Paljon liikkuvan naisen paino ei laske

[Casino]

Tänä aamuna paino 63.3.kg eli alaspäin on tultu. En vieläkään ole päättäny onko minulle parempi vaihtoehto syödä esim. joka päivä liikkumisista riippumatta esim. 1900-2000 kcal vai muutella syömisiä treenien mukaan. Nyt tuossa 1900 kcal paikkeilla ollut, vajetta -300-500 kcal kun eilenkin tuli juostua ja illalla vielä 40 min intervallitreeni kuntopyörällä.
Fiilis hyvä, hiihtokausi pääsee vihdoin tänään alkamaan ja aurinko paistaa

Tuossa "joka päivä samat kalori" mallissa on se etu, että voit olla varma vajeesta. Kuten aiemmin on todettu, niin NEAT laskee herkäsi liikunnan lisääntyessä, eli et välttämättä olekaan "miinuksilla", vaikka niin laskennallisesti se menisikin. Nyt kuitenkin näytät sen tyylisellä lähestymisellä saaneesi painon putoamaan. Tietenkään näin lyhyessä ajassa ei voi olla varma, onko pudotus rasvaa. Toki kannattaa sitten joinakin todella raskaina päivinä syödä vähän enemmän, ihan jaksamisenkin takia. Edelleen kuitenkin pitäytyisin tuossa noin 1900 kaloriä päivässä mallissa ainakin muutaman viikon, ja sitten katsoisin tilanteen.

 

[Minihiiri]

Tänä aamuna paino 63.3.kg eli alaspäin on tultu. En vieläkään ole päättäny onko minulle parempi vaihtoehto syödä esim. joka päivä liikkumisista riippumatta esim. 1900-2000 kcal vai muutella syömisiä treenien mukaan. Nyt tuossa 1900 kcal paikkeilla ollut, vajetta -300-500 kcal kun eilenkin tuli juostua ja illalla vielä 40 min intervallitreeni kuntopyörällä.
Fiilis hyvä, hiihtokausi pääsee vihdoin tänään alkamaan ja aurinko paistaa

mä söisin enemmän niinä päivinä ku liikut paljon eli useampi treeni. huomaat varmaati jaksamisessa eron ku syöt kunnolla. mulla ok rento ruokavalio itellä mut tietty rytmi syömisissä ja sillo jos tulee tuplatreenit ni lisään joka aterialle enemmän sapuskaa miettimättä kaloreita, palautuu paremmin ja jaksaa yllättävän hyvi.

 

[Polkumaratoonari]

Reilu viikko sitten paino oli 63.6 kg ja tänä lauantaina taas 64.4 kg. Olen yrittänyt syödä siten että vajetta tulisi tuollaiset -300 kcal/päivä, mutta ei niin ei. Joku tässä mättää. Paino varmaan putoisi paremmin kun liikkuisin vain kävelemällä 1-2 h /pv ja söisin about 1900 kcal mutta kun juoksen, teen kahvakuulasarjoja, kävelen ja hiihdän niin tsadaa...
Yritän tässä nyt tehdä jonkinlaista ratkaisua unohdanko koko "haaveen" siitä että saisin painoa putoamaan muutaman kilon vai yritänkö kahta hanakammin löytää syyn ja siihen ratkaisun. 60 e maksais lähikuntosalilla toimivan pt:n konsultaatio asiasta, voisi tsekata kerrankin livenä kasvokkain nuo ruokapäiväkirjat ja treenit. Mä en ole tästä oikein puhunut kenellekään, enemmän itse vain pähkäillyt ja täällä kirjoittanut.

 

[Tiuskis]

Liikut niin hitosti, että mitenkäs olis sellainen ajatus että kärsit hormoonitoiminnan epätasapainotilasta jota voisi jonkinasteiseksi ylikunto-oireiluksikin väittää. (Erityisesti tuo menkkojen niukkeneminen sai mut ajattelemään tätä vaihtoehtoa tuon älyttömän määrän liikuntaa & kera vähän ja rajoitetun syömisen & niistä stressailun). Nyt tarvittaisiin rutkasti kärsivällisyyttä katsota tätä asiaa pidemmällä perspektiivillä. Itse vähentäisin liikuntaa rajusti ja lisäisin hitaasti ruokaa koneeseen ja ottaisin kaikin puolin rennommin. Terveys kuitenkin kaiken edelle, eikö?

(7.2. kirjoittamasi postaus tästä aiheesta kannattaa lukea uudestaan - ei tuollaiset ongelmat hetkessä poistu jos niille ei tee ihan pitkäjänteisesti jotain)

 

[Minihiiri]

tiuskis puhuu asiaa! komppaan täysin. itsellä tuli kans mieleen jonkusortin häiriötila kropassa kun keräilee nestettä liikunnan jälkeen. vaikka susta saattais tuntua siltä että ei oo stressiä niin urheilu on itessään ikäänku stressi elimistölle ja kun se ei koskaan saa levätä niin ei hyvä heilu. vaikka liikunnan vähentäminen on varmaan sulle aikamoinen peikko,niin kokeile. ei se liikunta oo yksinään se laihduttava tekijä,sun on nimittäin syötävä enempi mitä enempi liikut, muuten et jaksa. tsemppiä!

 

[Polkumaratoonari]

tiuskis puhuu asiaa! komppaan täysin. itsellä tuli kans mieleen jonkusortin häiriötila kropassa kun keräilee nestettä liikunnan jälkeen. vaikka susta saattais tuntua siltä että ei oo stressiä niin urheilu on itessään ikäänku stressi elimistölle ja kun se ei koskaan saa levätä niin ei hyvä heilu. vaikka liikunnan vähentäminen on varmaan sulle aikamoinen peikko,niin kokeile. ei se liikunta oo yksinään se laihduttava tekijä,sun on nimittäin syötävä enempi mitä enempi liikut, muuten et jaksa. tsemppiä!

Joo, puhutte asiaa kyllä. Asia on vaan monimutkaisempi. Tuo liikkuminen on mulle tässä elämäntilanteessa ainoa "oma juttu", ainoat hetket jolloin saan tehdä mitä haluan. Nytkin tulin vajaan tunnin hyvin kevyeltä metsälenkiltä, jonka aikana kouluttelin koiraa myös. Kotiin tullessa oli mies ja lapset heränneet ja täys show päällä ennen töihin lähtöä. Mä niin elän tuolla metsäpoluilla ja kun arkielämä on muuten melko kaoottista vuorotöiden, lasten ja harrastusten takia niin lenkille lähtö, treenien suunnittelu ja muu on ikään kuin se hallinnassa oleva osio. Noin teoriassa. Siksi tässä onkin sellainen puntaroinnin paikka ollut alkuvuoden ajan eli että heivaanko vaa´an huitshepuliin (josta massaa kasvattava junnu sen kaivaa esille kyllä :D) ja menen täysin fiiliksen mukaan näissä asioissa vai mitä.

Liikunnan vähentäminen olis mulle varmasti kova paikka oikeaestaan juuri sen takia että mitään muuta en pysty harrastamaan tai tekemään yhtä hyvällä fiiliksellä ja ihan vain omista intresseistäni lähtien. Ainoat kaverit joita tapailen liittyvät joko koiriin tai juoksemiseen (aina siis liikutaan vähintään kävellen metsässä). Kotona huutavat tuhannet tekemättömät työt ja koko ajan aikataulut ruksuttavat mielessä. Urheilu on ikään kuin se nollaus kaikesta, kukaan ei huuda "äiiitiiii!" . Jos yritän kotona vaikka lukea, tehdä ristikkoa, ommella... kaikki se keskeytyy turhautumiseen asti ja toisekseen tuota istumista vältän kuin ruttoa työajan ulkopuolella. Aamulenkit jos jätän pois niin siivoan sitten koiran tuhoja kotiin tullessa ja olen töissä kuin nukkuneen rukous. Iltaisin mulla on n. 3 x 1.5 h odotteluaikaa eri liikuntahallien pihoilla viikossa niin...Istua en siis halua kun työ ja autoilu on jo sitä. Varmaan jos lajina olisikin joku salitreeni tai muu joka ei liittyisi niin voimakkaasti tähän ulkoilmaluonteeseeni ja koiriin niin rajaaminen esim. 3-5 treenituntiin viikossa olis helpompi.

En tiedä minkälaisissa elämäntilanteissa olevia täällä muut on, mutta tällaisen puolen tusinan lapsen huushollissa omat jutut on aika rajalliset. Mihinkään ohjattuihin liikuntajuttuihihn (jumpat yms.) ei voi mennä mukaan kun aikataulut muuttuvat vuorotöiden mukaan. Yleensähän ongelma lapsiperheissä on niin päin että varsinkaan äidit ei saa itseään liikkeelle kun on sitä ja tätä ja tuota. Eletään sitku ja mutku- elämää ja paisutaan sen kahvikupin ja pullan ääressä. Vaikea keksiä itselle mitään muuta puuhaa kuin liikkuminen. Heittäkää ehdotuksia vapaasti :D

Joku kompromissi varmasti olis paikallaan. Kiitos näistä kommenteista ja tsempeistä, mä otan yhteyttä tuohon pt-tyyppiin jonka kanssa voisin ihan jutella ja pystyis arvioimaan kokonaisuutta. Nyt en tunnu mitenkään erityisesti kärsivän tästä, ehkä saa vääränkin käsityksen kun vain tästä kirjoittelen. Enemmän on sellainen ??? -olo, tähtäimet kuitenkin ehdottomasti jo kesän kisoissa ja treeneissä niitä tukemassa. Syöminen ja liikkuminen ovat kuitenkin mulle nautintoja ja ehdottomasti iloisia asioita vaikka varmaan kuulostaa hirmu väkinäiseltä ja pingottamiselta ja stressaamiselta.

Näillä mennään. Hyvää alkanutta viikkoa!

 

[PikkuPatleetti]

Joo itsekin aloin harrastamaan maantiepyöräilyä kun perhe-elämä ahdisti. Loppupeleissä heivasin koko leikin ja aloin elämään itselleni. Tämä ei ole provo vaan oma kokemukseni. Jälkeenpäin mietittynä käytin urheilua pakenemiseen enkä millään saata ymmärtää miten jaksoin polkea tuntikaupalla maantienlaidassa :D Eron jälkeen eksyinkin salille, mistä mua ei ookaan saanu pois, eli siitä hommasta tykkään sitten oikeasti.
Ymmärrän siis vahvasti tuon ristiriidan kun jatkuvasti "pitäis", mutta silti tulisi elää myös itselleen. Ressitaso noussee jo pelkästä sun arkihulinan ajattelusta. Laiskuus olisi varmaan sellanen juttu minkä voisit opetella, esim. monet käy leffoissa. Ressitasojen lasku on elinehto painonhallinnalle! Luonnossa liikkuminen kävellen on kyllä varsin suotavaa ja tekee varmasti hyvää, mutta hektisen arjen lisäksi paineet tavoitteista ja jatkuvasta suorittamisesta eivät (paino!). Kokemus kaaoksesta nousee oman tulkintani mukaan aina sisältäpäin (nimim. itse koin burn-outin viime syksynä, eikä edes liikunnalla tehdystä), eli kiireen tunnusta luopuminen on ajatusprosessi. Äh mitäköhän mä höpisen, varmaan jotain Vaaka Nevadaan ja sillai, ehkä nyt ei ole oikea hetki painonpudotukseen vaikka harrastaisikin liikuntaa ilolla.

 

[Polkumaratoonari]

Joo itsekin aloin harrastamaan maantiepyöräilyä kun perhe-elämä ahdisti. Loppupeleissä heivasin koko leikin ja aloin elämään itselleni. Tämä ei ole provo vaan oma kokemukseni. Jälkeenpäin mietittynä käytin urheilua pakenemiseen enkä millään saata ymmärtää miten jaksoin polkea tuntikaupalla maantienlaidassa :D Eron jälkeen eksyinkin salille, mistä mua ei ookaan saanu pois, eli siitä hommasta tykkään sitten oikeasti.
Ymmärrän siis vahvasti tuon ristiriidan kun jatkuvasti "pitäis", mutta silti tulisi elää myös itselleen. Ressitaso noussee jo pelkästä sun arkihulinan ajattelusta. Laiskuus olisi varmaan sellanen juttu minkä voisit opetella, esim. monet käy leffoissa. Ressitasojen lasku on elinehto painonhallinnalle! Luonnossa liikkuminen kävellen on kyllä varsin suotavaa ja tekee varmasti hyvää, mutta hektisen arjen lisäksi paineet tavoitteista ja jatkuvasta suorittamisesta eivät (paino!). Kokemus kaaoksesta nousee oman tulkintani mukaan aina sisältäpäin (nimim. itse koin burn-outin viime syksynä, eikä edes liikunnalla tehdystä), eli kiireen tunnusta luopuminen on ajatusprosessi. Äh mitäköhän mä höpisen, varmaan jotain Vaaka Nevadaan ja sillai, ehkä nyt ei ole oikea hetki painonpudotukseen vaikka harrastaisikin liikuntaa ilolla.

Mä myönnän että käytän liikuntaa pakenemiseen, ainoat hetket kun kun ajatus saa kulkea ihan omaa rataansa. Silti aina yritän ajoittaa lenkit sillä tavalla että olis mahdollismman vähän haitaksi muulle perheelle kuten aikaisiin aamuihin tai noihin odotteluaikoihin. Tänään käytiin miehen kans parisuhdeterapiassa (kun on vähän viileetä) ja sielläkin tuosta puhuttiin. Miehille vaan on niin paljon helpompi uppoutua johonkin omaan juttuunsa myös kotona, mitään sanomatta voivat myös lähteä jonnekin ja luottaa että asiat rullaavat heidän poissaollessaankin eteenpäin. Meillä ei noin ainakaan ole, miehen vuorotyön takia kaikki arjen organisointi menee mun lankojen kautta ihan käytännöllisistäkin syistä ja tietysti se välillä kuormittaakin. Eli silloin kun voin relata ja "olla laiska" niin olen totaalisen irrallaan noista = olen urheilemassa. Joo, huono vitsi tiedän mut näin se vaan on.

Moni muukin on haukkonut henkeään kun tulee puheeksi arjen kuviot, mutta ei sitä itse ehkä kuitenkaan näe samalla tavalla kun siirtymäaikaa on ollut monen monta vuotta. Samalla tavalla mulle tuntuu käsittämättömälle kuinka joku tekee työkseen ulkomaanmatkoja tai työ vaatii edustamista, koulutustilaisuuksia, paljon puheita, vastuuta, vaarallisia hetkiä...en voisi kuvitellakaan jaksavani sellaista härdelliä ja jos vielä siinä on lapsiakin.

Osaan olla laiskakin ja esim. lauantaina kävin aamulla 1.5 h vauhdikkaalla lenkillä ja loppupäivä meni pojan turnausreissussa toiselle puolelle Suomea. Ihana vaan olla bussissa, syödä valmista ruokaa, herkutellakin ja nauttia pelin katsomisesta. Leffat yms. ei ole mun juttu eikä oikein mahdollisiakaan tämän arkihärdellin vuoksi, matkaa lähimpään leffateatteriin 35 km/sivu ja mua ei vaan ykisnkertaisesti kiinnosta istua sellaisessa. Kerran vuodessa miehen kanssa ollaan käyty ja aina mä odotan että loppuis ja pääsis pois. Telkkaristakaan en katso juuri mitään (ehkä joku haluatko miljonääriksi tms. menee jos satun muistamaan). Nyt lähdetään huhtikuussa käymään perheen kans Tukholmassa ja sitä odotan jo varmasti yhtä innolla kuin lapset, tosin lähtöpäivälle osui yksi koirakurssi ja tallustelen metsässä about 6 h ennen tuota laivalle lähtöä :D Mikään bilehile en ole koskaan ollut, kavereiden kans tosiaan rymytään metsissä tai liikutaan muuten.

Lainasin kirjastosta pilates-oppaan, se on laji jota olen aika vähän harjoitellut mutta joka kiehtoo. Junnupoika käynyt parilla tunnilla ja on ihan fiiliksissä, ajatelkaa 16v ja oikein harmitteli kun tänään ei pääse kun on hieronta juuri sitä ennen.

Pohdintaa, itsensä tutkiskelua ja realiteettien kohtaamista. Sitähän tämä elämä on. Ja itsensä hyväksymistä. Jatkuvaa oppimista. Katsotaan tuoko tapaaminen pt:n kanssa mitään uutta näkökulmaa tilanteeseen.

 

[Super5]

Millähän sut sais hetkeksi pois liikunnasta? Ihan noin niinkun kevennyksen kannalta. Sen jälkeen lähtisin sinuna ottamaan kilppariarvot ja perusverenkuvan, jotta voisi sulkea pois fysiologiset syyt. Jos miinuksilla mennään, ei ole mitään syytä miksi paino ei laskisi, jos ei yksinkertaisesti kroppa käy vähän hitaalla ja kilppariarvot ovat paskat. Toki sulla näyttää energiaa olevan ihan reippaasti, joten en sen pohjalta lähtisi sitä epäilemään.

Mitä nyt nopee aamulla kahlasin ja topiccia katselin, niin hyvinhän tuolla on peruspilarit kunnossa. Vähän ruokavaliota hioisin optimaalisemmaksi mm. hiilarien ajoitamisella jne. Mutta jos runkona on se, että jo nyt punnaat kaikki ruoka-aineet mitä suuhusi laitat, niin kyllä siinä on hyvät pohjat seurata ja hakea sellainen ruokavalioa, jolla se paino putoaa. Matematiikkaa tämä on loppujen lopuksi - vähemmän sisään kuin kuluttaa = paino laskee. Kerrohan mitä se pt höpisee.

 

[Tiuskis]

Sää oot ihan klassinen ylirasitus-tapaus, joka kompensoi rankkaa elämää liikunnalla (= oma aika, se on kivaa, nautin siitä, rentoudun liikkumalla) mikä on just se sudenkuoppa. Elimistö kun ei tiedä mitä stressiä sillä on, vaan kokonaissoppa ratkaisee ja edelleen: Se liikunta on myös stressitila aina elimistölle oli se miten kivaa tahansa.

 

[Polkumaratoonari]

Millähän sut sais hetkeksi pois liikunnasta? Ihan noin niinkun kevennyksen kannalta. Sen jälkeen lähtisin sinuna ottamaan kilppariarvot ja perusverenkuvan, jotta voisi sulkea pois fysiologiset syyt. Jos miinuksilla mennään, ei ole mitään syytä miksi paino ei laskisi, jos ei yksinkertaisesti kroppa käy vähän hitaalla ja kilppariarvot ovat paskat. Toki sulla näyttää energiaa olevan ihan reippaasti, joten en sen pohjalta lähtisi sitä epäilemään.

Mitä nyt nopee aamulla kahlasin ja topiccia katselin, niin hyvinhän tuolla on peruspilarit kunnossa. Vähän ruokavaliota hioisin optimaalisemmaksi mm. hiilarien ajoitamisella jne. Mutta jos runkona on se, että jo nyt punnaat kaikki ruoka-aineet mitä suuhusi laitat, niin kyllä siinä on hyvät pohjat seurata ja hakea sellainen ruokavalioa, jolla se paino putoaa. Matematiikkaa tämä on loppujen lopuksi - vähemmän sisään kuin kuluttaa = paino laskee. Kerrohan mitä se pt höpisee.

Kilppari-ja veriarvot katsottiin pari vuotta sitten kun olin puoli vuotta flunssassa, epäiltiin mykoplasmaa, myyräkuumetta ja vaikka mitä. Sain astmalääkkeitä köhään ja meillä kotona kävi kosteusmittaajat ja vaikka mitä. Ei mitään löytynyt. Veriarvot ovat olleet aina hyvät, nyt tämän helmikuun alun yskän takia otettiin hb ja se oli 143, parempi kuin pitkään aikaan. Verenpaine mulla on luonnostaan alhainen, nyt on ollut oikein tukeva olo kun alapaine on yli 60.

Joo, keititövaaka on käytössä, ei nipotus- tai hifistelymielessä vaan koska tämä on minusta niin mielenkiintoista selvittää. Aika tarkasti osaan puurot, rahkat, omenat, lihat ja muut jatkuvasti toistuvat arvioida enkä niitä läheskään aina vaa´an kautta lautaselle laita. Energiaa kyllä tosiaan riittää, nukun oikein loistavasti ja jokainen ruokailu on nautinto ja syön hyvällä ruokahalulla. Haluan nimenomaan että syömiset tukee liikuntaharrastusta, hiilarien lisäys on tuonut kummasti uutta virtaa ja huomaan että ne hiilarien rajoittamiset oli aika perusteettomia.

Päätin että tällä viikolla teen max yhden treenin päivässä ja pidän ne 2 lepopäivää. Huomenna olis lepopäivä, joka kyllä väistämättä niitä reippaita kävelyitä tarkoittaa mutta jos tuntiin yrittäis rajata.

 

[Jessetreenaa]

Sää oot ihan klassinen ylirasitus-tapaus, joka kompensoi rankkaa elämää liikunnalla (= oma aika, se on kivaa, nautin siitä, rentoudun liikkumalla) mikä on just se sudenkuoppa. Elimistö kun ei tiedä mitä stressiä sillä on, vaan kokonaissoppa ratkaisee ja edelleen: Se liikunta on myös stressitila aina elimistölle oli se miten kivaa tahansa.

Tältähän se hyvin vahvasti kuulostaa.

Seuraavaksi priorisaatioksi suosittelen siviili- ja henkisenpuolen hyvinvoinnin parantamista. Kun nuo asiat alkavat sujua, lupaan, että kroppakin muuttuu sinne suuntaan, jonne sen haluat.

 

[Polkumaratoonari]

Totta. Mulla vaan melkein kaikki tekeminen sekä perheen että kavereiden kanssa liittyy jollain tavalla liikkumiseen ja urheiluun. Lapset lähtevät lenkille mukaan, hiihdetään, luistellaan, suunnistetaan taas kesää kohden, illat ja viikonloput pyörivät treenikassien, smoothieiden ja muiden ympärillä. Koiria treenataan lenkkien lomassa ja parhaat naurut kavereiden kanssa saa jossain pusikossa rähmällään .D

Eli liikunta on mulle joko vahvasti sosiaalinen linkki tai sitten sitä yksin olemisen juhlaa. Jos saisin jollain miehen innostumaan liikkumisesta kuten ööh...15 v sitten niin se voisi kummasti tuoda mielenrauhaa ja levollisuutta. Hän on periaatteessa työnsä takia hyvässä kunnossa mutta ei saa mitään kicksejä hikoilusta tai muusta itsensä haastamisesta tuolla urheilun saralla. Meidän perheen musta lammas siinä suhteessa. Ymmärtää mun hikikaipuun eikä siitä huomauttele pahalla, mutta ei itse ole innostunut mukaan vaikka olen yrittänyt. Ehkä hänen myötään voisin hieman jopa relata kun tulisi tuo parisuhdeaspekti myös mukaan.

Meneepä syvälliseksi. Täytyypä tänään ottaakin hänen kanssaan puheeksi. Tänään reilu tunnin aamuaurinkohölköttely, sit tajusin lenkin aikana että on keskiviikko ja paikallisen juoksuporukan kimppalenkki-ilta...ööh, voi käydä mun 1 lenkki/päivä -tavoitteen köplästi jos en pysty vastustamaan kiusausta.

 

[Polkumaratoonari]

Hieman päivitystä tähän tilanteeseen. Paino tänä aamuna 65.1 kg eli ei onnistu tämä tsydeemi. Olin jälleen viikon influenssassa tuossa maaliskuun lopulla (kuumetta melkein 40 astetta ja lihaskipuja) ja sen jälkeen pidin reilun viikon taukoa liikkumisista. Ensin tautiviikolla paino laski ja sit lepoviikolla heilahti toiseen suuntaan. No, se nyt oli ihan luonnollistakin.

Kävin PT:n juttusilla pari kertaa, ihan fiksun oloinen nainen mutta en saanut apua häneltäkään. Täytyy kysellä suosituksia vaikka jostain miehestä jos olisi vaikutusta . Tämä pt oikeastaan suositteli mulle niitä juttuja joista lähdin liikkeelle eli muutokset jotka tein alkuvuodesta täältä saatujen ohjeiden mukaan olivat hänen mielestään vääriä. Ottaa näistä nyt selvää. Lupasin päivittää hänelle nyt kuun lopussa kuulumiset ja silloin tsekataan mahdollisesti myös kehonkoostumusta tarkemmin jos saa koneen käyttöönsä.

Vääntäkääs nyt mulle rautalangasta tai mistä tahansa laskenko kaiken ihan väärin. Olen siis 40v nainen, 163 cm ja painoa 65.1 kg tänä aamuna. Liikuntaa tulee 8-10 h /viikossa (juoksua, kahvakuulaa, kehonpainotreeniä esim. renkailla ja kävelyä). Eilenkin aamuaerobinen 30 min reipasta kävelyä ennen aamupalaa ja illalla 45 min vk-juoksutreeni + 2x 15 min verra, päivän liikunnat about -1000 kcal.
FatSecret -laskurin mukaan söin 2571 kcal, rasva 75g/prode 153g/hh 317 g ja tosiaan liikunnat 250 kcal+ 800 kcal.

Tänään aamulla 35 min kevyt palauttava aamulenkki ennen aamupalaa (-300 kal), illalla ohjelmassa kehonpainotreeniä+ kahvakuulaa (yht. 45 min) ja sen jälkeen pieni kävelyhölköttely 20-30 min. Eli kulutusta n. -800 kcal tällekin päivälle.

Pt epäili että energiatasot on liian alhaalla eli en söisi kuitenkaan tarpeeksi mutta toisaalta käski syömään entistä enenmmän kasviksia (joita olen ehkä hieman vähentänyt tän vuoden puolella jotta sitä energiapitoisempaa saisin mahtumaan enemmän).

Mulle tärkeintä on nyt saada juoksutreenit sujumaan ja tavoite taas heinäkuun maratonille, eka kisastartti -pieni kylähölkkä-on itseasiassa jo tän kuun lopulla. Joten taas meni juna ohi kun piti niin kovasti talven aikana tämä ikuisuusprojekti painon kanssa saada balanssiin. Pt:llekin sanoin että voin ihan hyvin juosta ja muutenkin voin ihan hyvin kyllä tällaisessakin koossa ja olomuodossa mutta mielelläni kokisin senkin tunteen että voin itse vaikuttaa painooni liikunnan ja ruuan avulla kuten loogisesti pitäisi olla mahdollista. Liikkuessa sitä aina ajattelee että hyvä näinkin, mitä väliä paljonko vaaka näyttää mutta sitten kun pari kertaa kuussa käy vaa´alla ja tajuaa että vaan nousee/pysyy samana niin tulee niitä harmitusoloja että miksi näin.

 

[Mopsy80]

Aerobinen nostaa stressihormonitasoja -> paino ei laske? Ovatko hormonidieettijutut tuttuja? Sori jos niistä on jo ketjussa puhuttu...!

 

[Mikko Ellmén]

Lakkaa nyt ihmeessä arvailemasta noiden liikuntasuoritusten kulutuksia! Kun liikut tuollaisia määriä noin stressaantuneessa tilassa, kompensoi aineenvaihduntasi mennen tullen kaikki laskennalliset kulutukset.

Tarvitset enemmän lepoa, enemmän ravintoa ja enemmän pitkäjänteisyyttä, koska tuo tilanne ei ole korjaantumassa millään lepoviikolla. Olet myös niin fokusoitunut painoosi ja liikkumisiin, että solmua pitää lähteä ensin avaamaan pään sisältä.

 

[Polkumaratoonari]

Aerobinen nostaa stressihormonitasoja -> paino ei laske? Ovatko hormonidieettijutut tuttuja? Sori jos niistä on jo ketjussa puhuttu...!

Jonkin verran niitä sivuttiin tuossa aikaisemmin ja jokun vinkkasikin että syy voisi olla siinä. Mä en vaan tiedä miten lopettaa/vähentää tuota aerobista treeniä...? Ja mitä tilalle kun kuitenkin kestävyysjuoksu on se mun laji jossa haluaisin kehittyä? Onko yhtälö siis täysin mahdoton?

 

[Mopsy80]

Jonkin verran niitä sivuttiin tuossa aikaisemmin ja jokun vinkkasikin että syy voisi olla siinä. Mä en vaan tiedä miten lopettaa/vähentää tuota aerobista treeniä...? Ja mitä tilalle kun kuitenkin kestävyysjuoksu on se mun laji jossa haluaisin kehittyä? Onko yhtälö siis täysin mahdoton?

Ei se varmasti mahdoton ole sitten kun kropan ylirasitustila on hoidettu ja hormonit tasapainossa. Siihen asti hormonidieetin mukainen ohje olisi harrastaa aerobista korkeintaan lyhyinä (alle 30min) hiit-treeneinä ja pari kolme punttia viikossa. Ja syödä ehkä enemmän luonnollisia rasvoja ja proteiinia joka aterialla, hiilareita etenkin illalla jotta nukkuu hyvin. Näin niinkuin tiivistetysti.

 

[Thonglong]

Totta. Mulla vaan melkein kaikki tekeminen sekä perheen että kavereiden kanssa liittyy jollain tavalla liikkumiseen ja urheiluun. Lapset lähtevät lenkille mukaan, hiihdetään, luistellaan, suunnistetaan taas kesää kohden, illat ja viikonloput pyörivät treenikassien, smoothieiden ja muiden ympärillä. Koiria treenataan lenkkien lomassa ja parhaat naurut kavereiden kanssa saa jossain pusikossa rähmällään .D

Eli liikunta on mulle joko vahvasti sosiaalinen linkki tai sitten sitä yksin olemisen juhlaa. Jos saisin jollain miehen innostumaan liikkumisesta kuten ööh...15 v sitten niin se voisi kummasti tuoda mielenrauhaa ja levollisuutta. Hän on periaatteessa työnsä takia hyvässä kunnossa mutta ei saa mitään kicksejä hikoilusta tai muusta itsensä haastamisesta tuolla urheilun saralla. Meidän perheen musta lammas siinä suhteessa. Ymmärtää mun hikikaipuun eikä siitä huomauttele pahalla, mutta ei itse ole innostunut mukaan vaikka olen yrittänyt. Ehkä hänen myötään voisin hieman jopa relata kun tulisi tuo parisuhdeaspekti myös mukaan.

Meneepä syvälliseksi. Täytyypä tänään ottaakin hänen kanssaan puheeksi. Tänään reilu tunnin aamuaurinkohölköttely, sit tajusin lenkin aikana että on keskiviikko ja paikallisen juoksuporukan kimppalenkki-ilta...ööh, voi käydä mun 1 lenkki/päivä -tavoitteen köplästi jos en pysty vastustamaan kiusausta.

Sä saat siis paljon liikuntaa lasten ja ystävien kanssa. Se on hienoa. No mitäpä jos jättäisit sen toistaiseksi siihen? Pidät miestäsi ilmeisesti laiskana ("musta lammas"), mutta miehelläsi on paljon terveempi suhtautuminen liikuntaan eli jos sitä tulee duunissa hyvin, niin ei välttämättä tarvitse vapaa-ajalla urheilla. Ota miehestäsi mallia.

Kummallista tämä nykyajan buumi, missä kaikkien tavisten pitää perhe-elämän päälle vetää kymmentä treeniä viikossa joku maratooni tähtäimessä. Ja sitten ihmetellään kun on kaikenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Ratkaisu ongelmiisi on pidempi kevyt jakso eli puhutaan noin puolesta vuodesta, minkä aikana treenataan kevyesti 2-3 kertaa viikossa. Miten tämä sitten onnistuu? En tiedä. Ehkä parisuhdeterapiaa tärkeämpi terapia olisi sellainen terapia, jossa kohdataan nämä pakkomielteiset liikunnat.

 

[Polkumaratoonari]

Varasin ajan lääkärile ja käyn mittauttamassa toukokuun alussa kilpirauhasarvot ja ilmeisesti siinä samalla voidaan tsekata nuo estrogeni- ja kortisolitasot verikokeella. Ainakin mitä nyt googletin tuosta aiheesta niin aika moni asia täsmää. Se miten nimenomaan aerobisen liikunna vähentäminen onnistuisi kohdallani kun kuitenkin 2 aktiivista metsästyskoiraa lenkitettävänä päivittäin pariinkin kertaa onkin toinen juttu.

Oliko jollakin noista kortisoli-liikunta -jutuista ihan tutkimusperäistä tietoa? Itseäni ei mitkään tieteelliset tutkimukset juuri kiinnosta mutta kun tästä mainitsin sille pt:lle jonka luona kävin niin hänelle myös suht uusi asia.

Jos joku ymmärsi väärin niin en tarkkaile syömisiä, liikunnalla kulutettuja kaloreita ja muita sen takia että pelkäisin syöväni liikaa tai kontrollisin fanaattisesti, vaan siksi näkisin konkreettisesti että myös se vajaan tunnin hölkkälenkki kuluttaa energiaa ja muistaisin ottaa sen huomioon. Jos luottaisin omaan vaistooni syödä tuntemusten mukaan niin varmaan olisin taan siellä n. 1000 nettokalorin paikkeilla.