Onko tässä mitään järkeä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja J..
  • Aloitettu Aloitettu

J..

Liittynyt
7.12.2010
Viestejä
5 792
Nyt haluaisin ihan rehdin mielipiteen ihan koulutetuilta henkilöiltä kuin tavallisilta treenaajiltakin. Elikkäs mulla on 18-vuotis synttärit tuossa lokakuussa ja olen miettinyt, kun en parempaa lahja ideaa ole keksinyt ja toiveita kyseltiin jo ( :wtf: ), että voisin pyytää porukoita ostamaan valmennusta joltain valmentajalta. Mutta onko se sen hinnan arvoista? Vai riittääkö se, että on non-stoppina opiskellut jo 2 vuotta kaikkia mahdollisia treeni ja ravinto asioita netin välityksellä, syö näiden ohjeiden mukaan ja treenaa fiksusti? Onko valmentajilla jotain vielä spesiaalimpaa tarjottavaa?

Jos tavoitteenani sanottaan nyt olevan nousta lavalle ehkä joskus intin jälkeisenä vuonna eli 2014 niin voisiko tuosta olla jo apu tuota tavoitetta kohtaan? Vai onko kenties tuollaisesta ravinto-ohjelmasta enemmän haittaa, kun en pysty osaan aterioista niin paljon vaikuttamaan (koululounas ja vkl perheen kanssa yhteisiä aterioita)?

Näihin kysymyksiin jos olisi mahdollista saada jonkin näköistä vastausta ja mielipidettä yleensäkin asiasta. Vai onko parempi idea vain pyytää rahoitusta 12kk salikorttiin sitten, kun muutan jonnekin opiskelemaan? :rolleyes:

Peace & Keep liftin'
 
Mitä mä nyt sua täälä olen seurannut ja apua itsekin saanut sulta niin mä uskon, että millään ammattilaisella ei sulle hintansa arvoista tarjottavaa tietojen pohjalta ole. Uskon, että opittu tietosi kompensoituu myös treeneihin..

Jos et muuta lahjatoivetta keksi niin miksi ei. Itse ainakin saisin tämän vanhan motivaation päälle vielä hurjan motivaatiobuustin treenaamiseen jos mulla olisi joku valmentamassa. Sen avulla voisit saada vielä enemmän treeneistäsi irti, mitä nyt olet saanut. Enemmänkin se varmaan kohdallasi olisi ns. henkistä tukea, mitä sieltä suunnalta saisit.. Toki myös varmasti treeneihin asioita, mitä vielä et ole kokeillut..

Summasummarum.. Itse ostaisin sillä valmentajan hinnalla kymmenen vuoden herat :)
 
Jos et pysty ohjeita ja ruokavaliota noudattamaan 100% ni se tietysti syö jo osan kunnon kouluttajan antamasta hyödystä. Myöskin yliopisto/ammattikorkeeopiskelut ekoina vuosina vie helvetisti aikaa treenaamiselta ja rahavarat ei päätä huimaa ilman opintolainaa&opintojen ohessa työskentelyä joten kyllä ennemmin pyytäsin rahat siihen salikorttiin.

Ensimmäistä kertaa kun oot menossa lavalle vasta vuonna 2014 ni ite varmasti tekisin omalla tavalla työtä pitäen tuon deadlinen mielessä, kuitenkin välissä on armeija ja vaikka mitä joku sanos ni kisoihin ei pysty armeija-aikana valmistautumaan jos meinaa panostaa tetsailuunkin 100%. Jos homma sujuu ominpäin ekoja kisoja ajatellen ja kisan jälkeen tuntuu siltä että haluaa kilpailla vielä uudestaan / jostain syystä hommat menee vituiks ja silti on halua kokeilla uudestaan ni SIT ottaa ulkopuolisen jelppaamaan että pääsee entistä parempaan kuntoon ja saa uusia näkökulmia kehityksen jatkamiseen.
 
Kannatan salikortin hankkimista.
 
J.. sanoi:
Nyt haluaisin ihan rehdin mielipiteen ihan koulutetuilta henkilöiltä kuin tavallisilta treenaajiltakin. Elikkäs mulla on 18-vuotis synttärit tuossa lokakuussa ja olen miettinyt, kun en parempaa lahja ideaa ole keksinyt ja toiveita kyseltiin jo ( :wtf: ), että voisin pyytää porukoita ostamaan valmennusta joltain valmentajalta. Mutta onko se sen hinnan arvoista? Vai riittääkö se, että on non-stoppina opiskellut jo 2 vuotta kaikkia mahdollisia treeni ja ravinto asioita netin välityksellä, syö näiden ohjeiden mukaan ja treenaa fiksusti? Onko valmentajilla jotain vielä spesiaalimpaa tarjottavaa?

Jos tavoitteenani sanottaan nyt olevan nousta lavalle ehkä joskus intin jälkeisenä vuonna eli 2014 niin voisiko tuosta olla jo apu tuota tavoitetta kohtaan? Vai onko kenties tuollaisesta ravinto-ohjelmasta enemmän haittaa, kun en pysty osaan aterioista niin paljon vaikuttamaan (koululounas ja vkl perheen kanssa yhteisiä aterioita)?

Näihin kysymyksiin jos olisi mahdollista saada jonkin näköistä vastausta ja mielipidettä yleensäkin asiasta. Vai onko parempi idea vain pyytää rahoitusta 12kk salikorttiin sitten, kun muutan jonnekin opiskelemaan? :rolleyes:

Peace & Keep liftin'
Click to expand...

Ihan sama kuinka paljon tiedät tai olet opiskellut niin paras asia mitä ikinä voi omiin treeneihin tehdä on se että antaa jonkun muun tehdä sulle ne ohjelmat. Ainoa asia tässä on että kannattaa tosiaan panostaa sellaseen valmentajaan joka tietää myös asiasta jotain. Sillon kun teet itselle ohjelmat niin alitajuisesti et välttämättä ajattele asioita hirveän objektiivisesti vaan teet sitä mitä haluat. Valmentaja kun lätkäsee sun tavoitteille spesifin ohjelman niin sitä noudatetaan vaikka se ei kivalta näyttäisi.
 
Jos mä olisin tosissani astelemassa bodylavoille, niin hankkisin valmennusta useammaltakin eri valmentajalta. Päteviltä valmentajilta. Oman opiskelun lisäksi on syytä perehtyä kokeneiden ja ammattitaitoisten ihmisten ajatuksiin, ideoihin ja filosofioihin, että saa mahdollisimman paljon näkökulmia. Tämän lisäksi omaan ajatustyöhön kannattaa panostaa kunnolla.
Todennäköisesti joku lyhyt aika valmentajan opastuksella ei anna sulle kehon kehityksen kannalta juurikaan ylimääräistä boostia, joten hyöty pitää ottaa jostain muusta, mikäli haluaa rahoilleen vastinetta.
 
Sullahan on perustietous hyvin hanskassa, joten ihan ketä tahansa en hankkisi. Varmaan joku jto tulee ensiksi mieleen, jos päteviä ihmisiä miettii.
 
Jep, jos ohjelma on pakko hankkia, niin ehdottomasti jto:lta. Saat aivan varmasti rahoillesi vastinetta, eikä maksa paljoa.
 
Valmennus toki vois olla ihan mielenkiintosta, mutta ennemmin hankkisin sen vasta sitten lähempänä kilpailuja, jos sellasiin osallistuu. Sä kuitenki tunnut tietävän näistä asioista sen verran että pärjäät itsekkin ja jos jotain et tiiä, oot valmis sen selvittämään (sellasen kuvan oon susta saanu). Eli se salikortti vois olla vähän parempi vaihtoehto tai vaikka ajokortti kaikkine oppitunteineen, jos et sellasta vielä oo alkanu suorittamaan.

Yks vaihtoehto mitä mä itse saattaisin harkita myös tässä kohtaa, on joku näihin aiheisiin liittyvä kurssi. Ekana tulee mieleen noi personal trainer -opinnot (koska en paljoa muuta sitten tältä alalta oikeen tiiäkkään :D). En tiiä kiinnostaako sua sellaset, mut itse saattaisin ja saatankin käydä jonkun tollasen kurssin ihan vaan siks, et sais jonkun personal trainer -todistuksen ja sellasia hommia vois sitten köyhänä opiskelijana tehdä joskus pienenä leivänlevennyksenä. Minua ainakin itse kiinnostaa oppia vaan paljon näistä treenaamiseen (ja ruokailuihin) liittyvistä vähän ei-niin-perusasioistakin kuin myös ihan perusjutuistakin. Mut tää nyt oli vaan, mitä mä haluaisin (opiskella jotain kiinnostavia juttuja muiden opintojen ohella).
 
Kiitos kommenteista (ja kehuistakin)! Onneksi tässä on nyt aikaa miettiä vielä asiaa ja joo niihin kisoihin valmistautumiseen tartteis sit ainakin jonkun näkösen valmentajan, mutta siihen on vielä vähän aikaa. Ehkä se salikortti tai herat opiskelijavuosiks vois tässä kohtaa olla aika hyvä ratkasu, näin turvaan tulevaisuutta ainakin. Myös tommonen ihan valmentaminen kiinnostaa tietty, mitä Joppa tos puhu, mut siinä on se, että alalla ei kamalasti ole (kai) työllistymistä Suomessa. Tietty sillä vois vähän rahaa saada ansaittua sitten opiskelijana ja sais ehkä karrutettua tietojakin vielä. Täytyy myös katella näiden valmentajien hintoja just... Eilen tuli käytyä Tikan sivuilla, koska treenaan salilla, joka on yhteistyössä hänen kanssaan ja taisi olla valmennus 79€/kk ja toi treeni ja ravinto-ohjelma 159€.
 
Offtopikkia

Olis kiva kuulla vähän enemmän, että miten treenaat, mittoja ja muuta kehoilusta. Mä oon jo pitkään seurannu, kuinka kaveri jaksaa kunnioitettavasti neuvoa ja vastailla kysymyksiin ilman, että vittuilet, vaikka kysymys olisi ollutkin vähän avuton.

Muutenkin, kun kisailut mielessä ja ikäkin samaa vuosikymmentä.
 
J.. sanoi:
Kiitos kommenteista (ja kehuistakin)! Onneksi tässä on nyt aikaa miettiä vielä asiaa ja joo niihin kisoihin valmistautumiseen tartteis sit ainakin jonkun näkösen valmentajan, mutta siihen on vielä vähän aikaa. Ehkä se salikortti tai herat opiskelijavuosiks vois tässä kohtaa olla aika hyvä ratkasu, näin turvaan tulevaisuutta ainakin. Myös tommonen ihan valmentaminen kiinnostaa tietty, mitä Joppa tos puhu, mut siinä on se, että alalla ei kamalasti ole (kai) työllistymistä Suomessa. Tietty sillä vois vähän rahaa saada ansaittua sitten opiskelijana ja sais ehkä karrutettua tietojakin vielä. Täytyy myös katella näiden valmentajien hintoja just... Eilen tuli käytyä Tikan sivuilla, koska treenaan salilla, joka on yhteistyössä hänen kanssaan ja taisi olla valmennus 79€/kk ja toi treeni ja ravinto-ohjelma 159€.
Click to expand...
Voin kyllä itse näin ensimmäisen kisadieetin aikana sanoa, että seuraavalle tulen lähes varmasti hankkimaan valmentajan. Suosittelen todella lämpimästi!

Ja Tikka vaikuttaa viestiensä perusteella todella fiksulta jätkältä, jonka filosofiassa yhdistyy sekä tiede että käytäntö. Varmasti yksi Suomen parhaista mahdollisista valmentajista, joilla on riittävää kokemusta myös naturaaleista (tämän asettaisin valmentajan tärkeimmäksi vaatimukseksi) ja vielä valmennuspaikkojakin vapaana.
 
Juu voin kertoa näin offtopickina vähän itsestäni...

Eli aloitin saliharrastuksen joskus 15 vuotiaana kloppina, kun äitini otti minut mukaan paikkakunnalla toimineeseen fitness centeriin. Siellä sitten tuli sählätty kaikennäköistä ilman mitään tietoa mistään lähes vuosi. Lenkkeilin myös aktiivisesti tuona aikana ja treenit olivatkin luokkaa 2h salilla ja sen jälkeen juoksin sieltä kotiin. :face: Tuo fitness center meni kuitenkin konkkaan ja niinpä päädyin (onneksi) kunnon punttisalille paikallisen jäähallin yläkertaan. Tuossa samoihin aikoihin taisin myös löytää pakkiksen.

Sitten tapahtui jotain kohtalokasta ja sairastuin jonkin tyyppiseen lievään anoreksiaan. Kävin salilla ehkä 4 kertaa viikossa vieläkin sähläten ja niinä päivinä jolloin en ollut siellä tein satoja vatsalihaksia ja punnerruksia kotona. Söin lähes pelkästään proteiinipitoista ruokaa eli ei oikein hiilaria eikä myöskään rasvaa ja taisin saada hormonitoiminnankin vituiksi siinä samalla. Paino oli pahimmillaan 60kg ja olin 187cm pitkä. Alkaa melkein itkettää, kun tuota nyt muistelee. Ehkä elämäni typerin virhe mitä tuli tehtyä.

Aluksi vanhempani eivät vielä kiinnittäneet mitään huomiota tuohon järjettömyyteen, mutta onneksi he puuttuivat peliin. Aluksi en ottanut mitään palautetta vastaan, mutta sitten tajusin, että olin vain luuta ja nahkaa. Isälläni oli eräs tuttava poliisi, aikas body jätkä vieläkin vaikken ole vähään aikaan nähnyt, höntsä jääkiekkoseuran kautta ja isäni pyysi häntä tekemään minulle kunnon treeniohjelman. Sain ns. personal training session, jossa hän selitti kaikki perusteet ja kirjoitti paperille ohjelma, joka oli simppeli 2-jakoinen ylä/alakroppa jaolla. Siitä lähti ylämäki mun treeneissä, kun oli paperilla jotain, mitä oikeasti seurata. Aloin myös pitämään treenipäiväkirjaa ruutuvihkoon ja syömään jumalattomasti.

Seurasin tuota treeniohjelmaa n.6kk, jonka jälkeen vaihdoin 4-jakoiseen. Sitten on tullut tehtyä 5-jakoinen ja 4+1-jakoinen hybridi. Tänä keväänä on tein Max-OT -treeniohjelman ja nyt on meineillään Layne Nortonin PHAT (se esimerkkiversio, jonka Layne on antanut). Huomasin 14kk kunnon treenin aloittamisesta, että painoni oli noussut 14kg ja tuo jo anorektikko aikanani himoitsema sixpack oli hienosti esillä. Tuona 14kk aikana olen lukenut paljon eri bodaus sivustoja ja ottanut kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain voi. En ole ikinä ollut missään lajissa hyvä tai harrastanut mitään kunnolla. Aivan pienenä yritin jalkapallo, mutta en pitänyt siitä, koska muut olivat minua paljon parempia. Jääkiekosta en koskaan pitänyt toisin kuin pikkuveljeni, joka on harrastanut sitä 12 vuotta. Uinti oli joskus ala-asteella lähellä sydäntäni, mutta se vain jäi ja täällä ei edes tainnut olla mitään kunnon valmennusta. Myös taekwondoa olen harrastanut joskus, mutta ei sekään oikein iskenyt. Sitten yläasteella lenkkeilin kaverini kanssa ja tein lihaskuntoa kotona. Nyt olen vihdoinkin löytänyt jonkun mihin olen samaistunut ja hyvin omistautunut.

Olen siis vain lukenut, lukenut, ja lukenut näistä asioista ja nyt tämä kaikki tieto tulee vain niin luonnostaan. Kaikki treeneistä, ravinnosta, lihashuollosta ja levosta, tai no ehkei ihan kaikkea, mutta ainakin kaikki perusasiat ja vähän niiden ylikin :) Omistautumiseni näkyy myös osittain siinä etten ole koskaan oikein ollut niin juomisesta innostunut. Yläasteella olisin voinutkin, mutta ystäväni ilmoitti itsensä absoksi ja koska olimme bestiksiä niin en sitten itsekään juonut. Meillä kuitenkin meni välit poikki ja hän "lankesi", mutta pysyin kuivana ja nyt olen opiskellut myös alkoholin ja bodauksen suhteesta eikä enää oikein teekkään mieli. Joskus olin hyvin kriittinen ruokaa kohtaan ja halusin vain sitä ns. terveellistä ravintoa, mutta nyt olen viimeisen 10kk aikana perehtynyt IIFM (if it fits macros) tyyliseen syömiseen. Pidän silti ruokavalioni n. 99% puhtaana, koska ei tule mitään mielihaluja.

Idolini ovat myös vaihtuneet aika huimaa tahtia tässä "urallani". Aluksi halusin sen Tyler Durden lookin. Sitten tajusin Brad Pittin (no offensive) olevan naru tuossa roolissa ja muita henkilöitä tuppasi. Viime kesänä olin aivan **** fani, mutta onneksi sekin jäi. Sitten tulivat muut tälläiset saman tyyppiset kaverit kuten Josef Rakich ja Ulisses Williams Jr. Hekin kuitenkin ovat olleet jo vähän aikaa haudattuina ja nyt olen ihastellut suurimmaksi osaksi Layne Nortonia, hänen oppejaan ja kehoaan. Siinä olisi, jos mahdollista, tulevaisuuden kondis. Ainakin motivaatiota itseltäni tuntuu löytyvän, sillä sitä on kertynyt niistä monista harrastamattomista vuosista.

Onneksi silti vanhempani ovat aina maksaneet salikorttini ja lisäravinteeni sekä raejuustoni ja ystäväni sekä etenkin tyttöystäväni (jo viim. 3 vuotta) ovat ymmärtäneet tätä hulluuttani. Nyt keväällä ilmoitin myös ääneen, että aion oikeasti kilpailla vielä jonain päivänä (tällä hetkellä 2014, mutta jos ei näytä tarpeeksi lupaavalta niin sitten myöhemmin). Tämä johtunee siitä, että kaikissa muissa lajeissa on kilpailuja jo aivan junnuista, mutta itse en ole koskaan, oikeasti koskaan, voittanut missään tai edes kilpaillut. Pikkuveljellä ja kavereilla on pelejä ja kisoja lähes joka viikonloppu. Mutta nyt alkaa lukion 3. vuosi ja kirjoitukset odottavat. Sitten ensi kesänä inttiin toivottavasti ja siellä se mahdollisimman lyhyt aika, koska ei oikein inspiroi se. Pelottaa jopa omien treenien kannalta koko juttu...

Tulevaisuudesta sen verran, että massaa nyt kasvattelen tonne helmikuun alkuun saakka ainakin. Ehkä lokakuussa välidietti, jos bulkki meinaa mennä liian läskiksi.

Summasummarum...
Treenaan: PHAT-ohjelmalla, ei mitään erikoiskikkauluja tällä hetkellä
Ravinto: Normaalia ruokaa IIFM tyylillä
Lepo: Aina, kun en ole salilla :D
Pituus: 188cm
Paino: (huomenna punnitus taas joten vanhaa tietoa) 72.4kg kävi tuolla 76kg, mutta fyysinen kesätyö ja sen jälkeen lomamatka = kävelyä paljon ja ruokaa huonosti tiputtivat :(
Syntymävuosi: 1994 (5.10.)
Siviilisääty: Heteroparisuhteessa
Tuloksia en anna, koska en pidä niitä tärkeänä bodausta varten. Siis tottakai painoilla on merkitystä, mutta enemmän jossain painonnostossa.

Sitten voin vielä laittaa kuvan nyky kondiksesta (otettu viime viikolla)

555474_4402261944756_1369087488_n.jpg


Kysymyksiä saa esittää ja kehitystä saa seurata bodybuilding.comissa (voin antaa linkkiä tässä jossain vaiheessa).
 
Ja sitten piti vielä lisätä tohon ns. bodarielämänkertaan, että keväällä multa alko lähtee hiuksia tietämättömästä syystä. Aluksi luultiin kilpparin vajaatoiminnaksi, mutta myöhemmin 2viikko sitten eli melkein 6kk odottamisen ja tuskailun jälkeen todettin harvinainen ja laaja pälvikaljun muoto. Multa on lähteny melkein kaikki kehon karvat (ripsiä on ja hiuksia kasvaa, mutta on myös kaljuja läikkiä). Olen nyt totutellut täysin kaljuun lookiin siis. Laitan vielä vertailun vuoksi yhden vanhemman kuvan:

581126_3979625059098_1091839078_n.jpg


Noista se uudempi (päätelkää kumpi) on otettu viime maaliskuussa ja toinen n. vuosi sitä ennen :)
 
Toi valmentajakortti on vähän semmonen, että ok saahan sillä varmasti kehitystä kun on joku neuvomassa, mutta kuten edellä sanottu niin hyöty menee hukkaan jos neuvoja ei jaksa noudattaa kunnolla. Ne peruskikat ja käsitteet pitää kuitenkin ensiksi olla hallussa ja jonkun muun tietotaidoilla mennään sitten siitä vielä eteenpäin. Eihän siinä muuten olis mitään järkeä, että joku muu neuvoo samat jutut mitä jo osaat ja sä vielä ite maksat siitä. Ellei sitten ole jollain överidieetillä jolloin aivot ei toimi ollenkaan ja joku muu tekee ajattelun puolesta. Se peruslihasmassataso kisoja varten pitäisi olla jo saavutettu ennenkuin kannattaa ajatella kisahommia.

Sinuna kuitenkin panostaisin vieläkin enemmän safkapuoleen opiskelemalla aihetta lisää, itse treeniin ja unohtaisin valmennushommat vielä. Ja sano porukoille, että hommaa oikeanlaisia safkoja lisää ja sen salikortin. Lihasmassan keruu kestää kuitenkin useita vuosia ja sulla ei ilmeisesti vielä ole kuin muutama vuosi vasta takana päin.
 
Joo ei ole kuin muuta vuosi vasta takana ja toivottavasti monta edessä. Ja lihasmassalta olen siis joo vielä hyvinkin pieni, mutta onneksi on aikaa sitäkin keräillä. Kyllä kai silti saa jonkin näköisiä tavoitteita laittaa, koska muuten tässä hommassa ei olisi mitään järkeä.

Se ei ole asian laita, ettenkö jaksaisi niitä noudattaa. Kysymysmerkkinä oli vain se, että ei taida toimia, kun koulussa syön lounaan ja jos ei millään oikeasti tärkeällä dietillä olisi niin ei sinne mitään omia safkoja jaksa alkaa raahaamaan mukana. Eli ravinto-ohjelma ei välttämättä toi, koska en saa arkena määrättyä tuota lounasta. Ja lisäyksenä, että en kyllä ottaisi sellaista valmentajaa, josta jo päältäpäin näkisi, että tietää vähemmän tai saman verran kuin itse tiedän.

Ehkä sitten joskus, jos sinne kisoihin päädyn, otan valmentajan kisadietille... Nyt on kai parempi vain pyytää joku lupaus tulevaisuuden heroista, salikortista ja raejuustosta.
 
Rasvaprosentti sulla on nyt ainakin niin hiton pieni että nyt kannattaisi aloittaa sitä lihasta rakentamaan, noin pienellä rasva% se ei oikeen kasva.
Enkä tarkoita mitään sikabulkki vaan rauhallisesti nostaa sitä painoa ylöspäin.
 
J.. sanoi:
Joo ei ole kuin muuta vuosi vasta takana ja toivottavasti monta edessä. Ja lihasmassalta olen siis joo vielä hyvinkin pieni, mutta onneksi on aikaa sitäkin keräillä. Kyllä kai silti saa jonkin näköisiä tavoitteita laittaa, koska muuten tässä hommassa ei olisi mitään järkeä.

Se ei ole asian laita, ettenkö jaksaisi niitä noudattaa. Kysymysmerkkinä oli vain se, että ei taida toimia, kun koulussa syön lounaan ja jos ei millään oikeasti tärkeällä dietillä olisi niin ei sinne mitään omia safkoja jaksa alkaa raahaamaan mukana. Eli ravinto-ohjelma ei välttämättä toi, koska en saa arkena määrättyä tuota lounasta. Ja lisäyksenä, että en kyllä ottaisi sellaista valmentajaa, josta jo päältäpäin näkisi, että tietää vähemmän tai saman verran kuin itse tiedän.

Ehkä sitten joskus, jos sinne kisoihin päädyn, otan valmentajan kisadietille... Nyt on kai parempi vain pyytää joku lupaus tulevaisuuden heroista, salikortista ja raejuustosta.
Click to expand...

Tottakai tavoitteita saa ja pitää olla ja ne jos mitkä motivoi suuresti jatkamaan koko ajan päivästä toiseen.:)

Kouluruoka on yleensä ihan hyvää perussafkaa ja jos sitä ei halua viedä liiallisen virittelyn puolelle niin korkeintaan joku maitorahka tai muu protskulähde messin. Siitäkin kyllä saa keskustelun aikaiseksi koulun ruokapöydässä.:D

Jos jollain oikeasti merkittävällä kisadieetillä olis niin sillon raahais omat eväät messiin vaikka minne.
 
Back
Ylös Bottom