En lähde purkamaan tarkkaa suunnitelmaa, koska mun tie sopii vaan mulle. Oleellisempaa on se miten olen tähän päätynyt. Kiinnostuksen kohteet on äkkiäajateltuna samat, kuin jambolla.
Urheilu ei enää nappaa näillä aamuilla kuten nuorena. Enemmän kiinnostaa erästely, jossa fysiikka näyttelee omaa rooliaan. Leikittelin joskus ajatuksella, että ostan säästöillä vanhan maatilan korvesta ja muutan sinne asumaan. En oikeastaan kaipaa kaupunkia muuhun, kuin pillun jahtaamiseen. Kun vaimokin sattui löytymään, niin kaupungin anti on lähinnä duunissa, josta en perusta. Korvessa olisi siis hyvä panna, kasvattaa perhettä ja harrastella mun juttuja. Tulorahoitus perustuisi tukiin ja satunnaisiin hommiin, vaikka maatalouslomittajana. Rahaa ei kuitenkaan tarvittaisi paljoa tuollaiseen elämäntyyliin. Lopulta kuitenkin uskon, että pitkästyisin. Kaipaan elämääni jotain sektorista itsensä toteuttaminen. Olen useamman vuoden miettinyt mikä ammatti minua kiinnostaa? Tämä oli mahdotonta, kun vertailin ammatteja toisiinsa. Mikään ei tuntunut kiinnostavan. Jossain vaihteessa vaihdoin fokusta ja asetin kysymyksen siten, että mitä minua kiinnostaa tehdä? Missä olen hyvä ja missä tunnun olevan lahjakas? Millä tavalla haluaisin kehittää itseäni? Mistä osuudesta tykkään nykyään töissä? Toinen se mihin hakeudun vapaalla? Mitä tykkään lukea? Millaisia keskuteluja ajaudun käymään? Millaisille ihmisille olen kateellinen? Erityisesti viimeinen kohta antaa mielenkiintoisia vinkkejä. Aina välillä elämässä olen törmännyt ihmisiin, jotka tekevät jotain turhan oloista hommaa. Eihän tuollainen ole miehelle sopiva ammatti. Eihän tuosta tienaa mitään. Tuo on ihan haihattelua jne... Tällöin on tullut sellainen tunne, että miksi ihmeessä nuo voivat elää tuolla tavalla, kun minun pitää tehdä tätä kunnollista työtä? Aluksi siis luovuin ajatuksesta, että minun pitäisi tehdä kunnollista työtä. Jostain olen sen ajatuksen oppinut ja liittänyt insinöörin ammattiin. Tämä on johtanut harhaan vuosikausia. Lopulta kuitenkin näyttää siltä, että haluan tehdä elämässäni jotain, joka hyödyttää muita ihmisiä. Tämä tuntuu tuovan minulle nautintoa. Sitten pohdin miten minun lahjoillani voi olla mahdollisimman paljon hyödyksi muille ihmisille? Arvelin myös, että yleensä muiden hyödyttämisestä on mahdollista saada myös tuloja, joten pummiksi ei sittenkään ole tarvetta heittäytyä. Eräänä päivänä mieleeni pulpahti ammatti, jota en ikinä olisi voinut kuvitella. Aluksi se oli ihan läppä, mutta mitä enemmän sitä on maistellut, sitä enemmän tosissaan olen ruvennut suhtautumaan. En tietenkään osaa sanoa mitä todellisuus lopulta on? Tässä vaiheessa olen innoissani opiskelusta. Olen lueskellut alan juttuja huvikseni, mutta duunin ohella ei tahdo jaksaa. On kuumottava ajatus, että saan keskittyä täysillä opiskelemaan. En sinällään odota, että mikään duuni on yhtä onnea ja auvoa. Eihän siitä muuten maksettais. Kyse on kuitenkin siitä, että nykyään elän jatkuvassa turhuuden tunteessa. Olisi hienoa kokea edes joskus tehneensä jotain hyödyllistä. Nykyään koen olevani duuneja enemmän hyödyksi ihmisille, kun vedän treenejä vapaalla. Duunit kuitenkin verottaa liikaa aikaa, että voisin kehittyä hyödyllisiksi kokemissani hommissa.
Olliloista ja kumppaneista puhuttaessa uskon, että kaverit elävät ja hengittävät duuniaan. Tuskin ne painaa palkan takia yksistään. Uskon että tämä pätee useimpiin menestyneisiin ihmisiin. Menestyksen taustalla on intohimo ja vasta sen jälkeen ahkeruus. Kovat liksat on seurausta talouteen kohdistuvasta intohimosta. Tiedän esimerkiksi pariskunnan, joka talvehti purjeveneessä Huippuvuorten pohjoispuolella pienen lapsen kanssa. Ne vaan halusi olla siellä talven ja tekivät mittauksia tutkijoille ansaiten siitä rahaa samalla. Veikkaan ettei kovinkaan moni täällä olisi valmis lähtemään vastaavalle reissulle rahastusmielessä. Mulla on myös paljon kollegoita, jotka väsäävät juttujaan kotona töiden jälkeen. Olen aina ihaillut näitä kavereita. Niitä ei motivoi ammattitaidon kehitys tai paremmat uranäkymät rahamielessä. Niitä motivoi aito insinööri-intohimo. Kun Meego rysähti jengi oli huolissaan siitä, miten asuntolainojen nyt käy? Meidän kovin koodaaja oli huolissaan siitä, miten rahoittaa rakkaan harrastuksensa jatkossa? Olen siis keikauttanut päälaelleen tienausaspektin. Pyrin tunnistamaan intohimoni ja sitten miettimään miten järjestän rahoituksen sen toteuttamiseen. En väitä, että tie on helppo. Pelko ja laiskuus ovat kaksi suurinta vihollista, joita vastaan pyrin aktiivisesti hyökkäämään.
