Niin vänkäänkin, minkäs teet? Painoarvoa kirjoituksillani ei varmasti ole minkäänlaista. En ole kertonut ratkaisua mihinkään, koska en usko toimivaa ratkaisua tietäväni. Näen parempana olla kertomasta puolittaisia ratkaisuja, kuin lähteä sinun malliisi, jossa vaan huudetaan vaahto suussa että asiat pitäisi hoitaa. Vaikka pakkohoidolla tai hoitoonohjauksella (näitä et kuitenkaan tarkemmin avannut, vaikka pyysin sua kertomaan mitä oikeastaan noilla tarkoitat).
Ei kelpaakaan, koska ne ovat puolittaisia. kts. edellinen kohta. Kysyin sinulta aiemmin, että mitä todellisuudessa noilla vaihtoehdoillasi tarkoitat, koska ne ovat lakiteknisesti täysin eri asioita. Lisäksi, jos viittaat tuohon ehdotukseesi että pienestä hallussapidosta ei rankaista, niin aiemminhan sanoit että "asiat pitää hoitaa ennenkuin mummot ja räsäset äänestää laillistamisen puolesta". Ymmärrän, että liität tähän myös dekriminalisoinnin, korjaa jos olen väärässä. En siis pidä johdonmukaisena ajatustasi, että voitaisiin dekriminalisoida lievä hallussapito, jotta voitaisiin kansanäänestyksellä lieventää huumausainelakeja.
Kyllä yritän, koska intternez. Kommentoin siksi kirjoituksiasi, jotta ymmärtäisit asian monimuotoisuuden. Mielestäni sulla on aivan naurettavan kapea perspektiivi tähän asiaan, minkä todistaa kyvyttömyytesi vastata suoriin kysymyksiin (muidenkin kirjoittajien esittämiin). Surullista on se, että suurimmalla osalla kansasta on kapea perspektiivi tähän asiaan. Ei mietitä asiaa sen laajemmin, vaan huumeet pitää olla laittomia koska ne on jo laittomia ja narkit on ilkeitä. "Ei oo pakko narkata"- mentaliteettia siis tarkoitan, joka sullakin paistaa suoraan läpi. Vänkään myös sen takia, että se on tarpeellista, jopa pakollista, sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat vain päättäneet jonkin asian olevan jotain. Täten voidaan torpata kaikki perustellut argumentit millon milläkin idioottimaisella perusteella.
Voisitko nyt siis tehdä samoin kuin minä, ja oikeasti vastata suoriin kysymyksiin. Sekä minun, että muidenkin esittämiin?
Jos vänkäät ja minä vänkään, kutsuttanee tätä täten keskusteluksi.
Vaahto suussa en koe huutavani mitään.
Kuten sanottu, en minäkään ole sanonut tietäväni absoluuttista totuutta toimivaan päihdepoliittiseen ratkaisuun. Kuitenkin poiketen täällä vellovasta yleisestä ajatusmallista, minä yritän ottaa huomioon riskejä joita vapauttaminen (oli sitten dekriminalisointi, vapautus, osavapautus jne.) voisi (huom! -isi pääte) tuoda tullessaan.
Tähän minulla ei monen mukaan ole mitään pohjaa, mutta kuitenkin näillä samoilla nimimerkeillä olisi pohjaa sitten väittää että verotuloja tulee... Määrittelemättä sen tarkemmin paljonko on käyttäjiä, paljonko tulee euroja, miten ne eurot hyödynnettäisiin jne. Ja jos näitä lukuja sitten esitetään, ovat ne yhtälailla arvailuja miten on minunkin mustamaalaama tulevaisuus, jos pilvi vain yksi kaunis päivä laillistettaisiin (ääriesimerkki).
Olen ottanut esille monia asioita. Pakkohoito ja hoitoonohjaus esimerkiksi. Nämä eivät ole missään määrin samoja asioita. Tietystikään.
Kuitenkin minusta saa esittää monia eri asioita ja vänkäämiseen osallistuvan päättelen ymmärtävän, että en pidä niitä samoina asioina.
Mielestäni on monimuotoisempaa ajatella päihdepolittiikkaa ja siihen liittyviä ratkaisuja myös kriittisessä mielessä. Asiat kun eivät tässä maassa mene, eivätkä tule menemään uruguayn tyyliin.
Oletan myös, että jos viittaan hoitoonohjaukseen tai pakkohoitoon, niin ei tarvitse sana sanalta selittää niiden sisältöä. Vaan oletan tosiaan, että sinäkin tiedät aiheesta niin paljon että tiedät mitä esim. portugalissa ja mexikossa tehdään asioille päihteiden käytön suhteen.
En tiedä miten tämän tarkemmin selittäisin?
Ja vielä kerran sinulle tomppa: Minä puollan vapauttamista useimmilta elämän osa-alueilta, myös päihteiden osalta. MUTTA (tää on nyt se kriittinen ja tätämyötä ehdotuksellinen ajatukseni - eli ei fakta) olen sitä mieltä, että tuntien Suomen nykyistä lainsäädäntöä sekä tapoja toimia politiikan tasolla Suomessa, en pidä realistisena ratkaisuna puhua pilven dekriminalisoinnista, saatika vapauttamisesta ilman että otetaan huomioon huomattava määrä riskejä (osa riskeistä on tietysti päättömiä, kuten on myös positiivisten puolten kanssa) ja tehdään suunnitelma ennen kuin päätös.
Ei se oikeasti ole niin pelottava tai erikoinen.
