Sitten pitäisi olla vähintään joku tutuntuttu, jolta pennun ostaisi, ettei tulisi tukeneeksi pentutehtailua
Tonnilla saa ihan jo rotukoiran, tosin ei tietysti niitä kysytyimpiä.
Mutta jos sekarotuisen haluaa, niin silloin tosiaa kannattaa olla joku tutuntuttu, tutuntutuntuttu; kaikki Apulat, torit ym. paikat kannattaa kiertää kaukaa, jos ei halua pentutehtailua tukea. Toki, on sielläkin ihan oikeasti vahinkopentueita ja sitten näitä, jotka tietoisesti risteyttää rotuja mutta ei eläinrääkäys-tehtailutasolla.
Vanhemmillani on kaksi pientä sekarotuista pölyhuiskaa (köh) ja mietin silloin aikoinaan heti, että joltakin pentutehtailijalta. Kuitenkin ensimmäisen koiran kohdalla isäni oli kuulemma joutunut pidempäänkin kahvittelemaan myyjän kanssa, jotta myyjä pystyi arvioimaan myykö pentua. Toisen ottivat samasta paikasta, eli myyjä ei myöskään "kadonnut" minnekään.
Vaikka ei papereita, niin ei siis kuitenkaan myyty mistään takakontista ja myyjä oli vaikuttanut asialliselta. Tosin eihän se mitään takaa mutta ainakin näin isäni koki. (Tosin tuskin olisi minulle mitään muuta sanonutkaan, koska tietää vahvasti negatiivisen suhtautumiseni pentutehtailuun.)
Muistaakseni ne vanhempieni koirat ovat yhdistelmä Bichon Frisetä ja Coton de tuléaria. Ihan mukavia, helposti mukana kulkevia seurakoiria, eikä edes vaadi paljoa liikuntaa. Huonona puolena on turkin trimmaaminen; pitää käyttää kuukausittain trimmattavana tai takkuuntuu.
(Tai sitten ihan oikeasti panostettava trimmaamisen opetteluun itse. Saisit kyllä minun vanhemmiltani trimmauspöydän jonka äitini hankki mutta totesi, ettei jaksa opetella).
.
www.is.fi
Status Sine Musculis Oy 
Toinen koira sai vähäksi aikaa kuonokopan ja kissa "nyrkkeilyhanskat". Pikkuhiljaa tottuivat ja nyt asuttu parisen vuotta saman katon alla.
www.mallaskoskenpanimoravintola.fi
