- Liittynyt
- 24.10.2008
- Viestejä
- 249
mulla on mennyt nyt ehkä puol vuotta sillee, että en oo treenannut kovin säännöllisesti. oon lähinnä kiipeillyt. kun toukokuussa muutin kauemmaks keskustasta, oon alkanut pyöräileen paljon verrattuna aiempaan. oon aatellut, että en nyt kasvattele lihaksii tms., mutta että ois kiva ylläpitää kuntoo ja tommosta, että joskus sitten, kun elämä on tasottunut, jatkan punttitreeniä säännöllisemmin ja jonkinlaisin tavoittein. en oo olettanut tai odottanut, että lihakset ois kasvanut. tällä viikolla saunassa mun kämppis totes: "tässä kun oon sua puol vuotta kattellu, ni on sun kädet kasvanut." oon kyl tajunnut, että kiipeily on aika kovaa treeniä.
vähän aikaa sitten menin duuniin farkuissa ja korkosaapikkaissa. harvemmin käytän farkkuja ja saapikkaita. oon useimmiten duunissa aika rönttö :D menin sitten kotiin duunista ja kämppiksistä reilu puolet hengas olkkarissa. "noi farkut näyttää sulla tosi hyviltä." kerroin myöhemmin, että duunipaikalla mulle heitettiin lemmiskelyehdotus. kämppis: "no, en ihmettele, kun sulla on niin timmi perse" onhan tuota persettä nyt, mutta emmä sitä erityisen timminä oo aatellut tai en sen puoleen löllyvänäkään.
jossain vaiheessa mua tää kropan muuttuminen vähän ahdistikin, kun tässä syömishäiriöstä ja ikuisesta laihuudentavoittelusta toivutaan. äiti on ollut niin iloinen, että en oo enää kuin "tuulessa heiluva kesäheinä". äitin mukaan oon urheilullisen- ja terveennäköinen. aluks tää persuksenkasvu tuntu aika ajoin pahalta, mutta äiti totes: "sitä se on, ku mavee tekee." oon tajunnut nyt, että on kiva kroppa ja puntista alko karista heti alkuun se laihdutusvivahde ja nyt punttaamisessa on ollut jo pitkään se terve sävy mukana. tosin nyt on ollut punttitreeni vähän tauolla, mutta jatkuu kyllä pian
kesällä luin huoneessa potterii, kun kämppis koputti ovelle. piti sopia yhdestä tapaamisesta kahden kämppiksen kaa. nousin ylös ja jätin kirjan lukemisen. toinen kämppis totes: "ollaanpas sitä nyt niin butcheja. näyttää, että oot tulossa nyrkkeileen." olin vähän wtf. "no, sä et näytä miltään heiveröiseltä vegaanitytöltä." hyvin noihin aikoihin otetusta kuvasta oon saanut butch-kommenttia ja sitä, että mun kroppa näyttää huikeelta :D oon aika pitkä ja mulla oli tuolloin tukkaa ehkä puol senttiä. on tullut kans näitä, että en näytä naiselliselta ja naisten pukuhuoneessa mua luultiin mieheks, vaikka mulla oli kaljuni "koristuksena" pinkki-valkoinen huivi.
yks frendi haluis musta kovasti kamppailulajiharrastajan. "sulla on tota massaa just hyvin siihen." "juu, ei sulla tota läskii todellaka oo liikaa." musta se on ihan kiva lähtöoletus, että pehmeyttä pitää hiukan ollakin. tai ainakin mulle, kun toivun kauheista laihdutusrääkeistä ja mun kauneusihanne on nykyisin sellainen hieman pehmee, voimakas keho ja ennen kaikkea se hyvinvointi ja sisäinen kauneus.
kun tästä flunssasta toivun, on tarkoitus mennä salille pakertamaan kunnolla ja saaha lissää massaa. siis kaikkia mielenkiintoisia kommentteja odotellessa, heh ;)
vähän aikaa sitten menin duuniin farkuissa ja korkosaapikkaissa. harvemmin käytän farkkuja ja saapikkaita. oon useimmiten duunissa aika rönttö :D menin sitten kotiin duunista ja kämppiksistä reilu puolet hengas olkkarissa. "noi farkut näyttää sulla tosi hyviltä." kerroin myöhemmin, että duunipaikalla mulle heitettiin lemmiskelyehdotus. kämppis: "no, en ihmettele, kun sulla on niin timmi perse" onhan tuota persettä nyt, mutta emmä sitä erityisen timminä oo aatellut tai en sen puoleen löllyvänäkään.
jossain vaiheessa mua tää kropan muuttuminen vähän ahdistikin, kun tässä syömishäiriöstä ja ikuisesta laihuudentavoittelusta toivutaan. äiti on ollut niin iloinen, että en oo enää kuin "tuulessa heiluva kesäheinä". äitin mukaan oon urheilullisen- ja terveennäköinen. aluks tää persuksenkasvu tuntu aika ajoin pahalta, mutta äiti totes: "sitä se on, ku mavee tekee." oon tajunnut nyt, että on kiva kroppa ja puntista alko karista heti alkuun se laihdutusvivahde ja nyt punttaamisessa on ollut jo pitkään se terve sävy mukana. tosin nyt on ollut punttitreeni vähän tauolla, mutta jatkuu kyllä pian
kesällä luin huoneessa potterii, kun kämppis koputti ovelle. piti sopia yhdestä tapaamisesta kahden kämppiksen kaa. nousin ylös ja jätin kirjan lukemisen. toinen kämppis totes: "ollaanpas sitä nyt niin butcheja. näyttää, että oot tulossa nyrkkeileen." olin vähän wtf. "no, sä et näytä miltään heiveröiseltä vegaanitytöltä." hyvin noihin aikoihin otetusta kuvasta oon saanut butch-kommenttia ja sitä, että mun kroppa näyttää huikeelta :D oon aika pitkä ja mulla oli tuolloin tukkaa ehkä puol senttiä. on tullut kans näitä, että en näytä naiselliselta ja naisten pukuhuoneessa mua luultiin mieheks, vaikka mulla oli kaljuni "koristuksena" pinkki-valkoinen huivi.
yks frendi haluis musta kovasti kamppailulajiharrastajan. "sulla on tota massaa just hyvin siihen." "juu, ei sulla tota läskii todellaka oo liikaa." musta se on ihan kiva lähtöoletus, että pehmeyttä pitää hiukan ollakin. tai ainakin mulle, kun toivun kauheista laihdutusrääkeistä ja mun kauneusihanne on nykyisin sellainen hieman pehmee, voimakas keho ja ennen kaikkea se hyvinvointi ja sisäinen kauneus.
kun tästä flunssasta toivun, on tarkoitus mennä salille pakertamaan kunnolla ja saaha lissää massaa. siis kaikkia mielenkiintoisia kommentteja odotellessa, heh ;)
