Pakkislaisten omia treenivideoita

Meta title: 💥 Pakkislaisten omia treenivideoita – foorumin rautaisimmat suoritukset yhteen megaketjuun

Meta description: Keskustelua jäsenten treenivideoista, kehityksestä, tekniikoista ja kommenteista – näytä omasi ja anna palautetta muille.



View: https://www.youtube.com/watch?v=F1CabXbt5Zw&feature=youtu.be



6x200,5kg penkkiä eli enkkasarja. Voimien suhteen ois tainnu nyt olla parempaakin tarjolla, mutta rinta venähti viidennessä nostossa samasta kohtaa mistä repes 2v takaperin. Melkosissa kivuissa väkisin viimenen ja pelossa että ratkee kokonaan. Kireellä se olikin ja kipee jo lähtökohtasesti, buranalla mentiin tähän kokeiluun. Eiköhän tuon usko, ettei enää kestä se isompia painoja. Mutta eipähän jää harmittamaan kun 6x200 olin halunnu aina saada. Koskaan ei luovuteta ennenkuin tavoitteet täyttyy vaikka kipeetä tekis
 
^Todella siistiä penkkaamista! Näytti kyllä sen verran kevyeltä, että ilman mainitsemiasi kipuja ois varmaan toisto kaks tullut helposti lisää.
 
jsjarvn sanoi:
^Todella siistiä penkkaamista! Näytti kyllä sen verran kevyeltä, että ilman mainitsemiasi kipuja ois varmaan toisto kaks tullut helposti lisää.
Click to expand...

Kiitti. Meni kyllä nyt siihen nähen hyvin, että oli viimeksi ollut yli 200kg tangossa tammikuun lopulla. Ja vain yksittäisiä kertoja ollut yli 180kg tämän vuoden aikana. Eli tuntumaa edes noihin painoihin ollut käytännössä minkäänlaista. Kuitenkin jos oikeesti vahva haluis olla, niin mielestäni sillon pitäs treenatakin isoilla raudoilla. Olin jo haudannut haaveet, kun vajaa vuosi sitten voimajaksoa tehdessäni asetin sarjatavotteeks vähintään 6x200, joka jäi saavuttamatta(vitoseen jäi aina). Nyt tiesin, että tulee kyllä todnäk. kun noin muuten sarjakunnot punnerrusliikkeissä tuntunut olevan nousussa. Päätettiin treenikaverin kanssa ottaa kyykyssä ja penkissä voimatestit sarjojen muodossa nyt juuri ennen kevennysviikon alkua. Vetää nimittäin heti ylikierroksille intensiiviset sarjat raskaissa perusliikkeissä, kun ylikunnon jälkitilan kanssa edelleen kamppailen vaikka sen akuutista vaiheesta on nyt kohta 10kk kulunut.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
MrSiimalla olis kyl mahkut penkata 250kg, jos pystyis tekee maksimivoimaa ja paikat pysyis ehjänä...
 
Todennäkösesti olis teoreettiset mahikset, jos sen haluais ottaa agendaks ja siihen panostaa pidemmän aikaa(ja olis lujemmat nivelet ja kudokset). Mutta jossitteluksi jää se kun ei olis pääkoppaa/riittävää motivaatiota treenata enää systemaattisesti isoilla raudoilla. Ja kehonpainoa pitäisi nostaa tietenkin, jos penkkituloksen haluaisi maksimoida. Liian hoikka punnertajaksi oon mikäli absoluuttista maksimivoimaa hakis. Läskiks en ikinä enää syö itseäni ja olo on hirveä jatkuvasti sillon jos yli 110kg on. Eli jossitteluksi jää. Tuollakin sarjalla kun lähtis mun irtiottokyvyllä 235kg luokkaa vähintään sen kummempia piikkailematta. Kevyen 228kg nostin vajaa vuosi sitten 5x200 sarjalla. Varaa jäi. Enempää ei kiinnostanut(uskaltanut) kokeilla kun oli vaan +500 paunan salipenkki sen voimajakson tavoitteena. Kyllähän voimailuun olis yks lahjakkuuden piirre se, että on lujat nivelet ja kudokset. Monella tulee siinä raja vastaan ennenkuin voimatasoissa. Tämmönen ektomorphin luusto, eli ohuet luut/nivelet (+ tietysti kapeat raamit) ei tuohon voimailuhommaan ole se paras mahollinen. Ranteen ympärys esimerkiksi 17,5cm. Mutta penkkipunnerruksessa kapeasta hartialuustosta on myös tietyllä tapaa etua, kun rintalihas on pinta-alaltaan suppea. Minullakin ne paksunee herkästi ja rinta/rinnaltalähtö olikin aina se vahvin osa-alue sillonkin junnuna kun penkissä kisasin.

Ikää 27v ja vamma/kulumahistoria seuraava: vasen olkanivel väljä, oikea rintalihas revennyt, alaselän nikamissa on jotain mikä on estänyt vetoliikkeiden treenamisen "isoilla" kuormilla viimeisen vuoden ajan, oikeassa polvessa jotain kun leposärkyä mutta kestää useimmiten kyykyt ja hackit, kyynärpäät/ranteet toisinaan vihottelee punnerrusliikkeissä. Eli mulla ei voi kehua tuota paikkojen kestoa. Lämmittelen kuitenkin hyvin, käytän lämmittimiä kyynärpäissä ja polvissa aina ja läträilen linimenteillä. Lihashuoltoonkin nykyään jokseenkin tarpeeksi tulee panostettua. Ja vahva en ole ikinä ollut muutakuin punnerrusvoimaa tarttunut kohtuullisesti. Mutta onhan tässä sen 11,5v nosteltu punnuksia aktiivisesti max. muutaman viikon tauot pisimpiä treenitaukoja. Että kai tuo jossain aina näkyykin. Kohti tuntumakerhoa enemmän ja enemmän siirryttävä.

Mutta nykyään harrastelijana sopivan rennosti osaa ottaa ja nauttii tuosta treenaamisesta vaikkei äärirajoille repisikään itseään. Vaikka vanhana kilpapunnertajana tykkään punnertaa isoilla. Tai onhan tuota yli oman sietokyvyn treenattu silti, mutta oli siinä muutakin stressiä sillon taustalla. Joskus aikanaan oli pakkomielteistä, että pitää vähintään se 200kg saada luomuna penkattua. Niin ei se kovin hääppöstä ollut kun koko elämä alko mulla pyöriä sen ympärillä ja pitkän aikaa, hidasta kun se kehitys mulla aina ollut. 19-vuotiaana kun ekat penkkikisani kävin 180/67 mitoissa niin 120kg sain tulokseksi penkkipaidalla. Siihen nähden korkealla kuitenkin käyty, että mistään luonnonlahjakkuudesta ei voi todellakaan puhua.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
_MrSiima sanoi:
Tämmönen ektomorphin luusto, eli ohuet luut/nivelet (+ tietysti kapeat raamit) ei tuohon voimailuhommaan ole se paras mahollinen. Ranteen ympärys esimerkiksi 17,5cm.
Click to expand...
Ihan mielenkiinnosta, mihin sä itseäsi vertaat kun aina vähättelet itseäsi? :) Fredrik Smulteriinko? Nimimerkillä noin saman pituisena 17cm ranteen ympärys ja ei mua kukaan ole ektomorphiksi luokitellut.
 
Mies847 sanoi:
Ihan mielenkiinnosta, mihin sä itseäsi vertaat kun aina vähättelet itseäsi? :) Fredrik Smulteriinko? Nimimerkillä noin saman pituisena 17cm ranteen ympärys ja ei mua kukaan ole ektomorphiksi luokitellut.
Click to expand...

No siis en mielestäni vähätellyt tuolla ektomorphijutulla, rakenteellisesti tarkotin, vaikka nuo somatotyypithän on legendaa/teoriaa ja eihän ne nyt ihan niin päde tosielämässä kuin annetaan teoriassa ymmärtää. Menen kuitenkin niistä siihen kategoriaan ja se on kiistaton jos vaikka sitä luuston mallia tutkii. Olkapäät melkein kiinni kaulassa ja pitkät raajat, ohuet nivelet. Tuon takia minusta ei bodaria tulis tai siis voi saada kovin esteettistä X-mallista fysiikkaa. Ja sit tosiaan, että jos ruokahalun mukaan söisin ja en treenaisi niin paino olisi siinä 70 kilon pinnassa tällä 180cm pituudella. Ja kova metabolia/herkkä laihtumaan, jos on korkemmassa painossa. Armeijasta kotiutuessa oli se 67kg painoa. Tuskin kukaan voi väittää, etteikö voimailulajeihin paremmin soveltus lähtökohtasesti isoraamiset (leveä/paksu luusto ja nivelet) kuin ne luontasesti tikun malliset kaverit. Kun ne sietää sitä kuormitusta aika paljon enemmän, jos isoja rautoja tarkoitus nostella.

http://aijaa.com/L3QX8J

Ei parempaa kuvaa löytynyt, mutta tuosta ehkä näät sen kapeuden mistä puhuin ja ohuet nivelet. Toinen kuva kevät 2017 ja toinen 2010. Noin possukunnossa en kyllä nyt ole taas kun buustia on vähän ollut koneessa, kun tuossa kuvassa oli kuukausia menty ilman. Niin löysempi ja paineettomampi sitten niinä jaksoina, kun painon pidän sillon vakiona.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
_MrSiima sanoi:
No siis en mielestäni vähätellyt tuolla ektomorphijutulla, rakenteellisesti tarkotin, vaikka nuo somatotyypithän on legendaa/teoriaa ja eihän ne nyt ihan niin päde tosielämässä kuin annetaan teoriassa ymmärtää. Menen kuitenkin niistä siihen kategoriaan ja se on kiistaton jos vaikka sitä luuston mallia tutkii. Olkapäät melkein kiinni kaulassa ja pitkät raajat, ohuet nivelet. Tuon takia minusta ei bodaria tulis tai siis voi saada kovin esteettistä X-mallista fysiikkaa. Ja sit tosiaan, että jos ruokahalun mukaan söisin ja en treenaisi niin paino olisi siinä 70 kilon pinnassa tällä 180cm pituudella. Ja kova metabolia/herkkä laihtumaan, jos on korkemmassa painossa. Armeijasta kotiutuessa oli se 67kg painoa. Tuskin kukaan voi väittää, etteikö voimailulajeihin paremmin soveltus lähtökohtasesti isoraamiset (leveä/paksu luusto ja nivelet) kuin ne luontasesti tikun malliset kaverit. Kun ne sietää sitä kuormitusta aika paljon enemmän, jos isoja rautoja tarkoitus nostella.

http://aijaa.com/L3QX8J

Ei parempaa kuvaa löytynyt, mutta tuosta ehkäät sen kapeuden mistä puhuin ja ohuet nivelet. Toinen kuva kevät 2017 ja toinen 2010. Noin possukunnossa en kyllä nyt ole taas kun buustia on vähän ollut koneessa, kun tuossa kuvassa oli kuukausia menty ilman. Niin löysempi ja paineettomampi sitten niinä jaksoina, kun painon pidän sillon vakiona.
Click to expand...
Ehkä noi kehotyypit soveltuu paremmin treenaamattomalle. Harva heistäkään on suoraan yksi yhteen juuri tiettyä kehotyyppiä. Toki luusto ei treenillä muutu, mutta kyllä jonkinlaisen x-mallin saa jokainen aikaan. Se on totta että isoraamiset kaverit kestävät ihan eri tavalla raskaita painoja. Toisaalta taas aina on parempi pelata omilla vahvuuksilla, kuin jäädä liikaa miettimään niitä heikkouksia. Vahvuuksiakin sulta löytyy, koska ei kukaan täysin paskoilla geeneillä varustettu ota 200kg natuna tai edes roinalla, oli oma paino ja panostus mitä tahansa.
 
Joo ei voi täysin paskat geenit olla kun noin ylös pääsee punnerrusvoiman suhteen hetkellisesti. Mutta onhan niillä luontasesti riskeillä kavereilla paljon paremmat edellytykset olla todella vahvoja. Tän palstan Mywor tulee vaikka mieleen. Reippaasti alle vuoden treenillä 140kg penkistä ja isokokonen ukko luonnostaan. Mulla meni 4 vuotta samaan pisteeseen siis penkkivoimien suhteen treenata vaikkakin ravintopuoli eritoten kusi suurimman osan ajasta. Joo ei niitä 200kg penkkejä ihan paskoilla geeneillä saa, mutta monella myös siitä kiinni ettei yksinkertasesti kiinnosta siihen hommaan uhrata vuosikausia elämästään, että keskittys siihen juttuun. Voima pitää sillon kiehtoa ja kiinnostaa. Omista lähemmistä kavereistani yksi naturaali on ottanut yli 200kg ja MM-mitaleja oli ipf-varustepenkistä ja yleisen sarjan SM-kultaa ym. Douppaavista harrastebodaajista tai voimailijoista ei yksikään vaikka niitäkin tunnen paljonkin.

Minulla aika nopeeta häviää sitten ne voimat ja lihaksetkin vähän hitaammin, jos tulee treenitaukoja. Ensimmäisen kerran "treeniuralla" tuli loppukesästä motivaatio-ongelmien takia 2 viikon totaalitauko kun olin muuten todella alakuloinen silloisen elämäntilanteeni kanssa. Sen jälkeen kun palasin salille niin 8x120kg meni kyykyssä ja penkissä sama 150kg. Ja näsäviisaille voi kertoa että samat oli mehut päällä mitä nyttenkin. Pääsin kyllä 3 kuukaudessa sen jälkeen volyymibodailemalla entiselle ennätystasolleni suurinpiirtein kun noissa liikkeissä oli voimatasot 8x170kg ja 6x200,5kg. Eli tuloksia saa kyllä kun pitkäjänteisesti jos haluaa panostaa asiaan, mutta mitenkään helppoa varsinkaan niitä voimatasoja ole pitää ylhäällä jos vaikka sairastuu. Eipä ole onneks enää väliksikään kun penkkitulos ei ole se juttu. Mutta kilpavoimailijalle aika paskat geenit, että puoleksi vuodeksi meni aikanaan kisakalenteri uusiin, jos sairasti pari viikkoa nielutulehdusta 39 asteen kuumeen kera. Muistan, että jotkut geenifriikit seurakaverini nostelivat ennätyksiä muutama päivä oksennustaudin jälkeen. No se olikin varsin viisas päätös lopettaa se kisailuhomma aikanaan.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
_MrSiima sanoi:
Joo ei voi täysin paskat geenit olla kun noin ylös pääsee punnerrusvoiman suhteen hetkellisesti. Mutta onhan niillä luontasesti riskeillä kavereilla paljon paremmat edellytykset olla todella vahvoja. Tän palstan Mywor tulee vaikka mieleen. Reippaasti alle vuoden treenillä 140kg penkistä ja isokokonen ukko luonnostaan. Mulla meni 4 vuotta samaan pisteeseen siis penkkivoimien suhteen treenata vaikkakin ravintopuoli eritoten kusi suurimman osan ajasta. Joo ei niitä 200kg penkkejä ihan paskoilla geeneillä saa, mutta monella myös siitä kiinni ettei yksinkertasesti kiinnosta siihen hommaan uhrata vuosikausia elämästään, että keskittys siihen juttuun. Voima pitää sillon kiehtoa ja kiinnostaa. Omista lähemmistä kavereistani yksi naturaali on ottanut yli 200kg ja MM-mitaleja oli ipf-varustepenkistä ja yleisen sarjan SM-kultaa ym. Douppaavista harrastebodaajista tai voimailijoista ei yksikään vaikka niitäkin tunnen paljonkin.

Minulla aika nopeeta häviää sitten ne voimat ja lihaksetkin vähän hitaammin, jos tulee treenitaukoja. Ensimmäisen kerran "treeniuralla" tuli loppukesästä motivaatio-ongelmien takia 2 viikon totaalitauko kun olin muuten todella alakuloinen silloisen elämäntilanteeni kanssa. Sen jälkeen kun palasin salille niin 8x120kg meni kyykyssä ja penkissä sama 150kg. Ja näsäviisaille voi kertoa että samat oli mehut päällä mitä nyttenkin. Pääsin kyllä 3 kuukaudessa sen jälkeen volyymibodailemalla entiselle ennätystasolleni suurinpiirtein kun noissa liikkeissä oli voimatasot 8x170kg ja 6x200,5kg. Eli tuloksia saa kyllä kun pitkäjänteisesti jos haluaa panostaa asiaan, mutta mitenkään helppoa varsinkaan niitä voimatasoja ole pitää ylhäällä jos vaikka sairastuu. Eipä ole onneks enää väliksikään kun penkkitulos ei ole se juttu. Mutta kilpavoimailijalle aika paskat geenit, että puoleksi vuodeksi meni aikanaan kisakalenteri uusiin, jos sairasti pari viikkoa nielutulehdusta 39 asteen kuumeen kera. Muistan, että jotkut geenifriikit seurakaverini nostelivat ennätyksiä muutama päivä oksennustaudin jälkeen. No se olikin varsin viisas päätös lopettaa se kisailuhomma aikanaan.
Click to expand...
Ja Jarno Olmala otti 160kg penkistä vuoden treenillä. Toisaalta tuokaan ei kerro kaikkea. Ei se vuosien painiminen mitään läpsyttelyä ole. Kuinka moni oikeasti treenaa alkuajat optimaalisesti? Tällaisena amatöörinäkin tulee mieleen, että onko sulla ollut koskaan valmentajaa treenejä suunnittelemassa, kun tuo kunnon katoaminen tuntuu aika erikoiselta? Kuitenkin treenipohjaa on vuosia, jolloin ei pitäisi enää valtavia pudotuksia voimissa yhtäkkiä tapahtua. Tosin en ole mikään valmentaja, niin pohjaan tämän vain omiin kokemuksiini.
 
Kyllä se on mulla geeneissä. Kun tässä on monella eri tyylillä treenattu se yli vuosikymmen. Eli aika erikoinen tämä minun kroppa/hermosto toimimaan. Se menee äkkiä uneen kun treenaaminen katkee ja hitaasti tulee aina takas. Ei oo valmentajaa ollu, just sen takia kun mitkään normaalisysteemit ja valmiit voimaohjelmat ei mulla oikein toiminu sillonkun penkkasin tosissaan. Löyty itselle sopiva tyyli ja sitä sitten noudatin. Ja nykyään kun ainut tavoite olis saada lihaksia vähän kasvamaan, niin en näe järkeväksi rahallisesti valmentajaan panostaa. + Tuntee oman kroppansa aika hyvin kun on näin pitkään treenaillut. Tosin nyt tuota bodailuakin rajoittaa tuo ylikuntohomma, kun se hermoston kuormituksen sietokyky ei ole lainkaan normaalilla tasolla. Ihan basic metodit oltava. Ei tästä saliurasta mulla tule jäämään yhtään mitään tai aika vähän käteen, jos tämän lopettas tai vaihtas harrastusta Mulla oli kuitenkin kestävyysurheilua, yleisurheilua ja palloilua taustalla koko ikä lähes ennenkuin salilla rupesin käymään. Vuoden treenin jälkeen meinas 60kg jäädä pohjaan vielä kyykyssä. Tosin siitä johtuneekin, että se kyykky ei vahvaksi voi ikinä tullakaan muutakuin lähtötasoon huomioiden. Mutta siis urheilutaustoihin nähden keskivertoo huomattavasti heikompi kaveri luontasesti olin. Douppaamisen kun joskus alotin tehdessäni fyysistä 3-vuorotyötä niin koskaan en päässy lähellekään samoihin voimatasoihin (oisko ollu 170kg ykkönen penkki övereiden lomatuurauksien jälkeen) mitä olin naturaalina aiemmin tehnyt, hyvä jos lihasmassankaan suhteen. Nyt tässä on pystytty tekemään taas salin ehdoilla kaikki.
 
Joo elikkä kokeilin 10x9 penkkireenin jälkeen pendlay-soutuja, mutta kokeilin sittenkin yhellä kädellä repimistä.
Vaikka olin tosta penkkireenistä aivan puhki, ja tein jo muutaman sarjan kahella kädellä, niin sain kuitenkin revittyä aikaisemman ei-edes-ykkösmaksimin yhenkäden soudussa kolme toistoa (100 kg).
Kyllä nyt vaan jaksaa

View: https://www.youtube.com/watch?v=SZFg5LB-CXA
 
TomiTheHuge sanoi:
mrsiima on kyllä selittelyn mestari viestien pituuksien perusteella.
Click to expand...

Aina ollu. Oisko ammattitauti tuo jaarittelu kun insinööri koulutukselta ja tykkää analysoida yhtä sun toista. Johtui kyllä nyt tasan siitä, että halusin vastailla noihin Mies847:n viesteihin melko perusteellisesti. Ja kun oli jossiteltu mihin olisi potentiaalia, niin kyllähän se jossittelu on täysin turhaa mutta jatkoin spekulaatiota. Tuon verran tuli otettua ja tyydyn siihen. Tuskin tarvihtee enää minun penkkailuvideoita katsella koskaan täällä.

Mutta mielestäni en ole pelkästään juttumies, yleensä olen ne tavoitteet saavuttanu mitkä olen itselleni asettanut. Että on sitä töitäkin tehty eikä pelkästään jossiteltu. Taso on aikanaan nuorena kilpailuissa mitattu eikä pelkästään nettifoorumin spekulaatioketjussa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Edusta sinä sitä miehisyyttä, minä pysyn mikkihiirenä kun ei muuhun ole :) Testo, perkele ja No Excuses ;) Eiköhän niitäkin leijonia vielä löydy niin ei feminismi ota valtaa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom