- Liittynyt
- 15.10.2008
- Viestejä
- 4 874
Syksy on niin tuttu ja turvallinen. Nautin siitä kyllä mutta samalla syksy voi tarkoittaa myös valtavaa henkistä ponnistelua.
Siihen liittyy oman mielen melankolisuuden tuttuus ja lämpimään kotiin sulkeutumisen turvallisuus.
Onhan siinä kaikki ihanat asiat; lämpimät vaatteet, pimenevät illat, mausteiset ruuat, suklaa... Silti syksy tuntui ennen siltä, että pitää kovasti fokusoida johonkin, ettei vajoa mielen synkkyyteen.
Opinkin nauttimaan syksystä vasta, kun minulle tuli ensimmäinen oma koira: Sen kanssa oli ihanaa kävellä sateessa tai sateen jälkeen, tai ensimmäisten pakkasöiden jälkeen kirpeässä ilmassa.
Koiran kanssa elämä on niin paljon valoisampaa ja sen kanssa puuhastelu piristää mieltä aina.
Lähes vuosi sitten kun jouduin yllättäen luopumaan toisesta koirasta koin, että minulle tuli ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen syksy. Siis sellainen todella raskas lamaantuminen ja henkinen vajoaminen, joka diagnosoidaan masennukseksi.
Olihan minulla silloinkin tämä nykyinen koira mutta toisen menettäminen tuli niin yllättäen, että se heitti raiteiltaan.
Ja onneksi oli tämä nykyinen koira, olisin varmasti ollut vielä synkemmissä vesissä ilman sitä.
Ainut asia mikä vähän lohdutti, oli että ratkaisu oli koiran kannalta paras.
Siihen liittyy oman mielen melankolisuuden tuttuus ja lämpimään kotiin sulkeutumisen turvallisuus.
Onhan siinä kaikki ihanat asiat; lämpimät vaatteet, pimenevät illat, mausteiset ruuat, suklaa... Silti syksy tuntui ennen siltä, että pitää kovasti fokusoida johonkin, ettei vajoa mielen synkkyyteen.
Opinkin nauttimaan syksystä vasta, kun minulle tuli ensimmäinen oma koira: Sen kanssa oli ihanaa kävellä sateessa tai sateen jälkeen, tai ensimmäisten pakkasöiden jälkeen kirpeässä ilmassa.


Lähes vuosi sitten kun jouduin yllättäen luopumaan toisesta koirasta koin, että minulle tuli ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen syksy. Siis sellainen todella raskas lamaantuminen ja henkinen vajoaminen, joka diagnosoidaan masennukseksi.
Olihan minulla silloinkin tämä nykyinen koira mutta toisen menettäminen tuli niin yllättäen, että se heitti raiteiltaan.
Ja onneksi oli tämä nykyinen koira, olisin varmasti ollut vielä synkemmissä vesissä ilman sitä.

Ainut asia mikä vähän lohdutti, oli että ratkaisu oli koiran kannalta paras.
