Oletteko itse ollut lähellä delausta?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja 8Balls
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
16.5.2003
Viestejä
502
Kun tuossa oli tuo kuoleman kosketus threadi niin kysytään nyt sitten et onko oma henki ollut pahastikkin vaarassa?

Itse oon ollut eräänkin kerran, kiitos kostean ja vauhdikkaan nuoruuden mut tässä pari.

13 vuotiaana oli kaverin kanssa mopo scaba, eli kumpi ekana maalissa. Reitti sattu kulkeen junaradan yli. Kaveri meni noin 20 metriä edellä yli radasta ja en itsekkään pahemmin sivuille vilkuillut. Metriä ennen tasoristeystä huomasin että PERKELE JUNA !!! Just kerkesin yli ja samaten juna humahti ohi. Oli varmaan noin puolenmetrin päässä "The End" ja loppu tekstit.

Toinen sit on känninen kävely voimalaitoksen padonkaiteella ja horjahdus. Kaveri sai just olkapäästä kiinni ja repi kaiteen oikeelle puolen. Puotusta sinne vääräänsuuntaan on varmaan 60metriä ja alla betonikivikko. tääkin sattu joskus about vuonna 86. :kuola:

No, onneks ei nykyään enää satu ja tapahdu kuin ennen :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Yläasteella oltiin liikuntatunnilla suunnistamassa ja päätettiin kaverin kanssa oikaista kalliokiipeilyllä seuraavalle rastille. Sammalmätäs otti ja petti jalan alta. Sain kuitenkin kalliosta kiinni.

Oltiin Onionin ja parin muun kaverin kanssa kanarian saarilla. Muut ottivat aurinkoa ja meikäläinen lähtee viisaana kävelemään kivilohkareista rakennetun aallonmurtajan päähän navakan tuulen vallitessa. Alkoi kuulumaan matalaa jyrinää - tajusin sentään hypätä kivien muodostamaan monttuun ja ottaa kivestä kiinni, kun melkoinen aalto veti murtajan ylitse. Olisi käynyt hullusti, ellen olisi ehtinyt hypätä monttuun.

Pari hirvikolaria on myös ollut lähellä.

Eniten kuitenkin pelkäsin sitä tapausta, kun Onion ja hänen veljensä alkoivat painia saunassa ;)
 
mopo kisassa kans meinas lähtee henki. kaverin kanssa ajettii kilpaa ja tietenkin piti ajaa tien yli kattomatta ympärille. Noin 20 cm erotti mut ja 100km/h kulkevan hiacen.
 
Muutama vuosi sitten pyöräillessäni auto jäi minun ja tunturini alle.
Törmäys liikkeessä olevan auton kylkeen--> ojaan--> arvauskeskukseen : 0 murtunutta luuta.
Onneksi kypäräkin oli jätetty kotiin :nolo: :kuvia:
 
Ajelin omalla mp:llä männäkesänä ja melkein aina päällä Heldin nahkavermeet, Alpinestarsin katu/rata- popot, Hanxin hanskat vahvistuksin jne. Sitten _sen_ainoan_kerran_ kun helteellä menin kaverin hajapuskan kyytiin farkuissa, farkkurotsissa ja tennareissa, niin meinasin pudota kyydistä vajaassa 240:ssä.

Kaveri demosi miten bussi kiskoo kolmosella maantienopeudesta tappiin asti, joka on ko. vaihteella tosiaan sen 240km/h tienoilla IIRC. Meikäläinen taas yleensä, ellei kaahata, pitää kiinni mieluiten siitä takahantaakista enkä kuskin vatsamakkaroista, ja meinasin että ei riitä paukku että tekee edes tiukkaa. Olinpa väärässä, nimittäin puristin niin perkeleesti että pysyin kyydissä ja just ennen rajoittajaa lipesi ote kahvasta.

Jalathan lipesi tapeilta saman tien ja asento oli siis tyyppiä X. En ylettynyt kuskiin enää käsilläni mutta matkalla ylöspäin jalka osui sen verran kuskiin että tämä jarrutti. Kertoi vielä jälkeenpäin että jarrutti, koska luuli, että signaloin poliisista.

Olisi pelottanut jos olisi ehtinyt, sen muistan että kävi mielessä ihan rauhallisen oloisesti että "nyt lähtee muuten henki." Tällä kertaa kävi tuuri ja pidän huolen että toista kertaa ei tule.

- JjP
 
Pienempänä kesälomalla noin 10vuotiaana päätin lähteä vähän
kauemmaksi pyöräileen ja olin ylittämässä isoa tietä kun en tietenkään tajunnut katsoa sivuille auto tuli
noin 80kymppiä ja sai jarrutettua 3metrin päähään.

Se oli sekunnista kiinni että autoilija huomasi.
Onneksi tämä sattui kesälomalla ettei ollut liukasta.

Kolme vuotta sitten olin mukana kolarissa ,
kun kavereillani oli jääauto Toyota Corolla 1,2 tai 1,3
vuosimalli jotain 70luvulta. Mutta päätimme lähteä
testailemaan autoa kesällä Mehtälle , Tie oli suora mutta
pirun hiekkainen, yhdessä vaiheessa auto menetti hallinnan
noin 70kympin vauhdeissa ja törmäsi päin puuta onneksi puu
oli 5-8sentin paksuinen koivu joten syyläri meni aika pahasti lyttyyn ja konepelti, itse olin vielä takapenkillä keskellä ja takapenkeillä ei tietenkään ollut turvavöitä.Mutta Puu lähti pahasti
juurista. Onneksi ei ollut iso Mänty tai Kuusi silloin olisi käynyt
pahemmin.

:arvi:
 
Kaksi kertaa olen meinannut pudota kerrostalon katolta. Eka kerta oli sellainen, että roikuin hetken aikaa räystäslaudan varassa ja pääsin itse ylös. Toisella kerralla olin purkamassa telineitä talon seinustalta ja poistettuani yhden tuen ylhäältä, telineet päättivät alkaa kallistumaan talosta pois päin. Tälläkin kertaa joku suurempi voima oli jeesaamassa ja telineet eivät kaatuneet kokonaan.. Jälkimmäisessä tapauksessa alastulo oli mielenkiintoinen, sillä koko ajan oli hillitön pelko siitä,että telineet kaatuvat lopullisesti.
 
kerran pienempänä meinasin hukkua kevätjäiden alle luistimet jalassa ja lätkämaalivahdin kamat päällä. onneksi serkku pelasti :worship:

6vuotiaana tipuin navetanvintin katonrajasta kesken tarzanleikkejä ja olin kai koomassa tjsp, pääsin jopa lehteen otsikolla "6vuotias poika hengenvaarassa". tuon johdosta tuli sitten suvun puolelta huomiota kerrakseen kun luulivat että kuolen.

pari kertaa olen sukeltanut pehmeään heinäkuiluun ja vajonnut sinne heinän sisään monta metriä, tuolloin on myös käynyt mielessä että tässäkö tää nyt sitten oli.

myöskin tapaus jota muistelen lämmöllä: kävelin jonkun ostoskeskuksen pihalla ja muistin että pitääkin käydä ostamassa bisseä, ja vaihdoin kulkusuuntaa 90 astetta, jolloin tasan sekunnin päästä aikaisemman reittini kohdalle tipahti sellainen helvetin iso teräksinen mainoskilpiteline. tuli melko iso huokaus helpotuksesta tuolloin. onneksi kukaan muukaan ei jäänyt alle.

kesällä jäin myös kerran auton alle suojatiellä (stnan mummo), mutta ei käynyt pahemmin, fillari ja selkä ottivat vähän osumaa.
 
No vilkkaassa kaupungissa tulee aina välillä läheltä piti -tilanteita. Ei ole tästä kauaakaan kun olin ylittämässä suojatietä. Näen auton tulevan hidastaen ja sillon vilkku oikeelle, eli on kääntymässä tieltä pois ennen sitä suojatietä. Läksin ylittämään suojatietä ja tää saatanan auto kasuttaakin yllättäen suoraan, n. 20cm päästä mun varpaita. Ja keli oli tyyliin ensilumet, eli jos olisin normaaliin reippaaseen tapaani ampaissut tien poikki niin ei sillä olisi jarrut pitänyt paskaakaan. Tiedä sitten miksi lähdinkin niin verkkaisesti tien yli, uninen ehkä. Mutta onneksi näin päin. Tällaisia joskus käy.

Kännissä tietenkin on oma lukunsa. Joskus tulee hetken mielijohde tehdä joku stunt-hyppy aina jostain tai johonkin. Näinä kertoinä voi sanoa että on ollut onni matkassa. Pari kertaa säikähtäny jo niin kovin ettei enää tule niin typeriä temppuja yritettyä.:eek:
 
Päätin kaksivuotiaana kokeilla, että onko korvasieni oikeasi myrkyllistä. :urjo:

Onneksi vanhemmat huomasi tilanteen.

Ihme kyllä, sinä vappuna kun heiluttiin kerrostalon katolla, ei tapahtunut mitään ihmeempiä.
 
Lähin itselläni oli kun oltiin Verbierissä laskettelemassa ja silloin oli tämä talvi kun oli aivan perkeleesti lunta (tais olla talvi 98-99 jos laskin vuodet oikein).

No tie oli ensinnäkin poikki viikon verran koko paikkaan, joten siellä oltiin näppärästi jumissa. Mäkeenkin pääsi tämän viikon aikana yhtenä aamuna, jolloin uskalsivat avata hissin, mutta kukaan ei onneksi ollut vielä uskaltautunut mäkeen kun tuli lumivyöry, joka hautasi tuon hiihtohissin ala-aseman. :)

Nojuu yhtenä yönä sitten kuului mielenkiintoista ääntä, aivan kuten olisi ollut mieletön tuulenpuuska ja seinät tärisi aivan hemmetisti. Seuraavana aamuna sitten huomattiin, että lumivyöri oli vetässyt ihan talon vierestä. :)

Muuten on fillarilla pari kertaa meinannut jäädä auton alle. Eli autoon on ollut matkaa alle metrin. Sitten serkkupoika onnistui myös kerran ampumaan pienoiskiväärillä noin 100m päästä puuhun joka oli noin metrin mun vieressä. Se kun tykkäs 10v:n ikäisenä ottaa kiväärin ja mennä metsään räiskimään puita ja käpyjä... ei sitten tietenkään tajunnut, että metsässä voi olla joku muukin. :)

Sitten tuli vetästyä kännissä myös pulkalla kallionseinämää alas, mutta satuinpa näppärästi osumaan juuri ainoaan kivettömään kohtaan alla olevaan kivikkoon. Lopputuloksena lonkassa aivan hervoton mustelma, peukku sijoiltaan ja kävely sattui pari viikkoa.
 
Unohdin vielä mainita että olen itsekkin meinannut
hukkua jäihin 5.luokan marraskuun alussa, olin venelaitureiden vieressä ja yritin vakuuttaa kaverilleni että jää kestää. Yhtäkkiä
alta vajosi kerkesin vajota melkein kokonaan kunnes olin onneksi
laiturin vieressä ja käteni ylsivät laituriin kiinni oli muuten helvetin raskas olo onneks kaveri oli vetämässä ylös. Meni jokunen sekunti
että huomasi vajoavan.
On se vaan helvetin raskasta olla veden varassa toppatakki
ja toppahousut päällä.

:arvi:
 
Kaksi kertaa olin tippunut jäihin eikä kummallakaan kertaa ketään mukana.. Toinen tapahtui moottorikelkalla jolloin ei ollut myöskään jäänaskaleita mukana mutta ajatus: ei oo vielä mun aikani kuolla sai mut ponnistelemaan itteni kuiville.. Sen jälkeen on ollut tiukasti naskalit mukana kun on mennyt jäälle tilanteesta riippumatta. Sitten erään kerran olin pienenä ulkomailla laskittelemassa perheeni kanssa.. Juutuin hiihtohissiin ja olin kovaa kyytiä menossa rattaisiin mutta eräs mies pelasti henkeni:worship: .. sai viime hetkellä revittyä mut pois sieltä. Kerran kaverini piteli kädessään kakskakkosta wanhaa pistoolia joka oli ladattu.. Pienestä täräyksestä ase laukes --> luoti häpykarvan verran mun pään yli kulmakarvat vähän käristy kuulo meni osittain joksikin aikaa.. On kai noita muitakin läheltäpiti tilanteita ollut enemmänkin mutta tossa nyt noi ikimuistoiset.. Onko täällä muita jotka olis tippunut jäihin? Jos on niin muistuuko yhtään mieleen mitä ootte kelaillut siinä vaiheessa kun on ruvennut pää menemään pinnan alle? Siinä vaiheessa kun noita ihmepelastumisia sattuu niin rupee miettimään että onko täällä joku suurempi voima joka ohjailee tapahtumien kulkua.. tai ainakin minä rupesin.. Muut?
 
Originally posted by JJP
Jalathan lipesi tapeilta saman tien ja asento oli siis tyyppiä X. En ylettynyt kuskiin enää käsilläni mutta matkalla ylöspäin jalka osui sen verran kuskiin että tämä jarrutti. Kertoi vielä jälkeenpäin että jarrutti, koska luuli, että signaloin poliisista.

Olisi pelottanut jos olisi ehtinyt, sen muistan että kävi mielessä ihan rauhallisen oloisesti että "nyt lähtee muuten henki." Tällä kertaa kävi tuuri ja pidän huolen että toista kertaa ei tule.

- JjP

Nii juu ja joo.. mulle kävi joskus suht koht samallainen juttu.. Vauhti oli 260.. Tillanne oli vaan oli se että sihhen käteen mikä oli kiinni vatsamakkaroissa tärähti ampiainen tai joku muu örvelö.. Sattuu kyllä aina enemmän tai vähemmän.. Sillon sattu enemmän ja ote lipes mahasta jonka jälkeen myös tuosta kahvasta.. En tiedä mikä mut sai pysymään prätkän päällä.. Niin ja X-asennossa olin minäkin.. Sen muistan oikeen hyvin että valkoinen pätkäviiva tiessä oli muuttunut yhdeksi pitkäksi valkoiseksi viivaksi.. Sen verran oli vauhtia.
 
Joskus 5-6-vuotiaana, kun ei vielä uiminen sujunut, niin juoksin uimarannalla kuitenkin suoraan laiturin päähän ja sieltä veteen.
Ihme kyllä en enää jostain syystä löytänyt vedenpintaa mistään, vaan olisin varmaan hukkunut, mutta joku tyttö veti minut ylös ja sitten juoksin yhtä lujaa takaisin laituria äidin luokse.
 
Joskus kakarana leikattiin kitarisat. Kurkun verisuoni aukes, ja enhän mä uskaltanu sanoa, vaan nielin koko ajan verta mahaan. Lopulta oksensin mahalaukullisen verta, ja siitäkös hälinä syntyi... Päivystävä lääkäri pelasti, ja sitte vietin päiviä sellases sängyssä, joka oli kiedottu muoviin ja kone pumppas koko ajan höyryä sinne.
 
kerran lapsuuden uintireissulla oli hukkuminen lähellä, kun kaveri hyppäsi niskaan yllättäen, eikä tajunnut, että on paha hengittää veden alla. :)
 
Oltiin ykspäivä sähköhommissa sellasessa vanhassa murjussa.
Näin, että katosta roikkuu sellanen helevetin paksun maakaapelin pää johtimet näkyvillä. No ajattelin, että ei tossa oo virtaa(tyhmä minä). Kuiteski työkaveri ehti sanoa, että mittaa ny varmuuden vuoksi. Tulihan sinne se 400v ja käytiin kaapilla kattoon niin 80 ampeerin kahvasulake. ois siinä aika kuivaksi jätkä menny.
 
Aikaa sitten juhannuksena kaveri esitteli minulle isänsä hirvikivääriä rankan ryyppäyksen jälkeen kerrostaloasunnossa. Piippuun oli jäänyt kuti, joka hetken kuluttua lennähtikin ohitseni vesipatterin läpi seinään. Vesisuihku oli noin Niagaran luokkaa, mutta viisaina miehinä laitoimme lattialle pari pyyhettä vettä imemään ja painuimme nukkumaan. Lopputulos : Itselleni pysyvä kuulovaurio (korva tinnittää jatkuvasti), patteri rikki, kiviseinässä nyrkinkokoinen kolo, kämpästä tietenkin parketit täysin piloille ja alakerran asuntoon n.30 000 mummonmarkan vesivahingot.

Vuosi sitten joku crack-nisti yritti kutitella sisäelimiäni morallaan, mutta sain jotenkin lyötyä puukkoa alaspäin ja tulikin osumaa "vain" vyötäröön. Pääsi vielä perkele karkuun, kun en oikein ollut juoksutuulella tapahtuman jälkeen. Parin päivän sairaalareissulla ja komealla arvella siitä selvittiin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom