Nostalgiaa!!!

Ne nenäkortit oli tosiaan mahtavia. Samaan aikaan tuli hengattua kaverin luona varmaan kuutena päivänä viikossa aina koulujen loppumisesta jonnekin iltayhdeksään, kun niillä oli aina ensin uudet tietokoneet. Amiga 500:lla tuli myöhemmin itsekin pelailtua peukalot ruvella. Eräs katkera muisto liittyy Mikrobitin aprillipilaan, jossa väitettiin, että sitä ensimmäistä Doomia pääsee pelaamaan viikonloppuna aamuyöstä teksti-tv:stä kaukosäätimen kautta. Siinä sitten alkoi hieman harmittamaan, kun oli saanut itsensä taisteltua hereille joskus aamuviideltä, eikä siellä mitään Doomia näkynytkään. :itku:

Jonain talvena oli myös tyylikästä hyppiä alempien kerrosten parvekkeelta isoihin lumikasoihin. Itse en uskaltautunut toista kerrosta korkeammalle, mutta kovimmat pojat hyppäsivät kolmannestakin kerroksesta. :eek:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kirkonrottaa todellakin jaksettiin käydä illasta toiseen. Ja sellainen n. 30 asunnon rivitaloalue oli yleensä käytössä. Ja naapurit tykkäs kun mentiin pihojen läpi ja puska-aitojen läpi jne.

Samaisella rivitaloalueella oli sellanen reilun metrin korkea lankkuaita, sen takaa joka ikinen syksy ensilumien aikaan heiteltiin lumipalloilla ohikulkevia autoja ja sitten juostiin kiukkusia kuljettajia karkuun. Kerran joku ajoi maastoautolla perässä pitkin peltoja, mutta ojan yli ei sekään päässyt... :evil:
 
ttopi sanoi:
Voi että tätäkin tuli harrastettua. Kaverilla oli näitä ukkoja n. tsiljoona. Oli tykkejä, joilla pystyi ampumaan papatteja joukkojen sekaan. Kerran pistettiin sellaiseen muovipanssariin kiinari sisään ja leikittiin että nyt joku täräyttää sen kasapanoksella. Tuloksena se että tankista ei löytynyt kuin pohja... kaikki muu lensi minnelie... ei löytynyt ei sitten mistään :D


Hieman lisatietoa tuosta taistelusta. Loput siita tankista loytyi toissa kesana rajaytyspaikan tienoilta. :D
Ja niita sotaukkoja loytyy vielakin sielta, missa oli kovimmat taistelut.
 
Noi kiinarit oli kyllä iso hitti. Joskus me saatiin ilmaiseksi niitä helvetillinen perhepakkaus ja tottakai piti mennä räjäyttelemään kaikki muovisotilaat (ja kaikki muutkin lelut) sekä vähän ympäristöä. Pari kiinarin kun laittoi ison sienen sisälle niin kyllä hienosti räjähti :D
 
entäs ne mahtavat neon väri pipot joissa oli 1 tai useampi megalomaanisen kokoinen tupsu.tai ns bigfoot kengät.mun lempparikarkkeja oli ne punaiset formulat.
 
Muistaako kukaan -70 luvulta lumiukko-jäätelöä ?

Nostalgiaa...
- Valco (Valko?) kuvaputkitehtaan lopettaminen -70 luvun lopulla. Iso uutinen.
- 1983 MM-kisat Helsingissä, Vainion kaatuminen ja pronssi.
- 1984 olumpppialaiset Losissa. Äitee herätti aamulla ja sanoi että Härkönen on voittanut keihäänheiton.
- Henkka Toivosen onnettumuus -86?
 
Mites 80-luvun neonväriset toppatakit yms? Hehkuivat talvella kilometrin päähän.

Noista kiinalaisvirityksistä sen verran, että kaverin kanssa rakennettiin tykkejä, joissa oli jollakin teipillä vahvistettu muovi- tai kupariputki piippuna ja sen toisessa päässä pieni reikä, josta kiinalaisen sytytyslanka mahtui ulos. Piippuun mahtui siis yksi kiinalainen kerrallaan ja sen perään kiviä/muuta sopivaa ampumatarviketta... Sillä sitten tähtäiltiin milloin mitäkin.

Ala-asteella väsättiin pyyhekumista ja nuppineuloista eräänlaisia "heittotähtiä". Pyyhekumista sojotti siis neuloja jokasuuntaan, ja sen kun sitten viskasi johonkin pehmeään niin kiinnihän se jäi. Toinen oli puhallusputket, joissa ammuksina itsetehdyt nuoliammukset, ts. nuppineula kiinnitettynä esim. virpomisvitsojen koristeena käytettäviin hyöheniin/vastaaviin. Sitten oli vielä hernepyssyt, jotka tehtiin kuulakärkikynän tai jonkin vastaavan kynän "putkesta" ja sopivanvahvuisesta jousesta. Aseessa oli kahva, josta vetämällä jousi kiristyi ja herneen sai lähtemään aika pirun napakasti.

Muovisotilaita ja pienoismalleja on myös räjäytelty läjäpäin. Ainiin, ala-asteella tehtiin käsityötunnilla kaverin kanssa jalkajouset. Ei siitä kovin hyvä tullut, mutta sinänsä jännä, että saatiin moisia rakentaa. Vai rakennettiinko peräti salaa? Voi olla niinkin... :D
 
Tuttuja juttuja...oikein muistoja palaa mieleen.

-Pikkukiinalaisia piti aina ostaa. Sitten ne matot piti purkaa, että niitä voisi räjaytellä yksitellen ja siinä oli kauhea homma. Kavereiden kanssa kinasteltiin, että minkä väriset pikkukiinalaiset räjähti kovimpaa: punaiset, keltaiset vai vihreät. Kerran innostuin ostamaan noita vähän isomman erän ja kioskin myyjä "Ukko" kysyi, että aionko sytyttää sodan? Varsinkin uutena vuotena kuljettiin sormet kohmeessa isojen paukkupussien kanssa katsomassa mitä voisi räjäytellä.

-Kaverin kanssa oltiin nähty ninjafilmejä ja Black Belt lehtiä. Piti sitten alkaa väsäämään omia puisia nunchakuita, peltisiä heittotähtiä ja kaikenpituisia "taistelukeppejä" (pitkä keppi oli "bo", pienet kaksi keppiä oli "arnikset" yms). Juu, ja sitten kaupasta ostettiin vielä taistelukettinkiä. Halpahalleista ostettiin tietysti heittoveitsiä ja Rambo-puukko :rock:

-C64-ajat oli ihan kurkoja. Kaveri tuli pelaamaan monta päivää viikossa kaksinpelejä tuntikausiksi. Archon, Racing Destruction Set, Kaiser, G.I Joe (jossa kumpikaan ei koskaan voittanut kun aina joku vapautui "vankilasta"), Spy Vs Spy, urheilupelit ja Quickshot II:n rämpytys ranteet kipeinä...
 
-C64:sta tuli mieleen, että kun oli kaikenlaisia hyviä pelimusiikkeja, niin kerran nauhoitin yhden kasetin ihan täyteen musiikkia eri peleistä. Harmi että kyseinen kasetti on hukkunut, nyt olisi kiva kuunnella...

-Läheisen puiston hiekkalaatikolla mentiin neppistä. Varmaan 1-2 tuntia käytettiin hienon radan rakentamiseen. Muistan edelleen kavereiden ja omat autoni, ainakin parhaimmat. Oli poliisiautoa, Ritari Ässä-autoa, sitten pyöreäkattoinen rantakirppu, josta ei oikein tiennyt menikö se katolleen vai ei ja siitä sitten kiisteltiin naama punaisena :curs:

-Kavereiden kanssa tuli oltua pienenä paljon enemmän kuin nyt. Aina oli jotain puuhaa: mentiin polkupyörällä uimaan, pelattiin krokettia, sulkapalloa, heiteltiin frisbeetä tai bumerangia, talvella pulkkamäessä, lumilinnan teossa tai koulun lumikasojen päällä vuoren valloitusta...

-Kaikenlaisia leluja oli pienenä: legoja, zoideja, G.I Joe-ukkoja, radio-ohjattava auto...hirvittää nykyään ajatella, että mitähän kaikkea niiden lelujen hinnalla olisi saanut.
 
Ei sitä tuu ees ajateltua mitä kaikkea sillä rahalla sais, kun lapselle noita leluja ostelee.Se on niin palkitsevaa, kun näkee oman lapsen, vilpittömän ilon ja kiitollisuuden, kun tuo sille edes jonkun pikkuisen jutun.
 
Dreamer sanoi:
-C64:sta tuli mieleen, että kun oli kaikenlaisia hyviä pelimusiikkeja, niin kerran nauhoitin yhden kasetin ihan täyteen musiikkia eri peleistä. Harmi että kyseinen kasetti on hukkunut, nyt olisi kiva kuunnella...

Jaa, mä en ollutkaan sitten ainoa, joka teki sellasen kasetin...

Taisi joku toinenkin tässä threadissä mainita nuo kuusnepan asialliset pelimusat. Kuten yleensä, niin netistä löytyy sivut kaikille friikeille. Eli jos haluaa hehkutella nostalgialla hetken, niin hakee HVSC:n (~50Mt), jossa on kaikki kuuslankun styget, joita voi kuvitella kaipaavansa. Soittopeliksi Windows-ympäristöön vaikkapa sidplay2/w.

Noita sidejä tulee sitten ihan tajuton läjä tuosta paketista, joten niitä legendaarisimpia ja siis tutuimpia biisejä teki esim. Martin Galway ja Rob Hubbard. Alottaa vaikka niillä...rok! :rock:

-m
 
No olisin voinut kirjoittaa tämänkin edelliseen postiin, mutta kun näitä tulee mieleen tipoittain.

-Kuusnepan levyasema oli ihan oma lukunsa. Ei se niin harmittanut vaikka pelin lataaminen kesti todella pitkään (olisikohan ollut 10-15min?), mutta kun se lataus saattoi keskeytyäkin ja usein juuri ennen kuin se peli olisi käynnistynyt :curs:
Saattoi tietysti johtua siitäkin, että "jotkut" pelit oli kopioitu...Kyllä siinä tuskanhiki valui, kun katseli kauhulla jonkun tavallista toimimattomamman pelin latautumista. Ensin vähintään 5min normaalia "surr-surr" ääntä...sitten alkoi aseman punainen valo vilkutella ja surinaääni katkeilee. Sen jälkeen taas normaalia surinaa vähän aikaa...vilkutusta uudestaan, sitten lopulta asema päästi kauhean "KRAAAA!"-äänen useita kertoja (tuon äänen kuulleet kyllä muistavat millainen se oli) ja lopulta levy jäi "pyörimään tyhjää" ja punainen valo vilkkumaan.

No en tiedä oliko vain minun levyasemani tuommoinen, mutta homma jäi mieleen :)
 
humanteri sanoi:
- Henkka Toivosen onnettumuus -86?

Tuon kyllä muistaa meikäläinenki, vaikka olin vaan 6 vanha silloin. Telkussahan tuosta uutisoitiin aika paljon silloin. Muistan istuneeni metrin päässä telkusta ja katselleeni sen hetken parhaan kuljettajan kohtaloa ihmetellen.
 
Dreamer sanoi:
No olisin voinut kirjoittaa tämänkin edelliseen postiin, mutta kun näitä tulee mieleen tipoittain.

-Kuusnepan levyasema oli ihan oma lukunsa. Ei se niin harmittanut vaikka pelin lataaminen kesti todella pitkään (olisikohan ollut 10-15min?), mutta kun se lataus saattoi keskeytyäkin ja usein juuri ennen kuin se peli olisi käynnistynyt :curs:
Saattoi tietysti johtua siitäkin, että "jotkut" pelit oli kopioitu...Kyllä siinä tuskanhiki valui, kun katseli kauhulla jonkun tavallista toimimattomamman pelin latautumista. Ensin vähintään 5min normaalia "surr-surr" ääntä...sitten alkoi aseman punainen valo vilkutella ja surinaääni katkeilee. Sen jälkeen taas normaalia surinaa vähän aikaa...vilkutusta uudestaan, sitten lopulta asema päästi kauhean "KRAAAA!"-äänen useita kertoja (tuon äänen kuulleet kyllä muistavat millainen se oli) ja lopulta levy jäi "pyörimään tyhjää" ja punainen valo vilkkumaan.

No en tiedä oliko vain minun levyasemani tuommoinen, mutta homma jäi mieleen :)

Kyllä se oli täälläkin samanlainen. Tuo ääni kyllä oli mieleenpainuva.
Paras peli oli kyllä se pinball-peli, oliskohan ollu magic midnight pinball tai jotain sellasta.

Tuosta KRAAA:sta tuli mieleen joku dingon kasetti missä luki kait KRÄÄK!. Varmaankin ensimmäinen kasetti joka oli meikäläisellä tehosoitossa. Muutenkin tuo DINGO-hysteria on jääny mieleen. Kun kyseinen bändi kävi kotikaupungissa niin porukkaa(lähinnä nuoria tyttöjä) oli kyllä kaupunki täynnä. Cumuluksen edusta oli aivan pakissa, kun porukka odotti Dingon tulevan hotellista.
 
Finnico more sanoi:
Noista kiinalaisvirityksistä sen verran, että kaverin kanssa rakennettiin tykkejä, joissa oli jollakin teipillä vahvistettu muovi- tai kupariputki piippuna ja sen toisessa päässä pieni reikä, josta kiinalaisen sytytyslanka mahtui ulos. Piippuun mahtui siis yksi kiinalainen kerrallaan ja sen perään kiviä/muuta sopivaa ampumatarviketta... Sillä sitten tähtäiltiin milloin mitäkin.
Meillä oli parin kaverin kanssa astetta hurjempi viritys! Tyhjään käsipumpun putkeen(tarkoitettu autonrenkaille, halkaisija n. 4cm) iso tykinlaukaus pohjalle, sytyslanka letkunreiästä pihalle ja maxikokoinen? halkaisijaltaan n. 4cm paristo päälle. Paristo mahtui juuri ja juuri putkeen!
Sitä sitten testattiin ensin lauta-aitaan, josta paristo meni sujahtamalla läpi. Seuraavana vuorossa oli n. 5 cm paksuinen lankku, johon paristo hajosi/jäi kiinni siten että pää näkyi toiselta puolelta läpi :hyper: ...Onneksi tykinlaukaukset loppuivat viiden latauksen jälkeen ettei ennätetty osua kehenkään!
 
Mukavia muistoja palautuu mieleen kun lukee tätä trediä.

Herneputket - räkäputkiksi noita sanottiin meillä päin. Kausi alkoi siitä kun pihlajanmarjat alko olla ampumakunnossa. Mutsin hengareista revittiin kaikki putket pois, sitten joku kurko tyyppi keksi sahata suksisauvan poikki! :hyper: Kyllä lähti! Siinä sitten huulet ruvella oltiin sotaa lähipiirin lestadiolaisia vastaan, mustikat oli kielletty. Kuitenkin jossain vaiheessa joku ampui mustikoilla ja sit alko turpakäräjät :D Lestadiolais porukka käytti putkena kohtuullisen tehokkaita, varmaan metrin mittaisia kupariputkia.

Ritsoilla ammuttiin vaikka mitä, pääasiassa ohi ajavia autoja.

Uutena vuotena papatit ja kiinarit kuulu asiaan. Naapureiden jäälyhdyt ja postilaatikot pommitettiin tykinlaukauksilla aika hyvällä prosentilla paskaksi. Pikkuveljelle naurettiin ku se sai jotain onnettomia tähtisadetikkuja :lol2:

Iltaisin oltiin sotaa, nelimaalia, kymmentä tikkua laudalla tms. Viime kesänä piti oikein jäädä katselemaan kun erään rivitalon pihalla natiaiset pelas nelimaalia, lämmitti ihan "vanhan" äijän mieltä.

Sunnuntaisin tuli se mustavalkoinen, alkuperäinen Johnny Weismyller-tarzan!

Jouluna oli niiiin kiva katsella Histamiini-heposen klip klop klipiti klop ohjelmaa odotellessa joulupukkia joka toisi lisää transformersseja, G.I Joe-ukkoja, tekniikka legoja tai koottavia pienoismalleja ja radio-ohjattavia autoja :D

Oi nuoruus... :itku:
 
Viikonloppujen parasta-antia oli transformers, kuten jotku muutkin on täällä sanoneet. Siitä sitäpaitsi oppia englantia hyvin, ei ollut mikään turha juttu. 8-bittinen nintendo oli kanssa niin kova juttu, että super mario meinaa tulla vieläkin välillä uniin.

Ala-asteella piti jostain syystä saada välttämättä talvikengiks sellaset törkeen kokoset lumilautailu-töppöset ;) Niillähän oli sitten loppupeleissä helvetin huono kävellä, ja oli tosi liukkaat jäällä, mutta kyllä niillä sitkeesti se yks talvi vedettiin meneen vaikka kuinka harmitti välillä.

Junnuna mulla oli kaikki naapuruston kaverit oikeestaan pari vuotta vanhempia, mutta se ei menoa haitannut, ja hauskaa oli. Tiesin kaikki jutut aina ennemmin kuin oman ikäiset kaverit koulussa ym. Tunsin ala-asteella suurta tyydytystä ja älyllistä ylivertaisuutta, kun onnistuin huijaamaan yhdelle kaverille, että klitoris tarkottaa tiettyä sammakkolajia. :D (Ihan niinkun olisin jonain 4-luokkalaisena tajunnut noista jutuista yhtään mitään itekkään... :rolleyes: ) Välillä sitä miettii kuinka helppoo oli noin junnuna, ei tarvinnu huolehtia mistään... Kun nytkin on jo aika paljo kaikkia velvollisuuksia, ja ne ei muuta ku lisääntyy eksponentiaalisesti tästä eteenpäin... :(
 
Pentuna ollessa oli kaikille sellaset lampokengat. Ihme ettei tullut telottua itseaan kun niissa ei ollut mitaan tukea nilkoille. Suurin piirtein pyorivat ympyraa jaloissa.
Vuoden -84 olympialaisista jai mieleen Vainion kary. Muistan sen kun ne kertoi siita televisiossa ja sitten selitettiin kuuluisaa talonmies-selitysta.
Calgaryn olympialaiset olivat kova sana, kun Suomi voitti hopeaa jaakiekossa.

Pienena pelkasin myos etta tahtien sota alkaa ja tuhoaa maailman. Sillon oli vissiin jotain puhetta Reaganin ohjusten tuhoamisjarjestelmasta tai yms.
Ja se vasta olikin kauhunpaikka kun yhtena iltana telkusta tuli Tahtien Sota elokuva.
 
Voima sanoi:
Pentuna ollessa oli kaikille sellaset lampokengat. Ihme ettei tullut telottua itseaan kun niissa ei ollut mitaan tukea nilkoille. Suurin piirtein pyorivat ympyraa jaloissa.

Jep, talvilenkkarit, joita näkee vieläkin mm. mummoilla ja papoilla jaloissaan. Hirveimmät kengät ikinä. Niiden ominaisuuksiin kuului se, että ne kastui todella helposti ja sitten niihin tuli ajan myötä kissankusen haju tästä johtuen. Tässäpä on yksi asia mitä 80 -luvusta ei kaipaa...
 
Se oli muutan kansas tosi kivaa aikaa kun videopelit tuli kauppoihin. Hirmu kalliitahan ne oli ja sen takia kait kauppiaat anto meidän pelata liikkeessä. Ataria sitten hakattiin koko päivä jossain kaupassa. Joskus sitten myyjälläkin tuli mitta täyteen ja pyysi meitä kohteliaasti poistumaan (ihan tosi..).

Kaveri niistä sen verran sitten innostu, et rupesi ruinaan mutsiltaan videopeliä. Kauppaan he pääsi ja siel myyjä sit sano ettei sellasta kannata ostaa, kohta tulee sellanen kone mihin voi tehdä itsekkin pelejä. Piankos sitä sit kuolattiin Singlair Spekrumia. Ihme kyllä, sain sellaisen joululahjaksi. Mahto olla kallis siihen aikaan. Tarkistinpa hinnan netistä, 1500 markkaa. En tiedä sitten oliko porukoilla joku aavistus tulevasta, kun ei sitä rahaa nyt kuitenkaan meillä mitenkään hirveesti ollut. No, tietokoneiden avulla minä nykyään leipäni ansaitsen.

Niin ja ne itsetehdyt pelit.. yhtä yritettiin, If a=ulos go sub ulos else pelse run ran run..
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom