Ruotsinkielen ja ruotsinkielisten asemassa on takana paljon rahaa ja finanssivaltaa. Ei kai siitä ole epäselvyyttä. Esimerkkinä uutinen noin vuoden takaa sanoi, että suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituslaisista muistaakseni 23% on ruotsinkielisiä. Lisäksi positiivinen syrjintä, esim kauppispaikoissa, auttaa tämän tilanteen säilymisen. Pahiten pielessä positiivisessa syrjinnässä on, että valtio antaa positiivista syrjintää parhaiten (no ei oo tutkimuksia, on vaan perstuntuma) pärjäävälle ihmisryhmälle. Pakkoruotsissa kyse ei ole edes edun antamisesta suosimalla, vaan edun antamisesta toisille haittaa tekemällä (esim minulle). Olen puolueellinen sanomaan, mutta tämä on likaista peliä. Etelä-Afrikassa aparhaid aikaan valtio tuki parhaiten voivaa vähemmistöä. Tottakai tilanne oli aivan toinen Etelä-Afrikassa, kuin Suomessa nykyään. Silti ihmetyttää miten sitkeästi tämä kaikki on onnistuttu myymään suvaitsevaisuutena? Positiivinen syrjintä mustalaisille, vaikka yliopistokiintiöinä, olisi paljon perustellumpaa suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden nimissä, koska mustalaiset pärjäävät keskinmäärin huonommin tässä yhteiskunnassa. Voi tietysti sanoa, että mustalaisuus on etnisyyttä ja kieli on opeteltavissa, mutta käytännössä sillä ei tässä tapauksessa ole isoa eroa.
Rahan lisäksi pakkoruotsin säilymistä varmasti edesauttaa se, että suomenruotsalaiset ovat todella sosiaalisia, mukavia ja rohkeasti tilaisuuksiin tarttuvia ihmisiä, mitä heitä olen tavannut. Tämä onkin mielestäni se, mitä suomenruotsalaisilla olisi kaikkein eniten annettavaa muille. Valitettavasti nykyinen kaksikielisyys politiikka saa aikaan ihan muunlaisia vaikutuksia.
Syy kaksikielisyyspolitiikkaan tai muuhunkaan yhteiskunnalliseen ongelmaan ei ole kuitenkaan finanssiraha tai mikään pieni eliitti, vaan demokratiassa elävien kansalaisten laiskuus. Laiskuus politiikkaa, arvoja, työntekoa, toisia ihmisiä yms kohtaan.
