Sit armeija-aikaan komennusten aikana himassa pörisi 25 litran omenaviinit ja kun tultiin lomille kavereiden kanssa, niin sitten sitä hirveetä soosia vedettiin ja aina jännitettiin onnistuuko kirkastus, jos ei, niin kiljun näköistä paskaahan se oli, mut nousi päähän kun metrin leka.
Sillä vedettiin pohjat ja oltiin aina jonkun kämpillä hirveissä pieruissa, josta sitten Honky Tonkyyn, vai mikä vittu se nyt oli silloin. Jos hulluksi heittäytyi, niin Alen kautta käytiin kiskaseen lärvilauta, jossa oli 10 jotain pientä shottia, joissa kermaa päällä. Honkyssä sitten armoton vonkaaminen, siis se oli just parhautta kun epätoivoisesti yritti saada pesää ja suurimman osan ajasta epäonnistui karvaasti. Kerran olin niin vitun lärtsät, että en pystynyt kunnolla muodostamaan lauseita ja joku bööna änkes kainaloon, halusin siitä eroon, mut ei ollut pokkaa sanoa, että nyt ei pysty. Valehtelin, et mulla ei ole rahaa ja oon niin kännissä, et kävelen kotio (asuin Hervannassa). Mimmi sit, et ei se mitään, lähden mukaan. Ei siinä auttanut ku facepalmin kautta narikkaan ja talsimaan sen 10 kilsaa. Himassa sitten se pimu vonkas ja hinkkas, edelleenkään ei kyennyt kunnolla lauseita muodostamaan, ei kännin takia, joka oli kadonnut kävelyn aikana, vaan järJETTÖMÄN kovan jysärin takia, joka iski laskuhumalassa. Kattelin 100 metrin mm-kisojen finaalia kun tytsy vonkas kigulia. Aamulla annoin sille dösäaikataulun ja käänsin kylkee. En koskaan nähnyt sitä enää päästäkseni pyytämään anteeksi.