Miksi tehdä niitä kahta, jos toisessa viihtyy?
1. Koska eepeen nopeimpana, haluan ensisijaisesti työkseni heiluttaa puukkoa. Julkisessa sairaalassa olen puukon varressa sanotaan 3-4pv/vko, kun privassa hyvä jos olisi edes joka viikko leikkauspäivää.
2. Mitä kajsna sanoi alla, ensimäisen tuhannen olkapääskopian jälkeen siitä saa aika vähän mitään kiksejä ja kun ne oikeasti haastavat keissit, vaikka ne kuormittaa niin se puukon ja poran kanssa suhaaminen, se vaihe niistä tuo jotain pientä iloa. Vähän niinku seekkerin ammattitaidollla hakattais klapeja.
3. Nuoret tohtorit. Privassa ollaan varsin yksin, kopissa potilaan kanssa suurin osa ajasta. Nuorempia tohtoreita opetettavaksi eijjole, niitä on ihan kiva opettaa, neuvoa ja antaa pikkuhiljaa tehdä temppuja, he ovat vielä niin ihanan innoissaan. (vanhempien pierujen samojen huonojen juttujen kuuntelu ei enää tässä vaiheessa kinosta)
Mä varmaan tylsistyisin yksityisellä. Haastavat asiakkaat lähtis julkiselle, eikä riittävästi keinoja käytössä privassa
Meikäläisen alalla esim lähes kaikki murtumapotilaat, kyllä nyt teoriassa jotain voi privassa hoitaa, mutta tuolla kuntatyönantajalla on yhtä iso varasto pelkästään murtuman ehjäystavaraa kuin kaupungin yksityissairaaloissa on leikkaussalien pinta-alaa. Ei privasairaalassa mitään oikeasti vaativaa kirurgiaa voi tehdä. Sellaista missä potilas vaatii ehkä useamman päivän seurantaa sairaalassa, saati jotain tehohoitoa. Jossain oikeasti vaativassa murtumahommassa tarvittavia kuvausmahdollisuuksia ei ole privasairaaloissa kuin ehkä yhdessä koko suomessa.
Tai niinkin "yksinkertainen" asia kuin vaikka tahdistin (tai joku muu päristin kropassa) potilas joka tarvisi mri kuvausta. Ei taida monessa privasairaalassa onnistua tahdistimen kanssa mri meneminen, saattaa olla taas että jossain yhdessä tai kahdessa tässä maassa.
On tietyssä määrin vähän semmonen ammatillinen itsemurha siirtyä puhtaasti privapelleksi, voi esittää kaikkien alojen asijantuntiaa, mutta ihan oikeasti vaikeat/haastavat jutut jää kyllä hoitamatta.