Nostalgiaa!!!

Smart sanoi:
Mä muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän (ei se ihan eilen ollut) kun parhaankaverini kanssa pelattiin Giana Sistersiä ja Bubble Bobblea, C 64:lla. Jos ei muuta niin on ainakin tietokoneet ja pelit muuttuneet niistä ajoista.
Click to expand...

OMG, toinenkin tyttönörtti! Mä olin ihan fiiliksissä, kun (vuonna 1988 muistaakseni) iskä kantoi kotiin hienon Commodore 128D:n. Siitähän nyt ei ole aikaa kuin se 16 vuotta, modevanhukset voi siis tulla deletoimaan nää munkin, Liian Nuoren Ihmisen, viestit tästä ketjusta ;)

Giana oli mun idoli... sen löytämisen jälkeen olenkin elänyt suhteellisen syvässä symbioosissa tietokoneiden kanssa.

EDIT: Kaipaakohan kukaan muu niitä paperiin käärittyjä, herkullisia, vaaleanpunaisia, hampaisiin tarttuvia Pupu Tupuna-karkkeja.. :kuola:

EDIT2: Korjataanpas vielä samaan viestiin. Joku hehkutti tulipunaista Ladaa tuolla edellisellä sivulla. Meidän perheessä köröteltiin kans ensin sinisellä ja sitten punaisella Ladalla aina vuoteen 1988, jolloin isä sijoitti vihdoin Honda-laatuautoon (hehe, sama auto edelleen perheellä käytössä, säästäväistä porukkaa...). Turpa huurussa Ladalla taidettiin ajella vuosikaudet, vanhemmat kun oli tuohon aikaan aika punahenkisiä ja hyvä naapurimaalaisten tekelehän se oli. Vappumarssit ja pioneerien laulukirjat kuului myös elämänpiiriin.. :lol2:

Huh, onneksi eletään jo 2000-luvulla!
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
ttopi sanoi:
Jep, talvilenkkarit, joita näkee vieläkin mm. mummoilla ja papoilla jaloissaan. Hirveimmät kengät ikinä. Niiden ominaisuuksiin kuului se, että ne kastui todella helposti ja sitten niihin tuli ajan myötä kissankusen haju tästä johtuen. Tässäpä on yksi asia mitä 80 -luvusta ei kaipaa...
Click to expand...


Heh, mulla oli sellaiset talvilenkkarit jotka olivat sisällä vaaleansiniset, mutta WOLA´: Ulos pakkaseen mennessä niihin ilmestyi suuria, valkoisia lumihiutaleen kuvia! Ja kaikki olivat hirmuisen kateellisia! :D

Noita popoja ennen omistin punaiset huopikkaat, joissa oli reunassa heijastinnauhaa. Olivat muuten todella liukkaat jäätiköllä, niillähän sitten luisteltiin koulun luistinkenttää päästä päähän!
 
faidra sanoi:
OMG, toinenkin tyttönörtti! Mä olin ihan fiiliksissä, kun (vuonna 1988 muistaakseni) iskä kantoi kotiin hienon Commodore 128D:n.
Click to expand...

Meillä oli kanssa Commodore 128D, ja kaikki meidän luokan pojat oli vihreenä kateudesta, kun niillä oli vaan perinteinen kuusnelonen. Ja tuolla joku olikin laittanut linkin, missä näkyi ne kaupan kylkiäisinä tulleet tyylikkäät valkoiset Commodore-"treenikassit". Meillä oli Commodoressa lerppuasema. Nuorimmat ei varmaan edes oo koskaan nähneet lerppujakaan? Kaverilla oli kasettiasema, ja yleensä syötiin välipala, jos toinenkin sillä aikaa, kun peli oli latautumassa.

TV- peli oli kova sana 70-80-luvun taitteessa, eli semmonen pikkanen boksi, ja kaksi johdollista ohjainta, missä oli semmonen pyöritettävä namiska. Tennis oli tosi hauska peli, ja siinä oli äärettömän hieno grafiikka. Musta tausta, jossa valkoinen viiva merkkas verkkoa ja kaks pientä valkoista palkkia merkkas mailoja. Ja ne äänet, plop..... plop...... plop..... plop.

Ja joskus 80-luvun alussa meillä oli videot, joissa oli johdollinen kaukosäädin. Tosi näppärä.

Vaatemuodista ja hiusmuodista vois löpistä vaikka koko loppuillan, mutta parempi, että säästän vielä nuoremman polven kaikilta ihanuuksilta, jotka tulee kuitenkin uudestaan muotiin viimeistään vuonna 2020.
 
Memento sanoi:
Meillä oli parin kaverin kanssa astetta hurjempi viritys! Tyhjään käsipumpun putkeen(tarkoitettu autonrenkaille, halkaisija n. 4cm) iso tykinlaukaus pohjalle, sytyslanka letkunreiästä pihalle ja maxikokoinen? halkaisijaltaan n. 4cm paristo päälle. Paristo mahtui juuri ja juuri putkeen!
Sitä sitten testattiin ensin lauta-aitaan, josta paristo meni sujahtamalla läpi. Seuraavana vuorossa oli n. 5 cm paksuinen lankku, johon paristo hajosi/jäi kiinni siten että pää näkyi toiselta puolelta läpi :hyper: ...Onneksi tykinlaukaukset loppuivat viiden latauksen jälkeen ettei ennätetty osua kehenkään!
Click to expand...
Mulla oli samaa menoa, tosin tollaiset "isot kiinalaiset" laitettiin makkarasatulaisen pyörän ohjaustankoon (josta oli se kuminen kahva revitty ensin pois) ja sitten kiviä päälle ja pamausta. Ite kyllä ammuttiin vaan joko 1) kaukauisuuteen, tai 2) styroksilevyistä läpi. Noilla pikku- ja isokiinlaisilla tuli kanssa räjäyteltyä joitain vanhoja pienoismalleja jossain vaiheessa.

Makkarasatulapyörästä tuli muuten laiton jossain vaiheesa, joka teki siitä aikas coolin! Perustelu oli muistaakseen että siitä ei voi hypätä helposti pois jos vetää 50km/h alamäkeen ja tulee törmäysvaara. Tuli muuten tuotakin kokeiltua pari kertaa, eli kuinka lujaa pääsee alamäkeen pyörällä kun polkee niin perkeleesti kuin pystyy. Ja hyppyristä kanssa sitten pyörän kanssa. Polvet oli rikki joka kesä aika pahastikin.. :lol2:

Päristimet oli mullakin pyörässä, kuulosti mukamas mopolta. :david: Ja hernepyssyjä tuli viriteltyä kanssa. Avaruusleegot oli jossain vaiheessa kanssa tylyjä, nyt kun kerran muistellaan. Ja Star Wars ukkelit.

C64 piti olla ja miljoona kopioitua peliä. Niiden treidaus oli jossain vaiheessa osoitus sosiaalisista kyvyistä, eli kaikkien kanssa ei edes viittinyt vaihdella kun oli niin kunkku ettei tarvinnut. Musiikkia kanssa kuunneltiin, ja just noi kaveria vastaan kamppailupelit oli tylyjä. Levyaseman räminästä sen verran että siitä oli joku tehnyt sellaisen version että se lukupään pärinä soitti jotain biisiä - tylyn kuulosta mutta ei varmaan tehnyt hyvää liikkuville osille! Veli oli niin pro että poltti EPROM-piirin jossa oli valmiina kaikenlaista hyödyllistä kamaa (pikavalintanäppäimet, tylympi taustaväri ja jotain rutiineja joita piti latailla joitakin pelejä varten valmiina jo muistissa). :rock:
 
Aika heikkohappinen visio :D
jpg00032.jpg
 
vilma-liina sanoi:
Meillä oli Commodoressa lerppuasema. Nuorimmat ei varmaan edes oo koskaan nähneet lerppujakaan? Kaverilla oli kasettiasema, ja yleensä syötiin välipala, jos toinenkin sillä aikaa, kun peli oli latautumassa.

TV- peli oli kova sana 70-80-luvun taitteessa, eli semmonen pikkanen boksi, ja kaksi johdollista ohjainta, missä oli semmonen pyöritettävä namiska. Tennis oli tosi hauska peli, ja siinä oli äärettömän hieno grafiikka. Musta tausta, jossa valkoinen viiva merkkas verkkoa ja kaks pientä valkoista palkkia merkkas mailoja. Ja ne äänet, plop..... plop...... plop..... plop.
Click to expand...

Ei voi olla totta! Tuon TV-pelin olin jo melkein unohtanut. Vähänkö sekin oli kova juttu silloin.
Ja tuo pelien latautumisen odottelu on jo tarina erikseen ;)
 
En nyt muista tarkkoja sääntöjä, mutta peli on melkein sama kuin pesäpallo. Ainoastaan kotipesälle voi polttaa. Ala-asteella pelattiin tota paljon.
 
Jeah...Tää on loistothread!

Muistuu heti mieleen Commodore 64 ja kasetilta ladattavat pelit, jostain kouluvuosilta ne "hienot" kelloreput, nelimaali, 1988 EM-futis purkat/kortit etc. Muistan myös ensimmäisen apupyörättömän fillarini, jonka sain joskus vuonna -83. Siinä oli sellaset punaset 16" tai 18" paksut renkaat, se oli ilmeisesti jotain YYA-tuontia idästä.

Muttamutta...Mitenkäs liikunnantunnit? Meillä oli ekalla ja tokalla talviliikunta pääosin sitä, että opettaja takoi tamburiinia ja me juostiin ääliöinä ympyrää.

EDIT: Meilläkin oli tommonen tv-peli joskus
 
:hyper: Meikäläinen muistaa vieläkin jaliskortti-purkan hajun! Se vaan otti aivoon ku joka pakassa oli Marco Van Basten tai Ruud Gullit-kortti :D
 
Hei tämä vasta mukava threadi! Melkein tulee vanhalle tippa silmäkulmaan kun alkaa muistelemaan vanhoja... Kaikki nuo parhaat vuodet ammattikoulussa -80 luvun alussa, kun elämässä alkoi oikeasti tapahtumaan :D Muistaako kukaan juuri kyseistä aikaa kun stadin keskustassa espalla ja steissillä oli joka perjantai ja lauantai tuhansia, parhaimmillaan parikinkymmentätuhatta nuorta viettämässä viikonloppua, eikä tarvinnut pelätä että maahanmuuttajanuoret ryöstäisi ketään (ei ole tarkoitus aloittaa maahanmuuttajakielteistä keskustelua!). Kaikilla oli hauskaa, vaikkakin niitä myllyjä tuollaiseen teinilaumaan aina syntyikin. Entäs ne -70 luvun lopun diinari-rokkari-rockabilly-hämy-ym. luokittelut... Kukaan ei oikesti tiennyt mikä halusi olla mutta kavereiden mukana mentiin. Ja kun olin ala-asteella -70 luvun puolivälissä parhaalla kaverillani oli atsörmän (actionman) niinkuin me sanottiin, kaikkine mahdollisine panssareineen ja sotisopineen ja joka aamu oltiin ennen koulua siellä leikkimässä. Ja luokkakaverin isobroidilla oli honda monkey ja pultsit (bootsit)... Niin ja muotitietoisilla (siis niillä joiden vanhemmilla oli rahaa) oli jo ala-asteella 501 farkut, itselleni nuo mahtuivat tasan puoili vuotta 15-vuotiaana kun oli omaa rahaa ostaa ne kesäduunin jälkeen, mutta "ilo" oli lyhyt, kun aloin pelaamaan jenkkifudista ja treenaamaan punttia niin perseenlihat ja reidet kasvoivat ulos noista housumalleista. Sen kyllä muistan (joku on kai tutkinut etä tämä on yleinen muistikuiva lapsuudesta) että -70 luvun alussa ja -60 luvun lopussa eli silloin kun olin ihan pikku räkäpallo paistoi aina aurinko :thumbs: ja elo oli kuin jostain vanhasta leffasta. Ja ensimmäinen tarhapäivä malmilla, olin noin 4.v. ja pidin pikkubroidista kaksin käsin kiinni kun jäätiin syksyiselle pihalle seisomaan mutsin lähtiessä töihin. Faija oli sanonut että isoveli pitää pikkuveljestä huolta ja niinhän mä tein. Ja talvisin oli aina kunnon pakkanen ja lunta ja vaikka kuinka faija koitti tehdä ne legendaariset joulupukkihuijaukset en suostunut uskomaan joulupukkiin. Kyllä se lapsuus oli joskus hauskaakin, toivottavasti muillakin :)
 
AnaMaki sanoi:
Tuo puhelin, josta numerot valittiin rengasta pyörittämällä oli lapsuuden arkea. Siinä kesti hyvän tovin, kun pitkää numeroa valitsi (varsinkin jos siinä oli paljon ykkösiä ja kakkosia) ja odotti aina, että numerovalitsin pyörii takaisin alkuun.
Luokkabileet ala-asteella olivat myös todella ikimuistoisia. Siellä soi mankasta sulassa sovussa Waspit, Twisted Sistersit ja Samantha Foxit samalla kun rouskutettiin sipsejä ja hörpittiin limua (kovimmat jätkät joi kaupan limusiideriä).
Click to expand...

Kyllähän se ykkönen oli kuitenkin ensin...

En malttanu lukea keskustelua loppuun ku tää tuli vastaan, eli sorry jos joku toinen on jo asiaa muistellu;

Sattuiko kellään muulla kasvamaan nuo puhelinlaskut tuosta kiekkopuhelimesta semmoiseksi, että vanhemmat hankkivat puhelinlukon joka napsautettiin siihen ykkösen sormenreikään?

Juoni on aina juoni! Näissä puhelimissahan koneisto hoiti numeron valinnan releen kärkitiedolla tyyliin; kaksi kärkikosketusta = 1, kolme =2 jne. Luuri ylös ja "tangettia" painelemaan; kaksi painallusta = 1 jne. Kyllä äipällä naama venähti kun puhelinlaskut vaan kasvaa vaikka laitteessa on lukko kiinni, voi äippä parkaa...

Onneksi Tarzan-elokuvat muuten tulivat siltä paremmin näkyvältä kanavalta, mustavalkoisena tietenkin...

Mä maksaisin aika paljon, että pääsisin uudelleen kakaraikäisenä juoksentelemaan lapsuudenmaisemissa puolialastomana jousipyssy selässä...
 
Kalmiron sanoi:
Noita popoja ennen omistin punaiset huopikkaat, joissa oli reunassa heijastinnauhaa. Olivat muuten todella liukkaat jäätiköllä, niillähän sitten luisteltiin koulun luistinkenttää päästä päähän!
Click to expand...

Liukumisesta puheenollen ala-asteella oli suurta huvia ottaa käytävällä villasukat jalassa vauhtia, liukua pitkin käytävää ja sitten koskettaa jonkun pahaa-aavistamattoman niskaan ...RÄTS...auh!...hihihi... ja sitten se vääjäämätön takaa-ajodraama päälle. :D

Meillä kyläkoulun luistinkenttä piti aina avata itse, kaupungin huolto pelasi milloin mitenkin. Aamupäivän välitunneilla oltiin avaamassa ensin kenttää ja sitten loppupäivän välkkäreilllä luistimet jalkaan ja kentälle. Yllättävän paljon sitä 15 minuutissa kerkesi, mutta tunneilla oli sitten hirveä hiki.
 
ttopi sanoi:
Meillä kyläkoulun luistinkenttä piti aina avata itse, kaupungin huolto pelasi milloin mitenkin. Aamupäivän välitunneilla oltiin avaamassa ensin kenttää ja sitten loppupäivän välkkäreilllä luistimet jalkaan ja kentälle. Yllättävän paljon sitä 15 minuutissa kerkesi, mutta tunneilla oli sitten hirveä hiki.
Click to expand...

Eipä se kaupungin kenttä-aijät kerenneet viikonloppusin hirveästi kenttiä auraamaan jos oli tullut yön aikana reilummin lunta. Siitä ite sitten kenttiä putsaamaan(joko maalilla tai kolalla). Muistan yhenki sunnuntain kun aamulla vetasin luistimet jalkaan ja kentälle. Välillä nopea syönti kotona ja takas. Isä tuli illalla ihmettelemään että meinaakos se poika tullu yöksi kotio. Mitenkähän sitä on silloin riittänyt virtaa.

Talvella oli kans siistiä tehä saman kentän lumivalleihin toinen toistaan suurempia lumimajoja/luolia. Ihme ettei niihin koskaan jääty liskuun, kun ei hirveästi lujuus laskelmia harrastettu. Voi sitä murheen päivää kun kentän auraaja oli raapassu vähän syvempää ja majan seinä auki. Ei muuta kuin uutta majaa kaivamaan.

Yhteen väliin piti joko jätkällä olla 22"-nopsa ja sitä piti tuunata. :hyper:

Muutenkin tätä thredia lukiessa rupeaa haikeana kaipaleimaan lapsuuden huolettomuutta.

Ja kuusnepa pittää lähteä ettimään vanhempien luota ja virittää toimintaan. Lerput rulettaa :rock:
 
Meillä ei ikinä ollu c64:sta, saatiin veljen kanssa atari 520 stnm tai jotain sinne päin, tais olla joskus 80-luvun lopulla...(on muuten vielä tallessa, IK+ jyrää) Sitä hakattiin kädet ruvella aamusta iltaan jos ei ollu koulua. Isukki välillä otti pulttia kun oli tehny jotain pahaa ja nyysi sen virtajohdon atarista, eipä pelailtu taas vähään aikaan! :lol2:
 
John R sanoi:
:hyper: Meikäläinen muistaa vieläkin jaliskortti-purkan hajun! Se vaan otti aivoon ku joka pakassa oli Marco Van Basten tai Ruud Gullit-kortti :D
Click to expand...

Niin muistan muuten minäkin. Ja silloin oli tarve keräillä kaikki mahollisia kortteja ja liigatarroja. Vaikka en koskaan ole ollut mikään lätkäfani. Piti muuten tarkitaa yhen laatikon sisältö...ja muistin oikein...on vieläkin tallessa täysi pakka noita futiskortteja.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom