Topikkiin sen verran, että palkka puolittui, kun vaihdoin puolikkaaseen työaikaan. Pakolliset hymiöt:
:dance:
Urheilu ei enää nappaa näillä aamuilla kuten nuorena. Enemmän kiinnostaa erästely, jossa fysiikka näyttelee omaa rooliaan. Leikittelin joskus ajatuksella, että ostan säästöillä vanhan maatilan korvesta ja muutan sinne asumaan. En oikeastaan kaipaa kaupunkia muuhun, kuin pillun jahtaamiseen. Kun vaimokin sattui löytymään, niin kaupungin anti on lähinnä duunissa, josta en perusta. Korvessa olisi siis hyvä panna, kasvattaa perhettä ja harrastella mun juttuja. Tulorahoitus perustuisi tukiin ja satunnaisiin hommiin, vaikka maatalouslomittajana. Rahaa ei kuitenkaan tarvittaisi paljoa tuollaiseen elämäntyyliin. Lopulta kuitenkin uskon, että pitkästyisin. Kaipaan elämääni jotain sektorista itsensä toteuttaminen.
Postauksessasi oli paljon samoja teemoja joita itsekin olen mielessä pyöritellyt. Maatalo tai vastaava korvessa kiinnosti jo vuosikymmen sitten, mutta sitten tuli perhe perustettua ja se asetti reunaehtoja omalle elämäntyylille. Haave kuitenkin elää vahvana; olen tuuminut viime aikoina, että muksujen muutettua pois kotoa olisi realistinen mahdollisuus toteuttaa se. Vaimollakaan ei periaatteessa ole mitään sitä vastaan. Mikä sitten korvessa elämisessä viehättää? Eräänlainen vapaus, luonnonläheisyys, mahdollisuus keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin ilman häiriötekijöitä (nämä kaikki voitaneen lukea myös mainitsemasi itsensä toteuttamisen alle). "Luonnollinen" elämänrytmi ylipäätään viehättää. Rahankäyttäjänä olen varsin nuuka ja minulle ei tuota vaikeuksia tinkiä materiasta. Mutta en periaatteesta haluaisi olla tai antaa perheen olla yhteiskunnan elätettävänä, joten vaihtoehdoksi jäisi tehdä nykyistä työtä silloin tällöin. Ristiriitaista, sillä haluaisin luopua kokonaan nykyisestä työstä muutoksen myötä. Toinen vaihtoehto olisi kehittää elämäntyylistä sikäli tuottava, että siitä saisi jonkinlaista tuloa.
Olen useamman vuoden miettinyt mikä ammatti minua kiinnostaa? Tämä oli mahdotonta, kun vertailin ammatteja toisiinsa. Mikään ei tuntunut kiinnostavan. Jossain vaihteessa vaihdoin fokusta ja asetin kysymyksen siten, että mitä minua kiinnostaa tehdä? Missä olen hyvä ja missä tunnun olevan lahjakas? Millä tavalla haluaisin kehittää itseäni? Mistä osuudesta tykkään nykyään töissä? Toinen se mihin hakeudun vapaalla? Mitä tykkään lukea? Millaisia keskuteluja ajaudun käymään? Millaisille ihmisille olen kateellinen? Erityisesti viimeinen kohta antaa mielenkiintoisia vinkkejä.
Itse olen kokeillut useampaa ammattia, monenlainen homma on kiinnostanut. Nykyinen ammatti (sairaanhoitaja, erikoissairaanhoito) tarjoaa paljon stressiä, ei juurikaan sellaisia haasteita joita kaipaan - älyllistä käpertelyä ja pulmien ratkaisua jne., minulla on ohjelmoijatausta mutta en varsinaisesti koskaan ajautunut it-alalle. 3-vuorotyö kuormittaa elimistöä kokonaisvaltaisesti, toisin sanoen vaikuttaa merkittävästi myös vapaa-aikaan, mikä aiheuttaa suunnatonta turhautumista. Energiaa ei oikein omiin projekteihin jää, vaikka kiinnostus olisi kova. En ole erityisen lahjakas missään, mutta kirjoittaminen on aina kiinnostanut ja tuntunut omalta jutulta. Se myös tarjoaa mielestäni monipuoliset mahdollisuudet toteuttaa itseään, voi kirjoittaa monenlaista tekstiä tarpeen mukaan. Kokeilin kirjoittamista työnä (siis lehtimiehenä) josko olisi ollut mahdollista yhdistää kaksi mukavaa asiaa. Ei ollut tai ainakaan en keksinyt, miten. Perheen elättäminen kirjoittamisella on myös melko haastava asetelma.
Aluksi siis luovuin ajatuksesta, että minun pitäisi tehdä kunnollista työtä. Jostain olen sen ajatuksen oppinut ja liittänyt insinöörin ammattiin. Tämä on johtanut harhaan vuosikausia. Lopulta kuitenkin näyttää siltä, että haluan tehdä elämässäni jotain, joka hyödyttää muita ihmisiä. Tämä tuntuu tuovan minulle nautintoa. Sitten pohdin miten minun lahjoillani voi olla mahdollisimman paljon hyödyksi muille ihmisille? Arvelin myös, että yleensä muiden hyödyttämisestä on mahdollista saada myös tuloja, joten pummiksi ei sittenkään ole tarvetta heittäytyä.
Työn mielekkyys ja merkityksellisyys on monen asian summa. Itse tiedän auttavani ihmisiä jokaisena työpäivänä, mutta silti se ei tunnu siltä tai ainakaan siitä saatava ilo ja merkitys ei korvaa työn puuttuvia komponentteja. Ehkä suurin syy tähän on sopivan kaltaisten haasteiden puute. Tiedostan, että työllä ei ole tarkoitus tyydyttää ihmisen kaikkia tarpeita ja että työssä ei ole tarkoitus olla kivaa. Olen useampaan otteeseen kokeillut työnkiertoa, hakeutunut uusiin tehtäviin, mutta se ei ole oikeastaan ratkaissut ongelmaa vaan siirtänyt sitä hetken tulevaisuuteen. Olen tätä ilmiötä aika paljon miettinyt, ja huomannut, että itselleni tärkeä arvo sekä elämässä että työssä on
oppiminen. Ilman uusia asioita mieli näivettyy, hieman kuin loputtomien rutiinien luoma tylsyys olisi lahottajasieni pään sisällä. Siksi monesti töissä tuntuu siltä, että toinen aivopuolisko elää aivan toisessa todellisuudessa kehitellen omia projektejaan. Enkä oikein näe, kuinka sen voisi valjastaa työn hyödyksi nykyisessä ympäristössä. Ergo, muuttaminen korpeen ratkaisisi monta ristiriitaa pään sisällä.
Eräänä päivänä mieleeni pulpahti ammatti, jota en ikinä olisi voinut kuvitella. Aluksi se oli ihan läppä, mutta mitä enemmän sitä on maistellut, sitä enemmän tosissaan olen ruvennut suhtautumaan. En tietenkään osaa sanoa mitä todellisuus lopulta on? Tässä vaiheessa olen innoissani opiskelusta. Olen lueskellut alan juttuja huvikseni, mutta duunin ohella ei tahdo jaksaa. On kuumottava ajatus, että saan keskittyä täysillä opiskelemaan. En sinällään odota, että mikään duuni on yhtä onnea ja auvoa. Eihän siitä muuten maksettais. Kyse on kuitenkin siitä, että nykyään elän jatkuvassa turhuuden tunteessa. Olisi hienoa kokea edes joskus tehneensä jotain hyödyllistä. Nykyään koen olevani duuneja enemmän hyödyksi ihmisille, kun vedän treenejä vapaalla. Duunit kuitenkin verottaa liikaa aikaa, että voisin kehittyä hyödyllisiksi kokemissani hommissa.
Minullakin opiskelu on ollut yhtenä vaihtoehtona mielessä. Nyt kun vähensin työajan puoleen, jää energiaakin eri tavalla. Taidan kuitenkin valita sektorilta itsensä toteuttaminen ja omat projektit, sillä täyden tutkinnon suorittaminen ei taida kuitenkaan olla omalla kohdalla realistista tässä elämänvaiheessa. Lisäkoulutusta nykyiseen hommaan en näe mielekkäänä, vaikka se varmaan sopisi työnantajalle. :D Mielestäni tärkeää kuitenkin on, että on eri vaihtoehtoja mielessä. Turhuus voi syntyä vaihtoehdottomuudesta tai joskus kyllä myös siitä, ettei pysty valitsemaan (liian) monesta vaihtoehdosta.
Olen aina ihaillut näitä kavereita. Niitä ei motivoi ammattitaidon kehitys tai paremmat uranäkymät rahamielessä. Niitä motivoi aito insinööri-intohimo. Kun Meego rysähti jengi oli huolissaan siitä, miten asuntolainojen nyt käy? Meidän kovin koodaaja oli huolissaan siitä, miten rahoittaa rakkaan harrastuksensa jatkossa? Olen siis keikauttanut päälaelleen tienausaspektin. Pyrin tunnistamaan intohimoni ja sitten miettimään miten järjestän rahoituksen sen toteuttamiseen. En väitä, että tie on helppo. Pelko ja laiskuus ovat kaksi suurinta vihollista, joita vastaan pyrin aktiivisesti hyökkäämään.
Minullakaan ei ole intoa tienaamiseen. Intohimon kohteet (kuten esim. oppiminen, kirjoittaminen) ovat sellaisia, että rahalla ei juuri ole niihin vaikutusta. Taloudellinen pelko kahlitsee nykyään varsin monen ihmisen elämää.
