Ihme ruikuttamista ihmisiltä... Muutin kotoa 16-vuotiaana, ekan vuoden elin lähinnä vanhempien avustamana ja satunnaista duunia äidin yrityksessä tehden. Tokana vuonna, samana kesänä kun täytin 17, sain töitä ja siitä lähtien olen elättänyt itseni ihan kokonaan itse.
Tienaan tosi vaihtelevasti, 350-700e/kk, riippuen aina siitä miten paljon pystyn koulun puolesta tekemään. Opintotukea saan muistaakseni about 400e, mutta ne menevät suoraan toiselle tilille eli maksan vuokran aina palkasta. Opintotukitililtä otetaan sitten loppukuusta rahaa jos tarvitsee. En ole kertaakaan kärsinyt rahapulasta. Käyn baareissa aika usein, on puhelin ja netti, käyn salilla, shoppailen yms... Ei ole mielestäni suuri uhraus käydä töissä 1-3 iltaa viikossa ja elää loput ajasta ilman rahahuolia.
On jotenkin hassua että porukka valittaa aina tukien pienuudesta ja siitä miten opiskelijana on pakko syödä makaroonia päivästä toiseen kun itse on tässä iässä ollut jo vuoden töissä ja elellyt ihan mukavasti
omilla tuloillaan. Onhan se tietty välillä raskasta, esim. silloin kun aloitin tein töitä 2 viikkoa putkeen JOKA ilta, päivät olivat tyyliin: kasilta kouluun, sieltä suoraan duuniin, duunista olin kotona 12 aikaan yöllä. En tietenkään normaalisti tee noin pitkiä putkia, mutta silloin tuo oli 'koeaika' minkä takia yleensäkin sain työn
Olisihan se kiva saada ilmaista rahaa vaikkapa 1000e/kk, mutta olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseeni. Ensi vuonna mulla tulee olemaan 2 ylioppilastodistusta (suomalainen ja kansainvälinen) sekä yli vuosi työkokemusta, enemmän kuin monella muulla tämän ikäisellä. Opintotuista ruikuttaminen on turhaa, koska omaan rahatilanteeseen voi ihan itse vaikuttaa niin paljon.
