Nostalgiaa!!!

^ :lol2: , ehkei sentään "Kertokaa penikkana tappamistanne eläimistä" mutta joku muu hiukan vaikkapa eläinsuojelulliseen vivahtava aihepiiri jossa olis sopivan tuomitseva sävy eläinrääkkäykseen? Nojoo, tässäpä tää mun osalta.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Nono, älä nyt. Tässähän ollaan yrittämässä palauttaa rauhaa maah.. eiku trediin että saatais tää vääntö loppuun.
 
D.W.A.M sanoi:
...
Click to expand...

43794_000.jpg


"What is life? It is the flash of a firefly in the night. It is the breath of a buffalo in the wintertime. It is the little shadow which runs across the grass and loses itself in the sunset."
 
tokkopaisto sanoi:
Nono, älä nyt. Tässähän ollaan yrittämässä palauttaa rauhaa maah.. eiku trediin että saatais tää vääntö loppuun.
Click to expand...

Tässä nostalgiapläjäys: joka kevät, kun Pohjois-Suomesta lähti joista jäät, oli a) mentävä jäälautoille seikkailemaan, ja hypättävä viime tingassa rannalle - joskus liian myöhään b) laskettava joen sivuhaara (raksalta keikatuilla styrokseilla ja laudoilla = lautta) alas, siis siinä vaihessa kun virta ei enää ollut hengenvaarallinen :D

Kaverini opasti minut myös polttopullojen saloihin, ja äärimmäisen järkevästi niitä kokeiltiin mm. rautatiesillan kivisiin rantavalleihin. Kun siihen kyllästyttiin, käännettiin ruohonleikkuri täydellä kaasulla kyljelleen, ja siihen heiteltiin sieniä, muoviesineitä yms. tauhkaa. Ja jossain vaiheessa leikkuri sylki bensat jostain, ja syttyi tuleen, riemua ja kauhua.

Purettavan talon vintille paskannettiin terveisiksi purkumiehille, ja jossain vaiheessa kaadettiin kauhealla työllä talosta neljä kakluunia, kankia viritellessä ja väännellessä meni kahdelta pojalta koko ilta.

Samasta purettavasta talosta sai oivallisia aseita, nimittäin lyijyeristeisestä johdosta otettiin kahden metrin pätkä, ja toinen pää kierrettiin tiiviiksi mäntiksi, jättäen sopiva varsi. Tuhosi kaiken mikä eteen sattui. Purettavassa talossa tuli myös eka pakottava, vapisuttava teräserektio suudellessa tytön kanssa, ja päätä huimasi se ettei suutelu ollutkaan vain pari pientä pusua, vaan pitkä, innokas sessio. Silloin muistan ajatelleeni "Siis mitähän kaikkea näiden tyttöjen kanssa oikein voikaan tehdä...." :D

Suurinta osaa siitä mitä kaverini teki, en itse edes uskaltanut kokeilla. Miehellä ei ole mm. korkean paikan käsitystä ollenkaan ;) Ja tekemättä jäi myös junaradan kiskojen väliin meno, oli tarkoitus antaa junan humahtaa ylitse ja katsella ylöspäin junan pohjaan, mutta ideasta luovuttiin kun tarkkailtiin junaa sivusta kiskojen vieressä maaten. Siellä roikkuu jos monennäköistä letkua, rautaliittimineen. Usein olen miettinyt, olisiko se onnistunut, jäänyt ehkä vähän vaivaamaan - onko joku kokeillut? Täydessä lastissa olevan tukkijunan meteli, HUH.

Kevään tuoksu saa vieläkin sellaisen olon että "Mitä tehtäis, mitä hajotettais?"

Toivottavasti oma poika elää vauhdikkaan nuoruuden, säilyen kuitenkin hengissä.
 
Vilenin Herttua sanoi:
Tässä nostalgiapläjäys: joka kevät, kun Pohjois-Suomesta lähti joista jäät, oli a) mentävä jäälautoille seikkailemaan, ja hypättävä viime tingassa rannalle - joskus liian myöhään b) laskettava joen sivuhaara (raksalta keikatuilla styrokseilla ja laudoilla = lautta) alas, siis siinä vaihessa kun virta ei enää ollut hengenvaarallinen :D
Click to expand...

Tuo on muuten kumma että kun jäät lähti kemijoesta niin siellä oltiin heti räpimässä ja hakkaamassa jäitä ja myöhemmin lauttailemassa. Lautta tehtiin trukkilavoista, styroksilevyistä ja aiv-pöntöistä...
Ja isän kanssa käytiin torniojoella katsomassa kunnon jääpatoja. Vieläki muistuu mieleen se jäiden jylisevä ääni. :rock:
 
:kippis1: , Eugen.

Junaradalla tapahtui hurjia. Junanväistö oli kyllä aivan hullua; juostiin radan yli viime tingassa, dieselveturin pyörien ja jarrujen kirskuna, hillitön torvensoitto ja veturista katsoo :curs: näköinen kuljettaja, jolle penikat näyttävät keskisormea, joka näyttää elettä räkänokille takaisin. Välillä lytistettiin kolikoita, ja joskus tuli poikajoukolle kuningasajatus laittaa kiskoille vähän graniittia, sellaisia nyrkin kokoisia morkuloita. Oli hiukan :eek: olo kun korvissa surahteli liuskeet.

Eräänä loma-aikojen kohokohtana olivat junamatkat tädin luo Riihimäelle. Mikään itsesuojeluvaisto ei kyennyt estämään ovenaukaisua matkavauhdissa ja puristamaan ravintolavaunusta sosialisoituja sinappi- ja ketsuppipusseja. Mitä kovempi vauhti, sen useampi ikkuna sai vauhtiraidat, lapset ymmärsivät.

Oma hinku kokeilla junan alla makaamista haihtui viimeistään siinä vaiheessa, kun joistakin venäläisistä tavaravaunuista varoitettiin erikseen. Jarrutangot roikkuivat niin alhaalla, että laahautuminen mukana olisi ollut erittäin todennäköistä.

Tavarajunalla hurjimmat matkustivat ratavälillä Hammaslahti-Joensuu.

Noin seitsemänvuotiaana opetin naapurin pojan ajamaan polkupyörällä. Hän puolestaan näytti, miten ajetaan autolla: neljällä veljeksellä oli kaikilla joku vanha pommi ralliautona. Se perhe ei kyllä ollut "aivan kuten kaikki muutkin", veljekset olivat ansiotyössä ala-asteelta alkaen isänsä maansiirtofirmassa. Oli tavallista, että kaikki eivät olleet yhtä aikaa koulussa, vähintään joku oli kaivuria kääntämässä. Toiseksi vanhimmalla veljeksellä oli oma fillari, josta puuttui ohjaustanko, ja vanhimman veljeksen lenkkareiden kengännauhat oli käytännöllisesti korvattu ampulangalla.
 
ironchef sanoi:
Tuo on muuten kumma että kun jäät lähti kemijoesta niin siellä oltiin heti räpimässä ja hakkaamassa jäitä ja myöhemmin lauttailemassa. Lautta tehtiin trukkilavoista, styroksilevyistä ja aiv-pöntöistä...
Ja isän kanssa käytiin torniojoella katsomassa kunnon jääpatoja. Vieläki muistuu mieleen se jäiden jylisevä ääni. :rock:
Click to expand...

Jeps, jäittenlähtö oli meilläkin pikkupoikien kevätkarnevaali, kuten yleisesti pohjoisessa. Silta-arkkujen damagea ja selviytymistä jäämassojen puristuksissa tutkailtiin ahkerasti, ja padon murtuminen oli orgastinen hetki. Sitä kolinaa ja ryskettä. Ja pääsihän siinä kotipaikka monesti uutisiinkin, voi mahoton paikka nyt sentään, yltä kyllän päälle ;)
 
D.W.A.M sanoi:
Noin seitsemänvuotiaana opetin naapurin pojan ajamaan polkupyörällä. Hän puolestaan näytti, miten ajetaan autolla: neljällä veljeksellä oli kaikilla joku vanha pommi ralliautona.
Click to expand...

Ai niin: kun isä oli poissa, muttei autolla, ajeltiin ekaa kertaa. Kytkinjalka tutisi jännityksestä, pelosta ja innosta, ja ensin peruutin veljen tuliterän vaihdepyörän nurin, en solmunnut sitä luojan tms. kiitos. Siinä nimittäin olisi ollut selittäminen! Sitten pikku lenkki naapurustossa, ja kahden viikon paskat housuissa odottelu, josko joku näki ja kertoo. Ei ole vielä kärähdetty tästä...
 
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=808158&postcount=3594

Tuolla on juttua tästä pelistä "MAA", jota joskus vitun kauan sitten kesäisin pelattiin. Moniko muu muistaan pelanneensa jotain tänsuuntaista viritystä?

Samoin muistuu mieleen ne penkkipallot ja keinupallot joita aina hinkattiin ja yleensä aina joku vähän pienempi ja heikompi kaveri oli se joka joutui sitä palloa heittämään ja sitä sitten juoksutettiin ihan törkeesti. :jahas:
 
Vilenin Herttua sanoi:
Ja tekemättä jäi myös junaradan kiskojen väliin meno, oli tarkoitus antaa junan humahtaa ylitse ja katsella ylöspäin junan pohjaan, mutta ideasta luovuttiin kun tarkkailtiin junaa sivusta kiskojen vieressä maaten. Siellä roikkuu jos monennäköistä letkua, rautaliittimineen. Usein olen miettinyt, olisiko se onnistunut, jäänyt ehkä vähän vaivaamaan - onko joku kokeillut? Täydessä lastissa olevan tukkijunan meteli, HUH.
Click to expand...

Olen kuullut vastaavasta joskus kersana jonkinsortin urbaanilegendaa, että pari pikkupoikaa olisivat joskus kokeilleet tätä ja päätyneet pieniksi palasiksi maailmalle. :evil:
 
Omskakas sanoi:
Olen kuullut vastaavasta joskus kersana jonkinsortin urbaanilegendaa, että pari pikkupoikaa olisivat joskus kokeilleet tätä ja päätyneet pieniksi palasiksi maailmalle. :evil:
Click to expand...

Niin mekin, mutta kun ei tiedetty onko juttu totta, se kalvoi entistä pahemmin ja sai melkein pakkomielteen aikaan. Tiedustelureissuja tehtiin lukuisia radanvarteen, mutta varmaksi ei koskaan tiedetty sanoa mahtuuko sinne alle vai ei. Ja jossain elokuvassa, italialainen vielä, jotkut pojat hommassa onnistuivat.
 
Pentuna oli noita legendojakin vaikka kuinka paljon. Vanhemmat ja isot pojat kusetti minkä ehti ja nappulat uskoi kaiken. Kaivetiin aarretta ja vettä pellolta, etittiin jotain pojan luurankoa suosta, Kissan luurankoa vanhasta navetasta, saksalaisten aseita, lentokoneiden ammuksia puista ja kaikkea mahdollista kun joku oli kertonut tarinaa lämpimikseen. Kaikki oli jotenkin niin salaperäistä ja vaarallisen hienoa.
 
ironchef sanoi:
Ja istuttiin liiterin takana polttamassa koiranputkia ja jotain puunkuorta "tupakkana" kokeiltiin muistaakseni teentäkin polttaa mutta maku oli kauhea :lol2:
Click to expand...


:D Hähä!! Tottahan joka poika omat tupakkikokeilut suoritti. Naapurin kollien kanssa kokeiltiin kaikkea mahdollista, mm. kuivia heiniä, kahvia, teetä ja ties vaikka mitä. Pahin kaikista oli kuitenkin se, kun käärittiin tavallista paperia tiukalle rullalle ja eikun spaddu huuleen vaan! :lol2: :urjo: Isot pojat oli kertonu että jos kiskoo röökiä, kannattaa pureskella puolukan lehtiä tai havuja, ei henki haise kun menee kotiin.
 
Entäs tulitikkuleikit? Isommat pojat laittoi mut taas kerran vastuuseen tulitikkujen hankkimisesta, kun eivät itse uskaltaneet. Mähän sitten vein kotoa kaapista tulitikkuja vaikka millä mitalla. Fiksuna tietysti aina vain pari rasiaa kerrallaan niin, että vähän ajan päästä tultiin katsomaan, että mitä mä ravaan edes takas sisällä ja ulkona. Isot pojat vielä käytti itse lähes kaikki tulitikut, enkä ite saanut sytyttää juuri mitään.

Myöhemmin sitten pari vuotta vanhempana parin kaverin kanssa saatiin jo vähän isompaa tulipaloa paloa aikaiseksi, mutta kyllähän se metsäpalon alku saatiin kuitenkin talttumaan. Helvetinmoinen savunhaju ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka koleassa syysilmassa toistemme vaatteita puutarhaletkulla koitetiinkin huuhtoa. Ihme, kun ei ikinä tullut mitään isompaa poltettua. Naapuritaloyhtiön pojat kuitenkin polttivat meidän majan ja samaan hintaan pellon toiselta puolelta jonkun liiterin.
 
Mullakin oli muuten jousipyssy. Sillä piti tietysti kokeilla, että kuinka korkealle sellainen metallisella terävällä kärjellä varustettu nuoli lentää. Lensi ihan saatanan korkealle. Sitten, kun se kääntyi laskuun niin sehän oli tulossa suoraan autotielle.

En tosin tiedä onko mukavampi muistella sitä, että se Saab ehti juuri sen nuolen alta pois, vai olisiko se mukavampi muisto, että se nuoli olisi törröttänyt siinä auton katossa. Tähän ikään mennessä olisi kuitenkin se rangaistuskin varmaan unohtunut.

Toisaalta elämä on ollut täynnä antiklimakseja, mutta kuitekin samalla täpäriä pelastuksia. Niinhän se on varmaan kaikilla. Jokaisella on omat Lassin potkurihatut. (Jos olet Lassi ja Leevi sarjakuvaa lukenut niin tiedät mihin vittaan)
 
ironchef sanoi:
Pentuna oli noita legendojakin vaikka kuinka paljon. Vanhemmat ja isot pojat kusetti minkä ehti ja nappulat uskoi kaiken. Kaivetiin aarretta ja vettä pellolta, etittiin jotain pojan luurankoa suosta, Kissan luurankoa vanhasta navetasta, saksalaisten aseita, lentokoneiden ammuksia puista ja kaikkea mahdollista kun joku oli kertonut tarinaa lämpimikseen. Kaikki oli jotenkin niin salaperäistä ja vaarallisen hienoa.
Click to expand...

Ai niin joo, HEH: 80-luvulla mikä tahansa mistä tahansa löydetty rautaromu tai hämärä esine oli 100 % varmuudella peruja Lapin sodasta. Itse löytäjäkin halusi uskoa siihen, ja kuvitteli minkä näkönen Hans-Dietrich oli sen jättänyt.

Kokeiltiin apilankukkaa koiranputkipiipussa, sitten aski sinistä Armiroa kaverin kanssa, niin monta putkeen ku pystyi. Ja suuntäysi koivunlehtiä :D Minusta ei tullut tupakoitsijaa...
 
Vilenin Herttua sanoi:
Niin mekin, mutta kun ei tiedetty onko juttu totta, se kalvoi entistä pahemmin ja sai melkein pakkomielteen aikaan. Tiedustelureissuja tehtiin lukuisia radanvarteen, mutta varmaksi ei koskaan tiedetty sanoa mahtuuko sinne alle vai ei. Ja jossain elokuvassa, italialainen vielä, jotkut pojat hommassa onnistuivat.
Click to expand...

Paikallislehdessä oli joku aika sitten juttua kun joku ryyppyporukasta sai runsaasti sakkoa vaaranaiheuttamisesta tjsp. Oli keksinyt mennä radalle makaamaan junan tullessa, muut seurasi vierestä.
Juna joutui tekemään hätäjarrutuksen mutta ylihän se meni. Jäi varmaan henkiin kun olivat sakkoja määränneet.
 
John R sanoi:
:D Hähä!! Tottahan joka poika omat tupakkikokeilut suoritti. Naapurin kollien kanssa kokeiltiin kaikkea mahdollista, mm. kuivia heiniä, kahvia, teetä ja ties vaikka mitä. Pahin kaikista oli kuitenkin se, kun käärittiin tavallista paperia tiukalle rullalle ja eikun spaddu huuleen vaan! :lol2: :urjo: Isot pojat oli kertonu että jos kiskoo röökiä, kannattaa pureskella puolukan lehtiä tai havuja, ei henki haise kun menee kotiin.
Click to expand...
Meille isot pojat sano, että ei ole polttanu tupakkaa jos ei sano hevonen samalla ku vetää henkoset. Arvata saattaa reaktion:heeeevoooneeen ja kauheeta yskimistä ja laatta lensi. ite piti sitte samat jutut sanoa nuoremmille. Sillon muuten haettiin kaverin isän nimissä sinistä Armiroa. Kaupasta sai ku toi lapun isältä, että poika on isän asioilla. Ja havuja piti tieten syödä ettei haise tupakille.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom