Jo useamman kerran on miespuoliset kaverit halunnu vertailla haiuksia, ei tosin ne riu'uimman kukkakepit vaan ne jotka kokee, että saattavat siinä vertailussa pärjätäkin. Ei silleen että oisin jotekin mieletön hulkki, mutta niin moni kavereista on nörttejä että kilpailu niiden kanssa ei ole kova.
"Sullon keskivartalo aika hyvässä kunnossa, päkki varmaan näkyy" Se mitään näy, mut hyvä mieli tällasista kommenteista yhtäkaikki tulee.
"Meinaatsä kauan viel jatkaa tota" Ihaku oisin vaan jollain laihiksella...
"Kai sä kuitenkin syöt" Joo, ehkä jopa enemmän ku sinä, mutten mitää paskamättöjä...
"Anorektikotkin joutuu jossain vaiheessa opetella syömään ilman ateriasuunnitelmaa" Joudun sitten selittelemään että ei tää oo sairaus vaan harrastus/elämäntapa, ja että ei en oo lopettamassa, mutta että ei, en tee itselleni vahinkoa. Sukulaisille erityisesti joutunu vakuuttelemaan ettei tartte olla huolissaan.
"Sun kasvot oli ennen nätimät kun ne oli vähän pyöreemmät." Ite kyl tykkään enemmän tästä vähän särmikkäämmästä lookista, mutta kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.
Ja jos mainitsen jollekin ei-treenaavalle sukulais-tädille että jollain kaverilla on lihaksikas kroppa niin: "Eikai se käytä mitään hormoneja" No ei käytä...
Kai mä teen jotain oikein ku läskit on sitä mieltä et mulla menee överiks, nyt kesäl on jo alkanu tulla sellasta "Älä hei enää laihduta, nythän sullon hyvä kroppa" Kun ei ne tajua millanen fysiikka on mun mielestä hyvä, eikä sitä että mä oikeesti syön, enää en oo ees miinuksilla.
Ei ihmekään et Suomessa joku puolet on ylipainosia (siis ei lihaksesta johtuen) kun asenne on se et sitku alkaa olee ok niin pitäs joteki "lopettaa" ja et jos seuraa ruokavaliotaan niin syö jotenkin tosi vähän. Oon iteki osasyyllinen tähän harhaan ku tottunu käyttää dieetti-sanaa siinä -500kcal merkituksessä, mut ihmiset kuulee sen silleen "syön pelkkää porkkanaa ja olen nälkökuoleman partaalla".
Oon ylpeä siitä mitä oon saavuttanu ja pidän edelleen tavotteet mielessä, mut ei joudu lätkäpelaajat tai juoksijat tälleen puolustelemaan harrastustaan. Välillä kyl uuvuttaa joutua aina selittelemään. Joskus tulee kyl myönteistäkin kommenttia tyyliin: "Kyl mä kunnioitan ihmisiä jotka jaksaa pitää huolta kropastaan." "Mä tuun sit kattoo sua kisoihin" vaikkei mul mitään akuutteja kisasuunnitelmia olekaan.