Nina Mikkonen - mitä hittoa!?
- Keskustelun aloittaja Huppe
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 3.8.2005
- Viestejä
- 4 667
Woeha swiddu, joskus 1700-luvulla kai saivat ihmiset käydä "mielisairaaloissa" ikään kuin eläintarhoissa katsomassa hulluja ja hämmästelemässä heidän kepposiaan. Nyt ei tartte mennä hullujen huoneelle asti, samalla formaatilla lykätään reality-sarjaa.
- Liittynyt
- 17.9.2008
- Viestejä
- 2 344
Samaa oon itekin miettinyt. Mikkosten lisäksi samaan kategoriaan menee myös Idolsin alkukarsintoihin ilmestyvät kylähullut (tyyliin Ibi Laav), suurin osa Big Brother -kilpailijoista, Dr. Philin vieraat, 4D-dokumentit jne. Oikeastaan aika iso osa tosi-tv:stä on juuri tätä hulluille ja tyhmille naureskelua.
En katsonut ohjelmaa enkä meinaa äänestää. Jos tuonne tulee 200 000 ei-ääntä niin tottakai ne jatkaa ohjelmaa ja sitä puffatakseen onkii näiltä sekopäiltä jonkun trollin kerran viikossa Iltalehteen. Niin se käy.
Varmasti on Mikkosilla soppari, jonka mukaan tulee provikkaa kaikista tekstari- ja mainostuloista, eikä ohjelmaa tietenkään lopeteta, vaikka tulisi 5milj ei ääntä. Silloinhan sitä vasta jatketaankin, väännetään provoruuvia vaan isommalle, jotta kassakoneen kilinä voimistuisi. Ja pöljä kansa vaan tekstaa menemään, operaattorit, nelonen ja Mikkoset kiittää, hianoo!
Enkä epäile hetkeäkään, etteikö Nina Mikkosen provoilut tv-haastatteluissa olisi olleet jo pohjustusta/etukäteismarkkinointia tv-ohjelmaa varten. Ohjelmaa en aio vilkaistakaan, enkä myöskään minnekään mitään 80snt - 1€ tekstareita laitella mokoman paskan takia.
Eri asia on sitten se, jos esim. netissä tehdään ilmaisadressi.
Enkä epäile hetkeäkään, etteikö Nina Mikkosen provoilut tv-haastatteluissa olisi olleet jo pohjustusta/etukäteismarkkinointia tv-ohjelmaa varten. Ohjelmaa en aio vilkaistakaan, enkä myöskään minnekään mitään 80snt - 1€ tekstareita laitella mokoman paskan takia.
Eri asia on sitten se, jos esim. netissä tehdään ilmaisadressi.
Deleted member 48743
En tiedä, onko :wanha:
Deleted member 43587
Nelosen nettisivuilta ilmeisesti.
- Liittynyt
- 29.4.2008
- Viestejä
- 30
tosin ei kannata....
- Liittynyt
- 21.8.2005
- Viestejä
- 1 048
- Ikä
- 39
Otin ohjelman boksille myöhempää katsomista (ja verenpaineen nostoa) varten, mutta en oikeastaan halua katsoa koko paskaa. Trailereita ja Mikkosten kommentteja kuunnelleena tuntuu vain siltä, että siinä on kaksi narsistia, joilla on ainoa oikea mielipide kaikkeen ja ainoa ilo on arvostella muita (ja ylistää samalla omaa tapaansa elää). Noista tyypeistä vain huokuu sellainen negatiivisuus ja negatiivinen energia, enkä usko ettei se voi olla välittymättä lapsiin.
- Liittynyt
- 4.6.2008
- Viestejä
- 186
Koko ohjelmahan on täyttä skeidaa. Kauhea myötähäpeä oli kokoajan päällä kun katselin sitä. Ei voi mihin tämä maa on oikein menossa, kun tuollaista näytetään töllöstä. Melkein yhtä kiinnostavaa kuin iltalehden musu Jani Toivolan hukkumisläheltäpititapaus.
- Liittynyt
- 1.2.2009
- Viestejä
- 34
säälittää vaan ne lapset.kylhän toi nyt lapsuutta sotkee.voi vtt
- Liittynyt
- 20.11.2002
- Viestejä
- 515
Katsoin tänään netistä tuon ohjelman ja kyllähän Nina Mikkonen tulitti ihan täysillä ja oikein noita homo ja lesboparien adoptio juttuja ja telaketju feministit saivat ihan sitä mitä ansaitsevatkin.
Parempi tämä Mikkosten maailma on kuin Big brother jossa julkisuus hinkuisia hölmöjä laitetaan samaan huoneeseen ja katsotaan kuinka käy
Timo TA:n ainoa vika on se että äijä ei osaa olla nöyrä ja vaatimaton ja sehän on iso virhe täällä kateellisten ihmisten Suomessa.
Parempi tämä Mikkosten maailma on kuin Big brother jossa julkisuus hinkuisia hölmöjä laitetaan samaan huoneeseen ja katsotaan kuinka käy
Timo TA:n ainoa vika on se että äijä ei osaa olla nöyrä ja vaatimaton ja sehän on iso virhe täällä kateellisten ihmisten Suomessa.
- Liittynyt
- 26.10.2004
- Viestejä
- 947
- Liittynyt
- 12.11.2004
- Viestejä
- 7 755
Löysin tän linkin toiselta palstalta sekä siihen liittyviä ajatuksia... Noi päiväkotiajatukset tosiaan tuntuvat olevan samankaltaisia Timo T. A. Mikkosen molemmilla vaimoilla samoin kuin kotiropuvastatus. Tuire Mikkonen on aina vaikuttanut fiksulta naiselta, jos ei ota huomioon hänen avioliittoaan Timo T. A. Mikkosen kanssa.
Tässä Tuire Mikkosen (Timo T.A.Mikkosen ex-vaimo) haastattelu Sana -lehdessä 14.9.2006:
”KUN YKSI OVI SULKEUTUU, TOINEN AUKEAA, toinen avautuu”
"Aja varovasti", Tuire Mikkonen toivottaa ja halaa lämpimästi. Mäntsälän kunnanhallituksen puheenjohtaja seisoo villinä rehottavassa puutarhassaan ja vilkuttaa hyvästiksi. Olen juuri viettänyt Tuire Mikkosen kotitalossa vanhassa pappilassa monta tuntia kuunnellen kiireisen poliitikon elämäntarinaa.
Siinä sivussa sain pikakurssin kunnallispolitiikan kiemuroihin, sillä Tuiren kauan odotettu kesäloma hujahti kunnan asioita pohtiessa. Sanat putoilevatkin napakasti, kun Tuire selvittää työasioita puhelimessa. Intohimoinen poliitikko pehmenee kuitenkin nopeasti hänen kerratessa menneitä vuosia – vuosia, jotka ovat opettaneet hänet turvaamaan Herraan kerta toisensa jälkeen. – Olen aina ollut uskossa. Olen kotoisin Helsingin ydinkeskustassa, jossa kasvoin uskontojen sekametelisopassa, hän kertoo hymyillen.
Tuiren äiti oli yksinhuoltaja, joten tyttö kasvoi kymmenvuotiaaksi uskovaisen Jenny-mumminsa hoivissa, kunnes hänen äitinsä avioitui uudestaan. Isoisä Arvi Järventaus oli pappi ja palkittu kirjailija. Ympärillä monet uskontokunnat elivät sulassa sovussa. – Tiesin jo lapsena, että Jumala on. Se on kantanut minua läpi elämän, Tuire toteaa tarjoillessaan kasviskeittoa.
Vanhan pappilan valoisa keittiö kertoo paljon Tuiren tämänhetkisestä tilanteesta. Hän jäi yksin asumaan isoon taloon erottuaan kuusi vuotta sitten miehestään mediayrittäjästä Timo T. A. Mikkosesta. Lapset ja heidän elämänsä valaisevat edelleen yksin elävän Tuiren työntäyteistä arkea. Asiakirjat ja työpaperit on siivottu kesän ajaksi kaappeihin, mutta joka puolella on leluja, ja pöydän reunaan on kiinnitetty syöttötuoli. Tuiren ensimmäinen lapsenlapsi on hänelle erittäin tärkeä vieras. – Pojantyttäreni Helvi on nyt melkein puolitoistavuotias, hän sanoo lämpimästi.
"VALITSIN KOTIÄITIYDEN"
Tuire alkaa pohtia kuumaa perunaa: pitäisikö lapset hoitaa kotona vai päiväkodeissa? Tuirelle itselleen valinta oli aikoinaan selvä. Lapset Tero ja Terhi kasvoivat äidin kanssa kotona 1970-luvulla. – Se oli täysin oma päätökseni, jota mieheni tuki. Olin jo kovaa vauhtia luomassa itselleni uraa toimittajana, mutta luovuin siitä perheen hyväksi. Ajattelin, että olen kuitenkin paras henkilö kasvattamaan omat lapseni, hän pohtii.
Tuire Mikkonen ei halua kuitenkaan syyllistää uraäitejä. Hänen mielestään kaikki eivät edes sovellu kotiäideiksi, ja päivähoitoalalla työskentelee nykyään huippuammattilaisia. – Tilanne oli aivan erilainen 1970-luvulla. Päivähoitomalli tuotiin Suomeen silloisesta DDR:stä, ja sen huomasi. Päiväkodeissa vallitsi orjallinen minuuttiaikataulu. Syömään, potalle, nukkumaan. Kaikki lapset yhtä aikaa, Tuire kuvailee.
Ensimmäisen äitiyslomansa aikana Tuire valmistui valtiotieteiden maisteriksi. Hän hoiti lasten ja kodin lisäksi perheen media-alan yrityksiä. Tuire tutki ja keräsi taustamateriaalia, käsikirjoitti ja tuotti tv- ja radio-ohjelmia. Yli 30 vuotta hän pysyi mieluummin taustalla kuin julkisuudessa. – Poliitikkona koen syytä olla julkisuudessa, muuten en, Tuire korostaa.
Ajatukset kääntyvät taas päivähoitokysymykseen. Ollessaan kotona hän oppi venyttämään pennin soikeaksi, ellei peräti viivaksi. – Siihen aikaan leveälahkeiset housut olivat muotia. Tein mieheni housunlahkeista lapsille vaatteita, hän nauraa. Tuiren mielestä taloudelliset seikat eivät saisi vaikuttaa äitien – tai isien – lastenhoitopäätöksiin. – Kaikille pitäisi suoda yhtäläinen valinnanmahdollisuus.
JUMALA LESKUSTELUKUMPPANINA
Elämän pyörityksessä Tuire on tottunut turvaamaan Jumalan apuun. Hänelle rukous on keskustelua Jumalan kanssa. – Keskustelen hänen kanssaan koko ajan. Olen myös monesti huutanut hätääni ollessani rajalla. Olen saanut kokea ihmeitä, Tuire sanoo ja antaa kyynelten tulla. – Minua on kuultu. Jumala on auttanut minua ja läheisiäni monesti.
Ensimmäisen kerran Tuire kävi rajalla esikoisensa Teron syntymän hetkellä vuonna 1971. Hätäleikkaus pelasti sekä äidin että lapsen hengen. – Elämämme olivat hiuskarvan varassa. Istukka oli väärässä paikassa, ja sama ongelma uusiutui odottaessani tytärtäni Terhiä seitsemän vuotta myöhemmin. Olisin silti ollut valmis tekemään lisää lapsia, jos Luoja niitä olisi minulle suonut.
Seuraavan kerran Tuire joutui kohtaamaan kuoleman silmästä silmään1990-luvulla. Hän on aina urheillut ja ollut hyväkuntoinen nainen, mutta yllättäen hänen keuhkoihinsa alkoi kehittyä hengenvaarallista fibrosiota. – Ainoa hoitomuoto oli jatkuva ja runsas kortisonin käyttö. Lääkärit eivät olleet lainkaan varmoja, että kortisoni tehoaisi, joten jälleen kerran annoin elämäni Luojan käsiin. Paranin täysin kolmessa vuodessa.
Vastoinkäymiset ovat antaneet rauhan ja voimakkaan turvallisuudentunteen, joiden varassa Tuire elää täysillä juuri tätä hetkeä. Hän on valmis vastaanottamaan sen, mitä Luoja on hänen varalleen suunnitellut. – Jos jotain on määrätty, se tulee hermoilusta huolimatta, hän toteaa.
SUURI RYSÄYS
Yksi Tuiren elämän pahimmista hetkistä, ”suuri rysäys”, tapahtui tarkalleen ottaen 16.8.2000, kun puolison uskottomuus paljastui jälleen kerran. Sitä edeltävät petokset oli painettu villaisella, mutta nyt mitta täyttyi. – Olin taistellut 32 vuotta avioliiton ja perheen puolesta. Ero satutti kovasti, mutta selvisin siitä Taivaan Isän, lasteni, tuttujen ja tuntemattomien avulla, Tuire kiittää.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, on Tuiren lempilause. Nyt hän voi jo muistella rauhallisin mielin eroaan ja sitä edeltänyttä pitkää avioliittoa. – Olimme yhdessä 32 vuotta, 5 kuukautta ja 16 päivää. Vaikka ero oli valtava järkytys, oli se jälkeenpäin ajateltuna siunaus. Tunnen, että Luoja vapautti minut, ja pääsin vihdoin aloittamaan uudelta lehdeltä.
Petoksista huolimatta Tuire oli myös onnellinen avioliitossaan. Kotitöitä ei juuri jaettu, mutta hän tunsi olevansa arvostettu kotiäitinä ja perheyritysten pyörittäjänä. Hänen puolisonsa jaksoi ylistää vaimoaan niin kotipiirissä kuin julkisuudessa. Tuire tunsi olevansa rakastettu. – Nyt ymmärrän olleeni ylistämällä alistettu. Annoimme rakkaushaastattelun iltapäivälehdelle vain päivää ennen eroa ja hänen muuttoaan uuden kumppanin luokse. Eron jälkeinen julkisuus meni siinä omalla painollaan, osasinhan odottaa sitä, Tuire hymähtää.
Eron hetkellä siunaukseksi koitui oven avautuminen kunnallispolitiikkaan. Samana vuonna Tuire valittiin paitsi kunnanvaltuutetuksi niin myös tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Työ auttoi surun keskellä, mutta silti kului vuosia, ennen kuin Tuire oli sinut menneisyytensä kanssa. – Olen antanut anteeksi. Ymmärsin varsin pian, että en saa katkeroitua enkä alkaa kostaa, hän toteaa.
Nyt yli 60-vuotiaana Tuire tuntee saavansa toteuttaa itseään rakastamassaan työssä. Tuiren mielestä kristilliset arvot tuovat luotettavuutta poliitikon ammatissa. – Arvoni ovat vakaalla pohjalla, ja toimin niiden mukaisesti. Olen lupautunut keskustapuolueen kansanedustajaehdokkaaksi. Kaikki on Korkeimman kädessä, katsotaan miten käy.
Teksti Reija Kokkola
Tässä Tuire Mikkosen (Timo T.A.Mikkosen ex-vaimo) haastattelu Sana -lehdessä 14.9.2006:
”KUN YKSI OVI SULKEUTUU, TOINEN AUKEAA, toinen avautuu”
"Aja varovasti", Tuire Mikkonen toivottaa ja halaa lämpimästi. Mäntsälän kunnanhallituksen puheenjohtaja seisoo villinä rehottavassa puutarhassaan ja vilkuttaa hyvästiksi. Olen juuri viettänyt Tuire Mikkosen kotitalossa vanhassa pappilassa monta tuntia kuunnellen kiireisen poliitikon elämäntarinaa.
Siinä sivussa sain pikakurssin kunnallispolitiikan kiemuroihin, sillä Tuiren kauan odotettu kesäloma hujahti kunnan asioita pohtiessa. Sanat putoilevatkin napakasti, kun Tuire selvittää työasioita puhelimessa. Intohimoinen poliitikko pehmenee kuitenkin nopeasti hänen kerratessa menneitä vuosia – vuosia, jotka ovat opettaneet hänet turvaamaan Herraan kerta toisensa jälkeen. – Olen aina ollut uskossa. Olen kotoisin Helsingin ydinkeskustassa, jossa kasvoin uskontojen sekametelisopassa, hän kertoo hymyillen.
Tuiren äiti oli yksinhuoltaja, joten tyttö kasvoi kymmenvuotiaaksi uskovaisen Jenny-mumminsa hoivissa, kunnes hänen äitinsä avioitui uudestaan. Isoisä Arvi Järventaus oli pappi ja palkittu kirjailija. Ympärillä monet uskontokunnat elivät sulassa sovussa. – Tiesin jo lapsena, että Jumala on. Se on kantanut minua läpi elämän, Tuire toteaa tarjoillessaan kasviskeittoa.
Vanhan pappilan valoisa keittiö kertoo paljon Tuiren tämänhetkisestä tilanteesta. Hän jäi yksin asumaan isoon taloon erottuaan kuusi vuotta sitten miehestään mediayrittäjästä Timo T. A. Mikkosesta. Lapset ja heidän elämänsä valaisevat edelleen yksin elävän Tuiren työntäyteistä arkea. Asiakirjat ja työpaperit on siivottu kesän ajaksi kaappeihin, mutta joka puolella on leluja, ja pöydän reunaan on kiinnitetty syöttötuoli. Tuiren ensimmäinen lapsenlapsi on hänelle erittäin tärkeä vieras. – Pojantyttäreni Helvi on nyt melkein puolitoistavuotias, hän sanoo lämpimästi.
"VALITSIN KOTIÄITIYDEN"
Tuire alkaa pohtia kuumaa perunaa: pitäisikö lapset hoitaa kotona vai päiväkodeissa? Tuirelle itselleen valinta oli aikoinaan selvä. Lapset Tero ja Terhi kasvoivat äidin kanssa kotona 1970-luvulla. – Se oli täysin oma päätökseni, jota mieheni tuki. Olin jo kovaa vauhtia luomassa itselleni uraa toimittajana, mutta luovuin siitä perheen hyväksi. Ajattelin, että olen kuitenkin paras henkilö kasvattamaan omat lapseni, hän pohtii.
Tuire Mikkonen ei halua kuitenkaan syyllistää uraäitejä. Hänen mielestään kaikki eivät edes sovellu kotiäideiksi, ja päivähoitoalalla työskentelee nykyään huippuammattilaisia. – Tilanne oli aivan erilainen 1970-luvulla. Päivähoitomalli tuotiin Suomeen silloisesta DDR:stä, ja sen huomasi. Päiväkodeissa vallitsi orjallinen minuuttiaikataulu. Syömään, potalle, nukkumaan. Kaikki lapset yhtä aikaa, Tuire kuvailee.
Ensimmäisen äitiyslomansa aikana Tuire valmistui valtiotieteiden maisteriksi. Hän hoiti lasten ja kodin lisäksi perheen media-alan yrityksiä. Tuire tutki ja keräsi taustamateriaalia, käsikirjoitti ja tuotti tv- ja radio-ohjelmia. Yli 30 vuotta hän pysyi mieluummin taustalla kuin julkisuudessa. – Poliitikkona koen syytä olla julkisuudessa, muuten en, Tuire korostaa.
Ajatukset kääntyvät taas päivähoitokysymykseen. Ollessaan kotona hän oppi venyttämään pennin soikeaksi, ellei peräti viivaksi. – Siihen aikaan leveälahkeiset housut olivat muotia. Tein mieheni housunlahkeista lapsille vaatteita, hän nauraa. Tuiren mielestä taloudelliset seikat eivät saisi vaikuttaa äitien – tai isien – lastenhoitopäätöksiin. – Kaikille pitäisi suoda yhtäläinen valinnanmahdollisuus.
JUMALA LESKUSTELUKUMPPANINA
Elämän pyörityksessä Tuire on tottunut turvaamaan Jumalan apuun. Hänelle rukous on keskustelua Jumalan kanssa. – Keskustelen hänen kanssaan koko ajan. Olen myös monesti huutanut hätääni ollessani rajalla. Olen saanut kokea ihmeitä, Tuire sanoo ja antaa kyynelten tulla. – Minua on kuultu. Jumala on auttanut minua ja läheisiäni monesti.
Ensimmäisen kerran Tuire kävi rajalla esikoisensa Teron syntymän hetkellä vuonna 1971. Hätäleikkaus pelasti sekä äidin että lapsen hengen. – Elämämme olivat hiuskarvan varassa. Istukka oli väärässä paikassa, ja sama ongelma uusiutui odottaessani tytärtäni Terhiä seitsemän vuotta myöhemmin. Olisin silti ollut valmis tekemään lisää lapsia, jos Luoja niitä olisi minulle suonut.
Seuraavan kerran Tuire joutui kohtaamaan kuoleman silmästä silmään1990-luvulla. Hän on aina urheillut ja ollut hyväkuntoinen nainen, mutta yllättäen hänen keuhkoihinsa alkoi kehittyä hengenvaarallista fibrosiota. – Ainoa hoitomuoto oli jatkuva ja runsas kortisonin käyttö. Lääkärit eivät olleet lainkaan varmoja, että kortisoni tehoaisi, joten jälleen kerran annoin elämäni Luojan käsiin. Paranin täysin kolmessa vuodessa.
Vastoinkäymiset ovat antaneet rauhan ja voimakkaan turvallisuudentunteen, joiden varassa Tuire elää täysillä juuri tätä hetkeä. Hän on valmis vastaanottamaan sen, mitä Luoja on hänen varalleen suunnitellut. – Jos jotain on määrätty, se tulee hermoilusta huolimatta, hän toteaa.
SUURI RYSÄYS
Yksi Tuiren elämän pahimmista hetkistä, ”suuri rysäys”, tapahtui tarkalleen ottaen 16.8.2000, kun puolison uskottomuus paljastui jälleen kerran. Sitä edeltävät petokset oli painettu villaisella, mutta nyt mitta täyttyi. – Olin taistellut 32 vuotta avioliiton ja perheen puolesta. Ero satutti kovasti, mutta selvisin siitä Taivaan Isän, lasteni, tuttujen ja tuntemattomien avulla, Tuire kiittää.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, on Tuiren lempilause. Nyt hän voi jo muistella rauhallisin mielin eroaan ja sitä edeltänyttä pitkää avioliittoa. – Olimme yhdessä 32 vuotta, 5 kuukautta ja 16 päivää. Vaikka ero oli valtava järkytys, oli se jälkeenpäin ajateltuna siunaus. Tunnen, että Luoja vapautti minut, ja pääsin vihdoin aloittamaan uudelta lehdeltä.
Petoksista huolimatta Tuire oli myös onnellinen avioliitossaan. Kotitöitä ei juuri jaettu, mutta hän tunsi olevansa arvostettu kotiäitinä ja perheyritysten pyörittäjänä. Hänen puolisonsa jaksoi ylistää vaimoaan niin kotipiirissä kuin julkisuudessa. Tuire tunsi olevansa rakastettu. – Nyt ymmärrän olleeni ylistämällä alistettu. Annoimme rakkaushaastattelun iltapäivälehdelle vain päivää ennen eroa ja hänen muuttoaan uuden kumppanin luokse. Eron jälkeinen julkisuus meni siinä omalla painollaan, osasinhan odottaa sitä, Tuire hymähtää.
Eron hetkellä siunaukseksi koitui oven avautuminen kunnallispolitiikkaan. Samana vuonna Tuire valittiin paitsi kunnanvaltuutetuksi niin myös tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Työ auttoi surun keskellä, mutta silti kului vuosia, ennen kuin Tuire oli sinut menneisyytensä kanssa. – Olen antanut anteeksi. Ymmärsin varsin pian, että en saa katkeroitua enkä alkaa kostaa, hän toteaa.
Nyt yli 60-vuotiaana Tuire tuntee saavansa toteuttaa itseään rakastamassaan työssä. Tuiren mielestä kristilliset arvot tuovat luotettavuutta poliitikon ammatissa. – Arvoni ovat vakaalla pohjalla, ja toimin niiden mukaisesti. Olen lupautunut keskustapuolueen kansanedustajaehdokkaaksi. Kaikki on Korkeimman kädessä, katsotaan miten käy.
Teksti Reija Kokkola
