Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tämä on kenties turhan synkkä aihe tähän lankaan, mutta heitetääs nyt jonkin asteinen hätähuuto tännekin. Onko porukka käynyt elämässään täysin pohjamudissa ja onnistunut sieltä nousemaan?

On alkanut pelottamaan omat ajatukset tällä hetkellä. Mietin päivieni päättämistä oikeastaan joka päivä, ja joka tunti. Syynä tähän on katumus ja häpeä teostani, jonka alkuvuodesta tein. Nuo tunteet vain voimistuvat päivä päivältä. Irtisanouduin siis alkuvuodesta vakituisesta ja ihan hyvästä duunista, ja syynä oli esihenkilöni työpaikkakiusaaminen/epäasiallinen käytös. Tein kyllä itse virheitäni työssäni, mutta ei se tuota täysin toki oikeuttanut. Jälkikäteen ajateltuna aivan käsittämätön teko ja on järkyttänyt omaa mieltä todella paljon. En mitenkään kykene ymmärtämään, miten olen voinut näin toimia. Tuo asia olisi ollut ratkaistavissa. En hakenut tukea työterveydestä tai kollegoilta tuohon tilanteeseen, vaan yritin pärjätä yksin. Enkä kohdannut tätä esihenkilöä suoraan, vaan pakenin. Voin toki puolustautua sillä, että yritin suojella omaa mieleterveyttä, sillä se oli tuossa tilanteessa toki koetuksella. Ikävä kyllä tuo ratkaisu aiheutti päinvastaisen seurauksen, sillä nyt on psyyke aivan sekaisin.

On tullut myös eräänlainen identiteettikriisi siitä, että kuka oikein olen, jos voin tehdä jotain tällaista. Varsinkin taantuman aikaan, kun töitä ei liiemmin tarjolla ollut tuolloin, eikä toki nytkään. Sain kylläkin uuden työn hyvin pian. Olen aina ollut suht fiksu ja harkitsevainen. Tällä kertaa oma mieleni petti minut kyllä täysin. En koskaan aiemmin ollut luovuttajatyyppiä, vaan aina puskenut menemään työssä kuin työssä, vaikka miten pahalta olisi tuntunut. Tämä oli toki uusi tilanne, kun en aiemmin ole vastaavaa kokenut.

Olin jonkin aikaa ennen irtisanoutumista jo miettinyt, että jos tilanne menee pahaksi, niin voin tuon ratkaisun tehdä. Taloudellisesti oli siis mahdollista, kun ei velkaa ja melko isot säästöt. En myöskään käsitä, miten ei tullut mieleen ajatella seurauksia yhtään pidemmälle. Tuo ajatus oli päässäni kuitenkin pari kuukautta ennen irtisanoutumista.

Olen tapahtuneen jälkeen ottanut kyllä ammattiapua vastaan, ja pari kertaa, kun itsetuhoisuus ollut voimakkaimmillaan soittanut kriisipuhelimeen. Ei nämä keinot tilannetta helpota kuin ehkä hetkeksi. Olen jo kirjoittanut jäähyväiskirjeen ja päättänyt tekotavan, eli nyt ollaan aika vaarallisilla vesillä. En haluaisi sitä tehdä, sillä tiedän miten itsekäs ja kamala teko se olisi vanhemmilleni. Tuntuu vain, että on täydellisessä umpikujassa.

Kyse on toki myös muustakin kuin työn menetyksestä. Uusi työ on siis aika ankeaa verrattuna siihen mihin on tottunut. Pieni firma, eikä etenemismahdollisuuksia. Samaa tylsyyttä päivästä toiseen. Parisuhdetta ei ole ja kavereita niukasti. Deittailu ei oikein suju tässä tilassa. En saa päästäni pois ajatusta millaista elämä nyt olisi, jos en olisi tuota yhtä typerää tekoa tehnyt. Ennen tuota päivää elin siis melko tasaista ja hyvää arkea, vaikka tilanne töissä vaivasi. Ikinä ei saisi paeta vaikeaa tilannetta, vaan lähteä ratkomaan ongelmia ja hyväksyä se tosiasia, että jokaisessa työssä on omat miinukset - pitäisi katsoa koko kuvaa.

Objektiivisesti katsottuna elämäni ei ole edes kurjimmasta päästä. On työpaikka, fyysinen terveys ok, sosiaalista elämää on edes hieman ja vanhemmat elossa ja terveenä. Katto pään päällä ja talous kunnossa. Naisseuraa saan helposti ulkonäöllä. Monilla ei ole töitä eikä ulkonäköä, eikä talous ole kunnossa. Kai tässä on paljon kyse siitä, että putosin korkealta ja kovaa lyhyessä ajassa. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta tässä tapauksessa tuo syyllisyys ja katumus painaa, kun pitkälti omaa syytä.

Vielä alle puoli vuotta sitten oli parisuhde, treenit kulki ja suht mielekäs työ isossa kansainvälisessä firmassa. Oli myös itsekunnioitus jossain määrin tallella. Nyt huonommassa työssä ja alkoholia on alkanut kulua päivittäin. Vaikea katsoa itseään peilistä. Pakko kyllä puolustautua sen verran, että tämä ex-pomoni kyllä polki itsetuntoa alas aika tehokkaasti. Silti aina pitäisi pitää oma pää, eikä antaa muiden vaikuttaa.

Tiedän, että tästä voi nousta takaisin hyvää elämään. Pelkään vain, että aika loppuu. Tällä hetkellä on vaikea löytää uutta työtä taantuman vuoksi, eikä taida omat voimat riittää kokonaan uuden oppimiseen, kun ei ole pää kasassa. Pitäisi jotenkin kestää vaikkapa vuosi, niin varmasti talous virkoaa ja enemmän työmahdollisuuksia tarjolla. Ei saisi luovuttaa, eikä se ollut minun tapaista aiemmin. Jotain minussa muuttui, kun luovutin kerran. Nyt pelkään, että teen sen taas.

Tiedän, että elämä voi taas olla hyvää vuosien päästä tai jo aiemmin. Tiedän, että minussa on jonkin verran potentiaalia pärjätä työelämässä. Löytää kumppani ja ehkä perustaa perhe. Tärkeintä kai olisi nyt saatua pidettyä mies elävien kirjoissa. En vain osaa sanoa, miten sen teen. Ehkä työterveyden kautta masennusdiagnoosi ja lääkitys? Pelkään vain, että vaikuttaako se sitten työnhakuun tulevaisuudessa.

Ainoa, joka minut voi pelastaa, olen minä itse. Toki apua on saatavilla ja sitä pitää pyytää ja ottaa vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
TJJ sanoi:
Perinteiset, onko päivitetty ja puhelin käynnistetty uuestaan?
Click to expand...

Kyllä kokeilin noita, kun en ole muuta keksinyt. Mutta ei pelitä 🤷‍♀️ Kirjoitin pankin asiakaspalveluun olevani nyt helvetin vihainen akka. Kyllähän minä saan automaatilta käteistä ja näen tilin saldon, mutta en voi siirtää Perintöä käyttötilille enkä maksaa terkkakeskuksen paperilaskua tai katsoa OmaKannasta mitä pillerireseptejä on vielä voimassa tai tilata mitään verkkokaupasta.

En pysty toimimaan yhteiskunnassa 😳
 
Wombut sanoi:
Kerran kassalla todistin kun nuorehko siisti poika yritti ostaa kombuchaa, myyjä kieltäytyi myymästä koska kyseessä on käymisteitse valmistettu tuote.
Click to expand...
Itse olen todistanut tapahtumaa, kun kumisaappaineen ynnämuine erähenkisine varusteineen, reppuihin virvelitkin ulkopuolelle kiinnitettynä, asustautuneet kaksi nuorta poikaa olivat ostamassa limsaa, makkaraa, sinappia, sytytyspaloja ja tulitikkuaskia.

N. kilometrin päässä kaupasta on kunnan ylläpitämä laavu jokirannassa.

Kassahenkilö ei myynyt pojille niitä tulitikkuja, sanoi niiden olevan olevan tupakkatuote.

Sytkäristä olen kuullut joskus näin sanottavan, tulitikuista koskaan muulloin en.

Olen varmaan kauhea rikollinen, ku ostin ite ne tikut ja vein kaupan pihalla polkupyöriensä lukkoja availeville pojille.
 
habaton sanoi:
Tämä on kenties turhan synkkä aihe tähän lankaan, mutta heitetääs nyt jonkin asteinen hätähuuto tännekin. Onko porukka käynyt elämässään täysin pohjamudissa ja onnistunut sieltä nousemaan?

On alkanut pelottamaan omat ajatukset tällä hetkellä. Mietin päivieni päättämistä oikeastaan joka päivä, ja joka tunti. Syynä tähän on katumus ja häpeä teostani, jonka alkuvuodesta tein. Nuo tunteet vain voimistuvat päivä päivältä. Irtisanouduin siis alkuvuodesta vakituisesta ja ihan hyvästä duunista, ja syynä oli esihenkilöni työpaikkakiusaaminen/epäasiallinen käytös. Tein kyllä itse virheitäni työssäni, mutta ei se tuota täysin toki oikeuttanut. Jälkikäteen ajateltuna aivan käsittämätön teko ja on järkyttänyt omaa mieltä todella paljon. En mitenkään kykene ymmärtämään, miten olen voinut näin toimia. Tuo asia olisi ollut ratkaistavissa. En hakenut tukea työterveydestä tai kollegoilta tuohon tilanteeseen, vaan yritin pärjätä yksin. Enkä kohdannut tätä esihenkilöä suoraan, vaan pakenin. Voin toki puolustautua sillä, että yritin suojella omaa mieleterveyttä, sillä se oli tuossa tilanteessa toki koetuksella. Ikävä kyllä tuo ratkaisu aiheutti päinvastaisen seurauksen, sillä nyt on psyyke aivan sekaisin.

On tullut myös eräänlainen identiteettikriisi siitä, että kuka oikein olen, jos voin tehdä jotain tällaista. Varsinkin taantuman aikaan, kun töitä ei liiemmin tarjolla ollut tuolloin, eikä toki nytkään. Sain kylläkin uuden työn hyvin pian. Olen aina ollut suht fiksu ja harkitsevainen. Tällä kertaa oma mieleni petti minut kyllä täysin. En koskaan aiemmin ollut luovuttajatyyppiä, vaan aina puskenut menemään työssä kuin työssä, vaikka miten pahalta olisi tuntunut. Tämä oli toki uusi tilanne, kun en aiemmin ole vastaavaa kokenut.

Olin jonkin aikaa ennen irtisanoutumista jo miettinyt, että jos tilanne menee pahaksi, niin voin tuon ratkaisun tehdä. Taloudellisesti oli siis mahdollista, kun ei velkaa ja melko isot säästöt. En myöskään käsitä, miten ei tullut mieleen ajatella seurauksia yhtään pidemmälle. Tuo ajatus oli päässäni kuitenkin pari kuukautta ennen irtisanoutumista.

Olen tapahtuneen jälkeen ottanut kyllä ammattiapua vastaan, ja pari kertaa, kun itsetuhoisuus ollut voimakkaimmillaan soittanut kriisipuhelimeen. Ei nämä keinot tilannetta helpota kuin ehkä hetkeksi. Olen jo kirjoittanut jäähyväiskirjeen ja päättänyt tekotavan, eli nyt ollaan aika vaarallisilla vesillä. En haluaisi sitä tehdä, sillä tiedän miten itsekäs ja kamala teko se olisi vanhemmilleni. Tuntuu vain, että on täydellisessä umpikujassa.

Kyse on toki myös muustakin kuin työn menetyksestä. Uusi työ on siis aika ankeaa verrattuna siihen mihin on tottunut. Pieni firma, eikä etenemismahdollisuuksia. Samaa tylsyyttä päivästä toiseen. Parisuhdetta ei ole ja kavereita niukasti. Deittailu ei oikein suju tässä tilassa. En saa päästäni pois ajatusta millaista elämä nyt olisi, jos en olisi tuota yhtä typerää tekoa tehnyt. Ennen tuota päivää elin siis melko tasaista ja hyvää arkea, vaikka tilanne töissä vaivasi. Ikinä ei saisi paeta vaikeaa tilannetta, vaan lähteä ratkomaan ongelmia ja hyväksyä se tosiasia, että jokaisessa työssä on omat miinukset - pitäisi katsoa koko kuvaa.

Objektiivisesti katsottuna elämäni ei ole edes kurjimmasta päästä. On työpaikka, fyysinen terveys ok, sosiaalista elämää on edes hieman ja vanhemmat elossa ja terveenä. Katto pään päällä ja talous kunnossa. Naisseuraa saan helposti ulkonäöllä. Monilla ei ole töitä eikä ulkonäköä, eikä talous ole kunnossa. Kai tässä on paljon kyse siitä, että putosin korkealta ja kovaa lyhyessä ajassa. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta tässä tapauksessa tuo syyllisyys ja katumus painaa, kun pitkälti omaa syytä.

Vielä alle puoli vuotta sitten oli parisuhde, treenit kulki ja suht mielekäs työ isossa kansainvälisessä firmassa. Oli myös itsekunnioitus jossain määrin tallella. Nyt huonommassa työssä ja alkoholia on alkanut kulua päivittäin. Vaikea katsoa itseään peilistä. Pakko kyllä puolustautua sen verran, että tämä ex-pomoni kyllä polki itsetuntoa alas aika tehokkaasti. Silti aina pitäisi pitää oma pää, eikä antaa muiden vaikuttaa.

Tiedän, että tästä voi nousta takaisin hyvää elämään. Pelkään vain, että aika loppuu. Tällä hetkellä on vaikea löytää uutta työtä taantuman vuoksi, eikä taida omat voimat riittää kokonaan uuden oppimiseen, kun ei ole pää kasassa. Pitäisi jotenkin kestää vaikkapa vuosi, niin varmasti talous virkoaa ja enemmän työmahdollisuuksia tarjolla. Ei saisi luovuttaa, eikä se ollut minun tapaista aiemmin. Jotain minussa muuttui, kun luovutin kerran. Nyt pelkään, että teen sen taas.

Tiedän, että elämä voi taas olla hyvää vuosien päästä tai jo aiemmin. Tiedän, että minussa on jonkin verran potentiaalia pärjätä työelämässä. Löytää kumppani ja ehkä perustaa perhe. Tärkeintä kai olisi nyt saatua pidettyä mies elävien kirjoissa. En vain osaa sanoa, miten sen teen. Ehkä työterveyden kautta masennusdiagnoosi ja lääkitys? Pelkään vain, että vaikuttaako se sitten työnhakuun tulevaisuudessa.

Ainoa, joka minut voi pelastaa, olen minä itse. Toki apua on saatavilla ja sitä pitää pyytää ja ottaa vastaan.
Click to expand...
Ei muuta kun lisää paskaa housuun ja eteenpäin, eiköhän se monttu ajan myötä loivennu jos hengissä pysyy. Jos pidot riittää niin ennen enimpiä lopullisia ratkaisuja hassaamaan rahaa/velkarahaa johonkin "hölmöön", tee jotain mitä et normaalisti tekisi, osta moottoripyörä, vene tai vaikkapa kuukausi jossain ulkomailla voi tehdä terää. Työ ei tekemällä lopu. Jos ei mikään tunnu miltään niin varsinaisesti ei mitään menetettävääkään ole. Mutta eiköhän se siitä, jos ei muu auta niin pura ajatuksia offarille jatkossakin. Myös niissä tapauksissa jos mahdollinen uusi spontaani elämä alkaa tuottaa iloa, antaa lepattaa vaan.
 
habaton sanoi:
Tämä on kenties turhan synkkä aihe tähän lankaan...
Click to expand...

Ikävää kuulla, kuinka ongelmallisessa tilanteessa sinä olet. Kun sinulla on työterveyshuolto, niin varaa huomenna lääkäriaika, mene juttelemaan ja ota vastaan kaikki, mitä tarjotaan! Ihmelääkettä ei ole olemassa, mutta jostain pitää aloittaa ja kontakti lääkäriin voisi olla sinulle se alku.
Mainitsemasi syyllisyys ja katumus ovat raskaita taakkoja, ehkä voisit päästä niistä eroon, jos sinulla olisi mahdollisuus keskustella niistä jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa.

Pohjamutakosketuksia on ollut ja varsin todennäköisesti tulee vielä jatkossakin. Yritin mm itsemurhaa noin vuosi sitten, mutta se ei onnistunut (kuinka masentavaa masentuneelle ettei edes itsensä tappaminen onnistu) ja tässä sitä taas vaan elellään 🤷‍♀️

Et ole ainoa, joka tämmöisiä asioita pohtii, etkä ole ensimmäinen, joka työterveyslääkärille kertoo esim itsemurha-ajatuksistaan. Tärkeintä on, että et jää nyt yksin mussuttamaan ajatuksiesi kanssa. Viina ei myöskään paranna olotilaasi.

Tulevaisuutta ajatellen: TYÖNANTAJALLE EI KUULU SINUN TERVEYSTIETOSI. LÄÄKÄRI EI NIITÄ TYÖNANTAJALLE KERRO. MASENNUSDIAGNOOSIA TMS EI KUKAAN MUU TIEDÄ, KUIN SINÄ ITSE JA TERVEYDENHUOLTOHENKILÖSTÖ. Joten pelkosi vaikutuksesta tulevaan työllistymiseesi ei ole todellisuuspohjainen.
 
Wombut sanoi:
9. Miksi myyjä kysyi papereita, kun ostin simaa? Siinähän on vain vähän alkoholia.


Kaupoilla voi olla lainsäädännön lisäksi omia ohjeita esimerkiksi alkoholin myyntiin liittyen. Monet kaupat noudattavat Päivittäistavarakauppa ry:n suositusta, ettei alle 18-vuotiaille myydä myöskään sellaisia alkoholia sisältäviä juomia, joissa on alkoholia alle 1,2 %. Sima on tyypillisesti tällainen juoma. Suositus on lain edellyttämää tasoa tiukempi, sillä kauppa on katsonut selkeän yhtenäisen linjauksen tukevan alkoholin myynnin ikärajavalvontaa. Lisäksi kassahenkilöstön käytännön työtä helpottaa, kun rajoja ei ole useita erilaisia.

"
Alkoholilaki säätelee juomia, joissa on alkoholia yli 1,2 tilavuusprosenttia. Koska laki ei ota kantaa alle 1,2 prosenttisiin alkoholijuomiin, alaikäiset saavat näin ollen lain mukaan niitä ostaa. Valvira kuitenkin suosittelee, että alle 1,2 prosenttisia alkoholijuomia ei myytäisi alaikäisille.

Tämä on siis jäänyt täysin kaupan itsesäätelyn ja omavalvonnan piiriin, joten kaupoilla voi olla lakia tiukempi linjaus tässä asiassa.

"
Click to expand...
Widdu muistin väärin. Mut kuitenki reilusti yli sen kombuchan.
 
Sylverö sanoi:
Kyllä kokeilin noita, kun en ole muuta keksinyt. Mutta ei pelitä 🤷‍♀️ Kirjoitin pankin asiakaspalveluun olevani nyt helvetin vihainen akka. Kyllähän minä saan automaatilta käteistä ja näen tilin saldon, mutta en voi siirtää Perintöä käyttötilille enkä maksaa terkkakeskuksen paperilaskua tai katsoa OmaKannasta mitä pillerireseptejä on vielä voimassa tai tilata mitään verkkokaupasta.

En pysty toimimaan yhteiskunnassa 😳
Click to expand...
Niin siis pystyykö sen ID-sovelluksen asentamaan ja ottamaan käyttöön uudestaan? Mulla ei Danskea itelläni ole.

Tokko sulta mitkään verkkopankkitunnukset on itekseen hapantunu, että enemmän epäilisin ite vaan jotain softavikaa joko luurissa tai sitten siinä appiksessa / asennuksessa.
 
Max131 sanoi:
Niin siis pystyykö sen ID-sovelluksen asentamaan ja ottamaan käyttöön uudestaan? Mulla ei Danskea itelläni ole.

Tokko sulta mitkään verkkopankkitunnukset on itekseen hapantunu, että enemmän epäilisin ite vaan jotain softavikaa joko luurissa tai sitten siinä appiksessa / asennuksessa.
Click to expand...

Juu. Danske ID -sovellus on ollut aikaisemminkin. Nyt poistin sen ja latasin uudelleen. Ei soi ei pelitä.

Danske on ottanut käyttöön QR-tunnistuksen. Eli aiemmin oli: verkkopankkiin ja sinne salaiset numerot, sitten yhteys ID-sovellukseen + tunnusluku. Tämän jälkeen on sitten palvelu pelannut. Mutta nyt tuohon on tullut jatkoa eli vielä QR- tunniste. Mutta kun on käytössä tasan yksi känny, niin ei sitä QR-kuvaa voi ottaa. Tämmöisessä tilanteessa Danskebankin ohjeen mukaan ohjelman PITÄISI tunnistaa, että sama laite kyseessä, missä verkkopankki ja ID-sovellus, ja homma etenee sitten maaliin ilman QR-kuvaa. Mutta kun ei siis etene. Eli ei tunnista.

ID-sovellusta tosiaan latasin ja poistin pari kertaa, mutta ei.

Huomenna menen rähjäämään, mikäli jossakin on vielä Dansken konttoripalvelu.

Tämmöinen teksti Dansken sivulla:
"Miten QR-koodi luetaan, jos käyttää Danske ID:tä ja verkkopankkia tai Districtiä samalla mobiililaitteella?Jos verkkopankkia tai Districtiä käytetään samalla mobiililaitteella, jolle Danske ID on rekisteröity, QR-koodia ei tarvitse lukea. Tällöin kirjautuminen tunnistaa, että kyseessä on sama mobiililaite ja kirjautuminen tapahtuu Danske ID:llä vanhaan tapaan."
 
Sylverö sanoi:
Tämmöinen teksti Dansken sivulla:
"Miten QR-koodi luetaan, jos käyttää Danske ID:tä ja verkkopankkia tai Districtiä samalla mobiililaitteella?Jos verkkopankkia tai Districtiä käytetään samalla mobiililaitteella, jolle Danske ID on rekisteröity, QR-koodia ei tarvitse lukea. Tällöin kirjautuminen tunnistaa, että kyseessä on sama mobiililaite ja kirjautuminen tapahtuu Danske ID:llä vanhaan tapaan."
Click to expand...
Miten tuo rekisteröinti tehdään ja saitko sää sen tehdyksi ohjeiden mukaan ja onnistuneesti tuolla uusinta-asennuksella? Ts. että sen appiksen pitäisi olla oikein rekisteröity siihen sun luuriin eikä se valita mistään?
 
Back
Ylös Bottom