainakin omaan silmään näyttää yllättävän onnellisilta. Niillä on niin huoleton elämä.

Toisaalta yhteiskuntaa ei pidä ne juopot pystyssä, vaan ne jotka stressaantuneena heräävät työpäivään - vaikka pätäkkää tuliskin uudenautonverran kuukaudessa tassuun.

Itse palkkaan on paha omalta osaltani sanoa mitään. Kaikki mitä tulee niin menee peruselämisen kustannusten jälkeen takas firmaan. Työtunteja ei edes viitti laskea. Työpäiviä mahtuu vuoteen 360 - pituudeltaan 1-18 tuntia. Toisaalta tavoite on kuitenkin painaa vielä kymmeniä vuosia - ja toivottavasti tietty saada loppujen lopuksi jossain vaiheessa elämää sitä rahaakin enemmän omiin leluihin. (Ammatti siis kauppias)

 

[plank]

Jos jotain kautta päätyisi siihen tilanteeseen, että tilillä möllöttää useampi kymmenen miljonaa, eikä olisi pakko tehdä töitä niin kyllä se onnellisuutta toisi. Pari viimeistä vuotta on painanut kahta työtä ja opiskellut 70-80 op/vuosi tahtia, niin bodaamisen lisäksi aika vähän ehtii muuta harrastaa. Jos tuohon ensin mainittuun tilanteeseen päätyisi, niin siitä voisi hyvin lohkaista pienellä eläkkeellä oleville isovanhemmille osan, kuitata vanhempien asuntolainan, hommata oman kämpän ja laittaa jonkun mukavan auton. Koulu ei jäisi kesken, koska pidän opiskelusta. Tahti kyllä hidastuisi merkittävästi. Onnellisuus muodostuisi siis siitä, että vapaa-aikaa harrastaa tulisi merkittävästi lisää. Monta kalareissua Lappiin per vuosi ja kyllä sitä enduronkin voisi taas hankkia :D Samaan onnellisuuden tasoon tuskin pääsisi, jos samat kyhnyt pitäisi esimerkiksi yrittäjänä omasta selkänahasta repiä.

 

[Deleted member 20129]

Samaan onnellisuuden tasoon tuskin pääsisi, jos samat kyhnyt pitäisi esimerkiksi yrittäjänä omasta selkänahasta repiä.

Kuulostas miten naivilta tai naurettavalta tahansa, niin mä oon sitä mieltä että jos tykkää työstänsä ja se työ antaa mukavaa sisältöä elämään niin onnellisuus on sitäkautta taattu.
Ja jos pystyy nauttimaan siitä matkasta eikä oleta olevansa määränpäässä heti, niin se tietty helpottaa sitä onnellisuutta.

 

[Indica]

"Tavikset" tuntuu olevan kuitenkin niitä onnellisimpia.
Sossun tuilla elävät juopot ainakin omaan silmään näyttää yllättävän onnellisilta. Niillä on niin huoleton elämä.

Toisaalta yhteiskuntaa ei pidä ne juopot pystyssä, vaan ne jotka stressaantuneena heräävät työpäivään )

No ellet ole Viipurin Karuselin kauppias niin ei kai tavikset sentään juoppoja tai juopot niitä taviksia ole;)
Tavis 500 e/kk käyttörahaa asumisen jälkeen 9-5 työllä ei lie huolettominta. Kova työ ja kunniota ei kukaan..
Paitsi se demari vie kaikki rahat taskusta.

No joo edelleen ei ole helppoa se nousu ylempiin kerroksiin, siksi kannattaa ennemmin lotota..;)

E: varmaan se että tykkääkö työstään on erillinen asia ei niinkään raha. Ehkä enemmän se että mitä vähemmän on ketään, joka käskee mitään, sitä onnellisempi. Ja kääntäen. Ja kuinka hyvin on edennyt. Jos on jumissa ja ilman toivoa siitä että tulevaisuudessa on paremmin (alaisia, parempi työ, whatever) ei lie kovin onnellinen.