Jos analyyttisyys olis joku miehuuden mittari, täällä ei olis ikinä saatu mitään aikaan. Edison ois lamppua keksiessään haistattanu vitut ja poltellu soihtuja, Fleming ois antanu heittäny homeisen penisilliiniastiansa roskikseen ja jatkanu yöhoitsujen lykkimistä pikkutunteina.
Mee ite ottaa +220kg penkistä ilman mitään treenianalyysia. Tota ei tee kukaan (joo poikkeus on aina) tällä planeetalla. Jossittelu on osa kehitystä ja miten tuo nyt edes on mitään selittelyä, kun suurin osa ei ees tiedä ukosta muuta ku nimimerkin?
On täällä vuosikymmeneen tullut spekuloitua yhtä sun toista, kun ei ole ollut parempaakaan tekemistä. Hauskaa, että joku vetää johtopäätökset persoonasta nettikirjotteluiden perusteella. Monella muullakin se muuttuu jossitteluksi viimestään siinä vaiheessa, kun paikat ei enää kestä tehdä sitä mitä voimatasot antaisivat myöten. Sillon kun raw-penkki liikkuu huomattavasti lähempänä 250 kuin 200, niin vammautuneiden lista on pitkä tässäkin maassa. Ja eritoten hoikempien kavereiden kohdalla tuntuu ne paikat särkyvän useilla muillakin kun tuonne mennään. Kyllä varmasti voi löytyä lahjakkaita kavereita, jotka näitä tuloksia pitäisi pilkkanaan junttitreenillä. Semmostahan se mullakin nykyisin on ollut. 4x8-10. Ei ole tarvetta muihin itseä verrata varsinkaan kun ei ole minkään sortin kilpaurheilija ollut vuosikausiin. 5 peräkkäisenä vuonna yli 200kg raw-penkistä(kahtena ensimmäisenä naturaalina AD-sopimuksen alla). 4x200kg (@99kg), 10x180kg(@110kg), 16x160kg(
@105kg), 2x1 220kg @100kg, 5x200kg (@107kg), kevyt 1x228kg(@110kg) ja 6x200,5kg (@109kg). Pituus 1,8m. Satunnaisina ajankohtina otettuja. Monelta arvostelijalta jää nuokin ottamatta treenityylistä riippumatta, sen tiedän.
Sanotaanko näin, että aika kovina jätkinä pidän itse kaikkia, jotka treenaa voimanostoliikkeitä vuodesta toiseen systemaattisesti ja progressiivisesti. Se on todella kaukana mukavuusalueelta. Ei ois minusta enää semmoseen. Viimesin kokemus vajaan vuoden takaa, kun 6 viikkoa tein progressiivista voimaharjottelua penkissä, että kokeilen meneekö se 500 paunaa rikki. Nytkin melkoset kolotukset nivelissä ja joka paikka kipeenä oli tuon sarjatestin jälkeen, vaikkei rautaa ollut kun reilu 2. Toki tottumaattomuutta kun reenannut paljon pienemmillä painoilla, mutta silti. Minä tein nuo kokeiluni silkasta rakkaudesta penkkipunnerrukseen ja entisillä kilpanostajan pohjilla se voima nousee jollekin tasolle sama miten sitä hinkuttaa. Mitään intressejä tai pakollista tarvetta olisi ollut edes 200kg viimeisinä vuosina tankoon lastata. Sillon kun nostelin kilpaa niin tein systemaattisesti duunia sen penkkituloksen eteen ja oli kova paine olla joka kerta parempi kuin edelliskerralla. Kaikki tietää ne syyt miksi nykyään lähtisi helposti enemmän voimaa treenityylistä ja progression puutteesta johtumatta, kun lihasmassaa on tullut jonkin verran lisää.
