Suomen lama on mielestäni jälkikäteen purettu ihan hyvin osiin. Rahoitusmarkkinoiden liian nopea vapauttaminen ja idänkaupan romahtaminen ovat ne kaksi keskeisintä syytä, mutta tämän varmaan tiesitkin.
En mielestäni ole yrittänyt peittää mitään. Tuotantoa ei ole aina ollut mahdollista siirtää halvempien tuotantokustannusten maihin niin teknologiasta johtuen kuin myös erilaisista pääoman liikkuvuuden rajoitteista johtuen.
Poliittisilla päätöksillä on tuotettu "oikeanlainen kilpailukyky-ympäristö" yrityksille, joka tarkoittaa verojen ja sääntelyn minimoimista. Sääntelemättömien talouksien lisääntyminen on ruokkinut valtiollisten toimijoiden käsitystä siitä, etteivät he voi enää säännellä talouksiaan. Nykyisin vallitsee konsensus sen tiimoilta, että valtion tulee purkaa sääntelyään ja verotustaan, jotta taloudelliset toimijat eivät lähtisi pois alhaisemman sääntelyn ja verotason omaaviin maihin.
Valtioiden "sopeutuminen" globalisaatioon tapahtuukin näin ollen valtion kovassa ytimessä, valtion suvereeneissa oikeuksissa, kuten kyvyssä verottaa alueellaan tapahtuvaa toimintaa. Prosessin tuloksena suvereeni valtio korvautuu kilpailukykyvaltiolla, joka on prostituoinut omat suvereenit oikeutensa.
Ja tuohon toiseen juttuun:
Kansainvälinen valuuttarahastokin on myöntänyt, että rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ei ole (erityisesti kehitysmaissa) johtanut talouskasvuun vaan entistä suurempaan epävakauteen.
Kuulisin ihan mielelläni, että millaista talouspolitiikkaa valtion tulisi mielestäsi harjoittaa.
Tästä olen samaa mieltä. Tosin historia kertoo monia asioita, mutta näitä ei silti välttämättä oteta huomioon talouspolitiikkaa linjattaessa.
Markkinat ovat globalisoituneet, mutta sääntely ei. Tämä mahdollistaa erilaiset epäeettiset toimintatavat monikansallisten yritysten osalta. Täydellistä kilpailua ei ole, koska markkinat pyrkivät järjestymään joko oligopolistiseksi tai monopolistiseksi järjestelmäksi (ts. firmat ostavat toisiaan tukahduttaakseen kilpailun, kartellit yms.)
Tuota ihmisen perusluonnettahan on yritetty taloustieteessäkin ymmärtää vaikka kuinka kauan. Benthamin hyöydykkeiden preferoimista koskevaa utilitarismia pyritään todistamaan edelleen, vaikka on osoitettu, ettei hyödykkeiden mittaaminen onnistu, ts. ihmiset preferoivat eri hyödykkeitä eri tavoin
"Näkymätöntä kättä" ei voida millään ilveellä yhdistää yhden tai useamman teollisen vallankumouksen jälkeiseen maailmaan, jossa markkinat ja pääomaliikkeet ovat globalisoituneet. Pikemminkin sääntely pitäisi viedä globaalille tasolle. Tämä taas tökkää valtiosuvereniteettiin, joka taas toisaalta on juuri se nimenomainen seikka, joka mahdollistaa kapitalistisen talouden. Eli valtion rooliksi nähdään tässä "uudessa ajattelumallissa" vain yksityisomaisuuden suojeleminen kuuluisaan "legitiimin fyysisen väkivallan monopoliin" turvautumalla. Markkinoihin valtio ei saisi puuttua (en väitä että sinä, Crusader, sanoisit siis näin, mutta markkinafundamentalistinen ajattelutapa on juuri mainitsemani kaltainen).
Sen sijaan että demokratia olisi se ylin arvo tässä uudessa (tai oikeastaan 1800-luvulta revityssä talousliberalismissa) on nimenomaan yksityinen omistusoikeus, johon valtio ei saisi koskea tikullakaan, eikä varsinkaan veroillaan.