Paastoaminen

[Vir Aeternus]

Samoilla lämpöisillä voit paastota vaikka 21 vuorokautta tai enempikin jos on mistä ottaa. Pelkästään psykologiset syyt katkaisee yleensä paaston. Tulee jotain epäröintiä tms. Seitsemän päivän kohdalla olet jo syvällä paastossa. Mikään ei enää muutu niin kauan kuin rasvaa kropassa riittää. Toki viikko on mainio paasto jo. Mutta voithan siitä jatkaa päivä kerrallaan.

Tee itsesi kanssa vain yksi tiukka sopimus, ja se kuuluu näin; Paastoa ei ikinä syömällä katkaista eikä päätöstä katkaisusta tehdä päivällä, illalla eikä yöllä. Päätökset tehdään aamun aikana.

Eli jos on heikkoja hetkiä niin aina siirrät seuraavaan aamuun koko ongelman. Mietit vaan että no katsotaan aamulla. Aamuisin yleensä on yön jäljiltä aivan huippu seesteinen olo ja on helppo tehdä päätös että jatketaan ainakin tämä päivä paastossa. Tälleen voi venyttää päivä kerrallaan pitkälle alkuperäisen tavoitteen yli. Päivän kerrallaan. on kaikinpuolin hölmöä kesken päivän muuttaa suunnitelmaa. Helpoin aloittaa aamulla yön jälkeen paasto, ja järkevää myös aloitella kevyt syöminen aamulla/aamupäivällä sitten kun sen aika on.

Erittäin hyvä vinkki, kiitos tästä. Tänä aamuna teen sitten päätöksen katkaista paaston tänään kello 17, on nimittäin todella heikko olo ja kahdet todella heikot unet takana. Eilen katkonaista unta muutama tunti, tänä yönä nukahdin puoli kolmelta ja heräsin 6:36. Lopetetaan tänään tähän tältä erää ja yritetään uudestaan pian.

Kolme vuorokautta syömättä on alle puolet tavoitteesta, mutta silti aika kova suoritus itelleni eikä tuossa numerossakaan mitään häpeämistä oo. Ja oli tästäkin hyötyä, tajusin juuri tuon oman häiriintyneen suhteen ruokaan ja sitä hyväksyessä tajunnut myös, että multa on aina puuttunut kohtuus syömisestä. Joko teen kohtuuttoman kovia ryhtiliikkeitä joiden ylläpito ei oo ollut mahdollista, tai sitten toisesta ääripäästä "millään ei oo mitään väliä" syömistä vailla mitään kuria tai tolkkua. Kohtuutta ja kärsivällisyyttä tarvii, uskon että ne on avain kestävään itsekuriin omalla kohdallani.

Loppukaneettina heitän, että paastoilu ihan vitun jees ja päiväkirjan pitäminen auttanut havaitsemaan näitä hulluja käytösmalleja, joten suosittelen sitä kaikille jotka tunnistaa itsensä tästä mun tekstistä ja haluavat ryhtyä kokeilemaan jotain vastaavaa.

 

[Pawiaani]

Erittäin hyvä vinkki, kiitos tästä. Tänä aamuna teen sitten päätöksen katkaista paaston tänään kello 17, on nimittäin todella heikko olo ja kahdet todella heikot unet takana. Eilen katkonaista unta muutama tunti, tänä yönä nukahdin puoli kolmelta ja heräsin 6:36. Lopetetaan tänään tähän tältä erää ja yritetään uudestaan pian.

Kolme vuorokautta syömättä on alle puolet tavoitteesta, mutta silti aika kova suoritus itelleni eikä tuossa numerossakaan mitään häpeämistä oo. Ja oli tästäkin hyötyä, tajusin juuri tuon oman häiriintyneen suhteen ruokaan ja sitä hyväksyessä tajunnut myös, että multa on aina puuttunut kohtuus syömisestä. Joko teen kohtuuttoman kovia ryhtiliikkeitä joiden ylläpito ei oo ollut mahdollista, tai sitten toisesta ääripäästä "millään ei oo mitään väliä" syömistä vailla mitään kuria tai tolkkua. Kohtuutta ja kärsivällisyyttä tarvii, uskon että ne on avain kestävään itsekuriin omalla kohdallani.

Loppukaneettina heitän, että paastoilu ihan vitun jees ja päiväkirjan pitäminen auttanut havaitsemaan näitä hulluja käytösmalleja, joten suosittelen sitä kaikille jotka tunnistaa itsensä tästä mun tekstistä ja haluavat ryhtyä kokeilemaan jotain vastaavaa.

Joo ekaksi paastoksi kolme päivää oikein hyvä! Siitä olen varma että ihan näillä hetkillä se olisi myös helpottunut eli se flow tila kyllä tulee sieltä ja sen jälkeen se ei oo minkäänlaista kurjuutta..

 

[Vir Aeternus]

Joo ekaksi paastoksi kolme päivää oikein hyvä! Siitä olen varma että ihan näillä hetkillä se olisi myös helpottunut eli se flow tila kyllä tulee sieltä ja sen jälkeen se ei oo minkäänlaista kurjuutta..

Voi olla näin, mutta tuo nukkuminen on mennyt niin kertakaikkisen surkeeksi, että nyt riittää. Just kävin aamulenkin koiran kans ja olo on kymmenen kertaa vielä kurjempi varmasti nukkumattomuuden takia. Viiteen asti jatkan, että tulee se 3vrk täyteen mutta sitten riittää tältä erää. Kirjataan havainnot, opitaan niistä ja ens kerralla paremmin.

 

[Dona]

Tässä on hyvää asiaa.


View: https://youtu.be/ri5WIe2FHGY

 

[darker]

Kolme vuorokautta syömättä on alle puolet tavoitteesta, mutta silti aika kova suoritus itelleni eikä tuossa numerossakaan mitään häpeämistä oo. Ja oli tästäkin hyötyä, tajusin juuri tuon oman häiriintyneen suhteen ruokaan ja sitä hyväksyessä tajunnut myös, että multa on aina puuttunut kohtuus syömisestä. Joko teen kohtuuttoman kovia ryhtiliikkeitä joiden ylläpito ei oo ollut mahdollista, tai sitten toisesta ääripäästä "millään ei oo mitään väliä" syömistä vailla mitään kuria tai tolkkua. Kohtuutta ja kärsivällisyyttä tarvii, uskon että ne on avain kestävään itsekuriin omalla kohdallani.

Sehän oli erinomainen kokemus, ja haastava. Jos ajatellaan normipulliaista, niin sietämätön nälkä tulee jo lounaan skippaamisesta. Minusta nuo tekemäsi havainnot ovat arvokkaita. Itse en nykyään aseta mitään tiettyä aikarajaa paastolle, menen päivä kerrallaan. Yöunien heikentyminen on aika yleistä, ja ei ole syytä jatkaa jos ei saa unta. On spekuloitu, että paastotessa hereillä ololle on evolutiiviset syyt. Hormonitoiminta muuttuu ja pistää etsimään ravintoa. Itsellä unentarve myös vähenee, mutta olo on kuitenkin keskimäärin ok. Päivisin energiataso kuitenkin minulla paastotessa on erilainen, se vaihtelee päivittäin enemmän kuin muulloin. Päivät 2-3 on yleensä hankalimpia, mutta niistä tulee harjoittelun myötä kyllä huomattavasti siedettävämpiä. On siis kuunneltava omaa kroppaa, ja jokainen paasto voi olla kokemuksena erilainen.

Tein edellisessä ammatissa ruokavalio- ja elämäntapaohjausta terveellisempään suuntaan erilaisille ihmisille, ja tuo kuvailemasi kohtuuttomuus on erittäin yleistä, kun yritetään muuttaa elämäntapoja. Siitä voidaan käyttää nimitystä mustavalkoinen ajattelu, tai "kaikki tai ei mitään" -ajattelu. Ongelma on siinä, että näin ajatellessa ilmiöistä katoaa nyanssit, ja asia koetaan sitten joko hyväksi tai pahaksi, tehokkaaksi tai tehottomaksi, hyödyttäväksi tai haitalliseksi jne. Eli lähinnä ääripäiden kautta. Tämä tekee vaikeaksi käsitellä monimutkaista ilmiötä kuten elämäntapamuutos, joka älyn tasolla voi olla erittäin simppeli kokoelma rivejä paperilla, mutta todellisuudessa jotain aivan muuta. Esimerkiksi pyrkimys muutokseen nähdään epäonnistumisena yksittäisen harha-askeleen kautta vaikka todellisuudessa olisi voitu ottaa 9 hyvää askelta ja 1 ei niin hyvä, ja elämässä on voinut tapahtua stressaavia asioita samaan aikaan. Kyseessä on siis eräänlainen kognitiivinen vääristymä, josta ihminen ei aina välttämättä ole täysin tietoinen.

Päiväkirjan pitäminen on erinomainen tapa. Olen sitä itsekin harrastanut ja moni ohjattava sai siitä hyötyä, varsinkin jos muutosta kohti pyrki lähinnä omin voimin. Koska usein on vain hyväksyttävä, että tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, niin on valaisevaa palata omiin kokemuksiin päiväkirjan kautta, koska muuten ne tuppaavat unohtumaan suhteellisen nopeasti arjen kiireissä. Pysyvä muutos syntyy yleensä sellaisesta itseään ruokkivasta kehästä, jossa on mahdollisuus välillä pysähtyä ja arvioida omaa tekemistä, antaa palautetta ja muuttaa niitä asioita jotka ovat osoittautuneet toimimattomiksi.