Opiskelijoilla on kuitenkin mahdollisuus halpaan asuntoon, halpaan ruokaan useimmissa opiskelukunnissa jopa 2 kertaa päivässä, halpaan matkustamiseen yms. Kaikkeen tuohon opintotuki riittää, mutta jos opiskelija ei tyydy asumaan solussa ja elämään sen hetkisen elämän tilanteen mukaan, niin se on hänen velvollisuutensa hommata rahat asiaan, ei valtion.
Opiskelijoilla on kuitenkin hyvin paljon mahdollisuuksia elää opintotuen rajoissa suuren etumäärän takia, mitä esim. työttömillä ei ole.
Niin, mahdollistaa halvan asumisen. Entäs sitten kun se mahdollisuus syystä tai toisesta lähteekin pois? Itselläni kävi juuri näin - oli avokin kanssa kämppä, jonka vuokra oli kiva - se 220e kuussa henkeä kohden. Mutta kun liitto kariutui niin ei ollut mahdollisuutta asustaa siinä mökissä enää yksin, vaan oli pakko vaihtaa. Ja sitten kun tämä koko rumba sattuu käymään sen ihanan hakupiikin aikaan, niin eipä niitä helppoja halpoja asuntoja ollutkaan ihan missä tahansa tarjolla.
Käsittääkseni valtion ateriatuki on mahdollista myöskin saada vain kerran päivässä. Tästä eväästä joutuu maksamaan sen 2,35e lähes paikassa kuin paikassa - ja on muuten aika turhaa ilmoitella, että perähikiän lähiöamiksessa ruokaa saa halvemmalla, kun ruokailuun on aikaa se 30 minuttia, jos sitäkään. Pelkästään näihin sapuskoihin menee siis jo reilut 50 euroa kuussa. Asumisesta kun joutui sitten maksamaan sen 300e, päälle vielä vesi 17e, vakuutukset ja sähkö, niin alkoi muuten opintotuki olla aika vähissä. Kun opiskelijan pitää vielä päivittäin liikahtaa sinne koululle opiskelemaan, mitä tietääkseni esimerkiksi työttömien ei tarvitse tehdä.
Ei siinä mitään, minä otan kyllä lainaa enkä jää ruikuttamaan. Töissäkin käyn kun vain ehdin - itselläni kun onneksi on kokemustakin pohjalla niin sain työpaikan, jossa pystyin sanelemaan käytännössä itse työaikani ja työmääräni, omalta alaltakin vielä; tuskin ihan jokaiselle opintojensa alkupuolella olevalle vastaavia mahdollisuuksia tarjotaan. Mutta sopisi kyllä valmistuneiden palkoissakin alkaa tuntumaan se, että opiskelu alkaa siirtymään "pehmeästi" entistä enemmän omalla tai lainarahalla maksettavaksi valtion tukien sijaan.
Minä voisin luopua tuista kokonaan, kunhan se myös sitten tuntuisi palkoissa. Voisin silloin jopa maksaa lukukausimaksuja - sehän olisi selvä sijoitus tulevaisuuden omaan hyvinvointiin, kouluja voisi käydä paljon pidempäänkin.
Kun samaan aikaan jopa virallisissa kannanotoissa puhutaan siitä että eihän opiskelun tarkoitus ole niinkään se paremman tulotason takaaminen vaan mielenkiintoisempien työmahdollisuuksien saaminen, niin tekee mieli alkaa purkualalle hommiin hakkaamalla päätä seinään. Onhan se työnteko kuitenkin sellainen hupi että sen eteen kannattaa ihan lainaa ottaa..
Täällä taikamaassa on tilanne vähän toinen. Koulussa käydään isin rahalla (ja autolla ja ...) ja sitten kun valmistutaan niin mennään toimittamaan tyhjää siihen firmaan missä isi on johtoportaassa. Opiskelu siis kannattaa :D
Jollei firma ole saksalainen, ja herra isoherra päätä että olkoot vaikka kuka isäsi niin jos ei hommat hoidu niin kenkää tulee. Näin nimittäin kävi useammallekin paikallisella Siemensillä "töissä" olleelle nuorelle tässä jonkin aikaa takaperin. Voi kyynel.