Nina Mikkonen - mitä hittoa!?
- Keskustelun aloittaja Huppe
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ehto
Banned
- Liittynyt
- 16.12.2008
- Viestejä
- 216
Älkää helvetissä viekö lapsianne päiväkotiin! Niistä voi tulla vaikka tämmöisiä!
http://tbn0.google.com/hosted/images/c?q=6ad6bd719e667884_large
http://tbn0.google.com/hosted/images/c?q=6ad6bd719e667884_large
- Liittynyt
- 27.1.2005
- Viestejä
- 1 208
- Ikä
- 45
Niin te piditte sitten jo sen sukukokouksen, eikä mua ees kutsuttu?
Viikate74
Bukkake Fighter
- Liittynyt
- 22.2.2003
- Viestejä
- 1 805
- Ikä
- 50
Hitto mikä muija... Toi on juurikin sellainen että aivan turha yrittää selittää sille. Ei se tajua... Timo T.A aivopessyt aika tehokkaasti.
Olisi kannattanut kirjailijan vähän lisätä kierroksia mainitsemalla Timpan saavutuksista, esim JFK tutkimukset ja muut helmet.
Muistan joskus alivaltisihteeri ohjelmassa kun oli viikkovisan kysymyksenä: Arvaa milta vuosisadalta Timo T.A:n maailmankatsomus on
Olisi kannattanut kirjailijan vähän lisätä kierroksia mainitsemalla Timpan saavutuksista, esim JFK tutkimukset ja muut helmet.
Muistan joskus alivaltisihteeri ohjelmassa kun oli viikkovisan kysymyksenä: Arvaa milta vuosisadalta Timo T.A:n maailmankatsomus on
- Liittynyt
- 9.2.2007
- Viestejä
- 328
Mielenkiintoinen tapa tuoda esille omaa kantansa. Ensin haukutaan vähä naapurimaata ja sen yhteiskunta-mallia ja sitten ei anneta toisille ollenkaan puheenvuoroa, kun ei olla samaa mieltä asiasta. Tätä mallia se varmaan opettaa lapsilleenkin. Hienoa lasten kasvatusta.
Kyllä se on lapsella vaan hyväksi, jos pienestä pitäen tottuu olemaan tekemisessä muidenkin ihmisten kanssa kuin oman äitinsä. Helpottaa huomattavasti sosiaalisten kontaktien luomista tulevaisuudessa. Itse ainakin uskon, että siinä ruotsalaisessa tutkimuksessa on jotain todenperää. Vaikka olisikin sammuva yhteiskunta :D
Kyllä se on lapsella vaan hyväksi, jos pienestä pitäen tottuu olemaan tekemisessä muidenkin ihmisten kanssa kuin oman äitinsä. Helpottaa huomattavasti sosiaalisten kontaktien luomista tulevaisuudessa. Itse ainakin uskon, että siinä ruotsalaisessa tutkimuksessa on jotain todenperää. Vaikka olisikin sammuva yhteiskunta :D
- Liittynyt
- 22.6.2005
- Viestejä
- 4 702
- Ikä
- 47
Lähes sanattomaksi jättää kyllä tommonen typeryys ja karmeeta katottavaa tommonen idiootti jolla ei ole keskustelu/väittelytaitoa ollenkaan jolloin ainoa mahdollisuus on puhua päälle ja vängätä - "saat puheenvuoron kun puhut sydämellä" - ei helevetti soikoon.
Itseoikeutettu ja omatekoinen äitiyden/kasvatuksen asiantuntija se vasta on jotain - eihän kukaan (varsinkaan äiti?) pidä itseään huonona vanhempana, vaikka todellisuudessa tilanne olis minkälainen tahansa.
Valitettavasti äiti/isä/vanhempi on vain nimitys ja se ei vielä kerro mitään siitä kuinka hyvä asiantuntija kasvatukseen liittyvissä asioissa oikeasti on.
fedit: ei osaa muotoilla järkeväksi, kai se pointti tuolla jossain on.
Itseoikeutettu ja omatekoinen äitiyden/kasvatuksen asiantuntija se vasta on jotain - eihän kukaan (varsinkaan äiti?) pidä itseään huonona vanhempana, vaikka todellisuudessa tilanne olis minkälainen tahansa.
Valitettavasti äiti/isä/vanhempi on vain nimitys ja se ei vielä kerro mitään siitä kuinka hyvä asiantuntija kasvatukseen liittyvissä asioissa oikeasti on.
fedit: ei osaa muotoilla järkeväksi, kai se pointti tuolla jossain on.
- Liittynyt
- 27.1.2005
- Viestejä
- 1 208
- Ikä
- 45
Miten sydämellä voi puhua?
- Liittynyt
- 23.7.2007
- Viestejä
- 320
Noniin, nää on nää modernit kasvattajat (yh:t ja muut valopäät) täällä kertomassa miten maailmaan saadaan parasta työvoimaa. Tarhaus nimenomaa on hyvä tässä tarkoituksessa. Alistetaan olio jo pienestä pitäen, että pitää täyttää tietty säännöstö ja normisto, jotta olisi ok. Siis, parijonossa syömään. Vitut siitä, käytäytyykö kaikki hyvin ja kiittävätkö ne ruuasta, kuitenkin rukoillaan ja kiitetään kaikki yhteen suureen ääneen. Hyvä. Ryhmässä toimiminen voi siis alkaa jo niin pienestä kuin pikkumuurahaisemme kehtaamme (oman moraalimme) mukaan sinne lykätä -ettei se oo äitin tai iskän työajasta (tai "omasta ajasta pois"). Hienoa, että meillä on myös vuoropäiväkodit! Sinne(kin) voi käärön ku käärön viedä, vaikka vasta puolivuotiaana. Sit laitetaan se sinne kouluun kasvamaan, ja jos on työvoimalla onnea, se on vielä mies ja pääsee suomenarmeijaan, siellä sentään opetetaan pojat tavoille.
Ok, kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lasta kasvattamaan. EIKUN MITÄ? Siis miten niin ei ole, eikö sitä lapsentekoa voi harkita yhtään tarkemmin? Ok, kaikenlaista sattuu, ilmeisesti siis lapsiakin. Hyväksytään. Mut silti? Onko suomessa joku yh-äiti kuollu nälkäänsä? Saati lapsi?
Tottakai (yleensä) lapsi tykkääkin käydä hoidossa, totta vitussa, jos ei juuri muuta kivaa, kotona piirtelyn ja puistossa keinumisen lisäks ole koskaan ollukaan. Koirakin tykkää siitä kivasta mihin se on totutettu.
Ehkä Mikkosen esiintymistavassa olis parannettavaa ja kohteliaisuus toista keskustelijaa kohtaan tulisi kaikissa rakentavissa keskusteluissa kunnioittaa, mutta kyllä mä näen ihan selvästi Ninan pointin. Vähän ajatella sitä lapsentekoa, se on ihmiselämä! Vastuu luomasta elämästä pitäis kantaa ehkä vähän enempi kuin yön ja ~10 tuntia päivästä. Mistä se lapsi saa sen ehdottoman rakkauden tunteen, jossei siitä lähimmästä turvastaan -äiditään tai isästään? Tuollaisissa suurissa tahroissa se läheisyys siihen välittävään aikuiseen on pienelle lapselle tosi pitkä matka. Jos joku ruotsalaistutkimus sanoo, että lapselle on tervettä olla sosiaalisesti aktiivinen ja suljettuna vieraisiin massasäännöstöihin (okei, varmasti tulevat tutuiksi), niin hienoa, onneksi eletään 2000-lukua, ja meillä on autot. Meillä on päivä -ja perhekerhot (muutama tunti päivässä), muskareita, perhepäivähoitajia, you name it. Mikä tekosyy itsekkyyden lisäksi vielä puskee laittamaan sen lapsen sinne suureen päiväkotiin? Kaikki lapset ei sinne sovellu, ja vaikka valtaosa sopeutuisikin, ei se suinkaan tarkoita sitä, että heidän emotionaaliset tarpeensa olisi miltään osin tyydytetty. Lapsi ei osaa kertoa, jos se kaipaisi enemmän vanhempiaan (joihin sillä on oikeus), miten lapsi osaisi haluta, jotain mitä tarvii, muttei ole koskaan saanut?
Pelkästään se, että voi tehdä lapsia, ei minusta ole riittävä peruste sille, että lapsia sitten tehtäisiin. Kyllä pitäis etukäteen vähän kelailla, että miten tarjota lapselle se paras mahdollinen kasvun tuki ja turva, tottakai se käsittää taloudellisiakin seikkoja paljon, mut lapselle on ihan vitun sama, onko sille h&m:n potkupuku vai chanelin, jos vaan olis äidin tai isän sylissä kun tulee pahamieli ja maailma hämmentää. Lasta ei suinkaan syntymänsä jälkeen kiinnosta, mikä on porukoiden tulotaso, jos ne porukat vaan on läsnä. Ja jos pistetään rahapino ja hymyilevä mutsi vierekkäin, aika moni lapsi tarrautuisi hymyilevään mutsiin. Omahuomio: Iskät nyt hymyilee aina, miehet kun on tässä(kin) suorempia, ne joko rakastaa ja kantaa vastuunsa hyvin, tai sit ei ja katoaa kuvioista.
Meissä naisissa sitä vikaa tuntuu useimmiten olevan. Tuntuu ja mutu pohjalta juttelen, mut olen minäkin ihmisiä ja perheitä kohdannut.
Mitä äidinvaistoa se sellainen on, että päivisin täytyy päästä töihin "että olis rahaa" ja viikonloppuisin tuulettumaan "että kestää pää"? Luulis jo, et kun jotain joutuu yhdeksänkuukautta venimään ja se on sit muka sitä ylenpalttista onnea, et sitä sit haluaiskin olla ihan täysin varma, ettei sitä arvokasta nyyttiä uhkaa mikään ennen kuin se on puhe ja puolustuskykynen. Hysteeristä toki. Mitä sitten, sehän on se kauan haluttu ja odotettu elonluomus. Ei se tarkoita automaattisesti sitä, että jos kasvaa kotona, olis jotenkin jumissa ja epäsosiaalinen. Päinvastoin. Kasvattaminen ja huolenpito on eriasia kun silmät perseessä hyysäys. Jokainen lapsi ansaitsisi parasta, eikä muutaman euron tarhanruoka-budjetti ja pari hymyilevää tarhatätiä minusta sellaisia ole. Ja nytkin puhutaan vasta niistä, jotka yleensäkin sinne tarhaan soveltuu.
En tietenkään tyrmää kaikkia hoitomuotoja, kuten perhepäivähoitoa, jossa lapsi saisi lähemmän ja toivottavasti pidempijaksoisen yhteyden siihen yhteen selkeään turvaan. Missä lapsia on vähemmän yhtä aikuista kohden, sen parempi se on tottakai. Ideaalimpi tilanne olisi tottakai se, että lapsia tehtäisiin radikaalisti vähemmän, ja enemmän suunnitellusti.
Maailmassa on toki monenmonta onnistunutta perhettä ja lapsikasvatelmaa, mut en mä nyt sanois, että tää kasikytluvun alussa joka kolkkaan levinnyt massatarhaus lapselle hyvästä olis. Riittää kun katselee ympärilleen ja tekee tämänpäivännuorten parissa nuorisotyötä. Ei sieltä suuresta tahrasta sen enempiä kavereita jää kun ala -tai yläasteeltakaan. Ja mitä opit? Syö tai tule syödyksi, eikö terveempiä aikuisia saatais kuitenkin niin, että pienestä pitäen kunnioitettais toisia ihmisiä ja osattaisiin kuitenkin pitää omat puolemme? Ettei se olisi näin nurinkurista kaikki, kunhan mä saan, ni katotaan sitten paljonko on kuussa varaa laittaa spr:n tilille.
Oikeasti vähän huolettaa, jos todella yleinen ielipide on sillä kannalla, että omalle lapselle tosiaan on parasta se, että ovat ensin päivän tarhassa, kun vanhemmat on töissä, iltasin pitää harrastaa kaikenlaista, iskä menee puntille ja kun iskä tulee sieltä äiti käy vielä viettämässä omaa aikaa naapurin pirjolla ja tulee kotiin laittamaan iltapalaa. Lapsi voikin sit onnellisena nukahtaa sänkyynsä herätäkseen aamuseitsemältä tarhaa varten. Viikonloppuisin sentään pääsee mummolaan, onneks mummoilla ja papolla on aikaa ja energiaa leikkiä ja kuunnella lasta. :kippis1:
Kuhan pohdein.
Ok, kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lasta kasvattamaan. EIKUN MITÄ? Siis miten niin ei ole, eikö sitä lapsentekoa voi harkita yhtään tarkemmin? Ok, kaikenlaista sattuu, ilmeisesti siis lapsiakin. Hyväksytään. Mut silti? Onko suomessa joku yh-äiti kuollu nälkäänsä? Saati lapsi?
Tottakai (yleensä) lapsi tykkääkin käydä hoidossa, totta vitussa, jos ei juuri muuta kivaa, kotona piirtelyn ja puistossa keinumisen lisäks ole koskaan ollukaan. Koirakin tykkää siitä kivasta mihin se on totutettu.
Ehkä Mikkosen esiintymistavassa olis parannettavaa ja kohteliaisuus toista keskustelijaa kohtaan tulisi kaikissa rakentavissa keskusteluissa kunnioittaa, mutta kyllä mä näen ihan selvästi Ninan pointin. Vähän ajatella sitä lapsentekoa, se on ihmiselämä! Vastuu luomasta elämästä pitäis kantaa ehkä vähän enempi kuin yön ja ~10 tuntia päivästä. Mistä se lapsi saa sen ehdottoman rakkauden tunteen, jossei siitä lähimmästä turvastaan -äiditään tai isästään? Tuollaisissa suurissa tahroissa se läheisyys siihen välittävään aikuiseen on pienelle lapselle tosi pitkä matka. Jos joku ruotsalaistutkimus sanoo, että lapselle on tervettä olla sosiaalisesti aktiivinen ja suljettuna vieraisiin massasäännöstöihin (okei, varmasti tulevat tutuiksi), niin hienoa, onneksi eletään 2000-lukua, ja meillä on autot. Meillä on päivä -ja perhekerhot (muutama tunti päivässä), muskareita, perhepäivähoitajia, you name it. Mikä tekosyy itsekkyyden lisäksi vielä puskee laittamaan sen lapsen sinne suureen päiväkotiin? Kaikki lapset ei sinne sovellu, ja vaikka valtaosa sopeutuisikin, ei se suinkaan tarkoita sitä, että heidän emotionaaliset tarpeensa olisi miltään osin tyydytetty. Lapsi ei osaa kertoa, jos se kaipaisi enemmän vanhempiaan (joihin sillä on oikeus), miten lapsi osaisi haluta, jotain mitä tarvii, muttei ole koskaan saanut?
Pelkästään se, että voi tehdä lapsia, ei minusta ole riittävä peruste sille, että lapsia sitten tehtäisiin. Kyllä pitäis etukäteen vähän kelailla, että miten tarjota lapselle se paras mahdollinen kasvun tuki ja turva, tottakai se käsittää taloudellisiakin seikkoja paljon, mut lapselle on ihan vitun sama, onko sille h&m:n potkupuku vai chanelin, jos vaan olis äidin tai isän sylissä kun tulee pahamieli ja maailma hämmentää. Lasta ei suinkaan syntymänsä jälkeen kiinnosta, mikä on porukoiden tulotaso, jos ne porukat vaan on läsnä. Ja jos pistetään rahapino ja hymyilevä mutsi vierekkäin, aika moni lapsi tarrautuisi hymyilevään mutsiin. Omahuomio: Iskät nyt hymyilee aina, miehet kun on tässä(kin) suorempia, ne joko rakastaa ja kantaa vastuunsa hyvin, tai sit ei ja katoaa kuvioista.
Meissä naisissa sitä vikaa tuntuu useimmiten olevan. Tuntuu ja mutu pohjalta juttelen, mut olen minäkin ihmisiä ja perheitä kohdannut.
Mitä äidinvaistoa se sellainen on, että päivisin täytyy päästä töihin "että olis rahaa" ja viikonloppuisin tuulettumaan "että kestää pää"? Luulis jo, et kun jotain joutuu yhdeksänkuukautta venimään ja se on sit muka sitä ylenpalttista onnea, et sitä sit haluaiskin olla ihan täysin varma, ettei sitä arvokasta nyyttiä uhkaa mikään ennen kuin se on puhe ja puolustuskykynen. Hysteeristä toki. Mitä sitten, sehän on se kauan haluttu ja odotettu elonluomus. Ei se tarkoita automaattisesti sitä, että jos kasvaa kotona, olis jotenkin jumissa ja epäsosiaalinen. Päinvastoin. Kasvattaminen ja huolenpito on eriasia kun silmät perseessä hyysäys. Jokainen lapsi ansaitsisi parasta, eikä muutaman euron tarhanruoka-budjetti ja pari hymyilevää tarhatätiä minusta sellaisia ole. Ja nytkin puhutaan vasta niistä, jotka yleensäkin sinne tarhaan soveltuu.
En tietenkään tyrmää kaikkia hoitomuotoja, kuten perhepäivähoitoa, jossa lapsi saisi lähemmän ja toivottavasti pidempijaksoisen yhteyden siihen yhteen selkeään turvaan. Missä lapsia on vähemmän yhtä aikuista kohden, sen parempi se on tottakai. Ideaalimpi tilanne olisi tottakai se, että lapsia tehtäisiin radikaalisti vähemmän, ja enemmän suunnitellusti.
Maailmassa on toki monenmonta onnistunutta perhettä ja lapsikasvatelmaa, mut en mä nyt sanois, että tää kasikytluvun alussa joka kolkkaan levinnyt massatarhaus lapselle hyvästä olis. Riittää kun katselee ympärilleen ja tekee tämänpäivännuorten parissa nuorisotyötä. Ei sieltä suuresta tahrasta sen enempiä kavereita jää kun ala -tai yläasteeltakaan. Ja mitä opit? Syö tai tule syödyksi, eikö terveempiä aikuisia saatais kuitenkin niin, että pienestä pitäen kunnioitettais toisia ihmisiä ja osattaisiin kuitenkin pitää omat puolemme? Ettei se olisi näin nurinkurista kaikki, kunhan mä saan, ni katotaan sitten paljonko on kuussa varaa laittaa spr:n tilille.
Oikeasti vähän huolettaa, jos todella yleinen ielipide on sillä kannalla, että omalle lapselle tosiaan on parasta se, että ovat ensin päivän tarhassa, kun vanhemmat on töissä, iltasin pitää harrastaa kaikenlaista, iskä menee puntille ja kun iskä tulee sieltä äiti käy vielä viettämässä omaa aikaa naapurin pirjolla ja tulee kotiin laittamaan iltapalaa. Lapsi voikin sit onnellisena nukahtaa sänkyynsä herätäkseen aamuseitsemältä tarhaa varten. Viikonloppuisin sentään pääsee mummolaan, onneks mummoilla ja papolla on aikaa ja energiaa leikkiä ja kuunnella lasta. :kippis1:
Kuhan pohdein.
- Liittynyt
- 2.7.2004
- Viestejä
- 1 296
Omassa pienessä maailmassaan elää tuo nainen. =D Tuskin paljoa kavereita äidillä itselläkään..
Kyllä tuo päiväkotijärjestelmä pamahti täyteen vauhtiinsa sotien jälkeen kun turpiinsaaneiden maiden teollinen uusnousu vaati sitä että myös naiset lähtivät tuottavaan työhön ja jonnekin piti lapset saada hoitoon. Kaupunkilaisyhteiskunnassa ei ollut enää se suvun isoäiti naapuritorpassa jonne kaikki suvun lapset voitiin heivata hoitoon, niin keksittiin päivähoitosysteemi jossa osa naisista hoitaa toisten lapset jotta nämä loput naiset pääsevät töihin. Ei siinä sen natsisempaa ideologiaa ollut taustalla. Edes Ruotsissa. ;)
Nimim. "Pari kirjaa sosiaalihistoriastakin lukaissut"
Kyllä tuo päiväkotijärjestelmä pamahti täyteen vauhtiinsa sotien jälkeen kun turpiinsaaneiden maiden teollinen uusnousu vaati sitä että myös naiset lähtivät tuottavaan työhön ja jonnekin piti lapset saada hoitoon. Kaupunkilaisyhteiskunnassa ei ollut enää se suvun isoäiti naapuritorpassa jonne kaikki suvun lapset voitiin heivata hoitoon, niin keksittiin päivähoitosysteemi jossa osa naisista hoitaa toisten lapset jotta nämä loput naiset pääsevät töihin. Ei siinä sen natsisempaa ideologiaa ollut taustalla. Edes Ruotsissa. ;)
Nimim. "Pari kirjaa sosiaalihistoriastakin lukaissut"
- Liittynyt
- 8.12.2007
- Viestejä
- 2 352
Samaa mieltä. Tollasessa laajemmassa ympäristössä se lapsikin varmasti oppii tulemaan toimeen muiden kanssa ja samalla vahvistuu käsitys siitäkin, että se äidin pikku Joonas-Eerika ei nyt saakaan aivan kaikkea, mitä keksii pyytää. Aivan liikaa nykyään on jotain pumpulissa kasvatettuja kersoja, jotka kokevat aikuistumisen sokin vasta sitten, kun oman kämpän paskapaperikin maksaa. Sitä ennen kun faija on maksanut pizzat ja pleikkarit. Voi olla lapselle hitusen vaikeampaa sopeutua esim. kouluun, jos oot ollut syntymästä 7-vuotiaaks vain äidin helmassa. Eikä tarkoituksena ole väheksyä niitä, jotka ovat viettäneet koko varhaislapsuutensa kotona, mutta olettaisin, että ryhmätaidot kehittyvät pienenä lapsena eniten.
Mikäköhän toi muija on ammatiltaan? Mahtaako vain hiertää, kun ei oo sitä uranaisen uraa, ja joutuu työttömänä lastaan hoiteleen?
- Liittynyt
- 27.1.2005
- Viestejä
- 1 208
- Ikä
- 45
Noniin, nää on nää modernit kasvattajat (yh:t ja muut valopäät) täällä kertomassa miten maailmaan saadaan parasta työvoimaa. Tarhaus nimenomaa on hyvä tässä tarkoituksessa. Alistetaan olio jo pienestä pitäen, että pitää täyttää tietty säännöstö ja normisto, jotta olisi ok. Siis, parijonossa syömään. Vitut siitä, käytäytyykö kaikki hyvin ja kiittävätkö ne ruuasta, kuitenkin rukoillaan ja kiitetään kaikki yhteen suureen ääneen. Hyvä. Ryhmässä toimiminen voi siis alkaa jo niin pienestä kuin pikkumuurahaisemme kehtaamme (oman moraalimme) mukaan sinne lykätä -ettei se oo äitin tai iskän työajasta (tai "omasta ajasta pois"). Hienoa, että meillä on myös vuoropäiväkodit! Sinne(kin) voi käärön ku käärön viedä, vaikka vasta puolivuotiaana. Sit laitetaan se sinne kouluun kasvamaan, ja jos on työvoimalla onnea, se on vielä mies ja pääsee suomenarmeijaan, siellä sentään opetetaan pojat tavoille.
Ok, kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lasta kasvattamaan. EIKUN MITÄ? Siis miten niin ei ole, eikö sitä lapsentekoa voi harkita yhtään tarkemmin? Ok, kaikenlaista sattuu, ilmeisesti siis lapsiakin. Hyväksytään. Mut silti? Onko suomessa joku yh-äiti kuollu nälkäänsä? Saati lapsi?
Tottakai (yleensä) lapsi tykkääkin käydä hoidossa, totta vitussa, jos ei juuri muuta kivaa, kotona piirtelyn ja puistossa keinumisen lisäks ole koskaan ollukaan. Koirakin tykkää siitä kivasta mihin se on totutettu.
Ehkä Mikkosen esiintymistavassa olis parannettavaa ja kohteliaisuus toista keskustelijaa kohtaan tulisi kaikissa rakentavissa keskusteluissa kunnioittaa, mutta kyllä mä näen ihan selvästi Ninan pointin. Vähän ajatella sitä lapsentekoa, se on ihmiselämä! Vastuu luomasta elämästä pitäis kantaa ehkä vähän enempi kuin yön ja ~10 tuntia päivästä. Mistä se lapsi saa sen ehdottoman rakkauden tunteen, jossei siitä lähimmästä turvastaan -äiditään tai isästään? Tuollaisissa suurissa tahroissa se läheisyys siihen välittävään aikuiseen on pienelle lapselle tosi pitkä matka. Jos joku ruotsalaistutkimus sanoo, että lapselle on tervettä olla sosiaalisesti aktiivinen ja suljettuna vieraisiin massasäännöstöihin (okei, varmasti tulevat tutuiksi), niin hienoa, onneksi eletään 2000-lukua, ja meillä on autot. Meillä on päivä -ja perhekerhot (muutama tunti päivässä), muskareita, perhepäivähoitajia, you name it. Mikä tekosyy itsekkyyden lisäksi vielä puskee laittamaan sen lapsen sinne suureen päiväkotiin? Kaikki lapset ei sinne sovellu, ja vaikka valtaosa sopeutuisikin, ei se suinkaan tarkoita sitä, että heidän emotionaaliset tarpeensa olisi miltään osin tyydytetty. Lapsi ei osaa kertoa, jos se kaipaisi enemmän vanhempiaan (joihin sillä on oikeus), miten lapsi osaisi haluta, jotain mitä tarvii, muttei ole koskaan saanut?
Pelkästään se, että voi tehdä lapsia, ei minusta ole riittävä peruste sille, että lapsia sitten tehtäisiin. Kyllä pitäis etukäteen vähän kelailla, että miten tarjota lapselle se paras mahdollinen kasvun tuki ja turva, tottakai se käsittää taloudellisiakin seikkoja paljon, mut lapselle on ihan vitun sama, onko sille h&m:n potkupuku vai chanelin, jos vaan olis äidin tai isän sylissä kun tulee pahamieli ja maailma hämmentää. Lasta ei suinkaan syntymänsä jälkeen kiinnosta, mikä on porukoiden tulotaso, jos ne porukat vaan on läsnä. Ja jos pistetään rahapino ja hymyilevä mutsi vierekkäin, aika moni lapsi tarrautuisi hymyilevään mutsiin. Omahuomio: Iskät nyt hymyilee aina, miehet kun on tässä(kin) suorempia, ne joko rakastaa ja kantaa vastuunsa hyvin, tai sit ei ja katoaa kuvioista.
Meissä naisissa sitä vikaa tuntuu useimmiten olevan. Tuntuu ja mutu pohjalta juttelen, mut olen minäkin ihmisiä ja perheitä kohdannut.
Mitä äidinvaistoa se sellainen on, että päivisin täytyy päästä töihin "että olis rahaa" ja viikonloppuisin tuulettumaan "että kestää pää"? Luulis jo, et kun jotain joutuu yhdeksänkuukautta venimään ja se on sit muka sitä ylenpalttista onnea, et sitä sit haluaiskin olla ihan täysin varma, ettei sitä arvokasta nyyttiä uhkaa mikään ennen kuin se on puhe ja puolustuskykynen. Hysteeristä toki. Mitä sitten, sehän on se kauan haluttu ja odotettu elonluomus. Ei se tarkoita automaattisesti sitä, että jos kasvaa kotona, olis jotenkin jumissa ja epäsosiaalinen. Päinvastoin. Kasvattaminen ja huolenpito on eriasia kun silmät perseessä hyysäys. Jokainen lapsi ansaitsisi parasta, eikä muutaman euron tarhanruoka-budjetti ja pari hymyilevää tarhatätiä minusta sellaisia ole. Ja nytkin puhutaan vasta niistä, jotka yleensäkin sinne tarhaan soveltuu.
En tietenkään tyrmää kaikkia hoitomuotoja, kuten perhepäivähoitoa, jossa lapsi saisi lähemmän ja toivottavasti pidempijaksoisen yhteyden siihen yhteen selkeään turvaan. Missä lapsia on vähemmän yhtä aikuista kohden, sen parempi se on tottakai. Ideaalimpi tilanne olisi tottakai se, että lapsia tehtäisiin radikaalisti vähemmän, ja enemmän suunnitellusti.
Maailmassa on toki monenmonta onnistunutta perhettä ja lapsikasvatelmaa, mut en mä nyt sanois, että tää kasikytluvun alussa joka kolkkaan levinnyt massatarhaus lapselle hyvästä olis. Riittää kun katselee ympärilleen ja tekee tämänpäivännuorten parissa nuorisotyötä. Ei sieltä suuresta tahrasta sen enempiä kavereita jää kun ala -tai yläasteeltakaan. Ja mitä opit? Syö tai tule syödyksi, eikö terveempiä aikuisia saatais kuitenkin niin, että pienestä pitäen kunnioitettais toisia ihmisiä ja osattaisiin kuitenkin pitää omat puolemme? Ettei se olisi näin nurinkurista kaikki, kunhan mä saan, ni katotaan sitten paljonko on kuussa varaa laittaa spr:n tilille.
Oikeasti vähän huolettaa, jos todella yleinen ielipide on sillä kannalla, että omalle lapselle tosiaan on parasta se, että ovat ensin päivän tarhassa, kun vanhemmat on töissä, iltasin pitää harrastaa kaikenlaista, iskä menee puntille ja kun iskä tulee sieltä äiti käy vielä viettämässä omaa aikaa naapurin pirjolla ja tulee kotiin laittamaan iltapalaa. Lapsi voikin sit onnellisena nukahtaa sänkyynsä herätäkseen aamuseitsemältä tarhaa varten. Viikonloppuisin sentään pääsee mummolaan, onneks mummoilla ja papolla on aikaa ja energiaa leikkiä ja kuunnella lasta. :kippis1:
Kuhan pohdein.
Nyt Nina pois sieltä tietokoneelta ja menet keittämään kahvia.
Terveisin Timo.
- Liittynyt
- 22.6.2005
- Viestejä
- 4 702
- Ikä
- 47
No tuosta en tiedä, mutta mä veikkaan että iso osa sen saamasta positiivisesta palautteesta on saattanut tulla tuon tapaisilta naisilta. :D
Tuohon Lumimuflonin tekstiin viitaten; siis Mikkosen mukaan ei kai ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tasapäistävä lapsitarhaus ja vanhemmat töissä 24/7 ja sitten se kaiken autiaaksi tekevä kotiäitiys - mun mielestä tonne väliin mahtuu hyvin paljon oleellisempaa asiaa, kuin mitä tuossa "keskustelussa" päästiin käsittelemään kun Mikkosen keskustelutaito oli mitä oli.
- Liittynyt
- 19.7.2005
- Viestejä
- 1 551
- Ikä
- 41
Ensinnäkin on paskaa olettaa, että jokainen lapsi voi kotonaan hyvin. Valitettavasti ei ole noin.
En mäkään usko että alle 2-vuotiaan hoitoonvieminen on erityisen hyväksi, mutta pakon edessä (tahi omien valintojen seurauksena) meidän lapsi meni miehen äidille 1-vuotiaana. Elämä on valintoja.
En mäkään usko että alle 2-vuotiaan hoitoonvieminen on erityisen hyväksi, mutta pakon edessä (tahi omien valintojen seurauksena) meidän lapsi meni miehen äidille 1-vuotiaana. Elämä on valintoja.
- Liittynyt
- 20.1.2009
- Viestejä
- 60
Mulle jäi ainakin epäselväksi, mikä Mikkosen toivomus ylipäätään oli? Että kaikki tai suurin osa vanhemmista jäisi pois töistä ja hoitaisi lasta kotona?
Tämä ei vaan nyky-yhteiskunnassa onnistu, eikä mielestäni ole toivottavaakaan. Maailma menee eteenpäin kovalla vauhdilla ja tänä päivänä ura on valitettavankin tärkeä lähes kaikille ihmisille, niin miehille kuin naisille. Ei tavallaan ole varaa jäädä kotiin jos haluaa taata itselleen ja perheelleen taloudellisesti vakaan tulevaisuuden.
Ihmisellä ei enää ole luppoaikaa niin reilusti, mutta se on tavallaan kehityksen kannalta välttämätöntä. Ihminen ja yhteiskunta kehittyvät koko ajan ja tyhmintä olisi jarruttaa kehitystä ottamalla takapakkia vuosikymmeniä.
Kaiken lisäksi se päiväkoti on varmasti yleensä ihan hyvä paikka ja ennen kaikkea tervettä kasvatusta lapselle koulunkäyntiäkin ajatellen.
Tämä ei vaan nyky-yhteiskunnassa onnistu, eikä mielestäni ole toivottavaakaan. Maailma menee eteenpäin kovalla vauhdilla ja tänä päivänä ura on valitettavankin tärkeä lähes kaikille ihmisille, niin miehille kuin naisille. Ei tavallaan ole varaa jäädä kotiin jos haluaa taata itselleen ja perheelleen taloudellisesti vakaan tulevaisuuden.
Ihmisellä ei enää ole luppoaikaa niin reilusti, mutta se on tavallaan kehityksen kannalta välttämätöntä. Ihminen ja yhteiskunta kehittyvät koko ajan ja tyhmintä olisi jarruttaa kehitystä ottamalla takapakkia vuosikymmeniä.
Kaiken lisäksi se päiväkoti on varmasti yleensä ihan hyvä paikka ja ennen kaikkea tervettä kasvatusta lapselle koulunkäyntiäkin ajatellen.
- Liittynyt
- 23.7.2007
- Viestejä
- 320
No itseasiassa tässä kohtiin meneekin se raja, jota itse hain takaa, et samalla kun AINOA vaihtoehto ei ole ole "tarhaus", ei myöskään se toinen ääripää -metsän keskellä mutsin helmoissa (paitsi Kiteellä). Niitä lapsenkannalta parempiakin vaihtoehtoja todella on. Ei se ole joko mustaa tai valkoista.
Ja kyllä, elämä on valintoja. Ja nimenomaan se lapsenteko on valinta. Siinä kohtaa kun "joutuu" tekemään valintoja kehittyvän lapsen puolesta, on hyvä miettiä sitä, minkä itse on jo tullut valinneeksi; lapsenteon.
Minusta on ihan hienoa, että on mummoja ja tätejä -muita (lapsen) sukulaisia, jotka voivat lasta hoitaa, suuren tarhan sijasta, harmi, ettei se ja muut pienryhmähoitomuodot ole saaneet enempää julkista rahoitusta ja tukea. Toki, on halvempaa tukea suuria päiväkoteja, mutta hoidon laatu olis syytä olla ainoa kriteeri lapsen hoitoon laittamisessa. Laatua ei lapselle ole pelkästään uudet leikkitelineet ja työharjoittelijatädit. Pitäis laajemmin miettiä sitä emotionaalista (yms.) tarvetta ja miten se kunkin lapsen kohdalla täytetään.
- Liittynyt
- 31.10.2007
- Viestejä
- 618
Parturi.
- Liittynyt
- 4.4.2003
- Viestejä
- 988
Liikuttavan yksimielinen Pakkiksen porukka hoiti taas yhden lynkkaamisen, tällä kertaa Mikkosen täti sai kyytiä. No, ei hänen TV-esiintymisensä tosin järin miellyttävää katseltavaa ollut. Olen kuitenkin varma, että rva Mikkonen rakastaa omia lapsiaan, tuskin hän hullukaan on. Olen ollut työn merkeissä tekemisissä myös hra Mikkosen kanssa, mielestäni hänkään ei hullulta vaikuttanut.
Suomessa on hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, ja on tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus laittaa lapsi turvalliseen hoitoon siksi aikaa, kun he ovat ansiotyössä. Realismia kai on, että useimmissa perheissä molempien vanhempien täytyy ansaita, jotta perheen talous pysyy kunnossa.
On kuitenkin turha ylistää päivähoidon ylivertaisuutta lapsen sosiaalisuuden ja muiden ominaisuuksien positiivisena muokkajaana verrattuna siihen, että lapsi varttuu kotona äidin (tai isän) hoidossa. Lumimufloni jo selittikin, että vanhemmat voivat ihan itsekin tehdä kaikenlaista omien lapsiensa kanssa ja viedä heitä mukaan leikkeihin ja harrastuksiin, joissa paljon puhutut sosiaaliset taidot myös kehittyvät.
Arvelen, että useimmilla tähän trediin kirjoittaneilla ei ole omia lapsia. Jos ja kun niitä joskus on, muistakaa, että lapsi turvaa aina teihin ja luottaa teihin viimeiseen asti. Vanhemmat, erityisesti äiti, ovat lapselle erittäin tärkeitä. Vanhempina teidän taas pitää ajatella, että lapsi menee aina kaiken muun edelle. Jos tällainen ajatus tuntuu teistä mahdottomalta, älkää tehkö lapsia lainkaan.
PS. Minulla on yksi lapsi, nyt 12-vuotias poika. Hän oli ensimmäiset kolme vuotta kotona äidin hoidossa ja meni sitten päiväkotiin äidin palattua työelämään. Poika viihtyi hyvin niin kotona kuin päiväkodissakin.
Suomessa on hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, ja on tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus laittaa lapsi turvalliseen hoitoon siksi aikaa, kun he ovat ansiotyössä. Realismia kai on, että useimmissa perheissä molempien vanhempien täytyy ansaita, jotta perheen talous pysyy kunnossa.
On kuitenkin turha ylistää päivähoidon ylivertaisuutta lapsen sosiaalisuuden ja muiden ominaisuuksien positiivisena muokkajaana verrattuna siihen, että lapsi varttuu kotona äidin (tai isän) hoidossa. Lumimufloni jo selittikin, että vanhemmat voivat ihan itsekin tehdä kaikenlaista omien lapsiensa kanssa ja viedä heitä mukaan leikkeihin ja harrastuksiin, joissa paljon puhutut sosiaaliset taidot myös kehittyvät.
Arvelen, että useimmilla tähän trediin kirjoittaneilla ei ole omia lapsia. Jos ja kun niitä joskus on, muistakaa, että lapsi turvaa aina teihin ja luottaa teihin viimeiseen asti. Vanhemmat, erityisesti äiti, ovat lapselle erittäin tärkeitä. Vanhempina teidän taas pitää ajatella, että lapsi menee aina kaiken muun edelle. Jos tällainen ajatus tuntuu teistä mahdottomalta, älkää tehkö lapsia lainkaan.
PS. Minulla on yksi lapsi, nyt 12-vuotias poika. Hän oli ensimmäiset kolme vuotta kotona äidin hoidossa ja meni sitten päiväkotiin äidin palattua työelämään. Poika viihtyi hyvin niin kotona kuin päiväkodissakin.
