Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Itselläni ehkä liikunta vaikuttaa enemmän kuin teoriassa pitäisi. On helpompi syödä kohtuudella ja liikkua vähän kuin vain syödä kohtuudella; näin, vaikka itse liikunta ei kaloreita kovasti kuluttaisikaan.
Endomorfi (pyknikko) on luonnostaan pyöreä ja kerää helpommin rasvakudosta kuin muut vartalotyypit. Toisaalta endomorfin on muita vartalotyyppejä helpompaa lisätä sekä venyvyyttä että lihasvoimaa tasaisesti.
Kehon painopiste on vatsan ympärillä ja luusto on normaali tai hento. Kyseisen vartalotyypin edustaja lihoo helposti, ja hänen on vaikea laihtua. Endomorfisella dominoivat umpieritystoimintaa säätelevät kudokset.
Kompkomp! Olen huomannut täysin saman jutun, että liikunta vaikuttaa nälänhallintaan. Klassinen esimerkki, kun ennen reenejä on hienoinen nälkä, lähdet kuitenkin reenaamaan ja reenien jälkeen ei enää ollenkaan nälätä (puhumattakaan vielä kun palkkari on narautettu naamariin). Sitten taas ihmetyttää, kun päivinä, jolloin kulutus on pienempi, nälkä on kovempi. Luulen, että useimmiten johtuu siitä, ettei ole muuta ajateltavaa kuin eväs ja toisinaan nälkä yllättää helpommin, kun olet vain kotosalla ja ruoka on helposti saatavissa. Suosittelen postaajalle jatkoa ajatellen säilyttään liikunnan AINA edes jossain muodossa, etenkin silloin, kun tulee jaksoja, jolloin eväs on vähän normaalia huonompaa.
Tuosta puuttuu: "Endomorfi pitää kaloritiheistä ruoka-aineista ja usein syö niitä yli kulutuksen vaatiman tarpeen. Liikunnan vähyys on ominainen piirre endomorfin päivärytmissä. Ylipainoisista ihmisistä 85% ovat mielestään endomorfeja."
Omien kokemusten mukaan alkoholi/olut on yksi pahimmista turvottajista ainakin näin hieman varttuneemalla iällä. Nuorempana se viikonlopun jälkeinen pöhö lähti viimeistään keskiviikkoon mennessä, kusi lensi ja paino laski:D. Nyt kun olen lopettanut oluen kanssa läträämisen vkl. niin voi syödäkin paljon enemmän eikä painoa kerry. Joulukuusta huhtikuulle söin n.1800 kcal ja viikonlopun juomiset päälle paino tippui mutta tahmaisen hitaasti, nyt juhannuksesta syönyt 3300 kcal ja paino ei ole noussut kuin 1-1,5kg. Tuohon juomiseen taitaa liittyä muutakin kuin ne lisäkalorit kaikki syöty ilmeisesti varastoituu suoraan läskiksi.
"Ylipainoisista ihmisistä 85% ovat mielestään endomorfeja."
Tuosta puuttuu: "Endomorfi pitää kaloritiheistä ruoka-aineista ja usein syö niitä yli kulutuksen vaatiman tarpeen. Liikunnan vähyys on ominainen piirre endomorfin päivärytmissä. Ylipainoisista ihmisistä 85% ovat mielestään endomorfeja."
Niinhän ne varmaan onki. Ectosta on vaikeaa saada sotanorsua.
Lihavuuteen taipuvainen endomorfi on seurallinen ja mukavuudenhaluinen. Pitkä ja hoikka ektomorfi viihtyy sosiaalisten kontaktien sijaan paremmin kirjojen seurassa ja lihaksikas mesomorfi on rohkea, jäykkä ja tunteeton luonne.
Syöt enemmän kuin kulutat kasvat, syöt vähemmän laihdut. Montakohan ihmistä tällä pallolla on joihin nuo faktat ei päde. Kulutuksessa varmasti on paljonkin eroja henkilötasolla. Lihassolutyypit ja geenien antama "perus" massa varmasti määrää miten hyvin reagoi treeniin, mutta ei kannata tuohon kolmen perustyypin antamaan tuomioon omalla kohdalla tyytyä. Paljonkin voi muuttua, kunhan jaksaa pyrkiä tavoitteeseensa.
Vartalotyypithän jaetaan karkeasti kolmeen osaan, mutta on myös todettu, että "harva meistä on lajityyppinsä puhdas edustaja" (Wiki). Mikä näitä tyyppejä sitten oikeasti erottaa esim. aineenvaihdunnan kannalta? Onko esim. kahden rasvattomalta massaltaan suunnilleen samankokoisen, erityyppisen vartalon perusaineenvaihdunnassa suuriakin eroja? Jostainhan helposti lihomiseen on löydyttävä syy, ja aineenvaihdunnan erot selittyvät usein kormonaalisilla häiriöillä.
En tosiaan halua niellä purematta sitä oletusta, että jotkut vaan lihovat helpommin. Tuohon tyyppilinjaukseenhan on artikkelin mukaan liitetty myö persoonallisuus, joka osaltaan auttaa ainakin minua ymmärtämään koko somatotyyppijaon pointin.
Outoa että porukka jauhaa noista vartalotyypeistä, eikö kyse ole kuitenkin näennäistieteestä? Olen edustanut itse kaikkia noita vartalotyyppejä karkeasti arvioiden. Tuon teorian mukaanhan minun olisi pitänyt pysyä kukkakeppinä koko ikäni, kuten vielä 25 vuotiaana vaikutti. Kuitenkin jo parin vuoden treenillä vartalotyyppini oli vaihtunut melko lihaksikkaaksi, ilman kuurittelua. Nykyinen läski lookki olisi tuntunut lähes uskomattomalta vielä 30 vuotiaana. Samoin olen nähnyt käyvän monien muiden kohdalla.
Syöt enemmän kuin kulutat kasvat, syöt vähemmän laihdut. Montakohan ihmistä tällä pallolla on joihin nuo faktat ei päde. Kulutuksessa varmasti on paljonkin eroja henkilötasolla. Lihassolutyypit ja geenien antama "perus" massa varmasti määrää miten hyvin reagoi treeniin, mutta ei kannata tuohon kolmen perustyypin antamaan tuomioon omalla kohdalla tyytyä. Paljonkin voi muuttua, kunhan jaksaa pyrkiä tavoitteeseensa.
"No ihan saatanasti. Kaveri syö mitä haluaa milloin haluaa eikä liho..."
...Minä syön puolikkaan porkkanan ja se on heti vyötäröllä."
Valvotuissa olosuhteissa jostain kumman syystä nämä kalorilaista piittaamattomat ihmeet vaan tuntuvat tyystin katoavan.
Juu, tuo on karkea jako. Mutta ite voin helposti jaotella esim. kaikki kaverit noihin omiin lokeroihinsa Kyse on lähtökohtaisesti luuston rakenteesta ja siitä ne eri tyypit tunnistaa - tosin treenattuna erot pienenee. Mutta kyse on varmasti myös aineenvaihdunnasta ja siitä kuinka kukin "kestää hiilareita". Ne on vaan eri nimityksiä samalle asialle. Ja mitä tulee tohon sun esimerkkiin niin oon satavarma, että jos otat kaksi samanpainoista ihmistä - toinen esim. ecto ja toinen endo - niin pysyäkseen siinä omassa painossaan ne syö TÄYSIN eri määrän kaloreita. Ja tämähän viittaa eroon aineenvaihdunnassa. (Tai kyseessä voi olla myös kehon kyky käyttää ravintoa hyväkseen?)
Mistäs ton repäsit?
Mut joo, ohan toi wikipedian mukaan lähtöisin jonku psykologin observoinneista. Mutta noista kehotyypeistä löytyy paljon tarkempiakin määrittelyjä netistä. En tiä sit mistä ne on lähtöisin, mutta kuulostaa kyllä täysin järkeenkäypälle.
Tässä nyt on sekin vaikeus, että urheilevat tuppaavat olemaan atleettisia ja läskit läskejä.
En minäkään tiedä, mihin muotoon olisin lihonut, jos en olisi ollut urheilullinen penskasta asti. Luustohan minulla on siltikin ainakin ranteiden ja sormien perusteella melko hento. Tähän kehitykseen vaikuttaa tietysti sitten urheiluun taipuvainen persoonallisuus. Mikähän kehotyyppi minä olisin? Ei kyllä oikeastaan kiinnosta, enkä sillä ala selittelemään mitään lihomisia tai dieettivaikeuksia
Repäsin sen tuosta wikipedian linkistä, kuten itse itsellesi vastaat alla
Mielenkiintoinen aihe... Mielestäni kyllä niitä eroja löytyy, ollaan yksilöitä kaikki.
Itse joudun kamppailemaan kilojen ja läskien kanssa, näin on ollut aina ja tiedän ettei se miksikään tulee muuttumaan! Jo ihan pienenä lapsena olin ylipainoinen, samoin kouluikäisenä. Eikä sitä voi pelkästään selittää syömisillä