tuota syömishäiriötä mietin itsekin,ettei se oo hiipiny takasin? ruuan ja syömisen pilkuntarkka kontrolli ei ole tervettä,ihmisen kuuluu syödä niin että nälkä lähtee ilman että mietii onko tarpeeksi proteiinia ja hiilareita. suosittelisin myös sitä vaihtaria että käyt juttelemassa ammattilaiselle
ja tuo paino asiakkn saattaa olla vain korvien välissä,onko sillä väliä painatko pari kiloa enempi vai vähempi?
Itse paljonkin lenkeillä mietin näitä juttuja ja kavereiden kanssa myös puhutaan, mulla on paljon juoksua harrastavia kavereita joiden kans kimppalenkeillä vaihdetaan kuulumisia ja kokemuksia. Monet ovat olleet myös karppaajia, muutama kasvissyöjä ja muutama jotka juoksevat jotta voivat jokaperjantaisen perhepizzansa syödä ja huudella oluella alas. TIetävät hyvin että olen hiilareille sikäli herkkä että en niitä mielelläni syö jos valita saa. Keitoissa on kuitenkin perunat isossa osassa, paikallista hiivatonta ruisleipää käyn ostamassa ja niin edelleen.
En pidä tilannetta syömishäiriönä, enemmänkin olen ollut iloinen siitä että vihdoin tiedän mikä mulle sopii ja mikä ei. Esim. hiiva+sokeri-yhdistelmä ei sovi kertakaikkiaan, siksi vaikka leivoin melkein kaiken vaalean leivän (just otin porkkanasämpylät uunista), pullat, sunnuntaina tein vajaa sata munkkia yhtä tapahtumaa varten etc. niin voin paremmin kun en niitä syö. Ei hiilarien tai kaloreiden takia vaan koska tiedän että aiheuttaa vaan turvotusta ja närästystä. Laivalla käytiin syksyllä ja oikein ajattelin että "aah, käyn sitten ostamassa tax freestä mitä mieli tekee" ja tsadaa, ainoa mitä teki mieli ostaa oli 70 % tumma suklaa ja salmiakkia, ne on oikeastaan ainoat makeat joita lakun lisäksi syön ja tummasuklaalevykin kestää viikon ainakin.
On hienoa että oikeasti otitte tuon puheeksi mutta mä syön oikeasti just sitä mitä haluan, en ole kokenut ollenkaan että jostain pitää luopua tai jotain ei saisi syödä. Opin vaan niin hyvin tuntemaan reaktiot ja jos syön yhden tuoreen sämpylän, haluankin sit toisen ja kolmannen...kunnes vastaantulija kysyisi onko meille vauva tulossa. Juu, tietty voisi syödä vain yhden sämpylän mutta se on vähän sama kuin esim viinilasillinen alkoholistille näin vertauskuvallisesti. Joku siinä gluteiinissa on erityisen koukuttavaa mun kohdalla, helpommin voin syödä esim. pari karkkia, makean jugurtin, suklaata tms. kuin just vaaleaa leipää, keksejä tai jotain tuollaista.
Tänään on ollut niin törkeä nälkä ettei tosikaan. 1930 kcal näytti laskuri ja onneks on vielä parin kananmunan munakas jemmassa iltapalaksi. Kävelyä 60+ 20 min joten nettokalorit n. 1500. Edistystä edistystä tuokin.
Painoasia on varmasti enemmän korvienvälissä, mutta fyssari joka itb-jännettäni juuri huolsi ja ortopedi joka polveani katsoi sanoivat molemmat että voisi olla polven kuormitukselle eduksi jos painoa olisi joku 60 kg eli n. 5 kg vähemmän nyt tän päiväiseen. Antoivat vaan vinkin että kestävyysjuoksu ja suuri lihasmassa ei ole oikein hyvä yhdistelmä pidemmän päälle. Haluaisin kuitenkin juoksuvauhtejakin nostaa ja ennätyksiä parantaa vielä (maastopuolikas tuonne 1.45 pintaan about).
Vaaka mulla on ollut käytössä tosi harvakseltaan, nyt on enemmän sellainen syksy takana että on ollut esillä. Oikeastaan junnupojilla kun on massankasvatus menossa (joo, terveällä kotiruualla mennään) niin iloitsevat saavutuksistaan.
Yksi tekijä miksi mietin kovinkin tarkasti syömisiäni on varmasti se että hektinen suurperheen arjen organiointi harrastavan muksulauman kans, omien töiden, treenien ja vuorotyötä tekevän miehen kombona on oikeastaan aika mahdoton jos en mieti asioita etukäteen ja hyvinkin yksityiskohtaisesti. Rutiinit pitää järjestystä ja voin hyvin syödä päivästä toiseen samanlaisen aamupalasmoothien (okei, laitanko puolukkaa vai mustikoita vaihtelee ehkä 3 päivän välein). Iltapäivän kasvissmoothie mukaan muksujen harkkoihin joiden aikana ehdin juoksemaan tunnin ja kahvakuulailemaan 20 min, sit smoothie napaan ja jos kotona pitää olla suunnilleen valmiina jotain fiksua jotta ei mene itsellä ainakaan siihen leipälinjalle josta kerroinkin jo. Ennakointia ja ennakoimattomuutta sulassa sovussa, tilanteet muuttuvat salaman nopeasti meidän arjessa kun on monta muuttuvaa tekijää. Kevyt ja helposti sulava ruoka on ollut sikälikin helppo ratkaisu että jos tilaisuus lenkille lähtöön tuleekin nopeasti niin ei ole sellainen ähky olo oikeastaan koskaan eikä myöskään nälkä pääse yllättämään kun 5-6 kertaa päivässä syön.
No juu. Liikunnan ja syömisen ilo on mulla kuitenkin aina, joka aterialla ja lenkillä mukana. Olisin enemmän huolissani jos lenkkeilystä tulisi sellainen "pakko käydä vielä tunnin lenkillä kun söin sen kakkupalan" tai "hitsit kun voin syödä taas vaan tätä kanasalaattia". Ruuanlaitto on mun lempparijuttu, lenkille lähden aina ehkä koirankin takia hyvällä ja reippaalla fiiliksellä ja kahvakuulasta tulee vahva olo.
Tämä on kyllä hyvää pohdintaa ihan näin kirjoitettuna itseänikin varten. Olen kyllä käynyt keskustelemassa ammattilaisen kanssa muissa asioissa ja sikäli aihetta sivuttiin että todettiin kuinka tärkeää on pitää omasta kunnosta ja jaksamisesta huolta ja siitä että tekee niitä asioita joista oikeasti saa voimaa ja virtaa. Ja tämä urheilu on mulle sitä. En ole ajatellut tekeväni oikeastaan mitään väärin tai tyhmästi. Verenpaine alakanttiin ollut aina, kolesterolit ja hb:t erinomaiset ja optimisti olen ollut aina. Nyt oikeastaan vasta rupesin ihmettelemään miksi paino ei putoa kun kaveri laihdutti vähemmillä liikkumisilla 5 kg hupsheijaa ja aika samanlaisella ruokasysteemillä. Tosin, jos olen saanut aineenvaihduntani sekaisin niin ei ihme. Eli tämä oli mulle uutta vaikka säästöliekeistä ja ylikunnoista olenkin tietoinen ollut en ajatellut niiden koskevan minua...
Nyt jään vähäksi aikaa sulattelemaan näitä uusia ajatuksia. Palailen jossain vaiheessa!
), karkit not, limpsat/alkoholit not, jäätelö...ehkä yksi kesässä, suklaa...joo jos on vähintään 70 %, leivonnaiset...joo jos ei ole hiivaa eikä mitään epämääräistä tai teollista.
