Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Noi tulee vähän eri aikaan eri ihmisille. Joillain toi kolmekymppiä voi olla paha, toisilla se tulee vasta neljässä kymmenessä. Itellä ny varsinaisesti tullu kummassakaan, mutta kyllä tässä neljän kymmenen päälle mennessä on joutunut enemmän pohtimaan, että missä tässä ny mennään ja mitä elämässä oikeasti haluaa saavuttaa..
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
@habaton ajattelitko sinä, että alkuvuoden työpaikan vaihdoksen aiheuttama harmi neutralisoituu uudella asunnolla? Selkeästi sinulla oli tyytymättömyyttä myös siihen asuntoon, kun muutit sieltä pois, puhumattakaan siitä, millä sanoin sitä kuvailit.

En usko, että asiat helpottavat, vaikka muutat takaisin. ❤️
Joo, todennäköisesti näin, että kuvittelin tuon piristävän. Toki muutenkin pidemmän aikaa miettinyt pois muuttoa, mutta en kalliiseen vuokrakämppään yksin kun ei se kovin kannattavaa asumista kaiketi ole. Toki jos sen 1-2v vähän kalliimmalla asuu niin ei maailma kaadu. Kait se on myös tätä @no-body :n mainitsemaa ikäkriisiä, kun ajattelee, että pitäisi olla jo vähän isompaa ja viihtyisämpää asuntoa alla sekä parempi positio työelämässä.

Näkisin, että tässä kohtaa fiksuinta olisi katsella samankaltainen viihtyisä asunto, mutta paremmalla sijainnilla. Tosiaan vuokrasoppari on toistaiseksi voimassa ja pääsee helpolla pois. Sitten asuu sen 1-2v siinä uudessa hyvällä sijainnilla ja yrittää hankkia mieluisampaa ja parempipalkkaista työtä. Parin vuoden sisällä ottaa sitten tavoitteeksi sen omistuskämpän jos (tai kun) parempi duuni löytyy. Sen mukaan katselee sitten mihin haluaa asettua.

Eihän sitä myöskään tiedä jos vaikka puoliso löytyisi. Se tietysti muuttaa kuvioita. Liian tarkkaan ei elämää muutenkaan kannata suunnitella.
 
elämässä oikeasti haluaa saavuttaa..
Elämässä ei myöskään varsinaisesti tarvitse saavuttaa mitään. Riittää kun elää ihmisiksi. Siinä on haastetta riittävästi. Jotkut tosin vaan saavuttavat saavuttamisen jälkeen. Elämään kuuluu se, että mitä 25-vuotiaana piti tähtäimessään ei enää välttämättä joidenkin vuosien jälkeen tunnu pätkääkään arvokkaalta.

Elämä ei koskaan ole ns valmista. Ei, vaikka omistaisi kaikki trendihärpäkkeet ja paperilla elämä olisi pelkkää voittokulkua. Silläkin on eroa, onko tavoitteet imetty itseensä sosiaalisen ympäristösn esimerkeistä/odotuksista/vaatimuksista vai uskaltaako miettiä, mitä itse pitää arvokkaana. Jos ne on samat kuin mitä ympäristö kuuluttaa niin hyvä, voi jatkaa sama rataa, mutta jos siinä on eroa, niin sitten pitää hieman harkita asioita uudelleen.

Epäilen, että habatonilla on vahva taipumus vatvoa asioita loputtomiin. Onkohan syynä stressi? Silloin keskittyy helposti epäolennaisiin asioihin ja jossittelee omia valintojaan. Tulevaisuudesta kun on paha mennä mitään varmaa sanomaan, niin voisi keskittyä nykyhetkeen.
 
Jaa että tämmönenkin julkaisu on olemassa. Onko tää semmoinen korvike siltä varalta, että kaikki kissavideot on katseltu?

IMG_3236.webp
 
Elämässä ei myöskään varsinaisesti tarvitse saavuttaa mitään. Riittää kun elää ihmisiksi. Siinä on haastetta riittävästi. Jotkut tosin vaan saavuttavat saavuttamisen jälkeen. Elämään kuuluu se, että mitä 25-vuotiaana piti tähtäimessään ei enää välttämättä joidenkin vuosien jälkeen tunnu pätkääkään arvokkaalta.

Elämä ei koskaan ole ns valmista. Ei, vaikka omistaisi kaikki trendihärpäkkeet ja paperilla elämä olisi pelkkää voittokulkua. Silläkin on eroa, onko tavoitteet imetty itseensä sosiaalisen ympäristösn esimerkeistä/odotuksista/vaatimuksista vai uskaltaako miettiä, mitä itse pitää arvokkaana. Jos ne on samat kuin mitä ympäristö kuuluttaa niin hyvä, voi jatkaa sama rataa, mutta jos siinä on eroa, niin sitten pitää hieman harkita asioita uudelleen.

Epäilen, että habatonilla on vahva taipumus vatvoa asioita loputtomiin. Onkohan syynä stressi? Silloin keskittyy helposti epäolennaisiin asioihin ja jossittelee omia valintojaan. Tulevaisuudesta kun on paha mennä mitään varmaa sanomaan, niin voisi keskittyä nykyhetkeen.
En tarkoittanut ihan tuota edellä, vaikka sanavalinnat oli mitä oli. Enemmän tarkoitin asioita tyyliin haluaako perheen ja lapsia, minne haluaa asettua asumaan, minkälainen työ on mukavaa ja niin edelleen. Iso (suurin?) osa ihmisistä haluaa kuitenkin jossain vaiheessa asettua aloilleen, ettei tarvii koko ikäänsä sinkoilla vaan ympäriinsä, kun ei oikein vielä tiedä mitä haluaa.

Tervettä kunnianhimoa saa minusta olla, sehän on vaan hyvästä tiettyyn pisteeseen saakka, kunhan elämä ei mene ihan sellaiseen, että kaikki asiat on vaan suorittamista, hirveet vaatimukset itselleen ja koko ajan on vähän niinku tyytymätön itteensä. Se on myrkkyä mielelle.
 
Itselläni 30v oli aikanaan tosi paha, koska se oli itsellenikin ollut merkkipaalu, johon mennessä olin ajatellut elämän olevan jo pitkällä master planin implementaatiovaiheessa, mutta eipä ollut ja siinä alkoi heräämään isoja kysymyksiä, tuleeko se ikinä olemaankaan. Neljäkymppiä ei sitten tuntunut missään, koska silloin hommat olivat pääosin hyvällä mallilla, vaikka se master plan olikin tietysti hieman muokkautunut matkan varrella. Nyt kun 50 on jo lähempänä kuin 40, niin huomaan asettavani jo merkkipaaluja, jotka täytyy siihen mennessä saavuttaa; olen esim. asennoitunut niin, että muutaman vuoden jaksan töissä nykymenollakin, mutta viidenkympin jälkeen haluan jo hyvän tasapainon työn ja elämän välille enkä halua enää venyä niin, ettei siitä edes kiitosta saa.

Melkein sama itselläni, sillä erotuksella että vielä on muutaman vuoden 40 lähempänä kuin 50. Sain juuri lähetettyä sen työhakemuksen. Vaikka siis en usko että se nappaa koska en ole varsinaisesti tuohon nicheen kouluttautunut, niin tässä on huomannut että ehkä voisi hyppää pois 3-vuorotyöstä päivävuoroon vaikka se tarkoittaakin tulojen laskuja. Alunperin kyllä ajattelin että jos nyt 10 vuotta viel painais vuoroa ja sitten alkais miettii päivähommia, mutta tollanen pieni työnhaku kuitenkin käynnistää itsessään sen että teinpähän jotain muuta kuin vain istun valvomossa ja valitan elämää. Olen ainakin laittanut paperit vetämään ja se on enemmän kuin 99% perinteisillä märisijöillä.
 
Saisko linnuille antaa jädeä? Kissoille oon pienissä määrin uskaltanu, vaikka riski on, että on paska seinässä hetken päästä.

Täkäläisten katujen "koristekuvioinnista" päättelen, että lokeilla näyttää olevan aina viikonlopun pikaruokien jäljiltä r*puli. Sen johdosta epäilen, että jäätelökään ei tehne heidän herkille vatsoilleen gutaa.
 
Masa-kissa on aloittanut uuden kuntoiluharrastuksen eli porrasjuoksun rappukäytävässä! (No, tuo "juoksu" on ehkä liioitteleva ilmaisu.) Nyt kun ruokavaliokin on kunnossa, niin Masa-kissa onnistunee painonpudotuksessa paremmin kuin keskiverto-offarilainen.

Masa-kissa ei käytä väkijuomia.
 
Vantaan Hiekkaharjussa. Edellinen lähempänä tikkurilan palveluja. Hieman turhan kaukana kaikesta (kauppa, juna-asema jne). Mulla ei siis autoa ole. Työmatka nyt 45min, aiemmin 35min...ei toki mahdoton ero ja saatan kyllä vaihtaa duunia vuoden sisällä, jos parempi mesta löytyy.

Henk.koht. mielestäni ainoa hyvä paikka asua noilla tienoin on n. kilometrin etäisyys Tiksin asemasta. Ei ole ongelmien ytimessä, mutta helppo liikkuminen on taattu ja tosiaan palvelut siinä nurkilla. Jos ei näitä asioita kaipaa, niin yhtä hyvin asuu oikeasti kauempana ja rauhallisemmalla, vihreämmällä alueella.

Mutta vaikka 440 e vuokra onkin ilmaista (sain itse helposti vuokralaisen yksiöön Talvikkitielle 790 e/kk hintaan), niin sisäilmaongelmaiseen en muuttaisi, vaikka saisi asua ilmaiseksi. Terveytesi lienee sen verran arvokasta, että ei kannata riskeerata. Mieti rauhassa, että mihin haluat ja mikä on tärkeää.
 
Meinaa lenssu iskeä. Tää viikko olisikin hyvä sairastaa nii pääsee ens viikolla töihin!

Tässä 2 kk aikana en ole saanut mitää järkevää aikaan. Joku olisi saattanut tehdä vaikkapa töitä, mutta ei vaan nyt ole kiinnostusta kuunnella yhtikäs mitään työhön liittyvää kuunneltavaa. Pari kertaa Helsingissä, kertaalleen Kolilla, kertaalleen kotipaikkakunnalla. Lukemista, maalaamista, pelaamista, olemista.
 
Yritän nyt lohduttautua sillä, että kaikki tekee virheitä. Silti on kyllä tullut mokailtua liikaa tänä vuonna...

Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Ja tähän vielä, itselläni on jo pitkään ollut sellainen filosofia, että harkitsen päätöksiä kyllä huolella ja usein pitkään, mutta sitten kun päätösten hetki on niin ne tehdään eikä sen jälkeen jossitella eikä katsota taaksepäin enää tippaakaan vaan jatketaan eteenpäin. Muuten sitä jossiteltavaa olisi aivan vitun kaikessa niin ettei elämässä muuta ehtisi tekemäänkään. Ei kannata, kuten itsekin varmaan näet.

Ja sitä kykyä olla katsomatta taaksepäin en ole todellakaan saanut synnyinlahjaksi vaan se on tietoisesti opeteltu taito. Muistaakseni Macchiavellilta luin joskus sellaisen viisauden, että huonokin päätös ajoissa tehtynä on lähes aina parempi kuin hyvä päätös tehtynä liian myöhään, ja sitä olen pyrkinyt itselleni pitämään ohjenuorana.

Se on eri asia, että jos huomaa tehneensä oikeasti virheitä ja vääriä arviointeja, niin niistä pitää tietysti oppia, että ei tee samaa mokaa toiste, mutta silloinkaan ei pidä velloa vaan elää sen tehdyn päätöksen kanssa.

Ja mitä sinä nyt olet tuossa asuntoasiassa mokaillut? Ottanut vähän lisää tilaa ja mukavuutta ympärillesi hintaan, johon sinulla on selvästi varaa. Valintakysymyksiä, mutta ei siinä ainakaan mitään kardinaalimokaa ole. Ja asuinalueissa on aina puolensa ja puolensa etkä ole siinäkään tehnyt mitään radikaalia vaan siirtynyt vain yhdestä Vantaan slummista toiseen (sori), ihan helvetin sama onko kauppoihin tai töihin muutama merkityksetön minuutti enemmän tai vähemmän. Sitten jos olisit ostanut tontin Savukosken takametsästä, hankkinut jo parilla satkulla rakennustarvikkeita sinne ja sitten tajunnut, että taidat kuitenkin olla kaupunki-ihminen, voisi puhua jo virheestä ja oikeasta taloudellisesta tappiosta.

Ole tyytyväinen siitä isommasta kämpästä ja jos joskus oikeasti tekisi talous tiukkaa tai tuntuisi että vähempikin tila riittää, niin halpoja ja huonokuntoisia itsariyksiöitä kyllä löytyy niin ettei tarvitse pelätä menettäneesi mitään ainutlaatuista.
 
...homeinen pikkuyksiö.

Paitsi tuo sinun oma altistumisesi terveyshaitalle, niin... kun ilmeisesti seurakin joskus saattaisi kelvata, niin muistutettakoon, että jotkut ihmiset ovat allergisia homeille, eivätkä pysty viettämään aikaa sisäilmaongelmaisessa tilassa. Vaikeuksia voi olla muissakin tiloissa, jos siellä on henkilö, jolla on niitä homeita vaatteissaan jne.

En tiedä, mutta voisin olettaa, että raikkaalle tuoksuvaa ihmistä olisi kivempi nuuhkia, vaikka ei olisi millekään edes allerginen.

Ja kai sinun itsesikin on mukavampaa pidemmän päälle asua asunnossa, jossa ei ole sisäilman suhteen ongelmia.

:unsure:
 
Back
Ylös Bottom