Ongelmasyöjien mitä söit tänään/eilen

[Aurora]

Mietinkin että mitä kaikkea vahinkoa tuollainen syöminen ja syömättömyys on voinut saada elimistössäni aikaiseksi? voikohan esimerkiksi hiusten ohentuminen ja niiden lyhyt elinkaari johtua siitä että en saa tarpeeksi ravintoaineita?

Kyllä ja luultavimmin hiusten huono kunto johtuukin juuri tästä huonosta ruokailusta.

...toisaalta tiedän kyllä monia laihoja joilla silti on paksut hiukset.

Ja toisaalta taas laihuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä riittämättömän syömisen kanssa. Monet ihmiset ovat laihoja/hoikkia/jumalaisen upeavartaloisia/timmejä ja syövät kuitenkin ravintorikkaasti ja hyvin.

Lisäksi mua mietityttää tuo kehon säästöliekeille meneminen...luulen että kehoni on ainakin jossain vaiheessa, kun söin todella vähän joutunut siihen tilaan...mutta onko mahdollista että kehoni toimisi vieläkin ns. säästöliekillä?

Säästöliekistä en tiedä, mutta luultavimmin sun kroppa on ainakin ihan sekaisin kaikesta häiriösyömisestä yms. eikä toimi normaalisti.

 

[user...]

Kyllä ja luultavimmin hiusten huono kunto johtuukin juuri tästä huonosta ruokailusta.


Ja toisaalta taas laihuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä riittämättömän syömisen kanssa. Monet ihmiset ovat laihoja/hoikkia/jumalaisen upeavartaloisia/timmejä ja syövät kuitenkin ravintorikkaasti ja hyvin.


Säästöliekistä en tiedä, mutta luultavimmin sun kroppa on ainakin ihan sekaisin kaikesta häiriösyömisestä yms. eikä toimi normaalisti.

jaa :( ...kauankohan siihen menee että kroppa palautuu normaaliksi? siis oletetaan tietenkin että syön terveellisesti ja monipuolisesti jne.

ja todellakin, kyllä ihan varmastikkin näin eilen anorektikon jolla oli ihan paksut hiukset. no ehkä sil oli vaan hyvät geenit tj.
ei mut, oikeesti...toi tukan heikko kunto todellakin vaivaa mua, olen lukenut aiheesta paljon, muutta tuntuu että mitä enemmän lukee sitä tyhmemmäksi tulee...hiusten ohenemiseen kun tuntuu olevan tuhat eri syytä ja toiset tuhat tapaa sen kuontalon kohentamiseen.

 

[jaya]

hiusten kuntoon vaikuttaa kuitenkin eniten se, miten syöt. Vitamiinit ja rasvat kuntoon, niin
johan alkaa kasvaa. Myös aloe vera auttaa hiusten kasvuun, kokeiltu on.
Ja ei kannata pestä ihan joka päivä, rasittaa kuitenkin ja hiusten oma rasva on hyväksi niille.

 

[user...]

päivä1:

aamiainen:2 ruisleipää ja leikkelettä + i kiivi

välipala:mysliä ja jogurttia, 1 luumu

päivällinen: tonnikalakastike(tonnikalaa+ soya6%ruokakerma) ja täysjyväpastaa
tuoreita kasviksia

välipala:1 leipä ja leikkele, 1 luumu

iltapala: kourallinen pähkinöitä ja siemeniä




päivä2:

aamiainen: 2ruispalaa ja leikkelettä

välipala: mysliä, cashewpähkinöitä ja soyajuomaa

päivällinen:ohrariisiä ja itsetehtyjä lihapullia n. 6kpl +herneitä

välipala:2 luumua

iltapala:banaani ja 2 luumua



päivä3:

aamiainen:2 ruisnepparia 2 leikkelettä
2 kuivattua aprikoosia ja vajaa kourallinen siemenseosta ja cashewpähkinöitä

välipala:ruispala+ kinkku, luumu ja nectariini

päivällinen:hernekeittoa ja banaani

välipala:kourallinen pähkinöitä

iltapala: hernekeittoa


tänään sitten meni kaikki taas ihan pieleen...

aamiainen oli ihan normaalisti leipää, leikkkelettä ja kahvia + pari luumua

välipala oli jogurttia ja mysliä

tässä välissä kävin pari-kolme tuntia shoppailemassa ja lopuksi ruokakaupassa, mistä sitten ostin myöskin kasan pähkinöitä ja rusinoita yms (todella ärsyttävää että annoin itselleni luvan ostaa ne, vaikka tiesin että ahmn niitä mahan täyteen kunhan pääsen himaan)...niinkuin sitten teinkin :(

hmm...voihan olla että olen sellainen tunne syöppö, sillä olin tosi ärsyyntynyt ja väsynyt kun menin ruokaostoksille. mutta siis todella ärsyttävää on että mun syömiset menee vähintään kerran viikossa ihan överiksi...enkä oikein osaa sanoa mistä tuollainen häiriösyöminen mun kohdalla johtuu.

 

[Umur]

Malena, se johtuu siitä, että syöt joka päivä jatkuvasti liian vähän.

 

[user...]

Malena, se johtuu siitä, että syöt joka päivä jatkuvasti liian vähän.

ääh, en väitä vastaan koska en ole mikään haka näissä syömis asioissa ja nyt kun olen syönyt hieman enemmän, niin hämmästyksekseni ei ole tehnyt mieli mitään makeaa. mutta toisaalta on ollut ihan täyteen ahdetu olo lähes kokoajan...esim. ei oikein tee mieli mennä lenkille kun pitää odottaa että ei olisi niin täysi olo, mutta sitten onkin jo aika syödä lisää, että ehtii syödä tarpeeksi paljon päivässä.

Yleensä tulee ahmittua liikaa kun on esim. ollut liian kauan liikenteessä syömattä/juomatta mitään tai on just huono päivä ja vituttaa/masentaa.

 

[mejah]

Täällä vähän toisenlainen ongelmasyöjä ilmoittautuu _o/

Tätä keskustelua selatessa huomaan kyllä, että en kuulu kehonkuvansa kanssa kamppailevien syömisähiriöisten kirjavaan joukkoon, mutta otsikon alle passaan varsin mainiosti. Yhdistävänä tekijänä on se, että ongelmani on myös korvien välissä ja liittyy ruokaan. Olen kranttu. Siis TODELLA kranttu. Siis HARC CORE KRANTTU.

Ongelmat alkoivat 5-vuotiaana, kun aloin kiukuttelemaan milloin mistäkin ruoasta. Vanhempani, opettajani ja muut aikuiset elämässäni luovuttivat ja menin läpi peruskoulun syömällä lounaaksi näkkärin voilla ja lasin maitoa.. Viimeistä vuotta lukuunottamatta ruokapäiväni koostuivat pitkälti seuraavasti:

Aamupala: 2 palaa vaaleaa paahtoleipää, voita, maitoa
Lounas: näkkäri, voita, maitoa
Päivällinen: Kukkurallinen lautasellinen valkoista makaroonia, ketsuppia, lasi maitoa
Iltapala: vaaleaa paahtoleipää, voita, maitoa

Välillä oli ranskalaiskausia, eli päivälliseksi tuli vedettyä lautasellinen mikroranskiksia, muuten sama setti. Jotain erittäin satunnaisia omituisuuksia ruokavalioon kuului, kuten koulun perunamuusi ja äitini tekemä siskonmakkarakeitto. Näitä söin siis alle kerran kuussa.

Kyllä, kuulostaa todella kieroutuneelta, järjettömältä ja omituiselta, tiedän.

Kasvoin viimein aikuiseksi ja päätin, että tilanteeseen täytyy tulla muutos. En voi loppuelämääni elää näin. Miten selittäisin lapsilleni, että teidän pitää syödä lautanen tyhjäksi sitä ja tätä, kun äiti samaan aikaan syö makarooneja ketsupilla? Reilussa vuodessa olen edennyt TODELLA pitkälle, vaikka ruokavalioni onkin edelleen varsin yksipuolinen pääruokien osalta. Nykyään normipäivä menee näin:

Aamupala: Ruisleipää, voita, salaattia, keittokinkkusiivu, aamupalajuustoa, kurkkua, paprikaa, maitoa
Välipala: Hedelmä
Lounas: Salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa (punaista, keltaista, oranssia), pähkinöitä, hapankorppua, voita, aamupalajuustoa, kurkkua, rasvatonta jugurttia
Välipala: Hedelmä tai pari palaa hapankorppua päällisineen + jugurttia
Päivällinen: Proteiini/ruis/jotain muuta tummaa pastaa (n. 50-70g raakana), 1-2 kevytnakkia, reilu puoli lautasta salaattia (samoista aineksista kuin päivällä), maitoa
Iltapala: Sama kuin aamupala

Syömisen opettelu on ollut aikamoinen prosessi. Kalorilaskuri on käytössä päivittäin ja saan nykyään (uskomatonta kyllä) riittävästi kaikkea. Hiilareita pari prossaa liikaa ja ne on yleensä rasvasta pois. Kuitenkin normipäivänä kalorilaskurin piirakan osaset ovat suurinpiirtein balanssissa. Painoa on lähtenyt viitisen kiloa ja pari olisi vielä tavoitteena. Syömisongelmallani ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään tekemistä painoni kanssa, en siis ole kieltäytynyt mistään siksi että olisin nähnyt itseni lihavana vaan siksi, että vierastan uusia makuja. Hiljalleen yritän maistaa kaikkea, mitä miekkonen kokkailee ja onhan sitä tuloksiakin saatu jo aikaan. Makaronilaatikkoa ollaan väsäilty jo useampaankin otteeseen ja keitetyt perunat toimii :D

Matka jatkuu.. Otan mieluusti vinkkejä hyvistä, helposti valmistettavista ja "mauttomista" ruoista vastaan. Chilikastikkeet ja muut extreme-maut kannattaa tässä vaiheessa unohtaa, mutta tosiaan, tällaisena uusavuttomana "ikinä en oo mitään kokannu"-aloittelijana kannattaa muutenkin pysyä perusjutuissa

Nyt pitää lähteä salille, mutta ehkä jatkan tästä myöhemmin

 

[Funkkeli]

Kokeiles tätä - mun kranttu ystäväni joka syö vaan setsuurileipää ja big one- pizzoja tykkäs tästä... Ainoo mun tekemä ruoka mikä upposi.

----

400g Paistijauhelihaa
1prk Créme Bonjour Cuisiné "Valkosipuli ja yritit"
1prk Raguletto perinteinen tomaatti - kastike
2 sipulia
2rkl ketsuppia
pippuria ja suolaa

spaghettia

---

ihan perustoimenpiteet eli kuorit ja pilkot sipulit. sit kannattaa laittaa vesi kiehumaan jo sillä tuo jauheliha ei kauaan paistu... Niin ruskistat sipulit, lisäät jauhelihan ja ruskistat sen. Jos vesi kiehuu lisäät spaghetit. Sit kun jauheliha on ruskeaa eikä enä punaista lisäät eka vaiks ny 2teelusikkaa suolaa ja samanverran pippuria sekä noi kastiketouhut. Annat kiehua siihen asti että spaghetit on valmiita Simppeliä.

 

[user...]

kalorilaskuri.fi:n mukaan päivinä jolloin en ole poistunut himasta enkä muutenkaan tehnyt mitään saisin syödä 1428kcal edestä :wtf: tuntuu siihen nähden aika vähältä, kun täällä kehotetaan syömään ainakin sen 2000kcal vaikka ei juuri mitään tekisikään. eli siis kysynkin että voiko tuohon kalorilaskuriin uskoa? sen mukaan kaloreita kun kertyy jo ihan tarpeeksi...

 

[Taskuamatsoni]

Itelle tuo näytti 1597 kcal. Varmaan kuolisin nälkään jos söisin noin vähän.

Huuhaalta vaikuttaa minusta.

 

[Centrum]

Täällä vähän toisenlainen ongelmasyöjä ilmoittautuu _o/

Tätä keskustelua selatessa huomaan kyllä, että en kuulu kehonkuvansa kanssa kamppailevien syömisähiriöisten kirjavaan joukkoon, mutta otsikon alle passaan varsin mainiosti. Yhdistävänä tekijänä on se, että ongelmani on myös korvien välissä ja liittyy ruokaan. Olen kranttu. Siis TODELLA kranttu. Siis HARC CORE KRANTTU.

Ongelmat alkoivat 5-vuotiaana, kun aloin kiukuttelemaan milloin mistäkin ruoasta. Vanhempani, opettajani ja muut aikuiset elämässäni luovuttivat ja menin läpi peruskoulun syömällä lounaaksi näkkärin voilla ja lasin maitoa..

Kuulostaa suhteellisen tutulta. Olen mä aina syönyt riittävän monipuolisesti, mutta vasta reilusti yli kakskymppisenä aloin syömään esim. kiinalaista ruokaa. Ala-asteella istuin ruokkikset ruokalassa kun en saanut lähteä ennenkuin olin syönyt ja minähän en niin pahaa ruokaa syönyt. Yläasteella söin kokonaisuudessaan ruokalassa pari kertaa. Tosin asuin koulun lähellä niin oli helppo pyöräillä kotiin syömään pari leipää. Makaroni on edelleenkin lempiruokaa ja ihan sellaisenaan. Makaronilaatikkoa en syö ellei ole ihan pakko. Peruskotiruoka on uponnut aina ja sitä olen syönyt paljon kokoisekseni, mutta kotona asuessani käytetyt mausteet olivat: aromisuola (niistäkään en syö kaikkia kun osassa maistuu sipuli liian selvästi), suola, mauste- ja mustapippuri. Nykyään menee tuliset ruuat ja niistä pidänkin.
Kotona ei syöty kypsennettyjä rehuja, minä olen jo penskana nakellut ne lautaselta alas. Viime vuonna yritin syödä muita kuin tuoreita rehuja ja hetken se toimikin vaan sitten lähti wok pannullinen ruokaa roskiin, ihan vaan niiden rehujen takia kun alkoi tökkimään.
Nuorempana harmitti välillä itseäkin kun en syönyt pikaruokaa saati ravintolaruokia (edelleenkin joka annoksesta löytyy jotain, mikä jää lautaselle) oli tylsää istua ja juoda limpparia kun oltiin kavereiden kanssa ulkona. Toisaalta ei ollut silloin minkäänlaisia paino-ongelmia.

Mä mistään järkevistä ruokailuista mitään tiedä, mutta paljonko sä saat proteiinia päivässä? Ei tuosta sun esimerkkipäivästä kovin montaa proteiininlähdettä löytynyt.

 

[mejah]

Nuorempana harmitti välillä itseäkin kun en syönyt pikaruokaa saati ravintolaruokia (edelleenkin joka annoksesta löytyy jotain, mikä jää lautaselle) oli tylsää istua ja juoda limpparia kun oltiin kavereiden kanssa ulkona. Toisaalta ei ollut silloin minkäänlaisia paino-ongelmia.

Mulla taas noi ravintolaruokailut jää käytännössä kokonaan väliin, kun on vielä omalla listallani liian vähän asioita joita pystyn syömään, joten en pysty tilaamaan mitään ravintolassa. Kaukaisimmilta asioilta tuntuu sienet ja merenelävät missä muodossa tahansa, yhtenä kammona on sipuli ja kaikenmaailman maustekastikkeet. En siis pysty vain blokkaamaan lautaselta pois jotain yksittäistä juttua ja syödä muuta, sillä koko lautanen on sitten pilalla, jos joku vierastamani ruoka on siinä ollut muun joukossa. Sairasta, tiedän.

Mä mistään järkevistä ruokailuista mitään tiedä, mutta paljonko sä saat proteiinia päivässä? Ei tuosta sun esimerkkipäivästä kovin montaa proteiininlähdettä löytynyt.

Juustosta ja maidosta sitä vähäsen kertyyy. Ei siis tosiaan mitään lihaksikkaan ihmisen määriä, mutta sen verran, että tällainen normipainon ylärajoilla kieppuva löllykkä hengissä pysyy Tällä hetkellä kalorilaskuri näyttää tämän päivän saldoksi H 52% / P 22% / R 26 % (tavoite 47 / 23 / 30, eli hiilareita liikaa ja rasvaa liian vähän). Oon koittanu huijata itseäni viimeaikoina syömään kanaa niin, että kun normaalisti syön tortillan pelkillä kasviksilla (tietty ilman mitään kastikkeita, koska niihin en pysty koskee..), niin nyt olen jemmannut sinne piiloon puolikkaan pikkurillinpään kokoisia palasia kanaa :D En ole vielä kuollut, mutta jos eteeni laitettaisiin neljä kertaa isompi pala sellaisenaan, saattaisin sen syömiseen kuolla ;)

No joo, tässäpä koitan tätä ruokavaliota juurikin terveellisemmäksi rukata, jotta saisi vielä jokusen kilon painoa pois ja jaksaisin paremmin treenata

 

[ipana|]

et ikinä ole sitten ajatellut, että terapiasta voisi olla apua... tai siis eihän tuollainen ruoan kammoksuminen missään nimessä NORMAALIA ole? korvien välistä se on kiinni.

 

[Guerlainn]

et ikinä ole sitten ajatellut, että terapiasta voisi olla apua... tai siis eihän tuollainen ruoan kammoksuminen missään nimessä NORMAALIA ole? korvien välistä se on kiinni.

Jep. Oikeasti, suosittelen terapiaa kaikille syömisongelmien kanssa kamppaileville. Itsellä ainakin on kaikki shitti niin juurtunutta, että ei helpolla ajatusmallit muutu. Takana on mm. 2 vuoden hoitoputki, 1,5 vuotta yksilöterapiaa ja nyt taas uudelleen reilun puolen vuoden "kuivilla olemisen" jälkeen.

 

[mejah]

et ikinä ole sitten ajatellut, että terapiasta voisi olla apua... tai siis eihän tuollainen ruoan kammoksuminen missään nimessä NORMAALIA ole? korvien välistä se on kiinni.

Hei ihan totta? Kiitos tästä, en oo tullu ajatelleeksi ollenkaan. Tuolla aiemminkin, kun sanoin, että...

Yhdistävänä tekijänä on se, että ongelmani on myös korvien välissä ja liittyy ruokaan.

Kyllä, kuulostaa todella kieroutuneelta, järjettömältä ja omituiselta, tiedän.

Kasvoin viimein aikuiseksi ja päätin, että tilanteeseen täytyy tulla muutos.

Reilussa vuodessa olen edennyt TODELLA pitkälle

Syömisen opettelu on ollut aikamoinen prosessi.

Hiljalleen yritän maistaa kaikkea

... niin en ollut kyllä yhtään kelaillut näitä juttuja, eli kiitos sulle tosi paljon että avasit silmäni tällä ystävällisellä, tsemppaavalla, rakentavalla ja positiivista henkeä nostattavalla kommentilla. Mut hei, onneks sä olet normaali

Tässä on just se syy, miksi minä jo useamman vuotta ja varman kymmenet muut parasta aikaa pysyvät pakkiksen taustalukijoina osallistumatta keskusteluihin.

Ja vastauksena kysymykseesi, olen harkinnut terapiaa ja olen tavannutkin asian tiimoilta mm. ravintoterapeutin kanssa sekä puhunut lääkäreiden kanssa. Ongelmani ei missään muodossa ole hengenvaarallinen, syön monivitamiinit ja kalaöljyn purkista ja nykyisellään ruokavalioni on ravintoarvojen osalta balanssissa. Olen kuitenkin käynyt myös parin vuoden aikana näitä juttuja läpi sekä itsekseni että perhepiirissä, etsinyt syitä ongelmani taustalle ja päässyt sinuiksi asian kanssa. Haluan muuttaa tilannetta lähinnä kahdesta syystä: ensinnäkin selvitäkseni helpommin kodin ulkopuolella tapahtuvista sosiaalisista tilanteista, joihin liittyy ruoka ja toiseksi haluan oppia syömään edes lähes normaalisti ennen kuin saamme lapsia. Joka päivä etenen tämän asian suhteen pienin, mutta tasaisen varmoin askelein. Jääkaapistani löytyy tänään kymmeniä juttuja, joita sieltä en vielä kolme vuotta sitten kuvitellut ikinä löytäväni.

 

[ipana|]

Hei ihan totta? Kiitos tästä, en oo tullu ajatelleeksi ollenkaan. Tuolla aiemminkin, kun sanoin, että...




... niin en ollut kyllä yhtään kelaillut näitä juttuja, eli kiitos sulle tosi paljon että avasit silmäni tällä ystävällisellä, tsemppaavalla, rakentavalla ja positiivista henkeä nostattavalla kommentilla. Mut hei, onneks sä olet normaali

Tässä on just se syy, miksi minä jo useamman vuotta ja varman kymmenet muut parasta aikaa pysyvät pakkiksen taustalukijoina osallistumatta keskusteluihin.

Ja vastauksena kysymykseesi, olen harkinnut terapiaa ja olen tavannutkin asian tiimoilta mm. ravintoterapeutin kanssa sekä puhunut lääkäreiden kanssa. Ongelmani ei missään muodossa ole hengenvaarallinen, syön monivitamiinit ja kalaöljyn purkista ja nykyisellään ruokavalioni on ravintoarvojen osalta balanssissa. Olen kuitenkin käynyt myös parin vuoden aikana näitä juttuja läpi sekä itsekseni että perhepiirissä, etsinyt syitä ongelmani taustalle ja päässyt sinuiksi asian kanssa. Haluan muuttaa tilannetta lähinnä kahdesta syystä: ensinnäkin selvitäkseni helpommin kodin ulkopuolella tapahtuvista sosiaalisista tilanteista, joihin liittyy ruoka ja toiseksi haluan oppia syömään edes lähes normaalisti ennen kuin saamme lapsia. Joka päivä etenen tämän asian suhteen pienin, mutta tasaisen varmoin askelein. Jääkaapistani löytyy tänään kymmeniä juttuja, joita sieltä en vielä kolme vuotta sitten kuvitellut ikinä löytäväni.

Hei duud, en mä sitä millään pahalla sanonut. Enkä mä ole normaali. Painin itse syömishäiriön kanssa muutaman vuoden, koska luulin selviäväni itse... mutta eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Vasta kun rupesin käymään terapiassa, niin sain jotain järkeä johonkin! Joten uskon, että jos sinäkin turvaudut terapeuttiin, niin varmasti nopeutat tuota omaa etenemistäsi, joka on jo NYT todella hyvällä mallilla. Ihan tosi... Olisinhan mä voinut vähän paremmin perustella tuota kommenttiani... Se oli aika asiattoman lyhyt.

 

[Mayflower]

En ole kirjoittanut tähän ketjuun vielä kertaakaan, mutta nyt taidan sen tehdä. Ei, en koe itseäni ongelmasyöjäksi, en enää. Mutta joskus olen sellainen ollut. Terapiaa suositellaan, mutta miulla oli siitä valitettavasti huonoja kokemuksia.

Terapeutti oli virolainen, jolla oli joku hiton ymmärtämättömyysongelma. Väänsi miun juttuja omalla tavallaan, laittoi sanoja suuhuni, haukkui mielipiteitäni ja miuta ja oli kaikin tavoin epäpätevän oloinen ihminen. Miun kohdalla tuo anoreksia ei ollut "se" juttu, vaan enemmänkin oire isommasta kuviosta, jota en täällä käy läpi kun tuttujakin täällä on. Mutta tämä naikkonen alleviivasi vain sitä, ja vain painoa, ja uhkasi että siut haetaan osastolle vaikka väkisin jos et tee mitä sanon. En ollut osastokunnossa, enkä sinne joutunut, mutta paljon omaa tahdonvoimaani vaadittiin. Terapeutti vaati, että miun tulisi painaa välttämättä 60 kiloa jotta voisin olla terve. No, tuolla määritelmällä en sitä olisi hänen mielestään vieläkään, koska en ole ikinä elämäni aikana olllut 60-kiloinen. Mihinkään muuhun asiaan hän ei halunnut kiinnittää huomiota. Lisäksi hän vaati, että lopetan liikunnan kokonaan, ei vain painon nostamisen ajaksi vaan kokonaan, koska se on kuulemma sairasta.

Irtisanouduin yhteistyöstä lopulta, tyypin traumatisoitua miuta aika pahasti. Silloinkin hän haukkui miut, sanoi ettet ymmärrä mitä teet. Vaihdoin yksityiselle, ja siihen olin todella tyytyväinen. Kuulin myöhemmin, että useat muutkin olivat varoittaneet tästä naisesta ja tunteneet tulleensa väärin kohdelluiksi. Vielä inhottavampaa oli, että tuon virolaisen akan takia Kelan kanssa sössiessä meinasi mennä yli 1000 euroa taivaan tuuliin, johtuen hänen mokastaan. En analysoi sitäkään tämän enempää.

Nyt tunnen oloni paremmaksi kuin ikinä. En stressaa painosta, toivoisin sen nousevan, mutta miulla ei ole mitään pakkomielteitä omasta kropastani ja se kelpaa miulle ihan minkälaisena vaan, kunhan on terve. En pelkää mitään ruokaa, vegaanina tietysti vältän lihaa ja muuta, mutta mitään ehdotonta eitä ei ole (paitsi jauheliha). En laske kaloreita. Liikun kuntoa kohottaakseni ja pysyäkseni terveenä, en kuluttaakseni energiaa ja saavuttaakseni unelmakropan.

Toivon että muut löytävät terapiasta parempia kokemuksia. Toisaalta toivon, ettei liikunnallisten ihmisten palsta täyttyisi aina vain näistä syömishäiriöisten jutuista. Ei millään pahalla, mutta moni ei tunnu kehittyvän mihinkään. Ipana on loistoesimerkki siitä, että parantua voi, ja toivon muidenkin ottavan mallia. Ei jaksaisi sataa kertaa sanoa että rasvaa voi syödä, ja että syöt liian vähän etc. Tuntuu, että syömishäiriöiset tulevat tänne, koska siellä sh-foorumilla (SYLI) ei saa mainita ruokamääriä, painoja ym. Mutta miun mielestä avaimet parantumiseen on siinä, että elämään löytyy jotain mielekästä. Ystäviä ja muuta, jolloin ajatusten ei tarvitse jatkuvasti pyöriä ruuassa / liikunnassa / painossa / kropassa.

Miulle saa laitta privaa, jos on jotain kysyttävää. En viitsi täällä jauhaa uudelleen aina samoja kommentteja, jotka olen kirjoittanut jo monta kertaa.

 

[mejah]

Hei duud, en mä sitä millään pahalla sanonut. Enkä mä ole normaali. Painin itse syömishäiriön kanssa muutaman vuoden, koska luulin selviäväni itse... mutta eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Vasta kun rupesin käymään terapiassa, niin sain jotain järkeä johonkin! Joten uskon, että jos sinäkin turvaudut terapeuttiin, niin varmasti nopeutat tuota omaa etenemistäsi, joka on jo NYT todella hyvällä mallilla. Ihan tosi... Olisinhan mä voinut vähän paremmin perustella tuota kommenttiani... Se oli aika asiattoman lyhyt.

No joo, pahoittelut, en mäkään nyt tarkottanu tota ihan noin kärkkäästi. Sitä kun itse tuntee olevansa niin pitkällä tässä tilanteessa jo, ei aina tajua että on kuitenkin vielä aika kaukana maalista.

 

[Jepu]

Heh, oltiin eilen avokin kanssa syömässä picnicissä. Salaatin mukana saa aina sen moniviljapatongin palasen, jonka söinkin hyvällä ruokahalulla.
Aloin siinä muistella, mikä taistelu viime kesänä oli, voiko sen kamalan hiilarihirviön syödä :D

Se on hyvä katsoa tässä vaiheessa taaksepäin ja miettiä, miten pakkomielteinen silloin oli. Toivon paranemista myös muille tuosta vittumaisesta kierteestä.

 

[user...]

itsekin olen hakenut...tai mut on ohjattu ns. ammattiauttajan juttusille, mutta koska ongelmani ei ole tarpeeksi vakava eli en ole missään vaiheessa sairastunut anoreksiaan/bulimiaan, niin eivät oikeastaan pidä häiriösyömistä ongelmana, mitä se kyllä itselleni ainakin ajoittain on.
en sitten ole jaksanut vakuutella että se olisi mikään ongelma, vaan sen sijaan olen vakuuttanut itselleni ettei mulla mitään ongelmaa ole...olenhan mä paljon edistynytkin, mutta en kyllä koe suhtautumistani ruokaan mitenkään normaaliksi.
mun ongelmani on vaihdellut syömisten rajusta säännöstelystä ahmimiskohtauksiin ja kaiken epäterveellisen karsimisesta pelkkään namin syöntiin jne.
vanhat ruokapäiväkirjat ovat kohtuu kamalaa luettavaa joskaan ei nykyisissäkään vielä hurrattavaa ole.