En tietenkään tarkoittanut enkä varsinkaan sanonut, että taitoa ei pitäisi treenata. Totta kai taitoja pitää koko ajan pyrkiä kehittämään ja taitotaso määrää sen, millä tasolla lähtökohtaisesti otellaan. Tämähän on selvä asia.
Toinen asia on se, millaisia vastustajia otteluissa kohdataan. Periaatteessa ammattiottelijalle olisi tietenkin edullista valita aina taidollisesti hieman heikompi vastustaja, jonka luultavasti voittaa, kunnes lopulta ollaan MM-ottelussa ja siinäkin taidollisesti vastustajaa edellä.
Toteutuakseen tämä vaatii tueksi jonkun suuren organisaation, joka kykenee ostamaan itse järjestämiinsä tapahtumiin ottelijan kulloisellekin tasolle sopivia vastustajia ja lisäksi takaamaan ottelijalle huipputason harjoitusolosuhteet. Käytännössä tähän tilanteeseen on Suomesta viime vuosikymmeninä päässyt Robbe Sauerlandin aikana eikä kukaan muu - ja hänelläkin homma katkesi kesken.
Useimmilla mahdollisuus tällaiseen urasuunnitteluun loppuu paljon ennen MM-ottelua. Yleensä jossain EU-tittelimatsin tietämillä. Jotta tästä päästäisiin se yksi askel ylemmäs uralla, pitäisi ainakin joskus pystyä voittamaan itseään taitavampia ottelijoita.
Sitten jos mietitään amatööripuolta, niin uransa alussa oleva ottelija saa väistämättä vastaansa taidollisesti ylivoimaisia vastustajia, ellei nyt ole joku Floyd Mayweatherin kaltainen superlahjakkuus, joita on yksi sukupolvessa. Tai voihan sitä välttää, mutta sitten ottelija saa varsinkin Suomessa turhan vähän matseja ja se taas rajoittaa kehittymistä.
Erityisesti uran alkuvaiheessa koetut rajut tyrmäystappiot johtavat suurella todennäköisyydellä uran päättymiseen. Siksi olen sitä mieltä, että itselle mahdollisimman turvallinen ottelutyyli on se, mistä kannattaa lähtökohtaisesti aloittaa. Kun ottelija saa ensimmäiset 10-20 matsia otettua ilman että käy pahempia, voidaan vasta alkaa miettiä, miten sitä uraa kehitetään.
