Eli siis olet hyvä taiteilija jos olet saanut taidetukia ja päässy näyttelyihin? No miten se sitten päätetään että saatko niitä tukia?
Paikalliset taidetoimikunnat eri alojen läänintaiteilijoineen käsittelevät apurahahakemukset. Kohdeapurahoja (pikkusummia) myönnetään tiettyihin tarkasti määriteltyihin ja suunniteltuihin töihin. Jos rahat käyttää johonkin muuhun, ne peritään takaisin. Jotta saisi tuollaisia pidempiä apurahoja (ettei välttämättä tarvitse samaan aikaan käydä muun alan töissä) on oltava näyttöä, eli kuka tahansa naapurin pelle ei niitä rahoja saa. Taiteilijoilla on
portfolioita, ja cv josta ilmenee esim. jurytettyihin näyttelyihin osallistuminen (eli joku muukin raati on jo pitänyt kyseisen taiteilijan töistä). Vastavalmistuneelle on aika vittumainen tilanne, kun ei vielä ole näyttöä että saisi niitä tukia, eikä varaa tehdä taidetta kokopäiväisesti saadakseen näyttöä. Nimimerkillä "telakalla levyseppänä"..
Pointti tässä nyt on se että taiteilijat erotellaan hyviin ja huonoihin (niinkun useimmissa muissakin ammattiryhmissä) mutta kukaan ei osaa vastata että mitkä ne kriteerit siihen on. Mikä tekee hyvän taiteilijan?
Taidekriitikot (joille on nykyään ihan oma koulutusohjelma!), taiteentuntijat, museoiden väki, jurytettyjen näyttelyiden raati/kuraattori, myyvillä taiteilijoilla ostavat kansalaiset (rikkaat kokoomuslaiset)...
Taiteilijan on tänä päivänä oltava myös tuottelias, samaa maalausta ei maalata vuositolkulla kuten Suomen taiteen kultakauden aikana (1800 - 1900 lukujen vaihteen molemmin puolin, Schjerfbeckit ja muut) saatettiin tehdä. Taiteilijoilla oli yleensä jokin "läpimurtotyö", tuollaisia ei nykyään esiinny. Pitää olla vähiintään 1 yksityisnäyttely vuodessa, mielellään kaksi. Helpompaa on jos pitää sellaisia näyttelyitä joissa on sitten vaikka käsitetaiteellisia juttuja ja veistoksia joita kukaan ei halua ostaa. Jos työt on hienoja saatat päästä saman näyttelyn kanssa kiertämään ympäri Suomen kaupunkeja ja museoita, saat kivoja lehtileikkeitä liitettäväksi apurahahakemukseen ja äkkiä helkutin pitkän cv:n.
Jos minä kävelisin Kiasmaan sen sun tähdenlentoteoksen kanssa niin luuletko että se otettais sinne?
Tuskin.
Väitätkö että taidetta pitää tukea koska historiaa ei tallenneta muuten? ;O Eiköhän me aika hyvin perillä olla tän hetken asioista 50v päästä ilman maalitahrojakin.
Kyse on taidehistoriasta.
Yhteiskunnan kritisointi? Okei mikäs siinä. Ei vaan taida olla mitenkään kovin merkittävässä asemassa tässä suhteessa. Eiköhän ne muusikot/elokuvantekijät ym. saa paljon paremmin ääntään kuuluviin.
Oletko seurannut lehdistöä? Erittäin epäkaupallinen animaatio ja toinen yhtä epäkaupallinen lapsipornoa vastustava teos näin niin kuin ensialkuun olleet aika hyvin tapetilla. On myös ihmisiä jotka ikuisten oikeesti lukee hesaria ja pitää yllä yleissivistystään. Anteeksi jos nyt loukkaannut, mutta kyllä populaarikulttuurin valtavirtaa miellyttävät ja sillä rahaa kalastavat tekevät sitä ihan vaan sen rahan takia. Joku yksittäinen kuuluisa pop-artisti saattaa joskus sanoa jotain sademetsien puolesta tai jenkkien Irak-sotaa vastaan, mutta marginaalisemmat epäkohdat jää huomiotta tuolloinkin.
No totta puhuen. Joo kyllä. Suomen pitäisi ryhtyä "taiteen takapajulaksi" koska maailmassa on miljoona tärkeämpää asiaa kuin tuista riippuvaisen viihtenalan tukeminen. Ja jos nyt jotain viihteenalaa lähetään tukemaan niin keksin tuhat parempaa vaihtoehtoa kuin taide. (lasten liikunta ym ym.)
Taide on osa suomalaista kulttuuri-identiteettiä ja itsessään arvokas osa suomalaista yhteiskuntaa. Et sitten lukenyt sitä linkkiä? Demokraattisesti näin ollaan päätetty, että sitä tuetaan. Äänestä ja vaikuta. Vielä parempi: asetu ehdolle!
Ja vielä kun joku kysyi siitä Mäen videosta, että miten sitä kissantappoa muka väitetään taiteeksi, niin väitän että se kissantappo siinä ei olekaan se taideteos. Eikä taidetta.
Taidekokemus syntyy kun katsoja
tajuaa hätkähtävänsä eniten tuota yksittäistä väkivallantekoa eikä sitä edeltäneitä kauhukuvia ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta. Taide on siis katsojan reaktiossa ja ajatuksissa itsessään.
