Mä ite tykkään kyl penkata. On se hauskaa, en sitä kiellä. Hauskaa, ja helppoa. ''Helppoa'' siis verrattuna kyykkyihin, & maveihin, mitkä on henkisesti paljo pahempia liikkeitä. Toki, jos penkkaa vitusti, ni sillon seki on jo aika jännittävää tekemistä, vaara-lementin vuoks. Mut ei tommoset omat turistiluokan, vähän päälle satkun painot kyl kauheesti jännitä :D. Jää rinnalle, ni voi vaan nousta ylös. Kyykys on nii paljo enemmän, mitä pitää huomioda, ja mikä voi kusta, et kylhän siin kakkahätä voi tulla.
Mulla penkkiin liittyy vaan 2 oikeesti negatiivista juttua, mitkä syö intoa tota tehä. Oli mun ranteille turhan kova joskus, vaikkei koskaan edes taipunu erityisemmin tehdessä. Mut toi ongelma on poistunu aika hyvin, ja johtu lähinnä kireistä ranteista. Ei siitä enempää. Pahin juttu penkissä on, et mä uskon täysin, että toi tekee olkapäille jtn automaattisesti huonoa, ja kiristää/huonontaa yläkropan liikkuvuutta helvetisti. Liikkuvuden ylläpitämisellä voi varmasti vaikuttaa, mut en silti pidä. Mun teoriaa tukee myös kaikki penkkimiehet, keneltä kuulee, kuinka penkki on tappanu heidän olkapäänsä, ja sit noil on just tota kireyttä havaittavissa yhtä paljo. Omat kokemukset kireydestä tukee väitettäni myös, vaikken osaa tohon mitään tieteellistä heittääkään. Dippi sen sijaan on parantanu mun rinta/olkapään alueen liikkuvuutta todella paljon. Toi näkyy jo siinäki, ku vertaa ekoja videoita, mitä oon dipistä kuvannu, nykyhetkeen. Käsipainot ei myöskää tunnu kireyttävän lähellekkää yhtä pahasti, ku tankopenkki mulla. Ja tuntuu myös paremmin kohdelihaksissa, vaikken bodailekaan.
Oon tullu siihen lopputulokseen, et dippi, ja kässärit(pystäri kolmanneks=win) tukee myös paremmin kaikkea kehonpainoiluun liittyvää. Dippi itsestäänselvää, koska mekaniikka varsin samanlainen, ku tietyis liikkeissä. Kässärit siks, koska painojen stabilointi on paljo suuremmassa osassa. Kropan hallinta, ja stabilointi on aika olennaises osassa, teki sit käsilläseisonta juttuja, plancheja, tai vaikka rautaristiä.