Norjassa mahdollinen terroristi-isku (Oslon keskustassa)

[Voimasuoni]

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201107240200941_ul.shtml tämmönenki löyty

 

[Mike]

Ei jumalauta...

¨

Vittu mitä paskaa.

Anaboliset steroidit saattoivat suomalaisen dopingasiantuntijan mukaan vaikuttaa Norjan ampujan toimintaan. Pahimmillaan steroidit voivat aiheuttaa jopa psykoosin."Anabolisten steroidien käyttö ei voi olla suora mutta kylläkin välillinen syy tekoihin. Steroidit vaikuttavat keskushermostoon ja aiheuttavat persoonallisuuden muutoksia, masennusta ja psykooseja.

- Eivät aiheuta, jos aiheuttaisivat, olisivat kaikki lääkkeitä käyttävät muuttuneita persoonallisuudeltaan. Välillinen muutos voi olla mahdollista kun lihasmassaa tulee ja se vaikuttaa itsetuntoon ja itsevarmuuteen, mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä steroidien kanssa, sama tapahtuu naturaalille, joka saa lihasta. Voidaan verrata esim rikkaisiin. Rikas omaa korkeamman itsetunnon hyvin todennäköisesti, mutta se on tullut ajan kanssa ja voi olla hyvinkin laimea muutos. Mutta otetaanpa lottovoittaja, kaikki raha kerralla, se voi muuttaa käytöstä ja jopa persoonaa heti, emme silti voi vetää johtopäätöstä, että raha suoranaisesti muuttaisi persoonallisuutta.

Käyttäjillä erityisesti impulssikontrolli heikkenee. Väärä ilme tai ele voi saada heidät raivoisan suuttumuksen valtaan. He ovat ns. räjähdysherkkiä", sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen dosentti Timo Seppälä.

- Ja tästä oli todisteita kuinka paljon? Voin kertoa, että olen itse nimeltämainitsemattoman kaverin kanssa keskustellut tutkimuksien toteutuksista, ei vain voida eettisesti tehdä tutkimusta, jossa jengi pistetään kuurille ja katsotaan mitä tapahtuu. Millä siis on todennettu, että väärä ilme voi saada raivon valtaan? Voimme sanoa samaa alkoholista, joka on ihan totta, mutta se ei meinaa, että alkoholi tekisi ihmisistä automaattisesti hulluja, siihen vaikuttaa aina ihmisen persoona ja luonne.

Ampumisen tunnustanut Anders Behring Breivik on internetissä julkaisemissaan päiväkirjamerkinnöissä kertonut käyttäneensä suuria määriä anabolisia steroideja ennen surmia.

- Joo, ja oli natuna suunnitellut koko hommaa 9 vuotta. Ihan selkeä päämäärä jonka olisi toteuttanut joka tapauksessa ilman mehuja tai mehujen kera. Ja määrät eivät olleet millään tasolla suuria, vaan ihan peruslaimeeta settiä.

Steroidien käyttö voi alkuvaiheessa aiheuttaa käyttäjässä suorastaan euforisia (hilpeitä) tunteita, mutta käyttöjakson jälkeen kuvaan astuvat aggressiivisuus ja univaikeudet. Anaboliset aineet aiheuttavat myös siittiökatoa, sydän- ja verisuonitauteja sekä maksavaurioita.

- Steroidit eivät euforisoi semmoisenaan, ns. euforiaa, joka ei ole samanlaista kuin huumeilla, voi esiintyä tavoitteiden saavuttamisen kautta sekä kehityksestä. Sama ns. euforia voi tulla golffaajalle kun tämä saa uuden mailasetin ja vetäsee sillä hole in one. Emme voi kuitenkaan syyttää uusia golf-bägejä tai hole in onea euforiasta.

Sivuvaikutukset eivät Seppälän mukaan tunnu haittaavan aineiden käyttäjiä, joille isojen lihasten kasvattaminen on arvostuksen mitta.

- Ei haittaa, koska valitettavasti sivuvaikutukset ovat liian laimeita ollakseen suurimmalle osalle este käytön aloittamiselle. Ei ole vielä tähän päivään mennessä todistettu steroidien aiheuttavan suoraan mitään äärimmäisen vakavaa normaaleilla annostuksilla, joita 99% käyttää. Ja sori vain, asiaa ei voida edes tutkia. Mutuilua kyllä riittää ja on käsittämätöntä, että mutuilua voidaan harrastaa propagandana, ei varmaan passaisi missään muussa.

 

[samarello]

¨

Vittu mitä paskaa.

Ei pahalla mut sun kommentista voin päätellä että käytät ite roinaa ja yrität puolustella sitä itelles? Vai oonko väärässä?

 

[Voimasuoni]

Mikä sen breivikin pointti mahto olla noitten steroidien suhteen? Mitä se vihjas niillä?

 

[Mike]

Ei pahalla mut sun kommentista voin päätellä että käytät ite roinaa ja yrität puolustella sitä itelles? Vai oonko väärässä?

Lopetin lääkkeiden käytön muistaakseni 5 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole steroideihin koskenut, enkä kyllä enää aloitakaan. Mulla vain sattuu olemaan 7 vuoden kokemus lääkkeistä ja mitä ne mulle teki. En ollut missään vaiheessa väkivaltainen, enkä saanut mitään sairauksia. Hengissä ollaan, plussaa on lihasmuisti, joka toimii naturaalina mukavasti.

 

[Powerhousu]

Ei pahalla mut sun kommentista voin päätellä että käytät ite roinaa ja yrität puolustella sitä itelles? Vai oonko väärässä?

Ei, kyllä Mike ihan asiaa puhuu. Ja sillä on kokemusta siitä mistä se puhuu, eikä heitä mutuläppää. Itse olen lopettanut itseni lääkitsemisen 6 vuotta sitten ja olen Miken kanssa hyvin samoilla linjoilla. Toi uutinen oli ihan kamalaa propagandaa.

 

[DaVidum]

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010050311583218_ul.shtml

perkele

 

[cimoh]

Anaboliset steroidit saattoivat suomalaisen dopingasiantuntijan mukaan vaikuttaa Norjan ampujan toimintaan. Pahimmillaan steroidit voivat aiheuttaa jopa psykoosin."Anabolisten steroidien käyttö ei voi olla suora mutta kylläkin välillinen syy tekoihin. Steroidit vaikuttavat keskushermostoon ja aiheuttavat persoonallisuuden muutoksia, masennusta ja psykooseja.

PAHIMMILLAAN steroidit voivat aiheuttaa jopa psykoosin. Siis PAHIMMILLAAN! Eli uskon itse todellakin siihen, että steroidit voivat aiheuttaa psykooseja siinä missä esim. marihuana. Siis PAHIMMILLAAN. Se on vaan, kun ihmiset luulee, että se on heti psykoosissa, kun jotain käyttää.

 

[Dogii]

Pekka-Eric Auvinen ampui luvallisella aseella 8 (+ itsensä), Matti Saari ampui luvallisella aseella 10 (+ itsensä) ja Anders Behring Breivik luvallisilla aseilla yli 80 ihmistä.

Jokaisen tapauksen jälkeen aseharrastajat ovat vakuutelleet ettei aselakien kiristäminen olisi voinut estää tapahtunutta. Jos eivät olisi saaneet luvallista asetta, olisivat he hommanneet luvattoman aseen jostain. Ei niitä luvattomia aseita kuitenkaan ihan jokaisen nurkan takana kaupitella. Rikollissa piireissä liikkuvilla luvattoman aseen hankinta voi olla hieman helpompaa, mutta rajallinen määrä sielläkin liikkuu aseita. Käsittääkseni kukaan näistä kolmesta ampujasta ei ollut tekemisissä rikollisien piirien kanssa, joten aseen hankinta olisi ollut melko hankalaa. Toki joku tai jopa kaikki siinä olisivat voineet onnistua, mutta epäilen kuitenkin. Suurin osa Suomessa aseilla tehtävistä henkirikoksista taidetaan tehdä luvallisilla aseille ja tuskin monikaan heistä olisi luvatonta asetta itselleen hommannut, jos lupaa aseeseen ei olisi saaneet.

Aseilla tehtävät henkirikokset ovat Suomessa melko pienessä osassa ja yleisin tekoväline on edelleen puukko tai muu teräase. Ja alkoholi on kuvioissa suurimmassa osassa tapauksia. On silti lapsellista argumentoida aseiden kieltoa vastaan millään "kielletään keittiöveitsetkin"-kommenteilla.

Jännä, että unohdit kätevästi esimerkiksi Sellon tai Porvoon ampumavälikohtaukset. Heikinlaaksossa tapahtunut ex-vartijan konepistoolilla tapahtunut ampumavälikohtaus on unohtunut myös kätevästi? (Tässä kylläkään ei sattunut kuolonuhreja, mutta ase oli täysautomaattinen, jota ei minun käsittääkseni tavalliselle aseharrastajalle edes myönnetä).

On hyvin jännää näissä asekeskusteluissa, että kovasti aseharrastusta vastaan olevat tahot muistavat vain nämä laillisilla aseilla tapahtuneet ampumavälikohtaukset.

Henkilökohtaisesti pidän suurempana todennäköisyytenä kuolla liikenneonnettomuudessa kuin massamurhassa. Täten myös olen enemmän huolissani mm. liikennevalvonnasta, alkoholista, liian lepsuista vankeustuomioista/rangaistuksista, kuin ampuma-aseharrastamisesta.

 

[Juoni]

Lopetin lääkkeiden käytön muistaakseni 5 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole steroideihin koskenut, enkä kyllä enää aloitakaan. Mulla vain sattuu olemaan 7 vuoden kokemus lääkkeistä ja mitä ne mulle teki. En ollut missään vaiheessa väkivaltainen, enkä saanut mitään sairauksia. Hengissä ollaan, plussaa on lihasmuisti, joka toimii naturaalina mukavasti.

Kukaan ei tietääkseni ole väittänyt että steroidit aiheuttaisivat kaikilla aggressiivisuutta, mutta kyllä ne aivokemioihin vaikuttavat ja tätä kautta todennäköisyys aggressiiviseen käytökseen lisääntyy. Olisi tosin kiintoisaa tietää kuinka suuri osa perinnöllisyydellä asiaan on.

 

[Mike]

Siis kaikella voi saada itsensä sekaisin, jos ihminen on jo valmiiksi sairas. Ymmärrättekö te nyt, että juomalla 100 litraa maitoa, voit kuolla ja varmaan kuoletkin, ei sitä kuitenkaan ilmoiteta maitopurkin kyljessä. Lääkkeitä käytetään aivan tolkuttomasti kaikessa urheilussa, siinähän sitten unohdetaan aina noissa naurettavissa skenaarioissa, että 100m viivalla ei ole finaalissa ainuttakaan naturaalia, mut jätkät on terveempiä kuin moni tällä pallolla. Jos ihminen on valmiiksi sairas, ei voida MILLÄÄN tasolla syyttää steroideja tai sitä 100 litraa maitoa.

On suoraa 100% idiotismia syyttää missään vaiheessa steroideja tuosta norjalaisen sekoilusta. Ihan vitun tyhmää ja pelkkää paskapropagandaa.

 

[Dragon]

PAHIMMILLAAN steroidit voivat aiheuttaa jopa psykoosin. Siis PAHIMMILLAAN! Eli uskon itse todellakin siihen, että steroidit voivat aiheuttaa psykooseja siinä missä esim. marihuana. Siis PAHIMMILLAAN. Se on vaan, kun ihmiset luulee, että se on heti psykoosissa, kun jotain käyttää.

Dokumentoituja tapauksia dopingaineiden aiheuttamista psykooseista? Anyone?

 

[Mike]

Dokumentoituja tapauksia dopingaineiden aiheuttamista psykooseista? Anyone?

Niinpä, kun niitä ei ole, eivätkä steroidit aiheuta psykooseja. Voivat toimia katalyyttinä siinä missä parkkisakkokin jos joku ihminen on vaikeasti sairas mieleltään. Ja niille jotka väittää toisin, olette väärässä niinkauan kunnes kannatte todisteet pöytään. Ja koska mulla on Draakki, väittelyn maailmanmestari puolellani, en voi hävitä.

 

[J3pa]

Siis kaikella voi saada itsensä sekaisin, jos ihminen on jo valmiiksi sairas. Ymmärrättekö te nyt, että juomalla 100 litraa maitoa, voit kuolla ja varmaan kuoletkin, ei sitä kuitenkaan ilmoiteta maitopurkin kyljessä. Lääkkeitä käytetään aivan tolkuttomasti kaikessa urheilussa, siinähän sitten unohdetaan aina noissa naurettavissa skenaarioissa, että 100m viivalla ei ole finaalissa ainuttakaan naturaalia, mut jätkät on terveempiä kuin moni tällä pallolla. Jos ihminen on valmiiksi sairas, ei voida MILLÄÄN tasolla syyttää steroideja tai sitä 100 litraa maitoa.

On suoraa 100% idiotismia syyttää missään vaiheessa steroideja tuosta norjalaisen sekoilusta. Ihan vitun tyhmää ja pelkkää paskapropagandaa.

Sosiaali pornoahan tuo. Mutta se on jännä asia, että kukaan ei ole syntyessään henkisesti valmiiksi sairas..
Se tulee elämänkokemuksien takia ja aina siinä on mukana muita ihmisiä. Ihminen on toiselle susi ikävä kyllä.

 

[Deleted member 90933]

Oli (murha)tekoja tai ei, niin olisi mielestäni hyvä että asioita aletaan selvittämään julkisesti vähän enemmän kuin nyt tehdään.

Mitä oikeastaan mielestäsi pitäisi selvittää enemmän?

 

[Tepe83]

Eli siis Dum Dum tyyppisiä luoteja

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/breivik-kaytti-rajahtavia-luoteja---uhreilla-hirveita-sisaisia-vammoja/art-1288403465574.html

 

[kariko]

Norjan tragedia: Paikalla olleen Prableen Kaurin blogikirjoitus "Helvetti Utøyan saarella"
Utøyan saarella olleen "Prableen Kaurin" blogikirjoitus Norjan massamurhasta. Oti vapauden suomentaa tän että ihmiset saa lukee tän järkyttävän tarinan. Alkuperäinen kirjoitus: http://prableen.origo.no/-/bul​letin/show/672218_helvete-paa-​utoeya?ref=mst Helvetti Utøyan saarella Heräsin. En voi nukkua enempää. Istun olohuoneessa. Tunnen surua, vihaa, onnellisuutta. Jumala, en tiedä mitä kaikkea. On liikaa tunteita. On liikaa ajatuksia. Pelkään. Reagoin pienimpiinkin ääniin. Haluan kirjoittaa nyt siitä, mitä tapahtui Utøyan saarella. Mitä silmäni näkivät, mitä tunsin, mitä tein. Sanat tulevat suoraan sydämestä, mutta haluan myös jättää anonyymiseksi monta nimeä kunnioittaakseni ystäviäni. Meillä oli kriisikokous päärakennuksessa Oslon räjähdyksien jälkeen. Tämän jälkeen oli oma kokous Oslon ja Akershusin AUF jäsenille. Kun kokoukset olivat ohi monet, monet ihmiset oli päärakennuksessa ja sen ympäristössä. Me lohdutimme itsellemme, että onneksi olimme turvallisesti saarelle. Kukaan ei tiennyt, että helvetti olisi puhkeamassa myös täällä. Seisoin pääkäytävällä kun paniikki puhkesi. Kuulin laukaukset. Näin hänet ampuvan. Kaikki alkoi juosta. Ensimmäinen ajatus oli: "Mitä helvettiä? Miksi poliisi ampuu meitä?" Juoksin pikkusaliin. Ihmiset juoksivat. Huusi. Olin peloissani. Pääsin johonkin huoneeseen rakennuksen takaosaan. Meitä oli monta siellä. Me makasimme lattialla kaikki yhdessä. Kuulimme useita laukauksia. Pelättiin enemmän. Itkin. En ymmärtänyt mitään. Näin parhaan ystäväni ikkunan läpi ja mietin, pitäisikö mennä ulos ja hakea hänet meidän luokse. En kerennyt. Näin pelon hänen silmissä. Jäimme makaamaan huoneen lattialle muutamaksi minuutiksi. Päätimme, että emme päästä enään ketään sisään huoneeseen siltä varalta jos tappaja tulisi. Kuulimme useita laukauksia ja päätettiin hypätä ulos ikkunasta. Paniikki puhkesi keskuudessamme. Kaikki huoneessa ryntäsi ikkunalle ja yritti hypätä ulos. Olin viimeinen ja ajattelin: "Olen viimeinen joka hyppää ulos ikkunasta. Nyt Minä kuolen. Olen varma, mutta se saattaa olla ihan hyvä, koska sitten tiedän, että toiset ovat turvassa." Heitin laukkuni ulos ikkunasta. Yritin kiivetä alas, mutta menetin otteeni. Tipuin kovaa maahan vasemmalle kyljelleni. Poika auttoi minua ylös. Juoksimme metsään. Katselin ympärilleni. "Onko hän täällä? Ampuuko hän minua päin? Näkeekö hän minut?" Eräs tyttö oli murtanut nilkkansa. Toinen oli loukkaantunut vakavasti. Yritin auttaa heitä hieman ennen kuin menin rannalle. Olin piilossa tiiliseinän takana. Meitä oli monta. Rukoilin, rukoilin, rukoilin. Toivon, että Jumala näki minut. Soitin äidille ja sanoni, että ei ollut varmaa että tapaisimme uudelleen, mutta tekisin kaikkeni että selviäisin. Sanoin monta kertaa, että rakastan häntä. Kuulin pelkoa äidin äänessän. Hän itki. Se sattui. Lähetin tekstiviestin isälleni, kerroin, että rakastan häntä. Lähetin tekstiviestin toiselle henkilölle josta välitän todella todella paljon. Oltiin välillä yhteyksiä. Lähetin tekstiviestin parhaalle ystävälleni. Hän ei vastannut. Kuulimme useita laukauksia. Käpertyimme yhteen. Teimme kaikkemme että pysyisimme lämpimänä. Päässä pyöri niin paljon ajatuksia. Olin niin peloissani. Isäni soitti minulle. Itkin, sanoin että rakastan häntä. Hän sanoi olevansa tulossa veljeni kanssa ottamaan minua vastaan, kun olen päässyt mantereelle, tai että he tulisivat saarelle. Oli niin paljon tunteita. Niin paljon ajatuksia. Rukoilin niin paljon kuin pystyin. Kesti jonkin aikaa. Muut soittivat vanhemmilleen mutta alkoivat vähitellen lähettää teksitviestejä siinä pelossa, että tappaja kuulisi meidät. Ajattelin siskoani joka on ulkomailla. Miten kertoisin hänelle mitä täällä tapahtuu? Päivitin Twitterissä ja Facebookissa, että olen vielä elossa ja että olen "turvassa." Kirjoitin, että odotan poliisia. Ihmiset hyppäsi veteen, he alkoivat uimaan. Jäin makaamaan. Päätin, että jos murhaaja tulee, esitän kuollutta. En aikonut juosta tai yrittää uida. En voi kuvata pelkoa ja kaikkia ajatuksia mitä tunsin. Mies tuli. Hän sanoi: "Olen poliisi." Jäin makaamaan. Jotkut huusivat takaisin, että hänen pitää todistaa se. En muista tarkalleen mitä hän sanoi, mutta tappaja alkoi ampua. Hän latasi ja ampui lisää. Hän ampui ympärilläni olevat. Jäin makaamaan. Ajattelin: "Nyt se on ohi. Hän on täällä. Hän riistää minulta hengen. Nyt Minä kuolen." Ihmiset itkivät. Kuulin kun muita ammuttiin. Toiset hyppäsi veteen. Makasin siinä. Matkapuhelin kädessä. Makasin toisen tytön jalkojen päällä ja kaksi muuta makasivat minun jalkojeni päällä. Tekstiviestejä tuli jatkuvasti. Matkapuhelin soi useita kertoja. Jäin edelleen makaamaan. Esitin kuollutta. Makasin siellä vähintään tunnin. Oli täysin hiljaista. Käänsin varovasti päätä että voisin nähdä onko ketään elossa. Näin ruumita. Näin verta. Pelkoa. Päätin nousta ylös. Olin maannut ruumiin päällä. Kaksi ruumista oli minun päälläni. Minulla oli suojelusenkeli. En tiennyt, tulisiko hän takaisin. En uskaltanut katsoa ketkä kaikki olivat soittanut ja lähettänyt viestejä minulle. Kiirehdin alas rannalle. Riisuin paitani. Se oli iso paita. Ajattelin, että olisi vaikea uida se päällä. Pohdin pitäisikö minun ottaa matkapuhelin mukaan vai jättää se. Laitoin sen takataskuun ja hyppäsin veteen. Näin useita muita vedessä. He olivat uineet pitkälle. Huomasin että jotkut oli kerääntynyt kumiveneen ympärille tai jotain. Oli monia jotka keräsivät ihmisiä vedestä kun he uivat mantereelle päin. Uin, uin, ja uin kohti kumivenejuttua. Minä huusin. Itkin. Tuli kylmä. Ajattelin vaan että millon hukkuisin. Uimisesta tuli raskaampaa ja raskaampaa. Rukoilin. Jatkoin. Kädet väsyivät. Päätin uida selälläni ja käyttää ainostaan jalkoja uimiseen. Upposin. Aloin uimaan taas normaalisti. Vähän aikaa ajattelin, että he jotka olivat kokoontuneet kumiveneen ympärille alkoivat liikkua pois päin. Minä huusin. Rukoilin heitä odottamaan minua. Näin varmaan näkyjä. Uin ainakin muutamia satoja metrejä ennen kuin saavuin perille. Juttelimme vähän yhdessä. Kerrottiin ketä ollaan ja mistä ollaan kotoisin. Kun veneet ohitti meidät huusimme apua, mutta he ottivat kyytiin toiset jotka uivat pidemmällä. Mies tuli veneen kanssa luoksemme. Hän heitti meille useita pelastusliivejä. Sain käsiini yhden. Sai sen puettua päälleni. Pidin kiinni pienestä kumiveneestä kunnes sama mies tuli takaisin hakemaan meidät. Kaikki pääsi kyytiin. Hän alkoi ajamaan kohti rantaa. Hetken päästä pieneen veneeseen alkoi valumaan vettä. Tein kaikkeni jotta saisin mahdollisemman paljon vettä ulos. Käytin ämpäriä. Olin lopussa. Toinen tyttö veneessä auttoi. Pääsimme maihin. Saimme huopia. Kyyneleet purkautuivat. Itkin enemmän. Joku nainen halasi minua. Se tuntui niin hyvältä. Itkin kovaan ääneen. Oli pala kurkussa. Joku mies lainasi minulle puhelintaan. Soitin isälleni, "minä elän. Selviydyin. Nyt olen turvassa. " Lopetin puhelun. Itkin lisää. Jouduimme kävelemään pienen pätkän. Täysin tuntemattomat ihmiset ottivat meidät autoihinsa ja ajoi meidät Sundvollenin hotelliin. Juoksin sisään nähdäkseni onko paras ystäväni siellä. En nähnyt häntä missään. Näin toisen kaverini. Itkin äänekkäästi. Me halasimme toisiamme pitkään. Se tuntui niin hyvältä. Kävelin ympäriinsä etsimässä ystävääni. Sydämeni hakkasi. Itkin taas lisää. Olen ilmoittautunut poliisille, kävin läpi kaikki nimilistat. En tiennyt onko paras ystäväni elossa. Kävin läpi kaikki nimilistat uudelleen. En löytänyt hänen nimeään. Olin peloissani. Sain peiton. Riisuin märät sukat. Olin puolialasti. Sain takin. Yritin kerätä itseäni. Otin yhteyttä vanhempiini uudelleen. Isäni ja veljeni olivat matkalla hakemaan minua. Join kaakaota. Istuin alas. Ajattelin. Itkin. Näin lisää ystäviä. Halasin heitä. Itkin. Sain lainata tietokonetta. Päivitin Facebookkia ja Twitteriä jälleen, että olen turvassa. Olin hotellissa useita tunteja ennen kuin perheeni tuli. Etsin tuttuja. Juttelin papin kanssa. Kerroin kaiken mitä olin nähnyt. Se oli hyvä keskustelu. Punaisen Ristin mies katsoi kaikkia haavojani ja puhdisti ne. Aika kului. Olin joidenkin ystävieni kanssa. Kaikki puhuivat samasta asiasta. Miten me selvisimme. Mitä oli tapahtunut. Kysyin useilta olisivatko he nähneet parasta ystävääni. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Olin peloissani. Luulin että se oli minun vikani koska emme olleet onnistuneet pysymään yhdessä. Ystäväni sai avaimen hotellihuoneeseen. Istuimme siellä, katsoin uutiset. Oli vihaa, surua, niin paljon tunteita. Isäni soitti, he olivat tulleet. Otin hissin alas. Juoksin heidän luokseen. Halasin isoveljeäni ja isääni pitkään. Itkin. Veljeni itki myös. Se oli hyvä hetki. Näin pojan joka näytt parhaalta ystävältäni. Huusin hänen nimensä. Hän kääntyi ympäri. Se oli hän. Me halasimme toisiamme pitkään. Molemmat itki, kysyimme toisiltamme miten onnistuimme. Hetken kuluttua rekisteröin itseni poliisille ja ajelimme kotiin. Jotkut muut tuli kyydillämme. Paras ystäväni tuli meille kanssani. Hänen veljensä oli tullu luoksemme parhaan ystävänsä kanssa. Moni oli kokoutunut luoksemme. He eivät halunneet mennä kotiin ennen kuin he olivat nähneet, että olin kunnossa. Juttelimme vähän. Join lasin mehua. Söin jogurtin. Puhuin lisää äitini ja perheeni kanssa. Soitin ystävälleni. Se oli hyvä puhelu. Hän sanoi: "En ollut varma saanko ikinä tätä puhelua." Kyyneleet purkautuivat. Juttelimme vähän. Menin nukkumaan. Kello oli kolme. Äiti ei antanut minun nukkua yksin, joten nukuimme yhdessä. On joitakin tunteja siitä kun kaikki tämä tapahtui. Olen yhä shokissa. En ole vielä ihan ymmärtänyt tätä kaikkea. Olen nähnyt ystäväni kuolleena. Monet ystäväni ovat kateissa. Olen iloinen, että osaan uida. Olen iloinen, että elän. Siitä, että Jumala vartioi minua. On niin paljon tunteita, niin monia ajatuksia. Ajattelen kaikkia uhreja ja niiden läheisiä. Kaikkia joita olen menettänyt. Sitä helvettiä joka saarella oli. Kesän kaunein satu muuttui Norjan pahimmaksi painajaiseksi.
by: Riku Penttinen

 

[kariko]

Sori, kun ei ole kappalejakoja. On suoraan muualta kopioitu

 

[Wondadog]

Kuten edellä sanoin, en missään nimessä hyväksy mitään tuollaista. Mutta edelleen, jos tässä nyt jotain hyvääkin on niin pitää toivoa että hänellä on jotain älykästä sanottavaa, muuten kaikki nuoret, voisiko sanoa, kuolivat turhaan.

Kyllähän tuolla norskilla pointtia noissa mielipiteissään on, se pitää myöntää, mutta tosiaan tuo tapa tuoda sanansa esille on anteeksiantamaton....

Luulen että tekstissäsi oli vain ajatuskatkos, mutta joka tapauksessa nuo nuoret kuolivat turhaan.

 

[H. E. Pennypacker]

Pisti silmään tuossa karikon linkkaamassa tekstissä tuo Facebook ja Twitter -tilien päivittäminen kun ampuja liikkuu lähistöllä. En kyllä tajua. Luulisi olevan vähän parempaakin tekemistä, e.g. juosta ja helvetin lujaa. Ymmärrän soitot ja viestit läheisille jne mutta jokin sosiaalinen media? Ehkä en vain ymmärrä.