Edellisen postaukseni tarkoituksena oli herättää miettimään sitä, miten oikeastaan kukin arvottaa tuota opiskelua ja työntekoa.
Mikä työnteossa on niin hienoa? Entä opiskelussa?
Miksi jokaisen tulisi tuohon loukkuun sortua?
Auttaako meitä ihmiskuntana loppupeleissä se, ettei painoteta opinnoissa etiikkaa, filosofiaa, ekologiaa ja esim. ihmissuhteita, vaan pelkästään ns. kovia tieteitä, joiden avulla ehkä on mahdollisuus parantaa maailmaa asuttavammaksi, mutta vain jos ed. mainitut asiat ovat kunnossa? Siis kärjistäen leegopalikasta ei ole isoa iloa, jos sillä keksii vain heittää toista kalloon. tai Esko Valtaojan sanoin, ei ymmärretä, eikä tunnisteta sitä, mikä ihmisyydessä on ainutlaatuista. Ts. kyllä ne ufokuskitkin sen taitaa, miten fissiot/fuusiot tehdään, muttei ne osaa maalata meidän taulujamme tai tuottaa Tony Halmeen Viikinkibiisiä.
jne. jne.
Ja sitten tämän jälkeen pohtia miksi niin ärsyttää, kun joku ei ehkä menekkään toivottuun normiin, syystä tai toisesta.
Ja mistä syystä.
Ja mikä olisi vaihtoehto nykysysteemille. Kuten monet jo onkin sanoneen, eivät haluaisi yhteiskuntaa, jossa perustoimeentulo ei olisi turvattu kaikille.