Norjassa mahdollinen terroristi-isku (Oslon keskustassa)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja juuk4
  • Aloitettu Aloitettu
+ Suomessa ei törmää kituviin pikkulapsiin. Itkeviin kyllä, erityisesti kaupan kassalla, niitä vois vetää peacemakerillä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ehkä mä olen tunnevammainen, mutta norjan tapahtumat koskettaa tasan yhtäpaljon kuin ne ruandan 800000 (montako nollaa) tai NATOn tappamat siviilit ympäri maailmaa. Paskaahan se toki on että viattomat ihmiset kuolee, mutta sitä vaan tapahtuu kokoajan enkä ymmärrä miksi se on jotenkin pahempi jos se tapahtuu omalla takapihalla. Toki jos mun oma muksu olisi kyseessä niin laulu olis toinen, mutta se nyt vaan on ihmisen bioliginen vaisto huolehtia jälkeläisistään, ei naapurin, naapurimaan tai naapurimantereen.

Kyllä minä silti näitä uutisia luen ja keskusteluja. Sosiaalipornoa parhaimillaan. Yhtälailla voisin katsella vaikka jonkun Steven Seagal:in leffan. En vaan jotenkin jaksa tuota ihmisten julkista kauhistelua, koska uskon että oikeesti kovin moni ei välitä paskan vertaa. Ne vaan sanoo niin koska niin ihmisten odotetaan käyttäytyvän. Tai sit oon väärässä ja vaan itse terapian tarpeessa.
En tiedä sitten muista ihmisistä. Mutta mulla kyllä tuli ns. tippalinssiin, kun luin noitten selvinneiden tarinoita. Lienenkö sitten taas tunne herkkä.

Tuo julkinen kauhistelu kyllä on varmasti osaksi noin. Mut kyllä jotku välittää, tai ainakin haluan uskoa niin.
 
No sä et usko siis empaattisuuteen vierasta ihmistä kohtaan? Jos sä kävelet tiellä ja näät kituvan pikkulapsen, niin ei tunnu missään, koska et tunne sitä henkilökohtaisesti?

Eikai empaattisuus ole mikään uskonasia... Toiset sitä kokee minä en. Ei se silti välttämättä tarkoita että jättäisin sen pikkulapsen (tai teinin, narkin, spurgun, whatevö) siihen kitumaan, mutta en siinä mitään henkilökohtaisesti tuntisi. Auttaisin varmasti, koska niin kuuluu tehdä. Mutta tässä treadissa nyt ei oo keskustella minusta. Voidaan toki perustaa sellainen niin voin kertoa lisää empatiakyvyttömyydestä.
 
Dokumentoituja tapauksia dopingaineiden aiheuttamista psykooseista? Anyone?
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/content/abstract/51/5/375?maxtoshow=&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=steroids&searchid=1&FIRSTINDEX=0&resourcetype=HWCIT Tässäpä olis yksi tutkimus roinista ja mielenterveydestä.

"Results
Steroid users displayed more frequent gynecomastia, decreased mean testicular length, and higher cholesterol—high-density lipoprotein ratios than nonusers. Most strikingly, 23% of steroid users reported major mood syndromes—mania, hypomania, or major depression—in association with steroid use. Steroid users displayed mood disorders during steroid exposure significantly more frequently than in the absence of steroid exposure (P<.001) and significantly more frequently than nonusers (P<.01). Users rarely abused other drugs simultaneously with steroids.

Conclusion
Major mood disturbances associated with anabolic-androgenic steroids may represent an important public health problem for athletes using steroids and sometimes for the victims of their irritability and aggression"

Tuo Seppälän mainitsema euforian tunnehan johtuu muuten siitä, että vahvat androgeenit nostavat dopamiini tasoja pikku aivoissa. Joillain huumeilla on sama vaikutusmekanismi. HUOM. en tässä nyt rinnasta roinia ja huumeita.
 
Toi on täysin eri asia, koska tuossa tilanteessa olet itse paikalla. Nyt kukaan meistä ei ollut paikalla näkemässä kituvia/kuolleita. Ja tuskin kukaan meistä edes tunsi ainuttakaan uhria, joten vertaus "mitä jos se ois sun perhe" on huono.

Edit. huoh

No eikös Taratin just sanonu sitä, että hän uskoo pelkästään jälkeläisten kärsimyksen herättävän mitään huolehtimisvaistoa?

Ja tossa mun esimerkissä ei ehdot täyttyny. Joten mun mielestä vertaus on ihan relevantti
 
Surullista kuinka nimenomaan pakkotoistossa empatia tuntuu olevan monelle "tekopyhä" käsite. Itse en koe pientä myötätunnon suomista heille jotka menettivät läheisen mitenkään pakkopullana tai koska niin muka kuuluisi tehdä. Se kyllä tulee ihan luonnostaa, ainakin minulla.
Jotenkin antaa vain hieman hölmön ja juntin kuvan heistä jotka rääpivät jopa naamaansa ym. tuomitsevat jeesustelijoiksi heille jotka osoittaa pientä surua, sitten itse kuitenkin itketään seuraavassa theardissa kuinka oma penkkitulos ei kasva. No voihan itku.

E: Luulisi nyt edes joskus ihmisten osaavan olla puhaltamatta siihen trolli-torveen.
 
Toi on täysin eri asia, koska tuossa tilanteessa olet itse paikalla. Nyt kukaan meistä ei ollut paikalla näkemässä kituvia/kuolleita. Ja tuskin kukaan meistä edes tunsi ainuttakaan uhria, joten vertaus "mitä jos se ois sun perhe" on huono.

Edit. huoh

Kai tässä se kuitenkin tulee, että noissa Afrikan yms. joukkomurhissa on helppo ajatella, että noin ei voisi käydä itselle tai kenellekään tutulle. Mitä lähempänä tapahtuu, sitä enemmän se koskettaa, koska tämä olisi yhtä hyvin voinut käydä Suomessakin. Silti todennäköisyys joutua itse uhriksi on tietysti häviävän pieni. Olen pienen ikäni asunut erään kauppakeskuksen vieressä Vantaalla, ja kun siellä pommi räjähti niin vaikutti omaan elämään about sen verran että koulussa kai puhuttiin asiasta jotain ja piti käydä pari kuukautta muualla kaupassa. Kun kauppakeskus aukesi taas menin tietysti sinne, en tajunnut ikinä niitä ihmisiä joille tuli jokin kammo käydä siellä jatkossa.
 
Mä oon siinä mielessä ristiriitainen ihminen että voin toisaalta olla todella tunteettoman, kylmän ja etäisen oloinen, ja hetken päästä hyvin liikuttunut, herkkä ja tunteikas. Ehkä mun vasen puoli on hyväsydäminen ja oikea kylmäverinen tai jotain... :rolleyes:

Suhtaudun Norjan tapahtumiin hyvin neutraalisti, enkä esim. kauhistunut kuullessani tapahtumista. Mitä tulee tappajaan, en tunne vihaa, enkä ihmettele tai kummeksu hänen motiivejaan. En itse toimisi niin, en kannustaisi sellaiseen enkä hyväksy sitä, mutta en myöskään ole täysin ymmärtämätön. Suhtaudun syytettyyn neutraalisti, tai uteliaana. Suurella mielenkiinnolla.

Mitä tulee kuolleisiin, on se ikävä asia. En sure heitä koska en tunne heitä. Lehtiä lukiessa ja etenkin itkevien ihmisten kuvia katsoessa kuitenkin liikutun niinkin paljon että hetkittäin olen joutunut pyyhkimään karanneen kyyneleen. Syy miksi liikutun ja herkistyn on mitä todennäköisimmin tieteellisesti tutkittu asia = itkevien ja surevien sekä epätoivoisten ihmisten näkeminen heidän kohdatessaan elämänsä suurinta surua (rakkaan ja läheisen poismeno) laittaa minut kuvittelemaan omia kärsimyksiäni jos minulle tärkeät ihmiset kuolisivat. Myötätunto on siis myöskin osittain itsekkäitä tuntemuksia ja omaan napaan tuijottelua.

Kukin reagoikoon tähän omalla tavallaan, joko aidosti surren, toinen tekopyhänä "normaalia" esittäen, kolmas neutraalisti ulkopuolisena. Sellaisia me ollaan. Erilaisia.
 
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/co...ds&searchid=1&FIRSTINDEX=0&resourcetype=HWCIT Tässäpä olis yksi tutkimus roinista ja mielenterveydestä.

"Results
Steroid users displayed more frequent gynecomastia, decreased mean testicular length, and higher cholesterol—high-density lipoprotein ratios than nonusers. Most strikingly, 23% of steroid users reported major mood syndromes—mania, hypomania, or major depression—in association with steroid use. Steroid users displayed mood disorders during steroid exposure significantly more frequently than in the absence of steroid exposure (P<.001) and significantly more frequently than nonusers (P<.01). Users rarely abused other drugs simultaneously with steroids.

Conclusion
Major mood disturbances associated with anabolic-androgenic steroids may represent an important public health problem for athletes using steroids and sometimes for the victims of their irritability and aggression"

Tuo Seppälän mainitsema euforian tunnehan johtuu muuten siitä, että vahvat androgeenit nostavat dopamiini tasoja pikku aivoissa. Joillain huumeilla on sama vaikutusmekanismi. HUOM. en tässä nyt rinnasta roinia ja huumeita.
Niin, kysyttiin niistä psykooseista, ei mistään "musta tuntuu, että olen masentunut". Jengi masentuu koiran kuolemasta tuhat kertaa enemmän mitä kuurista winstrollia, eikä ne silti vaivu psykoosiin, saati lähde tappamaan ihmisiä. Kannattais katsoa joskus kokonaiskuvaa ja nähdä miten naurettavasti steroideista koitetaan tehdä ihan hirvittävä asia samalla ignooraten kaikki miljoona oikeasti jotain aiheuttavaa ongelmaa. Mieti kuin helvetisti lääkkeitä käytetään, missä ovat kaikki psykoosipotilaat ja massamurhaajat?

Sit tää iänikuinen vitun naurettava lässytys lääkkeistä otetaan esiin heti jos joku yksi murjaaha 100 tuhatta murhaajaa kohti sattuu olemaan kuurilla. Voisin pistää koko elämäni vetoa, että henkirikoksista alle promille tapahtuu roinapäissään, miksi näin? No siksi, koska steroidit eivät aiheuta sitä mitä sanotaan eivätkä varsinkaan psykooseja tai mielenvikaisia ihmisiä. Monikohan asia vaikuttaa dopamiinitasoihin, jumalauta orgasmikin vaikuttaa varmaan, silti pervot eivät runkkailun jälkeen vaivu psykoosiin.
 
Mua kyllä alko surettamaan, kun näin kuvan jossa vedessä kellui niiden ammuttujen ruumiita. Se pisti ajattelemaan liikaa, enkä enempää oo halunnutkaan nähdä. Toisaalta mua kiehtoo ihminen, joka pystyy noin kylmäverisesti ja systemaattisesti tappamaan noin paljon viattomia ihmisiä ja uskoo asiaansa niin paljon, että jättää itsensä henkiin.
 
Toisaalta mua kiehtoo ihminen, joka pystyy noin kylmäverisesti ja systemaattisesti tappamaan noin paljon viattomia ihmisiä ja uskoo asiaansa niin paljon, että jättää itsensä henkiin.
Samoin, jotenkin erikoisesti viehättää tuo omistautuminen toimilleen. Jos tommoinen kanavoisi tuon määrätietoisuuden vaikka yrityselämään, niin eiköhän hän olisi sitten jonkinasteinen menestyjä. Enkä nyt siis kannata ihmisten tappamista millään tasolla. Heittäisin tähän tosin jotain nasevaa sosiaalidemokraateista, mutta ei viitsi.
 
Niin, kysyttiin niistä psykooseista, ei mistään "musta tuntuu, että olen masentunut". Jengi masentuu koiran kuolemasta tuhat kertaa enemmän mitä kuurista winstrollia, eikä ne silti vaivu psykoosiin, saati lähde tappamaan ihmisiä.
Niin siis esim maniassa henkilö voi olla psykoosissa. Sitähän tuossa ei eritellä ja varmaan luit tuon linkin. Aikalaillahan se todistaa sen, että roinat voivat käydä mielenterveyden päälle. Vaikutuksethan ovat yksilöllisiä joten en sanoisi mitään ehdottomuuksia suuntaan tai toiseen että niin käy tai ei käy.

Aika jännä juttu, että esmes kun puhutaan kuukautisista, vaihdevuosista, raskauksista tai joillekkin e-pillereiden aiheuttamista muutoksista mielenterveyteen niin voidaan tunnustaa että siinäkin tekijänä ovat hormoonit. Miten se miehen aivo olisi siinä mielessä yhtään erilainen?? Tai sitten kun keski-ikäsille miehille annetaan korvaushoitoa jotta jaksaisivat paremmin. Matalista testoista ja sen alakuloisuudesta on puhuttu myös paljon ja siinäkin sitten hyväksytään yhteiseksi tekijäksi ne hormoonit vaikuttajaksi siinä oloon.

Emmmä tästä asiasta jaksa vääntää taas kertaalleen. Ollaan erimieltä tästä asiasta kuitenkin. Voin linkitellä noita tutkimustuloksia tänne lisää, mutta luulen ettei jengiä kiinnosta tässä tredissä alkaa väittelemään aiheesta roinat ja mielenterveys.

Enkä tosiaan usko, että roinilla on ollut mitään tekemistä ko ampumis jupakan kanssa, mutta siitä on kiva repiä otsikoita.
 
Niin siis esim maniassa henkilö voi olla psykoosissa. Sitähän tuossa ei eritellä ja varmaan luit tuon linkin. Aikalaillahan se todistaa sen, että roinat voivat käydä mielenterveyden päälle. Vaikutuksethan ovat yksilöllisiä joten en sanoisi mitään ehdottomuuksia suuntaan tai toiseen että niin käy tai ei käy.

Aika jännä juttu, että esmes kun puhutaan kuukautisista, vaihdevuosista, raskauksista tai joillekkin e-pillereiden aiheuttamista muutoksista mielenterveyteen niin voidaan tunnustaa että siinäkin tekijänä ovat hormoonit. Miten se miehen aivo olisi siinä mielessä yhtään erilainen?? Tai sitten kun keski-ikäsille miehille annetaan korvaushoitoa jotta jaksaisivat paremmin. Matalista testoista ja sen alakuloisuudesta on puhuttu myös paljon ja siinäkin sitten hyväksytään yhteiseksi tekijäksi ne hormoonit vaikuttajaksi siinä oloon.

Emmmä tästä asiasta jaksa vääntää taas kertaalleen. Ollaan erimieltä tästä asiasta kuitenkin. Voin linkitellä noita tutkimustuloksia tänne lisää, mutta luulen ettei jengiä kiinnosta tässä tredissä alkaa väittelemään aiheesta roinat ja mielenterveys.

Enkä tosiaan usko, että roinilla on ollut mitään tekemistä ko ampumis jupakan kanssa, mutta siitä on kiva repiä otsikoita.
Siis katso nyt sitä kokonaiskuvaa hyvä mies kerran elämässäsi. Mikä tahansa voi vaikuttaa mihin tahansa marginaalisella tasolla. On täysin epärelevanttia tuoda steroideja mihinkään kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kolmivuorotyökin voi olla fataalia mielenterveydelle, samoin yrittäjyys ja sen mukana tuoma stressi. Ei kaikki ole niin yksinkertaista, että otat kuurin ja olet psykoosissa. Siis montako psykoositapausta on raportoitu, laita nyt ne linkit edes. Mä voin sitten vastavuoroisesti heittää vaikka montako syöpäpotilasta röökistä tulee vuosittain, niin saadaan hieman vertailukohtaa miten naurettavasti steroideista koitetaan kaikin mahdollisin keinoin tehdä ihan hirveetä asiaa. Psykoosi on ihan helvetin vakava tila, joten mä nyt haluaisin edes yhden kerran todellisia tapauksia, joissa steroidit voidaan osoittaa suoraan psykoosin lähteeksi.

Pistetään nyt se, että 5 miljoonaa kuolee vuosittain röökiin maailmassa. 5000 suomessa. Jos kaivat edes yhden todisteen edes vakavasta masennuksesta steroideilla, niin olen iloinen. Mut kun ei niitä ole, ei vain voida osoittaa, että steroidit aiheuttaisivat mitään vastaavaa, saati kuolemia tai psykooseja. Ne voi olla osasyynä ihan siinä missä vaikka rahahuolet.
 
Olenko normaali kun välillä on käynyt ajatuksia että harmi kun ei 100 raja ylittynyt?:wtf:

Olet normaali.

Ja voihan se ylittyä, eikös niitä loukkaantuneita ole kuitenkin yli 90?
 
Mä oon siinä mielessä ristiriitainen ihminen että voin toisaalta olla todella tunteettoman, kylmän ja etäisen oloinen, ja hetken päästä hyvin liikuttunut, herkkä ja tunteikas. Ehkä mun vasen puoli on hyväsydäminen ja oikea kylmäverinen tai jotain... :rolleyes:

Suhtaudun Norjan tapahtumiin hyvin neutraalisti, enkä esim. kauhistunut kuullessani tapahtumista. Mitä tulee tappajaan, en tunne vihaa, enkä ihmettele tai kummeksu hänen motiivejaan. En itse toimisi niin, en kannustaisi sellaiseen enkä hyväksy sitä, mutta en myöskään ole täysin ymmärtämätön. Suhtaudun syytettyyn neutraalisti, tai uteliaana. Suurella mielenkiinnolla.

Mitä tulee kuolleisiin, on se ikävä asia. En sure heitä koska en tunne heitä. Lehtiä lukiessa ja etenkin itkevien ihmisten kuvia katsoessa kuitenkin liikutun niinkin paljon että hetkittäin olen joutunut pyyhkimään karanneen kyyneleen. Syy miksi liikutun ja herkistyn on mitä todennäköisimmin tieteellisesti tutkittu asia = itkevien ja surevien sekä epätoivoisten ihmisten näkeminen heidän kohdatessaan elämänsä suurinta surua (rakkaan ja läheisen poismeno) laittaa minut kuvittelemaan omia kärsimyksiäni jos minulle tärkeät ihmiset kuolisivat. Myötätunto on siis myöskin osittain itsekkäitä tuntemuksia ja omaan napaan tuijottelua.

Kukin reagoikoon tähän omalla tavallaan, joko aidosti surren, toinen tekopyhänä "normaalia" esittäen, kolmas neutraalisti ulkopuolisena. Sellaisia me ollaan. Erilaisia.

Näinpä. Ei mua ärsytä tunteettomuus, vaan se ettei anneta toisten olla vilpittömästi empaattisia. Joka kerta nostetaan vanha kunnon Ruandan kansanmurha esiin ja verrataan siihen (lieko katsottu Collateralia liikaa). Onhan tällaisella asialla suuri uutisarvo... sitä ei liene kiistää. Ja harva yksittäisiä ihmiskohtaloita pahemmin suree, mut jos väitetään tekopyhäks ihmisiä, jotka haluaa jollain tavalla muistaa tapahtunutta, niin se kertoo enemmänki omasta narsistisuudesta.

Sitten tulee ihmeellisiä ristiriitoja tunteiden kanssa. Vihataan raiskareita, mutta murhaajia kohtaan ollaan neutraaleita. Se on ihmeellinen toistuva ilmiö, joka on yleistä varsinkin naisille...

Ja sitten se, että ihannoidaan tällaisten tekijöitä ja ne leimataan neroiks. En mä sitä lähde kiistämään, mutta useiden kouluammuskelijoiden (eikä kyllä tämänkään) manifestit ei osoita todellakaan erityistä lahjakkuutta. Paljon ne on varmasti lukenut erilaista ääripolitiikkaa ja on yleissivistykseltään hyviä, mutta onhan ne lähes kaikki luonnolliselta persoonaltaan erittäin haavottuvaisia, kun ne aivopesee itsensä tohon kuntoon. Poliittinen ääni niissä teoissa jää ihan nollaksi. Mitään ei saa aikaiseksi. Vaikka tääkin kaveri oli psykopaatti ja tavallista ihmistä älykkäämpi, niin ei se siitä silti neroa tee. Omistautumista se tietysti vaatii todella paljon, mut sitä omistautumista esiintyy samassa mittakaavassa muutenkin ilman ihmisuhreja. Tää on vaan aika voimakas ja narsistinen keino tuoda se esille.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom