Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu

M-NUTRITION PURE CREATINE 300 g

100 % puhdaslaatuista kreatiinimonohydraattia

-30%
Lekurilla tuli käytyä ja varmaankin lääkitystä seuraavaksi. Nyt sitten täytyy sinnitellä ensiksi kaverin häät lauantaina, ja sitten jos lähiaikoina pääsisi pillereitä popsimaan. Sitten vaan odotellaan jos niistä on hyötyä. En olisi ikinä uskonut tähän pisteeseen päätyväni. Lieviä nuppiongelmia ollut aiemminkin, muttei mitään tällaista.

Pudotus ollut kyllä tosi nopea. Viime vuosi yksi elämäni parhaista. Voihan sitä toivoa, että nousu olisi yhtä nopea. Ehkä ensi vuonna mielekäs työ ja kiva puoliso?
 
Lekurilla tuli käytyä ja varmaankin lääkitystä seuraavaksi. Nyt sitten täytyy sinnitellä ensiksi kaverin häät lauantaina, ja sitten jos lähiaikoina pääsisi pillereitä popsimaan. Sitten vaan odotellaan jos niistä on hyötyä. En olisi ikinä uskonut tähän pisteeseen päätyväni. Lieviä nuppiongelmia ollut aiemminkin, muttei mitään tällaista.

Pudotus ollut kyllä tosi nopea. Viime vuosi yksi elämäni parhaista. Voihan sitä toivoa, että nousu olisi yhtä nopea. Ehkä ensi vuonna mielekäs työ ja kiva puoliso?
Toiveikkaana kannattaa pysyä, mut mitään aikarajaa tms ei kannata asettaa toipumiselle ettei siitä tuu suorittamista. Päivä kerrallaan yrittää löytää taas jotain kivoja asioita elämästä 👍
 
Lekurilla tuli käytyä
Hyvä.
Pudotus ollut kyllä tosi nopea. Viime vuosi yksi elämäni parhaista. Voihan sitä toivoa, että nousu olisi yhtä nopea.
Älä edes haaveile. Kuten @Sahtimonni yllä totesi, päivä kerrallaan.
Ehkä ensi vuonna mielekäs työ ja kiva puoliso?
Tai ehkä 10 vuoden päästä. Ei sillä aikamääreellä ole väliä, olet vielä nuori.

Nyt sun pitää unohtaa kaikki tuommoset ulkoiset "pitäis olla..." jutut, ja hoitaa oma pää kuntoon.

Sitte, ku se on kunnossa, hyviä asioita yhtäkkiä vaan alkaa tapahtua.

Väkisin puristamalla ei.

Tsemppiä jatkoon, olet ny oikealla tiellä.
 
3 jakson perusteella Andy ja Poh tietenkin tottuneita esiintyjiä ja jotain kokemusta asiasta, hyväksyn. Uusi Naisoletettu, nimeä en muista vielä, ihan ok, parantunu näiden 3 jakson aikana, varmaan ihan hyvä kunhan tottuu kameraan.
3 jaksoa ny itellä kasassa.
Ranskanpetteri on kai pakollinen "huippukokki" Jockkin tilalle, ja vähän sen oloinen, no ehkä taas kameraan tottumisen jälkeen on parempi, mutta pärjäisin ehkä ilmankin tai olisin ottanut jonku vähemmän..ranskalaisen(?) tilalle. Puuttuu vähän karismaa ja särmää mitä Jockkilla oli. Tarttis jonku pahan poliisin sinne, kun kaikki on nyt niin kauhian positiivisia aina.
No juu, pikkuhiljaa. Tekemällä oppii jne.

Mutta lähteehän j.lo. jo fidhuun tässä vaiheessa, lähteehän?
 
Täällähän on ihan osiokin osiokin ravIntoasioille. Kyllä nuo teollisesti prosessoidut kasvirasvavalmisteet paljon epäterveellisempiä on ku aidot puhtaat ruoka-aineet.

Eikös kerma ole teollinen prosessoitu tuote, separointu ja pastörointu. Voihan sitä kai jostain saada ihan tilalta kuorittuna?
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Korttikotelo pitäs tilata. Tietäs vaan mikä..

Täällä joskus vuonna kivi ja keppi joku tällaista suositteli ja sillä menin kymmenkunta vuotta. Nyt toinen samanlainen jo menossa

 
Lekurilla tuli käytyä ja varmaankin lääkitystä seuraavaksi...

Hyvä juttu!

Jos useampi viikko menee ilman mitään muutosta, niin ehdottomasti on vaihdettava lääkettä. Samoin, jos tulee merkittäviä haittavaikutuksia. Jos lääkekokeiluja kertyy kaksi ilman vastetta, niin sitten asiaa pitää psykiatrin pohtia. Suomessa masennusta hoidetaan tehottomasti ja vastoin Käypähoidon ohjetta liian pitkään ja liian usein niin, että yksi toimimaton ssri/snri -lääke vaihdetaan toiseen useita kertoja, vaikka pitäisi kokeilla kahden eri valmisteen yhdistämistä ja/tai ns epätavanomaista lääkitystä. Tätä ei tee yleislääkäri vaan nimenomaan psykiatri.

Olotilan kohentuminen ei ole suora linja ylöspäin, vaan siinä on runsaasti kuoppia ja mutkia sekä takapakkia. Se vie aikaa.
 
Voihan sitä toivoa, että nousu olisi yhtä nopea. Ehkä ensi vuonna mielekäs työ ja kiva puoliso?

Sivusta arvioituna nyt ei kuulostaisi olevan kyse mistään tilapäisestä alakulosta, joka aiheutuisi pohjimmiltaan ulkoisista tekijöistä, kuten parisuhteen päättymisestä tai työpaikan vaihdosta, vaan ihan vakavasta masennuksesta, jossa nämä ulkoiset asiat ovat toimineet vain katalyyttinä tälle isolle romahdukselle. Jos arvaan, niin et oikeasti tuntenut oloasi kovin hyväksi ja tyytyväiseksi ennen eroa ja irtisanoutumistakaan?

Jos näin on, niin tilanne ei myöskään korjaannu ulkoisilla asioilla. Äläkä ymmärrä väärin, ehdottomasti kannattaa yrittää mennä elämässä eteenpäin ja löytää uusia hyviä juttuja, mutta kannattaa silti tosissaan selvitellä myös, tarpeen mukaan ammattiavun kanssakin, mikä se pohjimmainen ongelma on. Muuten voi sekä pettyä raskaasti, kun se uusi työ tai parisuhde ei parannakaan oloa kuten on ajatellut, että tehdä elämässä vääriä ratkaisuja kun se uusi suhde tai työ ei tunnu tarpeeksi hyvältä, vaikka se olisikin oikeasti ihan mahtava jos vain olisi itse terve ja arvostelukykyinen eikä arvioisi asioita vain sillä kriteerillä, pystyvätkö ne korjaamaan sinut vai ei.
 
Hyvä.

Älä edes haaveile. Kuten @Sahtimonni yllä totesi, päivä kerrallaan.

Tai ehkä 10 vuoden päästä. Ei sillä aikamääreellä ole väliä, olet vielä nuori.

Nyt sun pitää unohtaa kaikki tuommoset ulkoiset "pitäis olla..." jutut, ja hoitaa oma pää kuntoon.

Sitte, ku se on kunnossa, hyviä asioita yhtäkkiä vaan alkaa tapahtua.

Väkisin puristamalla ei.

Tsemppiä jatkoon, olet ny oikealla tiellä.
Se vaan, kun en mitenkään kestä ajatusta, että tässä suossa oltaisiin vielä 10 vuotta. Olisin tuolloin lähes 40. Tämänhetkinen elämä ei kyllä tunnu elämisen arvoiselta. Toki johtuu pitkälti siitä, että aiemmin mennyt suht hyvin elämässä, vaikka tiettyjä haasteita ollut. Luulen, että moni velkaantunut pitkäaikaistyötön ja täysin ilman naisseuraa elämänsä elänyt olisi minun asemassani onnen kukkuloilla. On vakituinen työ, rahaa ja naisseuraakin saa kun jaksaa muutaman viestin tinderissä naputella. Kyse lienee tuosta pudotuksesta ja itsekunnioituksen menetyksestä. Lähes kaikilla meistä on elämänsä aikana takapakkeja. Avioeroja, työttömyyttä jne.

Olen aina ollut ristiriitainen persoona. Toisinaan kärsivällinen, mutta toisaalta aivan liian hätäinen ja impulsiivinen. Kaikki pitäisi saada heti ja ongelmat ratkottua välittömästi. Ehkä tässä on nyt kyse siitä, että haluaisi vaan äkkiä resetoitua tuohon vanhaan hyvään elämään (viimeiset 4v). Pidin enimmäkseen itsestäni tuolloin, vaikka toki tietynlaista alemmuudentunnetta oli jo silloin.
Ja kannattaa pysyä myös erossa siitä kaljanlitkusta.

Tosin se ei tainnut olla ko. tapauksessa ongelma.
Juuri näin. Ei ole aiemmin ollut ongelma. Aikalailla nollalinjalla menty muutama vuosi. Nyt viimeiset 3 viikkoa ollut pieni putki päällä. Tänään oli korkki kiinni.
 
Sivusta arvioituna nyt ei kuulostaisi olevan kyse mistään tilapäisestä alakulosta, joka aiheutuisi pohjimmiltaan ulkoisista tekijöistä, kuten parisuhteen päättymisestä tai työpaikan vaihdosta, vaan ihan vakavasta masennuksesta, jossa nämä ulkoiset asiat ovat toimineet vain katalyyttinä tälle isolle romahdukselle. Jos arvaan, niin et oikeasti tuntenut oloasi kovin hyväksi ja tyytyväiseksi ennen eroa ja irtisanoutumistakaan?

Jos näin on, niin tilanne ei myöskään korjaannu ulkoisilla asioilla. Äläkä ymmärrä väärin, ehdottomasti kannattaa yrittää mennä elämässä eteenpäin ja löytää uusia hyviä juttuja, mutta kannattaa silti tosissaan selvitellä myös, tarpeen mukaan ammattiavun kanssakin, mikä se pohjimmainen ongelma on. Muuten voi sekä pettyä raskaasti, kun se uusi työ tai parisuhde ei parannakaan oloa kuten on ajatellut, että tehdä elämässä vääriä ratkaisuja kun se uusi suhde tai työ ei tunnu tarpeeksi hyvältä, vaikka se olisikin oikeasti ihan mahtava jos vain olisi itse terve ja arvostelukykyinen eikä arvioisi asioita vain sillä kriteerillä, pystyvätkö ne korjaamaan sinut vai ei.
Olet itseasiassa täysin oikeassa tuon ensimmäisen kappaleen suhteen. Jo tuolloin tunsin olevani ns. loukussa. Parisuhde oli siis muuttunut kaveruudeksi ja sen päättyminen oli siis itseasiassa itselleni helpotus. Olin stressannut jo pitkään toisen reaktiota ja totaaliromahdusta, kun ilmoittaisin eroaikeista. Onnekseni kumppani oli samoilla linjoilla ja ehti ensin. Se oli iso helpotus. Tässä parisuhteen päättymisessä se menetys oli lähinnä tuon ainoan läheisen ihmissuhteen ja ystävyyden menetys.

Ja kyllä, en tuntenut oloani hyväksi töissä, mutta se juurisyy olisi ollut ratkottavissa ja ylipäätään olisi pitänyt tyytyä tuohon, kun työ enimmäkseen ihan ok ja työyhteisö oli hyvä. Ja liiottelin omaa ahdistusta tuolloin. Ei elämä ole pelkkää auringonpaistetta missään työssä, vaan pitää katsoa koko kuvaa. Listata plussat ja miinukset ja hyväksyä, että aina joku asia tai henkilö hiertää. Ja lähteä parantamaan sitä omaa fiilistä töissä puuttumalla epäkohtiin ja puhumalla niistä. Ei ongelmat ratkea aina työtä vaihtamalla, joskus päin vastoin, kuten nyt kävi. Nyt tuli liikaa muutosta samaan aikaan.

Tiedän kyllä missä se juurisyy on. Huono itsetunto ja vähintään lievä masennus oli kaiketi jo tuolloin. Olet siis oikeassa siitä, että pitkälti omassa päässä ongelmat ovat, eikä pelkästään ulkoisissa tekijöissä.

Suuret kiitokset muuten kaikille yhteisesti avusta. Olisi pitänyt kysellä parviälyltä apua jo aiemmin, niin tältä sotkulta olisi vältytty. Ja ylipäätään avun/näkemysten pyytäminen lähipiiriltä tai ammattilaisilta on yleisellä tasolla fiksua aina kun ongelmia ilmenee. Tätä en ole aiemmin osannut tehdä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
 
en mitenkään kestä ajatusta, että tässä suossa oltaisiin vielä 10 vuotta.
Ei siinä suossa, vaan päivä kerrallaan askel askeleelta sieltä ylös. Ehkä siinä ei mene kymmentä vuotta, mutta ainakaan se ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla, se pitää ymmärtää.
Olisin tuolloin lähes 40. Tämänhetkinen elämä ei kyllä tunnu elämisen arvoiselta. Toki johtuu pitkälti siitä, että aiemmin mennyt suht hyvin elämässä, vaikka tiettyjä haasteita ollut.
Juu, on tuntunu aiemmin, että menee hyvin ja olen onnelinen. Pettymyksiä on tullu, todella isojaki. On tullu käytyä melko syvällä, mutta noustua sieltä. Nimenomaan pikkuhiljaa. Askel kerrallaan. Oon jo lähempänä viittä- ku neljääkymmentä, ja onnellisempi ku oisin kolmekymppisenä (ku "hyvin meni") oisin ikinä osannu kuvitellakaan.
Luulen, että moni velkaantunut pitkäaikaistyötön ja täysin ilman naisseuraa elämänsä elänyt olisi minun asemassani onnen kukkuloilla. On vakituinen työ, rahaa ja naisseuraakin saa kun jaksaa muutaman viestin tinderissä naputella. Kyse lienee tuosta pudotuksesta ja itsekunnioituksen menetyksestä. Lähes kaikilla meistä on elämänsä aikana takapakkeja. Avioeroja, työttömyyttä jne.

Olen aina ollut ristiriitainen persoona. Toisinaan kärsivällinen, mutta toisaalta aivan liian hätäinen ja impulsiivinen. Kaikki pitäisi saada heti ja ongelmat ratkottua välittömästi. Ehkä tässä on nyt kyse siitä, että haluaisi vaan äkkiä resetoitua tuohon vanhaan hyvään elämään (viimeiset 4v). Pidin enimmäkseen itsestäni tuolloin, vaikka toki tietynlaista alemmuudentunnetta oli jo silloin.
Tämäpä juuri. Ensin se oma pää ja "pesä" kuntoon. Sitä ennen on turha tavoitella noita ulkoisia toissijaisia asioita.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom